Luomubroileria ja aamiaisia

Olemme siitä vähän toisenlainen pariskunta, että olemme molemmat vuorotöissä ja viikonloput ovat välillä arkea ja arki-illat pyhiä, tällä viikolla söimme keskiviikkoiltana siikafileitä voikastikkeessa valkoviinin kera (suositukseni ahven- tai siika-aterialle: Petit Bourgeois Sauvignon Blanc ), viikonlopuksi taas on luvassa helppoa arkiruokaa ja työvuoroja.

Luomuruoka ja pyrkimys puhtaisiin raaka-aineisiin sekä ruuan tekeminen alusta asti itse on etenkin minulle keittiössä tärkeää ja siihen tähtään myös arkiruuassa. Pyrin välttämään valmisruokia ja pitkälle tuotettua ruokaa, vaikkakin yritän välttää äärilaitoja kaikessa tekemisessäni, jos aikataulut niin vaativat ja mieli tekee, niin eineksetkin pomppaavat ostoskoriin. Pääasiassa syömme kasvisruokaa, kalaa ja lähellä tuotettua luomulihaa. Kuljetan myös töihin omat eväät aamupaloja myöten, joten mieluusti valmistan ruokaa jota voi myös lämmittää eväänä muutaman seuraavan päivän.

Broilerin syönti on vaivannut mieltä pitkään. Sehän olisi niin helppoa ja terveellistä arkiruokaa, mutta tuotannon eettisyys tai lähinnä etiikan puute arveluttaa. Joskus kesällä tuli markkinoille L'uomunokka, vaan eipä tullut oman ruokakauppani lihahyllyille. Pajuniemen luomukanaa olemme syöneet muutaman kerran, toki silloin tällöin ihan tavallista pakattua broileriakin, vaan huonolla omallatunnolla ja makuun pettyneinä. Pajuniemen kana on kaupan normibroileriin verrattuna varsin maukasta (koska se on kanaa, ei kananpoikaa), mutta vaatii huomattavasti pidemmän kypsennysajan ja lisäksi se myydään vain pakastettuna kokonaisena kanana, joten sen sulatus ja käsittely on huomattavasti broilerinfilettä työläämpää. Ongelma on siis pesinyt lintutiskillä!

Puolisen vuotta odoteltuani tartuin tuumasta toimeen. Laitoin nettilomakkeella ruokakauppaani viestiä, ja toivoin luomubroileria hyllyyn. No eipä aikaakaan kun lihaosaston päällikkö soitti (oikeasti, pikkukaupungin palvelut pääkaupunkiseudulla!!) ja kysyi mitä hyllyyn haluaisin. Kertoi että oli L'uomunokan tuotteita katsonut aiemminkin mutta korkean hinnan vuoksi jättänyt tilaamatta. Lupasi kuitenkin pyynnöstäni ottaa kokeeksi hyllyyn koipia ja kokonaisia broilereita. Ja näinhän se toimi, että tänään ne löytyivät hyllystä. Minähän sitten hamstraamaan.

Tämän tekstin opetus; oikeasti ihmiset, toivokaa! Kauppiaat myyvät juuri sitä mitä te haluatte ostaa.

Hinta on kyllä koipireidelle varsin muhkea, meidän kaupassa 13,49e/kg. Kolme noin puolen kilon pakettia raaskin ostaa, yksi meni pakkaseen. Hinnoittelusta lisää täällä. Linkin tekstin luettuani olen entistä vakuuttuneempi siitä ettei epäluomubroileria meidän taloudessa enää syödä, ja tämä luomukin saa jäädä harvinaiseksi herkuksi. Pajuniemen laihoja kanasiskoja voidaan vielä ostaa mikäli niitä jostain löytyy (linkistä ymmärsin että poistuvat tuotannosta). Jospa meillä jonain päivänä olisi omia kanoja, niitä onnellisena eläneitä jyvänpopsijoita voin syödä tai sitten elän elämääni onnellisena hyvin vähällä linturuualla.

Aamukaurapuuro on kuulunut arkeeni työaamuina jo pitkään. Olen tavannut jättää aamupalan syömättä kotona ja valmistaa ensimmäisellä kahvitauolla töissä mikrossa kaurapuuron, johon olen lisännyt kotoa tuotuja marjoja. Nyt sitten kotipaikkakuntani mainiosta Maalaispuodista ostin lähellä tuotetut kaurahiutaleet, jotka ovat höyryttämättömiä eli vaativat hieman pidemmän keittoajan, eikä niistä taida oikein mikropuuroa tulla ainakaan kahvitauon määrittelemässä ajassa.

(siellä taustalla "vahingossa" lymyää Pehtoori, josta ehkä lisää myöhemmin...)

No mitäpä näistä työaamuihin taikomaan, muuta kuin tuorepuuroa. Oi miten helppoa! Kerran tuli aiemminkin kokeiltua ja tänään sitten taas. Illalla soseutin 1dl kaurahiutaleita ja 1dl mustaherukoita, yöksi jääkaappiin rasiaan turpoamaan. Aamulla laitoin sekaan maustamatonta jugurttia, mustikoita, auringonkukansiemeniä ja leseitä, purkki kiinni ja työmatkalle. Töissä tauolla kaikki sekaisin ja ääntä kohti suoraan purkista, maukasta oli! Tutut sitten suosittelivat, että tuorepuuroharrastuksessa kannattaa kokeilla Bonnen soseita. Ja niitähän löytyi.

Ajatella. Meillä on onni saada vanhemmiltamme syksyisin marjoja ja itsekin niitä poimin, joten pakastimesta löytyy mansikat, mustikat, herukat, puolukat sun muut. Jos ei näin hyvin ole käynyt niin lohjalainen (lähiruokaa!) Bonne valmistaa soseita persikasta, mangosta, mustikasta, vadelmasta ja banaanista ainakin. Ja tämä on 100% tavaraa eli ei mitään lisättyä. Great! Siis huomattavasti aidompaa kuin vaikkapa vauvojen soseruuat.

Tässä Bonnet poseeraavat Ikean jakkaralla, josta siitäkin lisää myöhemmin. Tulee saamaan maalia niskaansa, vaan milloin ja minkälaista, sepä nähdään!

Ihanaa talvista viikonloppua!! Tänä viikonloppuna lähtee pränikät luistelusukset koekäyttöön, siitä tarinaa tulossa :)

Arabia Fenno

Ihana, 93-vuotiaaksi elänyt suuri esikuvani, isäni äiti, lueskeli kerran 90-luvulla ET-lehden antiikkipalstaa ja kohtasi siellä tutun näyn, sinikukallisen Arabian kahviastiaston. Mummu muisteli nähneensä kyseisiä kuppeja joskus ennenkin, ja kierros kukkaruukkujen alle paljasti, että hänhän oli astiaston omistaja! Mummu kaiveli hieman kaappeja ja nosteli loputkin kukkaruukut, ja toimitti vanhan astiaston lapsenlapselleen eli minulle. 

Astiat ovat jotenkin niin ihanan aitoja 50-lukulaisia, tosi heppoista ja ohutta fajanssia ja kukkakuvio tosi kaunis. Kullatut reunat ovat varmasti aikanaan olleet suurta luksusta. Sarjan on suunnitellut Aune Laukkanen ja se on ollut Arabian tuotannossa vuosina 1948-1960. 

Tämän ajan kahvikupit muuten ovat nykyisiin verrattuna laakeita, syy löytyy siitä että pannukahvi oli kuppiin kaadettaessa hyvin kuumaa ja laakeassa kupissa se jäähtyi nopeammin. Samoin tassit ovat syviä, tiedättehän vanhojen ihmisten tavan ryystää kahvia tassilta :). (Tassi-sanasta saatiin muuten keskustelu aikaan kotona kun miehen mielestä se ei ole suomea!)

Mummu muisteli, että pappa oli saanut astiaston 50-vuotislahjaksi naapurustoltaan vuonna 1958. Montaa kuppia ei enää ollut ehjänä, ja astiat ovat tällä hetkellä säilöttynä vanhempieni luokse lukuunottamatta kuvassa näkyvää kermakkoa, joka syystä tai toisesta on lähtenyt mukaani.

Viime aikoina on toria tullut selailtua ja sieltä bongasin myös kuvassa olevan kahvikupin (7e) sekä Huutonetistä tassit (2kpl posteineen22,50e). 

Nämä ei todellakaan arkikäyttöön päädy, mutta kyllä kelpaa juoda hääpäivä- ja muita juhlakahveja näin kauniista astioista joilla on vielä aivan korvaamaton tunnearvo.

Kippojen alla näkyvä Artekin Sienna-tarjotin on myöskin Tori.fi:stä, 15e.

Arkipäivän kirppiskierros

Piipahdus lähikirppiksellä. Vanhat Hartwallin puulaatikot ovat kiusanneet minua siellä jo kuukauden verran, ja tänään päätin hakea ne pois. Alunperin laatikoita oli kolme, nyt oli jäljellä kaksi mutta niistäkin toinen oli niin huonokuntoinen, että päädyin tuomaan kotiin vain yhden. Hinta (30e) kirpaisi pahasti, ja siksi ostopäätöstä pitikin näin kauan venyttää. Mutta eipä niitä nyt tähän hätään tullut halvemmallakaan vastaan, joten maksettava oli.

Kivasti se tuonne penkin alle kyllä sopii, en ihan osannut päättää saako hän säilöä lehtiä vai vinyylejä, toistaiseksi vinyylit voitti mutta katsotaan. Myös keskimmäisessä kuvassa näkyvät Glorian Ruoka&viini -lehdet lähtivät kirppikseltä mukaan 1e/kpl. Lueskelin ko. lehteä hiljattain ystävän luona ja ihastuin, katsotaan kestääkö ihastus useamman numeron lukemista.

Lisäksi kirppikseltä löytyi vielä nahkainen(?) pikkulaukku. 

Laukun materiaalia on nyt kolmen ihmisen voimin ihmetelty, emmekä kukaan osanneet päättää onko se nahkaa. Ainakin hyvin laadukasta keinonahkaa jos sitä on. Nopealla googletuksella en Joop! -merkiltä tekonahkalaukkuja löytänyt. Hinta ei ollut paha (2,50e) ja pikkulaukulle oli tarvetta.

No sitten ruokakaupan kautta kotiin. Paha ostomania oli päällä, ja kauppias oli laittanut tulppaanit tarjoukseen... Mukaanhan ne lähti vaikka tulppaaniaika ei mielestäni ole ihan vielä eikä värivalikoima huimannut päätä. Vaan kauniitahan ne vaan on.

Maljakkona on eilen Lanttilasta 4 eurolla löytynyt kanneton Riihimäen lasipurkki.

Sitten kohdalle osui vielä Muumimuki-hylly... En ole keräilijä (Toven juhlatkin jäi ostamatta, kun ei rillimukia ole sattunut silmiin), mutta tämä Muumitalo-muki on kyllä kiva!

Muutamia Muumimukeja meille on kaappeihin siunaantunut lähinnä lahjoina, joten käyttöön tämä ehdottomasti pääsee.

No katsotaas mitä tästä tulee...

Yhtäkkiä se iski kaiken kirppismyynnin ja yksinkertaistamisen keskelle: himohamstraus. Yksi kirppiskäynti ystävän kanssa käynnisti lumipalloefektin vailla vertaa, ja tänään oltiin tilanteessa jossa mies ihmetteli, mihin aion kaiken hankkimani kaman laittaa, mikäli tahti jatkuu samana.
Aiemmin on tullut blogattua käsitöistä ja koirista, mutta jospa jatkaisi kotiblogilla ja yhdistäisi nämä sitten jossain vaiheessa ja lisäisi ripauksen ruuanlaittoa? Hmm, katsotaan mihin alku johtaa.

Esittelyjä seurannee jatkossa enemmän mutta lyhyesti: kolmekymppinen pariskunta ja kaksi koiraa asustaa 80m2 rivitalokolmiota Etelä-Suomessa. Haaveilemme maallemuutosta ja pienimuotoisesta farmauksesta; kanoista, lampaista, suuresta kasvimaasta... Viihdymme metsässä ja mökillä.

Alkuun esittelen muutaman talvisen asian.

Talven suosikit jatkuvat samoina vuodesta toiseen. Värit toistuvat kuvassa huonosti, mutta taaemman Aalto-tuikkukipon sain joskus taannoin ystävältä lahjaksi. Se on ihmeellinen esine; se löytää paikkansa asunnosta kuin asunnosta ja näyttää aina yhtä ihanalta. Joka syksy kun kaivan sen kaapista ihailen sitä koko talven. Ja tosiaan aina sille löytyy sopiva paikka, jossa se näyttää hyvältä. Toiset vain ovat onnistujia! Tänä talvena se sai seurakseen lahjuksena eräältä yritykseltä Kivi-kipon. Ja wau, tämä petroolinvärinen kivi on aivan täydellinen kaveri! Nuo kaksi ovat niin mahtava pari. Vaikka kynttiläkausi alkaa olla ohitse, nämä saavat vielä hoidella meidän viimeiset tuikut. Lisää ostetaan sitten ensi syksynä.

Olohuoneeseen tuli syksyllä ostettua verhoilua odottava nojatuoli raheineen, ja siitä aiheutuikin lampun tarve. Eipä löytynyt sopivaa lähempää kuin New Yorkista. Miehen lähetin jo työmatkallaan lamppua hakemaan, mutta nepä olivat loppu ja päädyin tilaamaan lampun nettikaupasta. Toimitusaika oli useampi kuukausi, mutta toissapäivänä toi DHL:n poika lampun ovelle. Tänään kävimme Ikeassa etsimässä sähkösettiä, ei löytynyt mutta Biltemasta löytyi, tosin jouduimme ostamaan erikseen kannan sekä setin jossa on johto, pistoke ja kytkin. Mies sitten sähköpuuhiin, ja kyllä tuli hieno. Metallinen kupu tosin kuumenee sen verran että lamppu lienee parasta vaihtaa hehkulampun sijaan energiansäästölamppuun. 

Vaan on se ihana! Tällainen messinginväri näyttää niin ihanalta! Vieressä rahapuu jonka ostin miehelle hänen muutettuaan tähän asuntoon n. 3 vuotta sitten. Ihmeitä tapahtuu, tämä rahapuu on nimittäin kukoistanut ja kasvanut siitä saakka. Todella hieno ruukku löytyi Valintatalosta muutama vuosi sitten, harmittaa vieläkin etten ostanut useampia.

Tässä sitten vielä olohuoneen sisutusta. Verhoilua odottava Raimo Räsäsen Iskulle suunnittelema Ritz-tuoli löytyi FB-kirpparilta 15 eurolla. Lamppu tosiaan tilattu Westelmiltä (suosittelen tsekkaamaan, siellä on vaikka mitä ihanaa!), kynttilänjaloista messinkinen on lahja äidiltä, tinainen kirppislöytö (1e), kaktukset tänään hankittuja; toinen Ikeasta, toinen Lanttilasta (2e), levysoitin kotikotoa ja verhot joulupukin tuomat (=itselle joululahjaksi ostetut) Marimekon Fokukset. Penkin teki mies kun ei sopivaa löytynyt kaupoista. Penkin alla oleva keskeneräisiä sukkia sisäänsä syövä palli on kirppikseltä 10e.