sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Viikonlopunviettoa

Huhhei, vapaa viikonloppu, paljon koiraohjelmaa mutta myös pitkiä aamuja ja kotona hiippailua. Ensilumi ei ihan pysyvästi etelään tainnut vielä ehtiä mutta valkoiseksi värjäytyneitä puita on ihailtu ja talven tuntua on. Sisällä on lämmitelty lämpimien juomien, kynttilöiden, takkatulen ja saunan voimin.


Tänään poikkesin ohimennessä Havin tehtaanmyymälässä täyttämässä kynttilä- ja servettivarastoja. Jospa näillä joulun yli pärjäisi.


Kulutus on kyllä kovaa tähän vuodenaikaan. Kotona ollessa kynttilät palavat aamusta iltaan ja monessa huoneessa.


Olohuoneen punainen seinä tekee siitä tunnelmallisen. Sohvannurkassa kelpaa istua koneen, kutimen ja/tai kirjan kanssa lämmintä juomaa mukissa ja pimeys ulkona.


Tarpeellinen ja lohdullinen tämäkin vuodenaika, kun voi hyvällä omallatunnolla levätä, käpertyä kotiin ja nautiskella vain. Joulumielikin alkaa herätä pikkuhiljaa. Luomukinkku ja joulupöydän pöytäliina on jo tilattu, ja tänään hankin joulukynttilät sekä servetit. Ja stereoissa soi jouluoratorio.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Arabia Anemone

Yksi varhaisimpia, ehkä jopa ensimmäinen keräilemäni astiasarja on sinikuvioinen Arabian Anemone.


Ulla Procopén suunnittelema Anemone on ollut Arabian tuotannossa 1961-1972, ja uudelleen ainakin 1990-luvun puolivälissä. Sain äidin työkavereilta rippilahjaksi kaksi mukia (kuvissa, Laatutavaran mukaan "kaakaokuppi") vuonna 1996, ja tuolloin mukit ovat olleen uustuotantoa. Kuppien korvan malli on ilmeisesti hieman vaihdellut, uudemmissa se on suurempi ja ehkä hieman käteen mukavampi.


Astiat ovat kivitavaraa, käsinmaalattu koriste on lasituksen alla. Osa astioista on käsin signeerattuja suunnittelijan ja maalaajan puumerkeillä, osa vain Arabian leimalla. Materiaali on uuniastioissa erinomainen, uunivuokaan (joka ei osunut kuviin) ei tartu uuniruuat yhtään kiinni, ja se lähtee puhtaaksi helposti. Kupit ovat olleet minulla ihan arkikäytössä tuolta 90-luvulta saakka, niitä on pesty vuosia astianpesukoneessa eikä värit ole menneet miksikään, eli taattua laatua on.


Rippilahjaksi saamieni jälkeen löysin pari kuppia Hietsun kirppikseltä 1990-luvun lopulla, sen jälkeen olen ostanut astioita huutonetistä. Ihan tavan kirppiksillä näitä ei kauheasti näe (ruskeaa Rosmarinia ehkä enemmän), mutta huutiksessa ja torissa sekä vanhantavaran liikkeissä kyllä paljonkin.




Astiastossa on ihan kauheasti osia, katsokaa vaikka. Omia suosikkejani ovat juuri nuo kaakaokupit, sekä alla näkyvässä kuvassa teekupit ja sokerikko, näistä on kiva tarjota vaikka karkkia tai muuta naposteltavaa. Yllä oleva "mokkakuppi" on aivan tosi söpö, meillä se toimii suola-astiana.

Teekannun löysimme myöskin aikaa sitten kokkolalaisesta vanhan tavaran liikkeestä. Kannu oli juuri tullut myyntiin eikä sitä oltu vielä ehditty hinnoitella. Myyjä heitti sille hatusta hinnan 50 markkaa. Otimme kannun vikkelästi, maksoimme ja häivyimme :)


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

VÄRIÄ

Marraskuu näkyy ikkunan takana varsin harmaana, märkänä ja synkkänä vaan mullapa alkoi viikon loma.

Marraskuista päivää piristämään sopii viikolla pitkästä aikaa tehty kirppislöytö.


Vastapäisessä pöydässä oli viime kesänä pitkään myynnissä keltainan Finelin kulho, hintalappu 45e vaan tuntui aika hurjalta. No voihan kulhoissa toki olla eroja ja tässä punaisessa ei ole leimaa pohjassa. Hintaa oli 14e mikä tuntui ihan kohtuulliselta.

Kun olin lapsi meillä tarjoiltiin sitruunakiisseliä keltaisesta Finelin kulhosta.


Pöydässä olisi ollut vielä samaa punaista pienempi kulho sekä tarjoilulautanen mutta kaikkea en nyt raaskinut ostaa.


Kuvausassaria kiinnosti mitä kulhosta voisi syödä. 




Punainen emali ja kasvikset näyttävät kivalta yhdessä! Iltapalaksi valmistui chili sin carne Jamie Oliverin ohjeella.


tiistai 3. marraskuuta 2015

Aurinkoisia aamuja ja hämäriä iltoja

Säät ovat hellineet vapaapäivien viettäjää. Lähimetsä tarjoilee taas suppiksia kun sää hieman lauhtui, aamut ovat olleet pirtsakan kirkkaita ja illat pehmeän hämäriä.


Aamuisin valo tulvii eteläikkunoista sisään. 


Aamukävelyt "omassa" metsässä kuuluvat niin hitaisiin kuin nopeampiin aamuihin. Aamulenkillä voi myös napsia suppikset aamiaismunakkaaseen.


Aamukävelijöitä on hieman eri vauhtisia, toiset laukkovat pitkin pusikoita kun toiset kykkivät sienimättäissä.


Metsäkin on niin kaunis kun valo siivilöityy puiden välisä ja mättäät näyttävät niin pehmeiltä että niille tekisi mieli jäädä kellimään.



Tänään aamiaista valmistettiin ensimmäistä kertaa puuliedellä. Tosin, kuten kuvistakin näkyy savua pukkasi sisään siihen malliin että lopullinen valmistus tehtiin kuitenkin sähköllä. Puuliesikin tosin alkoi vetää heti kun tekniikka saatiin kuntoon.



Illan hämärään löysin autokatoksesta paljon öljylamppuja. Ihania, varsinkin tuo portailla oleva suurempi lamppu. Kuvat otin aivan maagisena hetkenä ihan pientä hetkeä ennen kun tuli pimeää. Valo oli jännän punainen.


maanantai 2. marraskuuta 2015

Vihreät perheenjäsenemme

Ihanaa kun on taas tilaa viherkasveille. Rivarissa oli vain yksi ikkuna jossa saattoi pitää viherkasveja, ja sekin tupaten täynnä joten huonekasviharrastus on käynyt hyvin heikolla viimeiset vuodet. Vaan nyt olen taas irti. Tässä muutama uusin tulokas. Joskus joutaessani voisinkin esitellä kaikki vihreät.


Reunustraakkipuu Ikeasta. Näitä olen tappanut monta ja taas mennään. Meillä on todella kestävä jukkapalmu joka on elänyt kanssani monenlaisia vaiheita ja vihertää vaan, ei kai nämä traakkipuut voi nyt niin paljon vaikeampia olla? No ainakin se on kaunis niin kauan kuin elää eikä ollut Ikeassa kallis.


Anopinhammas, kirppikseltä 0,50e. Tuntuu olevan kestävää ja kasvavaa sorttia, nyt viihtyy ruokailuhuoneessa erinomaisesti kun ilma on aika viileä ja valoa tulee monesta suunnasta. Ihanan kirjavat lehdet ja muutenkin hauska tyyppi eriparisessa, rumassa ruukussaan.


Amaryllis, joulujeni ilo. Suosikkijoulukukka, jota en ole vielä yrityksistä huolimatta saanut koskaan jatkamaan elämäänsä tuleviin jouluihin. Nyt kun katson tätä kuvaa tajuan, että amaryllis on kasvanut pituutta viikossa ehkä 15cm. Onkohan se ihan normaalia...


Kauniit ulkokasvimme Calluna ja Erika. Ihastuttavat tosi paljon ihan joka kerta sisään tullessani. Miten en ole aiemmin tajunnut näiden kanervien kauneutta.


Marraskuunkaktus. Eräässä talossa jota kävimme katsomassa, oli tällainen aivan valtava talvikaktus hienolla paikalla yläkerran aulasta, ja siitä jäi kytemään tarve omalle talvikaktukselle. Oikea joulukaktus olisi tietysti aarre mutta on tämäkin aivan ihana. Hoito kuulostaa niin monimutkaiselle etten ennusta tälle pitkää ikää mutta jospa se tämän talven meitä viihdyttäisi. 

En ole mikään lahjakas viherpeukalo, mutta väitän että kasveissa vaan on eroja ja toiset kestävät, toiset sortuvat. Usein kasvi alkaa tehdä kuolemaa heti kun sen tuo kotiin eikä pelastusyrityksistä ole apua. Toisaalta meillä on pari kasvia, jotka ovat selvinneet todella pitkistä kausista vailla minkäänlaista hoitoa ja silti ne jaksavat aina vaan kasvaa ja kukoistaa. Tunnetustihan mummot ovat hakoja kasvien kanssa joten uskon että kokemus tekee mestarin tässä asiassa.