Marraskuinen talvi tuli ja meni ja nyt on pimeää. Täällä maalla on aivan mahdottoman pimeää.
Muistan hyvin hetken, jolloin aloin haaveilla maalle muutosta. Olin silloisen poikaystävän kotiseuduilla maalla. Oli pussipimeää ja ajelimme siellä pimeässä autolla, ja talot joita ohitimme näyttivät niin kodikkailta valoineen. Kun sieltä pimeän taipaleen päästä tuli talon valot näkyviin ja talossa ihmisiä, jonkun koti. Muistan kun mietin miten ihanaa olisi tulla pimeyden halki omaan kotiin. Ja juuri niin ihanaa se on kyllä ollut.
Marraskuussa parasta on antautua pimeälle ja loskalle. Hankkia paljon kynttilöitä ja pehmeitä valoja, vilttejä ja takkatulta. Tehdä asioita joista tulee hyvälle mielelle, syödä hyvää ruokaa ja vain nautiskella. Ehtiihän sitä stressata ja juosta taas valoisammalla.
Tänään teimme (viimeinkin, voisi joku sanoa) suursiivouksen ja on ihanaa vaan oleskella ja katsella ympärilleen, kun joka paikka ei lainehdi koirankarvoja ja epämääräistä romua. Huomennahan tilanne on todennäköisesti jo ennallaan.
Tässä kuvina sekalaisia sattumia marraskuulta.
Amarylliksen sipuli pääsi multaan ja lähti heti samantien hurjaan kasvuun. Päivässä tuli lehtien kärjet näkyviin ja nyt tilanne on jo tämän näköinen:
Ikkunoista avautuu harmaa marraskuinen maisema. Päivällä on harmaata, aamulla, illalla ja yöllä pimeää kuin pussissa.
Puttipaja on tuonut myyntiin Festivo-kynttilänjalkoihin sopivat pallokynttilät. Valitettavasti ensikokemus kynttilöistä ei ollut paras mahdollinen kun näistä toinen katkesi jo ennen kuin oli ehditty sytyttääkään.
Halot ovat tulleet osaksi sisustusta, ja niitä on myös pilkottu ahkerasti. Puilla lämmittäminen on kyllä ilo.
Miehen perintokiikkustuoli sai päälleen talven kunniaksi lampaantaljan, jonka ostin läheiseltä lammastilalta lankojen ja karitsanlihan mukana.
Muutama kirppiskeikka on tullut tehtyä, vailla sen suurempia hullaantumisia mutta tummansiniset Arabian kynttilänjalat saivat seurakseen pirteän punaisen.
Siivouspäivän päätteeksi saimme nakuteltua muutamat taulut ja mummun tekemän ryijyn seinään. Se pääseekin oikeuksiinsa hirsiä vasten, ihan kuin se olisi tuohon tehty.
Koirat ovat ottaneet tavakseen tähystellä pihalle sohvan divaani-osalta, joka sai nyt peitteen päälleen. Ainakin yhdellä koiralla on massiivinen karvanlähtö ja karvaa oli sohvassa niin että pölinä kävi. Koirien kynnet myös kuluttavat sohvan pintaa, ja vaikka tämä sohva nyt tällainen edullinen Tori-hankinta onkin, niin ehkä suojaaminen tuo sille vähän lisää elinikää.
Selkänojalla on eilen Pentikiltä ostamani villainen torkkupeitto. Sain kiitokseksi eräässä yhdistyksessä toimimisesta lahjakortin Pentikille, vuoden säästelin sitä ja pohdin mihin sen käyttäisin ja tähän päädyin. Rakastan päiväunia sohvalla joten torkkupeitolle on käyttöä.
Tuvassa tunnelma on ihan kodikas, vaikka kaikenlaista remppasuunnitelmaa on taas tullut hahmoteltua. Onneksi emme ole kovin nopeasti toimeen tarttuvia kumpikaan, niin suunnittelutyölle on vielä hyvin aikaa.
Seuraamassani "Materian taju" -blogissa on postaussarja nimeltään "Hetkiä kotona", ja olen melkein kateellinen etten ole itse keksinyt sitä.
Näissä hetkissä on vaan jotain niin suurta. Kalsea harmaus ikkunan takana, mutta sisällä lämpöä, valoa, rakkautta ja maailman parasta seuraa <3
