maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukuista auringonpaistetta

Tämä talvi on ollut säiden puolesta aivan ihana. Jo syksy oli pitkä, kaunis ja kuiva, ja nyt pakkasten ja lumen tultua on miltei talvikeleissä pysyttykin. Meillä säitä arvioidaan pitkälti tassupyykin määrällä, ja nyt se on ollut kyllä ihan minimissä, ihan muutaman kerran on koirat joutuneet pesulle lenkin jälkeen.

Aurinkoisia talvipäiviä on nyt jo jouluun mennessä ollut useita, ja jotkut niistä vieläpä vapaita niin että auringosta on ehtinyt nauttimaankin.



Täällä peltojen keskellä on tiet olleet koko talven potkukelkkakunnossa, vaan lähes uusi potkukelkka jäi meiltä palotaloon. Uutta katselin niin uutena kuin käytettynä, paljoa näitä ei ole tarjolla vaikka varmasti monen autotallissa käyttämättömänä kelkka nököttääkin.

Lopulta löytyi kuitenkin Torin kautta hyväkuntoinen Esla T6 naapurikunnasta. 


Kelkalla on kyllä hauska potkutella koirienkin kanssa, etenkin kun tässä omalla tiellä koirat ovat usein vapaana. 



Pikkulintujen talviruokintaa olemme harrastaneet ahkerasti. Siemeniä on tarjolla kahdessa paikassa ja lisäksi talipalloja, sekä nyt jouluksi ostamani perinteinen kauralyhde. 
Laudoilla vierailee paljon talitinttejä ja punatulkkuja sekä useampi orava.

Haaveenani olisi hankkia meille hiirikissa, ja tämä talviruokinta kyllä hieman mietityttää sitten kissan kanssa, onko se vähän moraalitonta tarjoilla kissalle apajat suoraan pihamaalle...? Toisaalta naapurin kissa kyllä kulkee meidänkin pihalla, että liekö sillä sitten eroa kenen kissa niitä lintuja vaanii. Minkälaisia kokemuksia teillä on vapaasti ulkoilevasta kissasta ja lintulaudoista? Miten yhdistelmän saisi toimimaan niin että kaikki saisivat elää rauhassa?


Muutama kuva eksyi mukaan myös kuistilta. Viileälle kuistille hankimme pienen öljypatterin ettei se mene liian kylmäksi siellä talvehtiville pelakuille. 
Sisustus kuistilla on vielä hieman vaiheessa mutta toisaalta kyllä tykkään siitä näin, ettei siellä juurikaan ole tavaraa.


Kuistilta on löytänyt paikkansa myös jo rivariin ostamani peuran pää. Tämä valurautainen esine oli jotenkin niin absurdi ja hauska, että tilasin sen jostain sisustuskaupasta ja se on ollut paraatipaikalla siitä lähtien. Pelastettu myös palaneesta talosta. Ajoittain joku erehtyy käyttämään sitä naulakkona, mutta mielestäni se on kyllä kauneimmillaan ihan näin paljain sarvin. 

Peuran edessä roikkuvan lyhdyn ostin taannoin Indiskasta.


Kuistin valaistuksena on valosarja ja kaksi led-kynttilää, kaikki ajastuksilla. Niin kamalia kuin nämä led-kapistukset ovatkin, on kyllä myönnettävä niiden käytännöllisyys tiloissa missä ei uskalla oikeita kynttilöitä polttaa. Lisäksi nuo ajastukset ovat ihania, kun illalla pimeällä kotiin tullessa kuistilla on kutsuvan kaunis valaistus.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Työhuoneen sisustusta

Kodin säilytysratkaisut liikahtivat ison pykälän eteenpäin kun työhuoneeseen löytyi vihdoin vaatekaappi. Kärsivällisyys oli hieman koetuksella kaappia etsiessä ja kaikkialla lainehtivia vaatekasoja katsoessa, mutta täytyy sanoa että odotus kannatti, lopulta torista löytyi juuri oikean kokoinen kaappi johon mahtuu loistavasti kaikki arkivaatteet. Kellarissa ja vintillä meillä on lisää säilytystilaa mm. ulko- ja juhlavaatteille.



Kaapin alkuperästä ei ole tietoa. Sen ovessa oli valtava peili, jonka poistimme, sillä se tuntui ihan liian painavalta ja epäilytti kestääkö ovi sen painoa pitkään. Alunperin peili tuskin on kaapissa ollut.
Kaapin purkaminen, siirtäminen ja uudelleen kokoaminen oli sellainen projekti että siihen tuskin enää lähdemme, kaappi saa aikanaan mennä talon mukana.



Kaapin myötä koko huone järjestyi. Hankimme vieraspediksi Ikeasta Fyresdal-sohvasängyn. Billnäsin työpöytä hankittiin jo aiemmin, sekin Torin kautta.


Työpöytänurkkauksesta ei juuri kuvia blogissa nähdä, koko pöytää harvoin edes näkyy tavaramäärän alta eikä nuo koneet ja piuhat ja jatkuvasti valmiustilassa oleva imurikaan ole järin kuvauksellisia.
Itse pöytä on kyllä kaunis. Sen hakeminen oli hauska reissu, kun pöytä ei kestänytkään kokonaisena nostamista vaan levisi osiin noutopaikassa. Mies sitten joutui huonekaluentisöijäksi (joka häneltä alkaa sujua varsin lupaavasti) ja pöydästä tuli entistä ehompi. Pöytä on peräisin Hämeen sähköstä, jossa se on ollut myyjän isällä työpöytänä.


Juuri kun työhuone alkoi näyttää kivalta ja olin varsin tyytyväinen, että oltiin tällainenkin ponnistus saatu aikaan, otti miehen täti yhteyttä ja kertoi että hänellä olisi nurkissaan vanha harmooni, josta haluaisi eroon. 
No sellaisestahan emme voineet kieltäytyä joten kävimme hakemassa tällaisen kaunottaren kotiin. Nummelan harmoonitehtaan valmistama soitin on jostain vuosisadan alusta, ehkä 1920-luvulta. 

Meillä on molemmilla soittotaustaa, ja tämä on kyllä varsin hauska kapistus. Hieman vaatisi huoltoa eikä jakkaraakaan ole, mutta väliäkös sillä.