Kaivattu ja odotettu kesäloma alkoi, ja ensimmäinen reissu suuntautui meille hieman vieraaseen Itä-Suomeen.
Parin kirppispysähdyksen kautta ensimmäisenä etappina oli Iloisen pässin maalaispuoti Parikkalassa, jossa söimme maittavat burgerit ja suoritin pienet shoppailut. Mikäli kutostiellä ajelee niin pysähtymisen arvoinen paikka, ja päihittää kyllä abc:t ynnä muut liukuhihnapaikat mennen tullen.
Yöksi majoitumme Rääkkylään Koivuniemeen. Hauskan rento paikka, majoitus oli leirintäaluetyyppistä ja erikseen sai vielä maittavan aamiaisen. Iltauinti Saimaassa oli melko viileä kokemus.
Seuraavaksi suuntasimme Kolille, jossa heitimme rinkat selkään ja lähdimme patikoimaan kolmeksi päiväksi. Olimme varanneet kaksi yötä Metsäpirtistä, jonne kävelimme eka päivänä 25km matkan. Oli ehkä vähän turhan pitkä etappi ihan kylmiltään käveltäväksi, mutta pääsimme lopulta perille vaikka raskasta oli ja kerran eksyttiinkin.
Seuraavana päivänä teimme päiväretken Rykiniemen uimarannalle, n. 12km. Vesivaaralta aukesi todella hienot näkymät ja määränpäässä pulahdin Pieliseen. Kolmantena päivänä kävelimme Metsäpirtiltä takaisin Kolille, n. 13km. Viimeisen päivän maisemat olivat ne kaikista upeimmat Mäkrä-vaaran päältä.
Näin Lappi-fanina nämä etelän maisemat toki jättävät vähän kylmäksi, mutta ihan näkemisen arvoinen paikka tuo Koli on. Polut olivat paikoin vähän huonokulkuisia ja kuluneita, ja metsäpolkujen tarpomista riitti, mutta vaarojen päältä näkymät ovat kyllä upeat ja Pielinen oli hieno, kirkasvetinen ja kaunis järvi.
Koirat olivat toki mukana ja jaksoivat hienosti (hienommin kuin pari muuta seurueessa...) kävellä. Nuorempi tosin alkoi ottaa lepiä joka pysähdyksellä.
Ennen Kolin reissua ehdimme myös heittää pyöräretken uusiin kotimaisemiin. Kaupunki on kyllä varsin upea, täynnä toinen toistaan kauniimpia vanhoja rakennuksia ja katuja. Ravintolat ovat vielä tyystin testaamatta mutta eiköhän niitäkin ehditä loman aikana aloittaa.
Loman alkuun herkuttelimme myös kakuilla. Ehdotin miehelle voileipäkakkua, ja hänellähän olikin jo makea kakku mielessä ja niin meille syntyi salami-tsatsiki -voileipäkakku sekä mansikka-brita. Brita meni parempiin suihin ennen kuvan ottoa, mutta voileipäkakkua ehdin vähän filmata.
Meillähän on tapana tehdä molempien syntymäpäiväksi aina toiveiden mukainen kakku, ja toistaiseksi olen kyllä todella häviöllä kakkuineni. Milloin on suklaakakkua syöty suoraan vuuasta ja voileipäkakut ovat olleet järjestäen liian kuivia. Nyt kuitenkin onnisti, kakku oli oikein hyvän makuinen (huolimatta siitä että ystävän 4-vuotias totesi kakkupöydässä hienovaraisesti, että "äiti tää kakku on kyllä aika pahaa") ja mehukas. Ja vieläpä ihan kauniskin.
Kolilta sitten suuntasimme vielä mökille lepuuttamaan kävelystä uupuneita jalkojamme. Ja eihän näihin järvimaisemiin ja auringonlaskuihin kyllästy. Lempihommaani mökillä on lillua järvessä laiturin päässä ja tallentaa maisemaa verkkokalvoilleni. Aina siinä laiturin päässä auringonlaskua hengittäessäni päätän säästää maiseman voimakuvaksi tulevalle talvelle. Tässä sitä voimaa teillekin:
