Syksyn kohokohta

Kahden vuorotyöläisen aikatauluilla mökkireissut eivät ole ihan itsestäänselvyys, vaan ne vaativat hyvää etukäteissuunnittelua. Olemme molemmat henkeen ja vereen mökki-ihmisiä ja mökki onkin ensisijainen reissukohteemme kun vapaata saadaan järjestettyä. Meidän kummankin vanhemmilla on mökit melko lähellä toisiaan. 

Luonnon keskellä hiljaisuudessa, kauniissa maisemissa rauhassa oleminen vastaa täydellisesti kuvaamme onnistuneesta vapaa-ajan vietosta. Usein meillä on mukana lautapelejä tai muuta mukavaa tekemistä, sekä tietysti läjäpäin hyvää ruokaa ja juomaa. Mökillä on mukavaa valmistella pidempiäkin ruokalajeja kuten rosvopaistia tai leivinuunissa pitkään haudutettuja ruokia. Ja saunassa istutaan joka ilta tuntikaupalla. Alle kahden tunnin saunareissuilla ei olla taidettu koskaan selvitä.

Tällä kertaa meillä oli aika paljon ohjelmaa kun tarkoituksena oli marjastaa, sienestää ja kalastaa. Kahdesta ensimmäisestä aktiviteetista saimme hyvät kotiintuomiset, mutta kalat olivat tälläkin kertaa meitä ovelampia.

Puolukkaa poimin pienen ämpärillisen, sillä selvitään varmasti koko talvi. Sieniä löytyi hieno saalis tatteja, rouskuja ja muutama hapero ja suppiskin. Tatit olivat Keski-Suomen mäntymetsissä suuria ja puhtaita, kun kotimetsissä etanat tahtovat olla aina nopeampia. 

Osan tateista söimme jo mökillä paistamalla ne kevyesti oliiviöljyssä, etenkin voitatit olivat tuoreena ja näin käsiteltyinä erityisen hyviä. Tatteja säilöttiin myös pakkaseen ja tuotiin kotiinkin.

Alla oleva tatti jäi hieman mysteeriksi, tulkitsin lopulta herkkutatin vaaleaksi muodoksi ja söin hyvällä ruokahalulla.

Rouskuja olemme etelästä etsineet huonohkolla menestyksellä, mutta mökkimetsistä löytyi kangasrouskuja ihan kohtuullisesti ja vielä mökkitien varresta oikea jackpot karvarouskuja. Näistä riitti salaattisieniä anopinkin pakastimeen. Jouduimme varmistamaan maistamalla oliko kyse karva- vaiko leppärouskuista ja mausta ei kyllä erehdy. Karvarousku on hyvin karvas ja todella vaatii ryöppäämisen.

Mökkipihan tyrnipensaat notkuivat satoa, ja niistä poimin vähän c-vitamiinivarantoja talven varalle. Nämä pensaat ovat jalotyrniä, joka olikin huomattavasti miellyttävämpi poimia kuin aiempi tuttavuus villityrni. Marjat ovan suuria ja kasvavat todella tiiviisti, eikä pensas ollut kovinkaan piikkinen.

Kotona sitten ryhdyin oitis säilöntäpuuhiin. Puolukat soseeksi, osa pakastimeen ja osa jääkaappiin. Sienet pakastimeen.

Aiempia sienisaaliita on kuivattu, ja kuivuriin pääsi myös omenoita joita löytyi kirppikseltä eurolla iso säkki. Olen sellaisen erikoisen tilanteen edessä, että lasipurkit ovat loppu. Pakastinkin on täynnä (marjojen ja sienien lisäksi luomunautaa, jota tuli tilattua iso satsi) joten loppusyksyn suppissaaliit täytynee vielä kuivata. Olisiko tässä hyvä syy pienelle kirppiskierrokselle Riihimäen purkkien toivossa?

Rits räks poks pam

Oli mukava tulla töissä kun vastassa oli lämmin tomaattikeitto ja foccaccia. Kynttilät pöydässä ja valkoviini auki.

Kesken illallisen, kesken jutun ja lauseen kuului pamaus ja Festivo kuoli.

Ei kai olekaan hyvä idea polttaa kynttilöitä loppuun saakka, ainakaan lasisissa kynttilänjaloissa? Näistä käytettyinä ostetuista ei toki tiedä jos lasissa olikin jo joku särö valmiiksi.

Voihan harmitus. Mistä nyt uusi Festivo saadaan.

Sadepäivänä

Suomen kansa lähti barrikadeille ja tiet olivat odotusten vastaisesti autiot. Töissä olisi ollut tehtävää mutta syysflunssa kaatoi petiin ja päivää vietettiinkin sade- ja ukkoskuuroa ihaillen, kameran kanssa kulkien, nukkuen, niistäen, Silta-sarjan kakkoskautta katsellen, villasukkaa neuloen ja yskien.

Syksyn värit jaksavat ilahduttaa. Lehtiä lentelee tuulenpuuskissa ja sade piiskaa pihamaata. Piha on varsin villi ja vihreä, ja näillä näkymin saa ollakin niin.

Puikoille valikoitui ihana Zauberball syksyn väreissä:

Sade piiskasi ikkunaa ja maisemat huikaisivat:

Terassilla odottelee projektituoli:

Sieniä on löydetty, kantarellien ja mustatorvisienten lisäksi myös hieman suppiksia ja tänään pannulla paistui känsätuhkelo. Lähimetsä on osoittautunut oivaksi sienimetsäksi.

Syksyn tunnelmia

Kesä on kääntynyt syksyyn. Sen myötä on nautittu kiireisestä arjesta, viileistä ja kasteisista syysaamuista, sateen ryminästä peltikattoon, viileäksi muuttuvasta vanhasta talosta ja sen myötä takkatulesta ja kynttilänvalosta sekä lukuisista teekupposista ja punaviinilasillisista.

Syksy on sellaista kotiin käpertymisen aikaa. Tosin meille sitä ovat oikeastaan kaikki vuodenajat, mutta jotenkin nämä pimenevät illat, kynttilät ja maistuvat kasvisruuat sekä telkkarista alkvata sarjat houkuttelevat pysyttelemään kotosalla ihan erityisesti. Sienimetsät meiltä löytyy ihan vierestä (ekat suppikset löydetty!) joten senkään puolesta ei kauas tarvitse kotoa lähteä.

Ulkona valo on muuttunut syksyisen vaaleaksi. Aamut alkavat olla jo hämäriä, kohta saa kaivella koirille valoja pantoihin.

Meillä kävi odotettuja ja tärkeitä vieraita, jotka toivat mukanaa kauniita syyskukkia. (Purkkeihinsa kuolleet chilit ehdinkin juuri raahata sivuun ennen vieraiden kaartamista pihaan.)

Talon sisäilma alkoi käydä niin kalseaksi että takassa on polteltu tulta joka päivä.

Tämä takka se ei kauheasti lämpöä varaa mutta lämmittää kyllä olohuonetta mukavasti ja sitä kautta koko talon huoneilmaa.

 Saimme olohuoneen nurkkaan tällaisen perintötuolin, joka on kotoisin miehen mummulasta. Tuolia ei ole mitenkään käsitelty vaan siinä näkyy mieletön ajan patina, sukupolvien käsien ja jalkojen lepo käsinojilla ja jalaksilla. 

Olohuoneesta on sohvan ja takkatulen ansiosta tullut nimensä veroinen. Mikäs tässä iltoja vietellessä sohvan nurkassa tällaisia maisemia katsellen.