maanantai 19. helmikuuta 2018

Lasikuorma kirppikseltä


Huiman aurinkoinen talvipäivä ja pitkästä aikaa kotikylän kirppiksellä, joka olikin muuttanut uuteen paikkaan. 
Grapponiaa olen etsiskellyt kirppiksiltä monet kerrat, mutta se tahtoo olla aivan järkyttävissä hinnoissa eikä sitä kauheasti ole myynnissäkään. No nyt onnisti.

Keltaiset jälkiruokakulhot (ne pienemmät) 10e/kpl, pöytään jäi vielä kolme kappaletta kun en voinut investoida kuin kahteen. Sininen juomalasi oli niinikään kympin. Haluaisin keräillä Grapponiaa eri väreissä mutta pääasiassa myynnissä näkyy keltaista, ruskeaa ja kirkasta. Keltainen on kyllä myös aivan ihana sävy, oikein aurinkoinen ja kirkas.



Arkikäytössä meillä on juomalaseina näitä vanhan mallisia Kartioita, ja niitä löytyi nyt 4e kappalehintaan (kauniin) harmaassa sävyssä. Kaappiin näitä ei kyllä olisi mahtunut enää yhtäkään mutta eipä niitä tuohon hintaan voinut sinnekään jättää... Meidän kaikki Kartiot ovat kirppislöytöjä.


Lasipurkkeja meillä on kosolti ja niitä ostankin vain, jos löytyy joku erikoisen mallinen tai ihan poikkeuksellisen hyväkuntoinen yksilö. Tämä Karhulan keittiöpurkki maksoi 17 euroa ja oli aivan priimassa kunnossa kantta myöten. Käyttöähän näille purkeille kyllä löytyy.


Sellaisia lasilöytöjä! Ehkäpä tästä kevättä kohti taas kirppisintokin nostaa päätään!

perjantai 16. helmikuuta 2018

Pientilan kiertokulkua




Kanojen pito on osoittautunut varsin hauskaksi harrastukseksi. Ei nyt ehkä ihan niin helpoksi ja vaivattomaksi minä sitä usein mainostetaan; kanat ovat kyllä aika vaatimattomia, ovat pysyneet terveinä ja tulleet helposti toimeen, mutta onhan kanala vaatinut kaikenlaista säätöä eikä kanoja voi tänne jättää pitkäksi aikaa keskenään joten jos reissuun mielitään tarvitaan talon vahti.
Syksyllä kuoriutuneet poikaset olivat oma projektinsa, niitä hoidettiin pienessä koirien häkissä, ruokittiin omalla ruualla ja lopulta komennettiin muita kanoja käymästä emokanan kimppuun.

Emokana kasvatti poikasensa hienosti, vieroitti ne, alkoi munia uudelleen ja muutaman viikon kuluttua halusi taas alkaa hautoa lisää lapsia. Valitettavasti tällaisia himohautojia emme kanalassa tarvitse eikä meillä pienessä kotitarvekanalassa ole mahdollista huolehtia poikasista jatkuvasti, joten hautomishaluisesta kanasta tuli kanalamme ensimmäinen paisti. Tarkoituskin on tietysti ollut, että poistettavista kanoista tai kukoista saamme särvintä pöytään.

Teurastus sujui siististi ja nopeasti, linnun käsittelyä ja laittoa ruuaksi täytyy vielä vähän opetella. 

Alla vielä lässähtäjä ikuistettuna. Kaksi poikastaan jatkavat kasvua kanalassa ja vielä jännitämme ovatko he tyttöjä vai poikia.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Kirppislöydot in action

Minulle on tärkeää, että kirppiksiltä kotiin roudaamani tavarat tulevat käyttöön. Haluan katsella kauniita esineitä arjessa enkä piilottaa niitä vitriineihin. On ihanaa kaivella kaapeista löytöjä esille ja vähän vaihdella esillä olevia esineitä. Ja värejä, niistähän meillä tykätään.


Pieni Miranda-kulho on tosi käyttökelpoinen ja yleensä pitää sisällään jotain naposteltavaa kuten pähkinöitä tai karkkeja. Salon Aarresaari-kirppikselle jättämäni iso tummanvihreä Miranda vähän kaduttaa edelleen, jospa sellainen vielä tulisi vastaan. Tai pieni vihreäkin olisi ihana.


Kissanruuat löysivät säilytyspaikan Riihimäen lasipurkista. Nuo Riihimäen purkit on kyllä niin käyttökelpoisia. Mortteli on mummun peruja ja sekin meillä usein käytössä. 
Myös yhteen väliin taajaan vastaan tulleet saviastiat ovat kaikki löytäneet käyttötarkoituksen ja sopivat kivasti vähän rustiikkiseen keittiöömme.


Keittiön avohyllyillä esineet (ja täälläkin kissanruokaa... uusi sisustustrendimme selvästi :D ) ovat kauniisti esillä vaikka usein pölykerroksen alla ja sotkuisen näköisenä. Harkinnassa on avohyllyjen korvaaminen laatikoilla, mutta toisaalta on näissä hyllyissäkin puolensa...

lauantai 3. helmikuuta 2018

Roikkuvat ystävät ja yksi myöhästynyt punainen

Keltaisen kahvipannun Pauliina esitteli ihanin kuvin helppoja huonekasveja. Siitä innostuneena räpsäisin pari kuvaa meidän amppelikasveista, hieman talven jäljiltä nuutuneista mutta kevättä kohti jo kurottelevista.

Viherkasvit kyllä sopivat vanhaan taloon! Itse olen mahdottoman laiska hoitaja (olen saanut jopa kaktuksen tapettua kuivuuteen), mutta ainakin nämä kaksi kaveria ovat aika kiitollisia ja helppoja hoidettavia. Alkavat selvästi lerputtaa lehtiään kun tahtovat kastelua.


Kissuksen ostin toissa syksynä Torista, samalta myyjältä kuin posliinikukan pistokkaan. Pistokkaat tulivat minulle postissa ja olivat kyllä aika pikkuisia ja heiveröisiä. Aika kauan niiden kasvuun lähtö kesti, mutta nyt molemmat vihertävät ja ovat hyvässä kasvussa.
Tämän valkoisen ruukun ostin Prisman alekorista ja amppeli on itse juuttinarusta solmittu.


Piilean ostin Plantagenista, ja se on löytänyt paikkansa makuuhuoneen ikkunalta. Piilea pitää puolivarjoisasta paikasta, mutta tämä yksilö otti hieman nokkiinsa heikosta valosta, kuivahtamisesta tai mullan vaihdosta tai kaikista näistä. Osa varsista on hieman kuivahtanut, tämä kasvi kylläkin myös kukki syksyllä pienin vaatimattomin kukin, mikä voi osaltaan myös riuduttaa kasvia. Nyt se on onneksi ikkunan puolelta ihan pirteän näköinen ja kurottelee hauskasti lehtensä valoa kohti.


Amaryllis suvaitsi vihdoin avata kukkansa, onhan se jo helmikuu. Tämä on viime jouluksi ostettu, kesän yli hoivattu. Toinen kukkavana ei lähtenyt lainkaan kasvuun joten se ehkä tarvitsisi vähän ravinteikkaamman paikan ensi kesäksi.