keskiviikko 31. elokuuta 2016

Tervetuloa syksy

Ennen muuttohässäkkää kävimme lataamassa akkuja ja juhlimassa pyöreitä vuosia täyttänyttä veljeäni mökillä.

Taivas antoi aurinkoa, sadetta ja myrskyä, ihan kuin oltaisiin siirrytty kesästä syksyyn yhden viikonlopun aikana.

Perjantaiaamu oli aurinkoinen ja lämmin, ja vietimme aikaa laiturilla. 
Kävin joka aamu aamu-uinnilla vilpoisessa mutta niin virkistävässä järvivedessä. Laiturin päässä vedessä yritän aina painaa kesää ja maisemaa verkkokalvoilleni talven varalle.





Synttäripäivänä meillä oli alkuruuaksi rapuja ja pääruuaksi rosvopaistia. Rosvopaisti on oivallista mökkiruokaa isolle porukalle, sen valmistaminen on hauskaa ohjelmaa ja syötävää tulee kerralla paljon. Lisukkeiksi teimme uunijuureksia, sienisalaattia oman pihan rouskuista (karvarouskuja on paljon!), coleslawta, melonisalaattia, perunasalaattia sekä leipää ja lohilevitettä.

Kaivoimme isäni kanssa rantaan kuopan ja vuorasimme sen kivillä edellisenä iltana. Aamulla virkuimmat tekivät kuoppaan tulet ja kuoppaa lämmitettiin 4-5h. Sitten sinne haudattiin foliolla ja märällä sanomalehdellä käärityt lihat (possua, lammasta ja poroa) ja ne kypsyivät kuopassa n. 7-8 tuntia.

Olemme kerran aiemminkin tehneet rosvopaistia ja teimme nyt saman havainnon, että parasta tulee rasvaisesta possun lihasta. Aiemmalla kerralla meillä oli kuopassa hirvipaisti, joka jäi todella kuivaksi. Nyt poroon laitoimme pekonia ympärille, mutta siitä huolimatta paistin sisimmät osat olivat hiukan kuivia. Lampaat olivat nyt paloina ja niistä tuli myös erinomaisia.


Päivällä kävimme paikallisella venelaiturilla kodassa makkaranpaistossa ja seurasimme kun tuuli yltyi ja nosti järven vaahtopäille.



Illalla keli oli vilpoinen mutta urheasti katoimme illallisen ulos. Tunnelma olikin aika mieleenpainuva kun 8 aikuista ja 5 lasta söimme pitkän pöydän ääressä pipot, villapaidat ja käsineet yllämme.

Ravut ostimme valmiiksi keitettynä paikallisen K-kaupan tiskistä. Rapujen syönti oli suurimmalle osalle ensimmäinen kerta (meille toinen), joten ohjeita katsottiin netistä. 



Sadonkorjuuaika olisi parhaimmillaan. Mättäissä on puolukkaa, sieniä on valtavasti ja puskat notkuvat tyrniä. Vaan tänä syksynä emme taida sadonkorjuuseen ehtiä.


Perheen kanssa vietetty aika on todellista laatuaikaa, vaikka meteli on melkoinen äänekkäässä suvussamme, koiria ja lapsia saa jatkuvasti tarkkailla ja mökki on tupaten täynnä tavaraa, vaatetta ja kenkää. Vaikka mukavaa on myös aina palata omaan rauhaan. Arjen ja juhlan onnistunut combo, siitä se onnellinen elämä taitaa koostua.



maanantai 29. elokuuta 2016

Last moments

Tämä koti oli meille täydellinen tähän tilanteeseen. Porvoo ja porvoolaiset kohtelivat meitä hyvin.







Vaan on aika jatkaa matkaa. Laskimme että tuleva koti on mieheni 22. ja minun 15., että onhan tässä tullut muutettua. Kovasti olen uhonnut muuttavani nyt viimeistä kertaa, että seuraavan kerran sitten palvelutaloon. Vaan saapa nähdä... mikään kun ei tunnu olevan niin varmaa kuin yllätykset ja muutos.

perjantai 26. elokuuta 2016

Telttaretki koirien kanssa

Kesäloma kotosalla on ollut ihana, mutta n. viikon kohdalla alkoi seinät kaatua niskaan ja oli päästävä reissuun. Suunnittelin yhdenyön reissun Evolle. Mies kieltäytyi lähtemästä, joten suunnitelma oli vain itselleni yhden koiran kanssa, suunnitelma alkoi kuitenkin olla niin houkutteleva että mieskin innostui ja niinpä suuntasimme Evon retkeilyalueelle koko porukalla.

Evolla on paljon polkuja ja laavuja, me päätimme keskittyä koillisosaan jonne lukemani mukaan Evon retkeily on enemmän siirtymässä, suosittujen länsiosan järvien sijaan.


Ennen kuin olimme edes päässeet liikkeelle parkkipaikalta, toinen koirista oli kierinyt kakassa ja toinen oksensi. Hyvillä mielin kävelemään siis :)
Tämä oli ensimmäinen telttaretkemme koirien kanssa. Vanhemman kanssa on yövytty teltassa pari kertaa Jukolan viestissä ja omalla pihalla, nuorempi ei ole teltassa ollut ikinä.

Meillä oli mukana 30-litrainen reppu ja 60-litrainen rinkka ja siellä siis kahden ihmisen + koirien varusteet. Ruuassa ei nyt säästelty vaan pakattiin mukaan mm. makkaraa ja sinappia. Juomavesi kannettiin (mukana juomapullojen lisäksi 3l vettä mikä riitti ihan hyvin vaikka keli oli lämmin), ruuanlaittovesi otettiin järvistä.


Ajoimme auton Kelkutteelle ja lähdimme talsimaan Savottapolkua pitkin, siitä kohti Hakojärveä jossa pidimme pikku tauon.

Maasto oli mukavaa suomalaista metsämaisemaa, havumetsää ja järviä. Jotenkinhan se harju järvien välissä suomalaisen sielua koskettaa ja tämä oli juuri sitä. Maastoa leimaavat myös huomattavan suuret siirtolohkareet joita oli pitkin matkaa, osassa hienoja railoja ja onkaloita.

Sieniä oli hirveästi ja hieman mieltä pahoitti jättää ne keräämättä. Tässä nyt ilmaisena sienivinkkinä, että Evon Kelkutteen parkkipaikalta lähtee polku jonka varressa on PALJON kantarelleja ja mustatorvisieniä.

Ilvesreitistö on yhteensä n. 70km mittainen Hämeenlinnan seudulle merkitty vaellusreitistö, ja meidänkin kävelemät polut oli tällä ilveksen tassulla merkitty. Alueella on laaja polkuverkosto ja paljon laavuja joten sieltä varmasti jokainen löytää tarpeensa mukaisen reitin lyhyelle tai pidemmälle vaellukselle.
Leiriytyä saa jokamiehenoikeuksin, mutta toivotaan laavujen ympäristön käyttöä sekä sitä ettei samaan paikkaan jäätäisi useammaksi yöksi.




Pidettiin pikku tauko Hakojärven rannalla jyrkänteen päällä, oli hieno paikka! 
Tästä oli kuitenkin vain pikkuisen matkaa määränpäähämme Sorsakolun laavulle, joten emme jaksaneet Trangiaa kaivella vaan söimme pari näkkäriä ja joimme ja jatkoimme sitten matkaa.



Koko matkalla näimme vain yhden lenkkeilijän ja Sorsakolulle mennessä tuli joku prätkällä vastaan. Sorsakolun laavulla oli porukkaa ja tulet, kävelimme siitä vähän matkan päähän ja pystytimme teltan. 
Laavuporukka olikin sitten päiväretkeläisiä, ja sieltä käytiin kohteliaasti kysymässä sammutetaanko nuotio kun olivat lähdössä. 

Teltan pystytettyämme haimme vettä järvestä ja ryhdyimme ruuanlaittoon, ja mies lähti kalaan. Hiestä kosteat kamppeet ripusteltiin puiden oksiin. Ostimme ennen reissua avaruuspeitteen koirien alustaksi, ja se oli näin hyvällä säällä kiva myös istuma-alustana ja siihen oli kätevä levitellä tavarat.


Koirat kävivät heti levolle, reilu 10km kävely oli vähän enemmän mitä he odottivat lenkiltä.


Illan päälle kävimme vielä notskilla laavulla, syötiin ne päivän kannetut makkarat ja mies kalasteli vielä saaden kolme pikku haukea.

Sorsakolun laavu oli hienolla paikalla kahden pienen järven välissä. Siellä on käymälä ja komposti sekä polttopuita. Roskiksia sen sijaan ei ole vaan Evolla retkeillään roskattomasti, vieden pois kaikki mitä tuodaan.




Ilta oli kaunis, lämmin ja tyyni. Ennen laavulle lähtöä tuli muutama vesipisara mutta ei se sateeksi yltynyt. Yölläkin oli lämmintä ainakin 15 astetta joten teltassakin tarkeni.



Telttayö ei mennyt koirien kanssa ihan odotusten mukaisesti... Ensin toinen ei tyytynyt kohtaloonsa nukkua teltan eteisessä, vaan halusi sisälle ja tunki itsensä pariin otteeseen sisä- ja ulkoteltan väliin. Yö oli muutenkin levoton, koirilla kuuma ja ihmisiä ei nukuttanut. Aamulla vilkaisin eteiseen eikä siellä ollut yhtään koiraa!
Koirat onneksi olivat teltan vieressä mutta hieman treenejä tämä kaipaa... Voin vaan kuvitella elämää jossain leirintäalueella missä on muitakin, koirathan eivät tuossa eteisessä tule pysymään.


Oli kuitenkin ihanaa nousta aamulla metsässä teltasta. Keittelimme aamukahvit ja -puurot, pakkasimme kamppeet ja lähdimme kävelemään Sorsajärven eteläpuolta kohti Hakovuorta.



Reitti kulki aika pitkälti tietä pitkin, keli oli edelleen lämmin mutta vettä satoi hiljakseen. Kävimme Hakovuoren näkoalapaikalla ja siitä kävelimme Koveron laavulle, missä keitimme loput eväät. Myös tämä laavu oli tosi hienolla paikalla korkealla kallion päällä. 
Koverolta oli enää muutama kilometri takaisin autolle.


maanantai 22. elokuuta 2016

Sukkia muuton alta

Keskeneräisiä neuletöitä on niin hankalaa pakata järkevästi että oli pakko tehdä vähän valmiiksi näitä ikuisuusprojekteja. Muuten on neuletehtaalla ollut hiljaista.


Broken Seed Stitch -sukat ovat Ravelryn mukaan valmistuneet 16. tammikuuta, nyt sain ne vihdoin prässiin (=kasteltu froteepyyhe saunan lauteilla) ja kuvattua. Malli on tosi kiva ja tuo nätisti esille moniväriset langat, mutta jotenkin neulominen tökki ja valmistuttuaan en tykännytkään näistä, niinpä hylkäsin ne kaapin perälle. Nyt näyttävätkin taas ihan kivoille, eihän sitä tiedä vaikka pääsisivät käyttöön. Lankana näissä valkoinen Novita Nalle ja maailman ihanimman värinen Nalle Taika monivärinen.


Muita ihania -talvisukat ne vasta tökkikin. Aloitettu 20.3. ja nyt saatettu valmiiksi. Malli on ihan jees mutta ei mun taidoille, kirjoneuleesta tuli aika epätasaista ja osin kiristävän puristavaa ja osittain liian löysää. Etenkin nuo kolmella värillä toteutettavat osuudet olivat liikaa, lisäksi värimaailmakin alkoi kyllästyttää, olinhan jo tehnyt lähes samoista väreistä Anelmaiset. No lopputulos kyllä palkitsi sitten kuitenkin.

Vielä keskeneräisiksi jäivät yksi neuletakki joka tuskin ennen muuttoa valmistuu, sekä kadoksissa olevat vihreät villasukat, mahdollisesti jo muuttolaatikkoon pakatut.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ensimmäinen lomapäivä

Ensimmäiseen lomapäivään (no teknisesti se on vasta maanantaina mutta kuitenkin) tiivistyi moni asia mitä lomalta toivon.

Perjantaina haimme Rekosta lastin lähiruokaa.


Lauantaiaamuna heräsi ajatus jos hiukan kävisi sieniä katselemassa. Kori matkaan ja lähimetsään, ja mitä löysimmekään: mustatorvisieniä niin että piti välillä hakea kotoa kaksi koria lisää. Oikea jackpot! 
Pari vuotta näitä etsiskelin ja aloin jo epäillä koko sienen olemassaoloa, kunnes täällä Porvoossa löysin niitä lenkkipolun varresta. Ainakin täällä todella paikkauskollinen sieni, muutamassa paikassa oli kauhea ryppäät ja muualla ei mitään. Ei pitänyt säilöä, mutta tuli näitä pari kuivurillista...

Mustatorvisienien sato tuntuu olevan aikamoinen. Sienestyksessä on ehkä parasta, että koskaan ei tiedä mikä sieni tekee yllättäen mahtisadon, ja lähes joka vuosi olemme löytäneet jonkin uuden lajin poimittavaksi. Toivottavasti uusi laji ei tältä vuodelta jää jo maistamaani sappitattiin.



Puolukka punertaa jo mättäissä.


Sienireissun jälkeen kävimme uimassa, keli oli aika hyytävä kun vettä vihmoi ja tuuli kylmästi, mutta kesälomalla on uitava, minkäs teet.


Olen nyt vanhemmalla iällä innostunut luonnonvesissä uimisesta ihan uudella tavalla, nuorena jäi väliin kesiä etten käynyt kertaakaan uimassa. Erityisesti uimarannalla ilman saunaa uiminen on niin kesäistä! Rakastan järvivedessä kellumista ja kesätaivaan katselua.
Nyt viileällä säällä järveen meno ei tuntunut pahalta kun veden ja ilman lämpötila oli lähellä toisiaan. Eikä se vesikään nyt niin kamalan kylmää ollut.


Illallinen valmistui upouudella punaisella Trangialla, jonka eräjormailuissani hankin. Oikeaa slow foodia, kantarellikeitto ei ollut pikaruokaa mutta mihinkäs sitä nyt lomalla olisi kiire. Ja ruuan valmistaminen ja syöminen ulkona oli ehdottomasti yksi lomatoiveistani, olkoonkin nyt että se tapahtuu omalla terassilla. Villasukkaa ja fleeceä kiskottiin päälle ja hyvin tarettiin.


Sisällä sitten lomaviskin maistelu (perinteeni jo toista vuotta), musiikkia, pimeän ihmettelyä ja koirien rapsuttelua. 


Rekosta mukaan lähti munien ja muun ruuan lisäksi auringonkukkia. Ruokapuoli on Rekoissa parhaimmillaan kun monella tuottajalla on tuoreita vihanneksia myynnissä. Eilen maistelimme uutta tuttavuutta kyssäkaalia, oli niin hyvää että taitaa päätyä omallekin kasvimaalle!



Viime viikolla kävimme vastaanottamassa palotalon avaimet. Alla pieni maistiainen sieltä, uusi keittiö. Pinnat ovat tarkoituksella tosi valkoiset, uudet omistajat saavat sitten tapetoida ja maalata oman mielensä mukaan. Kävimme melko tiukkasävyisen keskustelun keittiötarvikeliikkeessä, ja olen ylpeä kertoessani että voitin, ja nämä eleettömät ovet ja minimalistiset vetimet ovat minun valitsemani. Muutenkin mentiin ihan perusmeiningillä; tammiparketti, valkoiset seinäpinnat, harmaat laatat. Naapurit olivat siellä jo muuttopuuhissa.
Hieman jännitti iskeekö päälle jokin haikeus tai katumus kun asuntoa pääsemme vihdoin katsomaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Hyvillä mielin luovumme kauniista asunnosta, sanomme heipat mutta ei hyvästit parhaista parhaimmille naapureille ja suuntaamme kohti uutta, sitä omaa kotia.
Muuttokuume alkaa olla melko korkea enkä millään malttaisi odottaa kotiin pääsyä. Pää pursuilee sisustusideoita ja on tehty erilaisia listoja siitä mitä pitää tehdä ja mitä muuton jälkeen hankkia. Meillähän ei ole kuin muutama huonekalu, eikä esim. mitään keittiötarvikkeita.


Loma siis menee pitkälti muuttopuuhissa ja kotosalla ja hyvä niin. Ihanaa kun ei heti tarvi lähteä mihinkään, eikä ole mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia.