Tuvan remontti osa 3: Keittiö

Viimeisenä viime kesän remontista esittelen teille keittiön. Aiemmat remppapostaukset voi lukea TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. 

Haaveilimme ensin keittiöön täyskorkeista apteekkarin kaapeista ja pyysimme niistä jo tarjouksenkin, mutta lopulta asiaa harkittuamme päädyimme vain uusimaan keittiön pintoja emmekä juuri muuttaneet keittiön toiminnallisuuksia, kun ei niihin neljässä vuodessa ole suurempaa kehitettävää keksitty. 

Keittiön, kuten muunkin rempan ideana oli säästää vanhaa ja pitää budjetti kohtuudessa. Tulen hieman surulliseksi nähdessäni miten hyväkuntoisia ja uusia keittiöitä kaupataan purkutavarakirppiksillä, vaikka kukin tietysti tyylillään.

Yllä olevassa kuvassa näkyy lähtötilannetta. Keittiö oli ihan ok kunnossa mutta värimaailmaltaan vähän tunkkainen, ja näitä keltaisen ja ruskean sävyjä halusimme raikastaa tuvassa muutenkin. Kaapistot ja rungot olivat ehjät (paikalliselta Puustellilta löytyi tieto, että ovat n. 20 vuotta vanhat) ja päädyimme vain maalaamaan ne. 

Jos joku oli keittiörempassa selvää niin se, että halusin laminaattitasojen tilalle puutasot. Saimme myös tasoista tarjouksen keittiöliikkeeltä ja sen nähtyämme päädyimme ostamaan Byggmaxista tammitasoa ja leikkaamaan tasot itse. Tasojen puu oli todella kuivaa ja on vaatinut monta öljykäsittelyä, ja silti ne ovat jo vuoden käytön jälkeen aika elämää nähneen näköisiä. Vaan se on toki puutasoissa tarkoituskin että elämä näkyy, ja hiomallahan niitä sitten voi halutessaan uudistaa.

Kaapit ja rungot purettiin ja roudattiin vintille, jossa mies ruiskumaalasi ne. Rungot ovat samaa sävyä seinän kanssa (Tikkurila G487) ja ovet sävyä L487, kontiainen. Tuo kontiainen on muuten aivan ihana lämmin harmaan sävy joka tulee varmasti näkymään talossa vielä muuallakin. Vetimien vaihtoa harkitsin mutta päädyimme kuitenkin pitämään ne ennallaan.

Maalin pysymisestä kaappien pinnoissa ei ollut mitään takeita, mutta nyt vuoden jälkeen kaapit ovat edelleen siistit joten kannatti kokeilla.

Kulunut posliininen tiskiallas vaihdettiin Stalan terästasoon, joka mittojen mukaan tilattuna taisikin olla koko remontin kallein yksittäinen hankinta. Terästaso on käytössä huoleton ja ihana ja isot altaat oikein käytännölliset. 

Lavuaarin ja lieden yllä olevat laatoitetut välitilat jätettiin ennalleen. 

Keittiössa oli muutama itse nikkaroitu osa, kuten yllä näkyvä runkokaapistojen väliin jäävä taso. Ikkunan takia sen täytyy olla juuri tietyn korkuinen. Tuo avohylly oli hieman vaivannut alusta saakka, toisaalta se oli käytännöllinen ja kotoisa, mutta näytti aina jotenkin sotkuiselta ja keräsi ihan hirveästi pölyä. 

Sain idean korvata tuo osa senkillä tai lipastolla, ja kuin ihmeen kaupalla Torista löytyikin juuri sopivan levyinen senkki eikä hakumatkaakaan ollut kuin parikymmentä kilsaa. Hieman jalkoja lyhentämällä se sopi juuri tuohon väliin. Ensin oli tarkoitus maalata senkki keittiön väreihin, mutta tuo turkoosi jaksaa jotenkin ihastuttaa joten ainakin toistaiseksi se on saanut pysyä keittiön väripilkkuna. Toinen lipasto-onnenkantamoinen löytyi tätä kohtaa vastapäätä, jossa oli myös itse rakennettu osa, näkyy postauksen ylimmässä kuvassa. Siinä meillä on päällä kahvikone ja se on suoraan leivinuunia vasten. Siihen löysin fb-kirppikseltä myös juuri sopivan lipaston (edukkaaseen 25e hintaan) ja saimme siihen kätevää säilytystilaakin. Lipasto on maalattu ruskeaksi ja on myös saanut pitää värinsä. Jotenkin ihastuttaa vanhojen maalattujen kalusteiden patinoituneet pinnat, eikä niitä tarvitse itsekään käytössä varoa.

Yksi kierrätyskaluste löytyi vielä ylimmässä kuvassa hämärästi näkyvään, keittiön runkojen ja jääkaapin väliseen tilaan. Siihen halusimme kalusteen jossa säilyttää kierrätystavaroita, ja ostin siihen Torista Ikea Stenstorp -tarjoiluvaunun. Kierrätyskamat tosin ovat edelleen pahvilaatikoissa mutta jospa siihen jotain kauniita koreja tai muita säilyttimiä joskus tulisi vastaan. Tarjoiluvaunu toimii hyvänä aputasona kokkaillessa, se sijaitsee liettä vastapäätä. Viime viikonloppuna meillä oli ystäviä kylässä ja keittiössä hääräsi monta kokkia, ja tasot riittivät kivasti isommallekin porukalle.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat keittiöstä. Värimaailma raikastui ja ilme siistiytyi, mutta keittiössä säilyi huvikumpumainen värikkyys. 

Pihasaunaksi

Jo maalle muuttaessamme yksi keskeisistä haaveista oli pihasauna. Tällä tilalla sellaista ei valmiina ollut, mutta pihassa seisoi vanha hirsimökki ja viime joulun alla siitä valmistui meille tunnelmallinen pihasauna.

Saunasta ei juuri ennen-kuvia ole, mutta alla oleva kuva on vuodelta 2016 kun muutimme tänne. Mökki on toiminut eläinsuojana ja siellä on asunut ainakin kalkkunoita. Se oli maapohjainen ja siinä oli heinää kasvava katto. Mökki on siirretty jostain tälle tontille ja sen hirteen on kaiverrettu luku 1762, tuskin vuosiluku nyt kuitenkaan :). Hirret olivat hyväkuntoisia.

Mökkiä nostettiin ja alle lisättiin pari kerrosta harkkoja. Heinää kasvava katto oli kaunis, mutta se piti vaihtaa turvallisuussyistä huopakattoon. Lattiaan valettiin betoni. Hirsien välejä tiivistettiin pellavariveellä.

Saunaan tehtiin väliseinä, jotta siihen saatiin myös pieni pukutila. 

Kiuas rakentui pitkällisen pohdinnan jälkeen omin käsin. Siihen hyödynnettiin appivanhempien vanhaa kiukaanluukkua, romukaupan valikoimaa ja siinä lämpiää 350kg kivimassa. On kuulkaa lempeät löylyt!

Ollaankin naurettu, että jos joskus tästä muutetaan pois, tätä perintökiuasta ei voi kyllä tänne jättää vaan kiuas lähtee sitten mukana.

Lauteet nikkaroitiin kuusesta ja käsiteltiin parafiiniöljyllä. Löysin kirppikseltä huokeasti kotimaisia retrovateja ja -ämpäreitä, nuo värit sopii hauskasti ulkosaunaan.

Saunomaan päästiin ensimmäisen kerran viime joulun alla, ja kyllä löylyt omassa ulkosaunassa palkitsivat kovan työn ja odotuksen. Sauna on lämmennyt ahkeraan, siellä on saunotettu myös perhettä ja ystäviä ja lauteilla höpötelty vaikka mitä tärkeää.

Nyt juhannukseksi saunaan valmistui myös terassi lehtikuusesta. Paljukin tilattiin, mutta sattumalta tänä kesänä monet muutkin suomalaiset halusivat paljun ja toimitusajat ovat niin pitkiä ettei se ihan juhannukseksi ehtinyt. Paljun puutteessa ollaan naapureiden iloksi kylvetty lastenaltaassa toisella puolella pihaa.

Juhannuksen alla käsittelimme myös saunan otelaudat Virtasen maalitehtaan tervapetsillä. Terva paitsi suojaa puuta säiltä tuo myös mahtavan tuoksun saunan ympäristöön.

Saunassa on pieni puku- ja vilvoittelutila joka sisustettiin lähinnä talosta löytyneillä tavaroilla. Pieni renginkaappi oli valmiina tässä hirsimökissä, se vain pestiin ja tuuletettiin. Seinähylly tehtiin jämälaudan pätkästä ja hyllytuet löytyi varastosta. Keltaisen Finnmirrorin peilin olen ostanut useampi vuosi sitten varta vasten ulkosaunaa varten, saunaa josta silloin ei ollut olemassa kuin unelma. Peili on juuri sopivan hämyinen, eipä saunassa sen tarkempaa peilikuvaa ole tarvetta nähdä. Penkki on miehen itse tekemä ja tarkoitus on vielä vahata se lattiaritilöiden tapaan Supi-saunavahalla tummaksi.