maanantai 30. maaliskuuta 2015

Villasukkien uusi elämä

Talviloman viimeinen päivä. Ulkona keväinen räntäsade joka oikeuttaa lojumaan päivän sisällä (koirien kanssa pakollinen peltolenkki ja pian takaisin lämpimään). Aikaa makoilla sängyssä puolille päivin, kuunnella jäätelöauton lauleskelua ja hiippailla verkkareissa.
Niin paljon aikaa, että kädet ohjautuivat rästikorille ja vuoroaan odottaneet villasukantekeleet pääsivät taas työstöön.

Tässä sukat alkuperäisessä asussaan vuonna 2012 (jestas mikä kuva, ei tainnut olla siivouspäivä just tuolloin) ja tässä blogitekstikin siitä vanhassa blogista, josta tosin Vuodatus kadotti kuvat.


Niin ihanaa kuin Noron sukkalanka olikin, ei se kyllä käyttöä kestänyt joten aika pian sukkien pohjissa ammotti jo reikiä. Parsimisella tästä tuskin olisi selvitty koska lanka hapertui sellaista vauhtia, ja sitä paitsi on hauskempiakin tapoja palauttaa elämä rikkinäisille villasukille.


Langanjämänyssäkät kehiin ja uudet terät vanhoihin varsiin. Harmaa lanka loppui vähän kesken joten vaihdoin sen harmaankirjavaan, ja sitten sekin vielä loppui joten vaihdoin sen tummanharmaaseen. Kauniita toki kaikki harmaat blogin nimen mukaisesti. Onneksi tuota eroahan ei melkein edes huomaa... ja mieltä lämmittää kun saa jämäkeriä kaapista hävitettyä.

Neulominen on hyvin rentouttava, mutta vähän tuleva ja menevä harrastus. Välillä puikot kilisevät harva se ilta ja välillä tulee pitkiäkin taukoja. Nuoruudestani oppineena harrastusteni tulee ensisijaisesti rentouttaa ja tuottaa hyvää mieltä, joten mitään stressiä en niistä suostu repimään. Siispä tälläkin hetkellä kaapit pursuilevat lankoja ja keskeneräisiä neuleita, jotka pääsevät käsittelyyn taas kun niiden aika on.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kotiseutumatkailua

Käytiin sunnuntaipäivän ratoksi vähän ajelulla tutustumassa lähiseutuihin, vielä kun ehditään, suunnitelmissahan on muuttaa täältä pois. Asuntonäyttö on hyvä syy saada meidät sohvaperunatkin ulos ja liikkeelle. 

Viime viikko lomailtiin tällaisissa maisemissa: 

...joten hieman ankealtahan tuo marraskuumainen sää aamulla näytti, mutta hyppäsin silti pyörän selkään ja kävin pihakirppiksellä sekä tulomatkalla poikkesin vielä toisellekin kirpparille. Saaliina yksi kirja ja pari paitaa, ei ollut kovin antoisa reissu se. Mutta mukava katsella kylää pitkästä aikaa pyörän selästä.

Näytön ajaksi ajeltiin sitte ensin hakemaan ruokaa uudesta nepalilaisesta, ravintola Fishtailista. Ihan hauska pubimainen ympäristö, eikä ollut tuolla Rinnekodin suunnalla tullut ennen käytyä. Mainiota maalaismiljöötä. Ruoka ja palvelu oli erinomaista, suosittelen lämpimästi! Otimme mukaan Chili lambin ja butter chickenin. Annokset olivat reilun kokoiset, hyvän makuiset ja palvelu ystävällistä.

Paluumatkalla poikkesimme Ali-Ollin alpakkatilalla. Tilalla käynti on ollut pitkään suunnitelmissa, mutta näköjään piti ajella vahingossa ohi ennen kuin toteutus onnistui. Olipa hauska paikka. Alpakat olivat sympaattisen näköisiä, uteliaita eläimiä jotka tulivat heti aidalle norkoilemaan kun saavuimme paikalle. Tilan myymälässä oli myynnissä paljon alpakkatuotteita, ja mukaan tarttuikin hieman lankaa... Ikään kuin lankakaappi ei jo entisestään pursuilisi.



Oikeanpuoleiset mustat vyyhdit ovat tilan omien eläinten karvaa ja myös Suomessa valmistettuja. Hintaahan näille kyllä tulee mutta ai että miten ne vielä jonain päivänä lämmittävät palelevia käsiä lapasina. Tai pipona tai... Vasemmalla harmaata perulaista alpakkaa, jota myymälässä oli myös iso valikoima.

Muutamia virpojia uskaltautui ovelle saakka, kylillä pyöräillessäni vastaan tuli suorastaan useita. Ehkä siihen kevään tuloonkin on uskottava, usko ainakin vahvistuu näitä pajunkissoja katsellessa.


torstai 19. maaliskuuta 2015

Se pieni ero...

Hiljaista pitelee kodinmyyntirintamalla. Laitettiin asunto välittäjälle ja sitä myötä tuli paikanpäälle valokuvaaja. Vaikken meitä itseämmekään aivan tumpelona pidä niin onhan näissä aikamoinen ero... 


Piti kyllä mies pistää asialle (ja kuvajaakin oli samaa sukupuolta) ja aika monta tavaraa olisin itse siirtänyt  sivuun... No nyt on näin ja jäädään odottamaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kerran kirppiksellä

No ihan vähän kävin. Eilen oli eka asunnon näyttö ja piti lähteä koirien kanssa pois jaloista. Enpä keksinyt parempaakaan tekemistä kuin kipaista kirppiksellä. Kassalle kävelin kahden loistavan löydön kanssa.


Jo ennen joulua teki mieli tällaista haarakynttelikköä ja sitä kirppiksiltä katselin mutta niitä näkyi aika huonosti ja nekin mitä näkyi oli kalliita. Saisihan näitä uutenakin mutta tämä hankinta menee niin pahasti turhuuksien puolelle, ettei omatunto antanut sitä kaupasta hakea. 


En myöskään halunnut maksaa siitä paljoa. Tämä sitten löytyi pohjassaan hintalappu 5e. Olin jo jättämässä sitä liian kalliina hyllyyn kunnes huomasin pöydässä -50% lapun, 2,50e oli sellainen hinta jonka kykenin maksamaan.


Ja voi miten ihastuttava se on. Sopivan pieni ja siro, messinkinen ja painava ja pikkuisen vänkyrä. Tulisi jo syksy niin se pääsisi tositoimiin!

Mitä oikeastaan lähdin etsimään (kirppiskeikoillani on usein joku "tavoite", mikä ehkä myös auttaa olemaan hamstraamatta ihan kaikkea ja tietty perustelemaan koko kirppikselle menon :) ) oli synttärilahja retrokeräilijäystävälle. Ja onko parempaa löytöä kuin Seppo Mallatin emalinen Finel-kasari teak-kahvalla! Ihastuttava!


Kannessa olevaa pienehköä vauriota lukuunottamatta kasari on ihan hienossa kunnossa, sisältä aivan käyttökuntoinen. Tämä on kahdesta kasarikoosta pienempi, 14cm halkaisijaltaan ja tosi söpö.


Hintaa 11e, en ehkä itselle olisi tällä hinnalla ostanut (enkä emalia keräile...ainakaan kovin ahkerasti) mutta emalifanille just hyvän hintainen lahja.


Eilen oli ensimmäinen asunnon näyttö, enkä antaisi itselleni ikinä anteeksi jos asunnon myynti jäisi kukista kiinni. 
Lähikukkakauppani tulppaanit tulevat tosi läheltä Keimolasta ja katsokaa näitä värejä. Niin ihana väriyhdistelmä ja paksut, kestävät niput.


 Eikä kaktus jää juuri vähäisemmäksi! Aiemmin Lanttilasta ostettu pikku kaktus iloitsee keväästä pienillä pinkeillä kukilla! Aikamoista, ensimmäinen kerta kun kaktus minun kotona kukkii. Tosin tämä taitaa olla jonkun muun puutarhataitojen ansiota, sen verran vähän aikaa olemme kaktuksen kanssa kimpassa asuneet.

Mutta onko söpömpää, jotenkin ihan koomisen näköiset nuo räikeät kukat muuten niin rauhallisessa kaktuspallerossa.


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Onko minulla ongelma?

Montakin. Yksi niistä on jatkuva teen hamstraaminen kaappiin, vaikka teetä ei tule mitenkään päivittäin juotua. Vapaapäivinä vaihdan usein kahvin teehen mutta arkena teetä kuluu aika vähän... Silti:



Kaapista löytyy neljää erilaista Clipperiä, chaita, kahdenlaista rooibosta, kolmenlaista mustaa teetä ja balilaista teh botol -teetä jota en ole edes maistanut (Balilla oltiin yli vuosi sitten).
Clipperillä on muuten erittäin hyvä aamutee hitaisiin vapaa-aamuihin; rise and shine jota on enää yksi pussi jäljellä ja näkyy tuossa etualalla. Ja jottei ilta jäisi kalpeammaksi niin illaksi on tuo sininen laatikko, sekin hyvää mukavasti kamomillaista sekoitusta.

Ja silti, suosikkiteetäni ei edes saa Suomesta:


Tällä voin hyvin korvata aamukahvini, niin hyvää vahvaa mustaa englantilaista teetä. Tähän lusikallinen hunajaa, niin oijoi! 

Olen yrittänyt etsiä marketin hyllyiltä hyvää mustaa teetä, osaako kukaan sanoa mikä menisi edes lähelle PG Tipsiä ja kuppa-kerhoa?

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Leipuri hiiva

Viime aikoina on taas tullut innostuttua leivän leipomisesta, tuore leipä on sellaista helppoa arjen luksusta ja useimmiten kyllä palkitsee vaivannäön. 

Elämän mittainen projekti ja haave itseleivotuista ruisleivistä herää aina aika ajoin. Kunnollista juurta en ole saanut aikaan vielä ikinä eikä se onnistunut tälläkään kertaa. Tuloksena littana vuokaleipä jota mies kuvaili "aika tehokasta".

Sitten kokeilin pitkästä aikaa kattilaleipää, ohjeen olen saanut äidiltä joskus vuosia sitten ja sitä on tullut useampi kerta tehtyäkin. Nyt meni kuitenkin joku vikaan, sekään ei noussut! 

Tässä kuitenkin muutama onnistunut leipä:

Itsetehty näkkileipä on tullut jäädäkseen.


Aineksina maissijauhoja ja siemeniä, tosi hyvää ja terveellistä! Ohjeita löytyy netistä pilvin pimein, yksi käyttökelpoinen on esimerkiksi Kettukarkilla. Viimeksi laitoin sekaan fenkolia, sitä en ehkä tee toista kertaa sillä maku on hieman liian läpitunkeva. Näkkäriin saa kivasti vaihtelua sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään.


Näkkäri maistuu ihan silläänkin, mutta juustosiivu toki vielä kruunaa näkkärinpalan.


Tänään sitten kattilaleivälle uusi mahdollisuus, ja tadaa nyt onnistui yli odotusten. Tiedä sitten miksi se yhdellä kertaa ei kohonnut, hiivakin oli samasta paketista molemmilla kerroilla.
 Valurautapadassa kuoresta tulee aivan ihanan rapea ja siihen tarttuu hyvää makua padan pinnasta. 


Tällä kertaa laitoin mukaan hieman auringonkukansiemeniä ja kauraleseitä (jotka tosin unohdin taikinasta eikä niitä ollut kovin helppo saada mukaan enää kohoamisen jälkeen :D ).


Tähänkin leipään saa helposti vaihtelua vaihtamalla jauhoja tummempiin (grahamjauhot, hiivaleipäjauhot...) tai sekoittamalla taikinaan pähkinöitä, siemeniä tai rusinoita tai mausteita. Itse en kovin paljon pidä mausteisista leivistä (paitsi jouluna) joten meillä mennään ihan perustaikinalla. Vehnäleivässä on kiva olla vähän rouheisuutta, ja sitä saa mukavasti leseillä ja siemenillä.

Itse tehtyjen lisäksi meillä on herkuteltu Aidoilla ja Alkuperäisillä sacher-tortuilla.



Ihania, vaikkei näin makeat jutut niitä omia lemppareita olekaan. Ja niin kauniita ja kauniisti pakattuja. 
Olin hamsterina ajatellut säilyttää laatikon myöhempää käyttöä varten vaan toisin kävi...