Kasvimaa 2017

Nyt voisi sanoa että kaikki on kylvetty, joten on aika tehdä katsaus vuoden 2017 kasvimaahan.

Kasvimaa koostuu yhteensä 10 lavakauluksesta, aina kaksi päällekkäin joten viisi lavaa yhteensä. Lisäksi tontilla oli valmiina kaksi Kekkilän pientä kasvulavaa jotka siirrettiin viljelmän jatkoksi.

Lavat on numeroitu niin että numero 1 on kasvihuoneen päässä oleva lava. Siellä kasvaa porkkanaa. Lava 2 on perunamaa.

Lava 3: sipuli, ihan mainiossa kasvussa. 

Tässä rivistö toisesta suunnasta. Etummaisessa eli porkkanalavassa on tarkalla silmällä pikku taimia nähtävissä. 

Lavassa 4 kasvaa maa-artisokkaa sekä kaaleja (parsakaali, kukkakaali, lehtikaali) ja lavassa 5 vielä harson alla herneitä ja papuja.

Istutuksissa noudatin kuunkiertoa eli juurikkaat; perunat, porkkanat ja sipulit kylvettiin laskevan kuun aikaan ja lehtikasvit eli kaikki loput yläkuun aikaan. Kaikki kylvöt ovat saaneet ensin olla harson alla lämpimässä.

Pikkulavoihin kylvin pinaattia, retiisiä, lehtikaalta ja salaatteja eli pak choita, jääsalaattia, lehtisalaattia ja rucolaa. Näitä kylvän sitten siinä 3-4 viikon kuluttua lisää joten lavat eivät ole vielä täynnä.

Salaattipenkkiin istuttelin myös samettikukan taimia. Samoin pitkin poikin lavoja olen kylvänyt kehäkukkaa ja krassia. 

Myöhemmin kesällä on ajatuksena kylvää vielä vuonankaalta ja sitten ihan loppusyksystä talvivalkosipulia, jos sitä vain jostain onnistun saamaan.

Terassilla meillä on kaksi kukkalaatikkoa joihin istutin minttua ja timjamia taimina sekä juustokuminaa siemeninä. Muutama yrtti vielä odottelee istuttamista.

Kasvilavojen viereen tuli värkättyä "perennapenkki", lainausmerkeissä siksi ettei siellä ole kuin yksi kaiketi perennaksi laskettava, syysleimu. Keskellä penkkiä on amaryllis kesälomallaan ja toisessa reunassa lipstikka. Kiven päälle ruukkuun kylvin kesäkukkia.

Penkkiä reunustavat tiilet bongasin fb:n purkutavararyhmästä, ihania patinoituneita tiiliä joilla tulen reunustamaan vielä toisenkin kukkapenkin.

Tontti on osoittautunut olevan täynnä varsin villisti leviävää vuohenputkea ja voikukkaa, joten kitkemishommaa on tiedossa kyllä vuosiksi eteenpäin. Onneksi se on melko palkitsevaa työtä ainakin vielä tässä vaiheessa kesää.

Inspiraatio ei aina satu silloin kun hanskat on lähettyvillä, joten alla vielä kuva alkukesän kynsilookista :D. 

Kasvihuoneen korkkaus

Huhheijakkaa, kasvihuone on, jos ei nyt valmis, niin ainakin siinä määrin kunnossa että sinne on viety ensimmäiset asukit.

Jatkossa suunnitelmissa on vesiviljely, mutta nyt ensimmäisenä kesänä kasvihuone on lähinnä suojana ruukuissa kasvaville hyötykasveille. 

Lattiaa ei laatoiteta vielä, jotta huone saa ensimmäisen talven hieman vapaammin elää roudan mukana. 

Kasvihuone on siis Akiron 30-neliöinen kennokasvihuone; TÄÄLTÄ.

Toteutusta tälle kesälle piti aika monta tovia miettiä. Mitään pysyviä rakenteita (kuten laatikoita, lavoja tms.) ei haluttu rakentaa koska lopullinen sisustus varmaankin mietitään vasta seuraavaksi kesäksi. On vielä hieman auki laitetaanko vesiviljely koko huoneeseen vai esim. puolet multapenkeiksi.

Puoliso onneksi kuitenkin muisti Porvoossa joulumarkkinoilla kohtaamamme Vilikkalan kotisäkit. Säkit ovat kierrätysmuovista tehtyjä monikäyttöisiä säkkejä, joita saa kahdessa koossa ja useassa eri värissä. Niitä tilasimme 8kpl havaitaksemme että astioita tarvitaan paljon lisää :). Säkit ovat kyllä käteviä, materiaali on huovan tapaista mutta siis kokonaan muovia. Säkit menevät tyhjänä pieneen tilaan ja niitä on helppo täytenäkin siirrellä paikasta toiseen. 

Taimikasvatukset menivät meiltä sikäli hyvin, että lähes kaikki kylvämämme taimet ovat hengissä, mutta sikäli huonosti että tässä vaiheessa taimet saisivat olla paljon paremmassa kasvussa. Tomaatit olisivat kaivanneet paljon enemmän lannoitusta, olisi ehdottomasti kannattanut koulia taimet isompiin purkkeihin lannoitteen kera siinä vaiheessa kun ne siirrettin kuistille / ulos. 

Nyt taimet pääsivät runsaaseen puutarhamultaan kanankakka- tai hevonkakkarakeiden kanssa joten toivotaan että ne lähtevät reippaaseen kasvuun ja ehtivät vielä satoa tälle vuodelle tuottaa. 

Kottikärryt ovat tässä kasvimaita ja -huoneita perustaessa kasvaneet lähes käteen kiinni. Olen pyrkinyt siihen ettei tyhjänä ajoa tulisi, joten kyydissä on aina jotain; rikkaruohoja kompostille päin, multaa kasvimaalle päin tai vaikka tarvikkeita kasvihuoneeseen.

Oli jotenkin juhlallinen tunne saada eka kertaa kärryyn kuormaksi näitä vaivalla hoivattuja taimia.

Paluu tulipaloiltaan ja miten siitä on selvitty

Rivitalomme tulipalosta on kulunut kaksi vuotta.

Tulipalosta on ollut hieman vaikea kirjoittaa, palon jälkeen sitä ajatteli pitkään aika sekavin tuntein eikä vieläkään montaa päivää kulu etteikö tuohon toukokuiseen iltaan palaisi (heh, ajatuksissa :) ). 

Nyt tuli kuitenkin tunne, että voisin kerrata paloillan ja sitä seuraavien päivien tapahtumat tänne itsellekin muistiin kun tuntuu että ne alkavat vähitellen unohtua. Täällä olen kertonut illan kulusta lyhyesti heti tapahtuneen jälkeen.

Tähän postaukseen valitsin kuviksi suosikkejani asunnosta ja sen ympäristöstä sekä muutaman palokuvan.

Edellinen viikko oli ollut ensimmäinen kesälomaviikkomme jonka vietimme Lontoossa, ja maanantai oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Puoliso lähti heti työmatkalle Aasiaan ja itse istuin toimistossa iltavuorossa.

Olimme tehneet ostotarjouksen omakotitalosta ja rivariasuntomme oli myynnissä, myynti sujui huononlaisesti eikä katsojia tahtonut näytöille löytyä.

Vähän ennen klo 19 vilkaisin puhelimesta Facebookia ja näin yllä olevan kuvan paikkakuntamme ryhmässä.

Jouduin katsomaan kuvaa monta kertaa ennen kuin uskoin että kyse on meidän talosta, lopulta katsomalla naapureiden autoja uskoin. Siitä alkoi ilta johon olen palannut niin monta kertaa uudelleen.

Ensimmäisenä yritin tavoitella naapuria. Ei ollut kenenkään numeroa, sain numerotiedustelusta yhden joka meni suoraan vastaajaan. Seuraava soitto hätäkeskukseen. Hätäkeskus pystyi vahvistamaan, että kyseisestä talosta on tullut palohälytys ja että kiinteistössä on ollut eläimiä, mutta ei voinut kertoa enempää koska tilanteen hoitamisesta ja tiedottamisesta on vastuussa pelastuslaitos.

Huikkasin työkaverille, että nyt täytyy lähteä kotiin, meidän talo palaa.

Mielessä pyöri tietenkin koirat, jotka olivat keskenään kotona. Ovatko ne hengissä? Ovatko ne sytyttäneet talon esim. hyppäämällä hellalle? Onko naapureita vaarassa saati elossa?

Työpaikan pihalta soitin ystävälleni, jonka puoliso on omani työkaveri. He lähtivät järjestämään tietoa asiasta puolisolleni lentokoneeseen, ja ystäväni lupasi lähteä palopaikalle myös ja muistutti, että keskity ajamiseen tavallistakin tarkemmin. 

Ajomatka töistä kotiin oli mieleenpainuva. Reitti jota olin ajanut niin monta kertaa aiemminkin, kaikki normaalit asiat reitin varrella mutta itsellä oli todella epätodellinen olo. Tulipalo, meillä, koirat, naapurit... Matkalla kotiin tietämättä onko kotia, koiria, naapureita enää olemassa. Jollain hassulla tavalla toivoi ettei tämä olisikaan totta.

Tutulla kotiin johtavalla tiellä kaikki oli niin tavallista. Kaunis toukokuinen ilta, paljon ulkoilijoita, ehkä hieman epätavallisenkin paljon. Kotitien risteyksessä matkan pysäytti vapaapalokuntalainen. Kerroin olevani palotalon asukas ja matka jatkui. Lähempänä kotia näin kaksi tutun näköistä koiraa, pysäytin auton keskelle tietä ja juoksin koirien luo. Minun koirat ulkona, hengissä, täysissä voimissaan naapureiden taluttamina <3. Koirat olivat tutun naapuripariskunnan hoivissa, naapurit olivat hakeneet ne ulos palavasta talosta. Toinen oli purrut auttajaansa käteen (kun se oli kiskottu  ruokapöydän alta minne se oli vieraita ihmisiä paennut) ja toinen karannut heti ovesta päästyään. Se, miten karkulainen saatiin kiinni on jäänyt hämärän peittoon mutta epäilen ettei tällaisia naapureita saa elämässä toista kertaa. Tämä tuttu pariskunta oli hakenut kotoaan omien koiriensa remmit, tarjonneet meidän koirille vettä ja rauhoitelleet niitä niin, että ne olivat aivan kuin iltalenkillä, tyytyväisiä ja rauhallisia. Tuttu pariskunta sillä tavalla, että olimme koirinemme tulleet vastaan toisiamme monet kerrat, joskus muutama sana vaihdettu mutta yleensä ei. 

Missään vaiheessa palon jälkeen koirat eivät ole osoittaneet minkäänlaisia traumoja, ja uskon vahvasti että se on näiden ihmisten ansiota. Näiden, jotka ymmärsivät siinä tilanteessa rauhoitella koiria ja tiesivät mitä tehdä.

Minut ohjattiin kävellen eteenpäin, otin koirat mukaan ja naapuri vei autoni pois paikalta. Sammutustyöt olivat edelleen käynnissä ja kaikki naapurit olivat kokoontuneet yhteen paikkaan. Viereisistä taloista oli paikalle tuotu juotavaa ja paikalla oli jo pelastushenkilökuntaa ja kriisiapua. Kaikki olivat hengissä ja siellä kerrattiin tapahtumia, halattiin ja itkettiin. Jo ennen tulipaloa meillä oli aivan mahtava taloyhtiö ja naapurit, vietimme paljon aikaa yhdessä ja kaikki tulivat keskenään juttuun. Palon myötä yhteishenki syveni entisestään ja voi sanoa, että meistä tuli ystäviä. Palopaikalla oli valtavasti väkeä seuraamassa sammutustöitä, ja vielä muutaman seuraavan päivän ajankin siellä kävi koko ajan porukkaa katselemassa.

Pelastusviranomaiset ja kriisiapu ottivat tilanteen mahtavasti haltuun ja saimme heti apua, meiltä myös varmisteltiin että pääsemme johonkin yöksi. Otin ohjeiden mukaan yhteyttä omaan vakuutusyhtiöön ja ystäväni ehti tässä myös tulla paikalle, ja lupasi että pääsemme heille koirien kanssa asumaan toistaiseksi.

Ilta oli pitkä, katselimme sammutustöitä usean tunnin ajan. Jossain vaiheessa meitä pyydettiin listaamaan tavaroita, joita haluaisimme heti asunnoista etsittävän. Emme meinanneet keksiä yhtäkään mutta lopulta sain sanottua passit ja kannettavat tietokoneet. Palomiehet kävivät asunnoissa hakemassa tavaroita ja sain mm. läppärini melko karun näköisenä takaisin, mutta ulkonäöstään huolimatta se oli edelleen päällä.

Palopaikalta lähdimme sitten ystävän kyydissä heille yöpymään. Illan aikana oli jo tullut laitettua viestiä vanhemmille ja appivanhemmille, ja matkalla joudin heidän kanssaan muutaman sanan vaihtamaan. Kova juttu meidän lisäksi kaikille meidän läheisille.

Ystävän luona oli valmiina ruokaa ja seuraa, sekä lasi punaviiniä. Paremmat olot kuin yhdessäkään hotellissa. Tällaisissa tilanteissa toki ihmiset majoitetaan jonnekin, mutta jälkikäteen mietittynä olisi voinut olla aika karua olla yksin hotellihuoneessa koirien kanssa. Niin hienoa että meillä erakoillakin on tällaisia paikkoja, ja kaikki naapuritkin pääsivät onneksi läheisten luo yöksi. Tällainen tuttu ja turvallinen paikka oli sinä iltana kultaakin kalliimpi.

Puolisolle oli viesti saatu tilanteesta koneeseen. Hän soitti satelliittipuhelun illalla, ja päätti kääntyä heti seuraavalla koneella Aasiasta takaisin, ja olisi perillä seuraavana iltapäivänä.

Illalla laitoin muutamille ystäville viestiä tapahtuneesta ja sain jo paljon tukea ja apua monesta suunnasta.

Aamupäivällä lähdimme ystäväni miehen kanssa katselemaan paikkoja.

Ensimmäisen yön palopaikkaa oli vartioinut vapaapalokunta ja sinne päästyämme paikalla oli jo muutama naapuri ja poliiseja. 

Näkymä oli tietenkin aika karu, ja tunnelma myös. Se, ettei yhtään tiennyt mitä odottaa, tai odotti tietenkin pahinta, että paikalla olisi vain savuavat rauniot. Sitä siellä ei ollut vaan sotkua, jäätävän kauhea haju, tuhkaliejua ympäriinsä ja siellä seassa meidän koti. 

Oli jotenkin jäätävän kaunista että meidän koti oli sen palojätteen keskellä ihan sellainen kuten sen jätimme. Karkkipussi sohvan käsinojalla, koirien treenikamat ja muut tavarat hujan hajan, astiat pesukoneessa, tiskipöydällä jne. Sellainen elämän näköinen koti siellä kaiken hajun ja moskan alla.

Kylpyhuone oli tuhoutunut pahiten, siellä oli katto pettänyt ja kaikki palava aines tullut välikatosta läpi. Tuota moskaa oli kaikkialla, mutta asunto oli nurkistaan eli makuuhuoneesta ja keittiöstä säilynyt kohtuu hyvin. Toki kaikkialla oli vettä hirveästi ja sellainen tosi kauhea märän tuhkan haju. Kävimme lähinnä katselemassa ja toteamassa tapahtunutta ja lähdimme sitten pois. 

Ystävä vei minut ostoksille ostoslistan kanssa. Tämä oli kyllä aivan mahtava juttu, sillä itse olin ihan totaalisen jäässä eikä ajatus juuri kulkenut. Kävimme ostamassa meille alusvaatteita, t-paitoja, rintaliivejä, hiusharjan, kempparikamoja kuten dödöä, suihkugeeliä, kosteusvoidetta, hiustuotteita, hieman työvaatteita kuten farkut, neuleen, pari paitaa, sukkahousuja jne jne. Ystävä oli oikeasti tehnyt listan asioista mitä tarvitaan ja se oli aivan huippu juttu. En olisi itse osannut ostaa yhtään mitään. Muutama viikko palon jälkeen oli aivan kummallista aikaa, jotenkin sitä ei osannut yhtään ajatella ettei meillä tosiaan ole yhtään tavaraa eikä huvittanut käydä kaupoissa ollenkaan. 

Iltapäivällä puoliso saapui maahan. Lähdimme vielä uudellen käymään palopaikalla, siellä olikin paljon naapureita ja otimme jotain kamoja mukaan, papereita, todistuksia, jotain tärkeimpiä astioita, taulut ja jostain hetken mielijohteesta myös baarikaapista kalleimmat viinit ja juomat. Paikalla pyöri aivan hirveästi porukkaa ja tuntui vähän oudolta tyhjentää asuntoa kun koko ajan ohi kulki todella uteliaita silmäpareja.

Meidän viereisestä talosta naapurit ymmärsivät tilanteen mahtavasti ja pitivät takapihallaan koko ajan yllä kahvi- ja virvoketarjoilua. Siellä sitä naapureiden kanssa istuttiin ja ihmeteltiin mitä tässä oikein tapahtui.

Meidän vakuutusyhtiö totesi heti, että käsittelevät tapahtuneen niin että kaikki on tuhoutunut ja korvaavat kaiken, tarkastaja saattaa käydä paikalla (emme huomanneet tai kuulleet että olisi käynyt). Jos jotain saisimme pelastettua niin myös niiden korjaukset korvaa vakuutus. Tämä oli jollain lailla helpotus, ei olisi pakko yrittää väkisin mitään pelastaa.

Vakuutusyhtiöissä oli tässä hieman eroja, osalla kävi vakuutustarkastaja paikalla, joidenkin asukkaiden kamoja vietiin pesulaan ja korvaukset sai vain niistä jotka todettiin käyttökelvottomiksi.

Vakuutusyhtiöstä saimme pikapäätöksellä rahaa äkillisiin hankintoihin, pyynnön listata koko omaisuus jonka mukaan aletaan miettiä lopullista korvaussummaa sekä tiedon, että alkavat etsiä meille tilapäistä asuntoa. Samana päivänä saimme jo tiedoksi että meille olisi kerrostaloasunto valmiina, kävimme katsomassa asuntoa ja päätimme majoittua sinne seuraavasta päivästä alkaen.

Toisena yönä palopaikalla kävi varkaita, kuten kuulemma tämänkaltaisissa kohteissa aina. Meiltä oli hävinnyt telkkari, kaikki soittimet kuten kiippari, sähkörummut ja basso, loput alkoholijuomat kaapeista sekä kaiken huippuna kaikki haarukat ja veitset, toki Iittalan Piano-sarjaa. Jonkin aikaa jaksoimme seurailla tuleeko näitä Toriin myyntiin mutta emme ainakaan huomanneet moista.

Tuntui kyllä melkoiselta haudanryöstöltä, ajatella että joku oikeasti ratsaa palopaikkaa keskellä tiivistä asutusta. Kukaan naapureista ei ollut nähnyt paikalla mitään erikoista, toki pienen taajaman palopaikalla ramppasi porukkaa muutenkin paljon. Tästä olimme yhteydessä poliisiin ja vakuutusyhtiöön mutta molemmat totesivat, että menköön samaan konkurssiin.

Päivä vietettiinkin tiiviisti palotalolla, pakkasimme mukaan jotain tavaroita kuten astioita, kävimme läpi kaappeja ja mietimme mikä olisi niin tärkeää että se otettaisiin mukaan. Kaikki tavarat haisivat aivan hirveälle eikä esim. vaatteita voinut hajun vuoksi ottaa lainkaan mukaan. Taulut olivat onneksi ehjiä, ne vietiin kehystysliikkeeseen jossa ne kuivattiin ja kehystettiin uudelleen. Mummun tekemä ryijy käytettiin pesulassa.

Vesivahinko eteni talossa nopeasti, parketti ja katto kupruilivat ja kaikki homehtui kovaa vauhtia.
Muutama päivä pyörittiin palotalolla, kunnes tuli aika laittaa ovet kiinni ja sanoa heipat kodille.

Pelastusviranomaiset pitivät meille tilaisuuden jossa käytiin paloilta läpi, annettiin ohjeita jatkoon ja päätettiin että tilalle lähdetään rakentamaan uutta taloa.

Paikkakunnalla tulipalo synnytti oikean avustusten tulvan. Meille perustettiin fb-ryhmä jossa ihmiset tarjosivat apua, paikalliset yritykset lahjoittivat mm. uudet peitot ja tyynyt, kosmetiikkatuotteita ja kaikille taloyhtiön eläimille ruokaa.
Koiraharrastajat keräsivät meille rahaa jolla saimme koirille uusia harrastusvälineitä, ja saimme paljon vaatteita ja muuta tavaraa tutuilta ja tuntemattomammiltakin. Olimme todella hämmentyneitä ja kiitollisia kaikesta avusta mitä saimme. Ehkä tulipalo on jotenkin helposti samaistuttava tragedia, se voi sattua kenelle tahansa täysin vailla omaa syytä.

Olin koko viikon pois töistä järjestelemässä asioita, ja kyllä sitä järjesteltävää ja hankittavaa olikin. Viikossa saimme kuitenkin tarvittavat tavarat haettua ja asetuimme asumaan kerrostaloasuntoon. Uuden talon rakennusajaksi arvioitiin noin vuosi ja alkoi väliaikaisen asunnon etsintä. Se löytyikin heinäkuun alussa Porvoosta, ja pääsimme elämään unelmaamme; elämää vanhassa omakotitalossa.

Meillä oli monella tapaa onnea onnettomuudessa; ensimmäinen kesäinen ilta jonka vuoksi naapurit oleskelivat pihoillaan ja huomasivat palon nopeasti sekä vuorokaudenaika (jos tämä olisi sattunut yöllä, emme todennäköisesti olisi elossa kukaan). Tulipalon aiheuttajaksi paljastui sähköpyörän akku, ja vakuutusyhtiöt käyvät edelleen oikeutta akun maahantuojan kanssa siitä, kuka palosta on korvausvelvollinen.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin valmistunut rivitaloasunto on myyty ja olemme löytäneet unelmiemme talon maalta. Ei silti mene montaa päivää etteikö ajatukset vielä käväisisi tulipalossa. Emme ajattele asiaa jatkuvasti emmekä näe siitä painajaisia, mutta elämässä on läsnä se tosiasia että koti voi todella palaa. Eihän sitä mitenkään voisi uskoa että niin voi tosiaan käydä itselle. Toinen tunne mikä toivottavasti jäi pysyväksi on syvä, syvä kiitollisuus. Ensinnäkin siitä että olemme kaikki hengissä ja toisekseen siitä kaikesta pyyteettömästä avusta mitä saimme ihan yllättävistäkin suunnista. Uskon että se oli jotain, mitä tarvitsimme.

Alkukesän satoa ja tulevaa satoa

Villiyrtit ja muut luonnon luonnolliset antimet ovat vieneet mennessään. 

Tajunnan laajentaminen villisti kasvavien luonnontuotteiden suuntaan on avannut silmiä myös sadon suhteen. Sitähän täällä saa jo alkukesästä!!

Koivun mahlan keruu on ollut agendalla jo jonkin aikaa, valitettavasti vasta eilen saatiin asia aikaan ja ollaan hieman myöhässä, mahlan paras keruuaika olisi huhtikuun lopulta toukokuun alkuun. No oli miten oli, mahlaa alkoi virrata rei'istä välittömästi, ja asensimme mahlareiät ehkä muutenkin kaatamisuhan alla oleviin koivuihin.

Mahlaa kerätään vähintään 20cm paksurunkoisista koivuista. Niiden alaosaan porataan reikä alaviistoon, reikään asennetaan muoviletku joka johdetaan keruuastiaan. Mahla kiinnostaa myös muurahaisia ja kaikenlaisia pörrinkäisiä joten astian suu kannattaa suojata esim. foliolla. Meillä oli käytössä mehumaijalta lainattu letku sekä viinilappo, ja keruuastian virkaa hoitivat tyhjä viinipullo ja kokispullo. 

Yhdestä reiästä voi tulla mahlaa 50-300l, mutta kun mahlan tulo on tyhrehtynyt, ei samasta reiästä tule mahlaa enää uudelleen. Tervekasvuinen puu korjaa haavan itsekseen.

Mahla sisältää pääsääntöisesti koivun maasta keräämää vettä, sekä lisäksi luonnon sokereita kuten glukoosia ja fruktoosia. Lisäksi siinä on erilaisia hedelmähappoja, enimmäkseen omenahappoja. Mahlassa on myös pieniä määriä kaliumia, kalsiumia, kromia, kuparia, mangaania, magnesiumia, sinkkiä, b-vitamiinia ja c-vitamiinia.

Koivun mahla virkistää talvesta nuutunutta kehoa, sen uskotaan poistavan selluliittiä ja vähentävän näläntunnetta. Noh, tieteellistä näyttöä mahlan terveysvaikutuksista ei ole, mutta onhan se mahtava ja maukas, makea kevään juoma. Itse ajattelin valmistaa siitä holitonta kippisteltävää laimentamalla sitä hieman vedellä ja hapottamalla Soda Streamilla. 

Mahloja valutettiin vajaa vuorokausi, ja kun menin saalista kokemaan viinipullo oli tullut täyteen mutta limupullon pohjalle vain liraus. Vaihdoin limupullon viinipullon puuhun ja toivotaan että saadaan lisää saalista. 

Päivän sato: yksi muna ja pullo koivunmahlaa. Ihan itse tuotettua!

Myös tulevaa satoa odotellaan. Chilien taimet ovat komeita ja niistä suurin osa kukkii, ensimmäiset poditkin ovat näkyvillä. Tänään taimet pääsivät ensimmäistä kertaa ulos ja saavat muutenkin muuttaa jo kuistille kasvihuoneen valmistumista odottelemaan.

Pari kirppistä Salossa

Kävimme tutustumassa muutamaan Salon kirpputoriin ja pysähdyimme matkan varrella Lohjalla. Huhheijakkaa, saatammepa lähteä toistekin.

Ensin pysähdyimme Lohjalla Fasaanissa, mutta siellä oli ovet lukossa. Viereisen kahvilan työntekijä tiesi kertoa, että kirpputorin pitäjät ovat jossakin markkinareissulla mutta hänen tietoonsa tulossa takaisin klo 12. Noh, kello oli yli yhden eikä kukaan avannut ovea eikä vastannut puhelimeen, joten jatkoimme matkaa. Yritystoimintaa kai tuokin.

Lohjalta löytyi onneksi Keskuskirppis. Ihan perinteinen, iso pöytäkirppis. Valikoimissa oli ihan valtavasti Arabian astioita, osin ihan kohtuuhinnallakin mutta ei oikein mitään mitä keräilisin. 

Ennen reissua näin jossakin kuvan tosi kauniin kattauksen Arabian Maisema-astioilla ja sain päähäni että voisin kohtuuhinnalla jokusen lautasen omaankin kaappiin hankkia. No täällähän niitä löytyi, monen ikäisenä ja osa ihan seinäripustimilla (meilläkin oli lapsena Maisema-lautasia seinällä). Mukaan ostin uudemman (ei piippuleimaa) lautasen hintaan 7e.

Sitten kohti Saloa, ja ensimmäisenä kohteena Aarresaari. Ja siellä irtosi sokka. Aarresaari oli valtavan suuri pöytäkirppis. Paljon, paljon keräilytavaraa ja pääkaupunkiseudulta katseltuna aivan kohtuuhintaan. Lastasimme koriin järkyttävät määrät tavaraa, tyhjensimme, karsimme ja silti kannoimme aikamoisen kuorman vielä kotiinkin.

Kuvissa poimintoja löydöistä. 

Marimekon suurta tarjotinta olen katsonut jo jonkin aikaa. Välillä ollut lähellä ostaa sen uutena, mutta yli 60e hinta ja "made in Thailand" -meininki ei oikein kuitenkaan innostu. Tällä Suomessa valmistetulla, priimakuntoisella Muija-tarjottimella oli hintaa 30e.

Fineliä oli toiveissa löytää ja löytyikin näppärä pikkukulho kauniin vaaleansinisenä. Hintaa hieman suolaiset 15e mutta priimakunto ja leima pohjassa siivittivät kaunokaisen ostoskoriin.

Otavan värikasviolla oli hintaa 3e. 

Kuvaamatta jäivät pari hyväkuntoista, tukevaa pinnatuolia 5e kappalehintaan.

Kello raksutti ja Aarresaaresta suuntasimme vielä Salon suurkirppikselle, aikaa sen kiertämiseen jäi noin vartti joten vauhdilla mentiin. 

Sieltä matkaan Arabian Fenno -kuppeja tasseineen ja pullalautasineen 2 settiä. Kupit hieman haalistuneessa kunnossa mutta sen verran harvoin näihin törmää että mukaan lähti. 

Voi kun olenkin taas löytöjäni ihastellut! Joko se tästä lähtisi, kirppiskesä 2017 :)

Toukohommia

Toukokuu se onkin työläs kuu täällä landella. Samalla ihanaa ja samalla rankkaa, ja koko ajan keinutellaan siellä jaksamisen rajoilla että mikä on sopiva työmäärä päivätöiden lisäksi. Ja kuitenkin sitä haluaisi vaan lisää ja lisää aikaa touhuta pihalla...

Puutarhainnostus on huipussaan ja vihdoin säätkin alkavat lämmetä. Meillä on rakenneltu kasvihuonetta ja kasvimaata, perunat, sipulit ja porkkanat on maassa ja sisällä kasvatetut taimet odottelevat jo ulos pääsyä.

Kasvimaa alkaa tästä. 10 kpl lavakauluksia, yhteensä 5 kasvulavaa. Ihan maltillinen aloitus kärsimättömälle ihmiselle, mutta toki ympärille jätettiin kasvunvaraa. Kasvimaan perustaminen pellolle olisi vaatinut melkoisen urakan aina alueen aitaamisesta alkaen, joten se siirtyy tuleville vuosille.

Lavojen alle vedettiin suodatinkangas ja lavat käsiteltiin puuöljyllä sekä numeroitiin muistiinpanojen helpottamiseksi.

Mitään taloudellista järkeä tässä ruuan kasvattamisessa ei kyllä ole, puutarhaan on saatu syydettyä sellaiset määrät rahaa ettei sitä ihan muutamaan vuoteen netota takaisin. Mutta harrastuksena tämä on kyllä niin huippu! 

Palo puutarhahommiin on ollut kova viileästä keväästä huolimatta. Tässä odotellaan raekuuron loppumista, kuva otettu kanalan ovelta.

Mullan kärrääminen on ollut kiva kotikuntosali. Tässä on porkkanat ja perunat harson alla lämpimässä ja sipulimaa vielä odottaa asukkejaan.

Ja tässä nykytilannetta. 

Noudatin istutuksissa kuukalenteria, joten juurikkaat istutin alakuun aikaan ja lehtikasvit odottelevat yläkuuta.

Takana näkyy kasvihuone koko komeudessaan, kennoja vailla. Kyselin kasvihuoneen valintaan ystävältä vinkkejä ja ainut mikä jäi mieleen oli että liian pientä ei kannata hankkia. Noh, hankimme sitten 30m2 kasvihuoneen, onpahan varaa laajentaa viljelyksiä. Puoliso on puurtanut pystytyshommissa jo useamman päivän ja pikkuhiljaa tulee valmista.

Tässä tuleva sauna kylpee ilta-auringossa <3

Kukkasipulit onnistuivat varsin hienosti krookuksia lukuunottamatta (niitä mielestäni istutin enemmän kuin kaksi, toki myös koiranpennulla voi olla tähän osuutensa). Idänsinililjat tuovat väriä vielä niin kalpeaan tulppaanipenkkiin.

Raparperit ovat hyvässä kasvussa.

On ollut kyllä varsin antoisaa näin ensimmäisenä keväänä seurailla, mitä puutarhasta nousee. Raparperiä on kahdessakin paikassa. Lisäksi olemme tutustuneet villiyrttien maailmaan maistelemalla nokkosia, vuohenputkea ja voikukan pieniä lehtiä. Mikä muutos asenteessa, kun jatkuvan rikkaruohojen tuhoamisen sijaan niitä voikin syödä! Myös kanoille on tuoreet kasvien versot maistuneet mainiosti.

Viinimarjapensaat kaiveltiin syksyllä melkoisten heinikoiden seasta, mutta ovat nyt ihan hyvässä kasvussa. 

Toukokuu, se paras kuu <3

Sisällä chilit tekevät hienosti kukkia ja ensimmäinen podikin on kovassa kasvussa.

Punainen emali löytää kotiin

Fineliä on kaiketi valmistettu eniten punaisessa värissä, tai ainakin punaisia emaliastioita tulee kirppiksillä vastaan ehdottomasti eniten. Itsekin löytäisin mieluummin muun värisiä astioita mutta eipä näitä herkkuja voinut taas hyllyynkään jättää.

Riikinkukko-muki, Primavera-liesisuoja, oranssi Finella-kattila sekä Sarviksen punainen muovikannu löytöjä ystävän kanssa tehdyltä kirppiskierrokselta.

Sydän-muki ostettu Fb-kirppikseltä.

Lantalasta kanalaksi

Alkuun meillä oli ajatuksena tehdä kanala tallin etupuolelle ja ulkotarha oven eteen, niin että kanoilla olisi käynti ulos tallin ikkunan kautta. Hieman suunnitelmia pyöriteltyämme päädyimme kuitenkin tekemään kanalan tallin takaosaan jossa on erillinen huone sisäkanalaksi, ja ulkotarhan lantalaan johon oli luukku huoneesta valmiina ja jossa oli katto valmiiksi päällä. 

Huone oli ollut hevosten käytössä joten siellä oli kutterinpurut lattialla. Kutterinpurua on tallissa muutenkin karsinoiden pohjina ja se oli lähes käyttämätöntä joten sovimme myyjän kanssa että purut saavat jäädä. 

Kanalan rakentamisessa pyrimme hyödyntämään mahdollisimman pitkälle tilalta löytyvää materiaalia, mutta jonkin verran puutavaraa jouduimme myös ostamaan, sekä tietenkin verkot.

Purut kärrättiin pois, tila pestiin ja seinät kalkittiin. Kuvassa oikealla näkyvä luukku oli tilkitty kiinni. Siitä poistettiin silikonit ja levy.

Tilan peseminen oli haastavaa koska siellä ei ole viemäröintiä joten esim. painepesuri ei tule kysymykseen. Niinpä hinkkasin seiniä juuriharjalla ja laimealla kloriittiliuksella, mutta seinät olivat sen verran likaiset että aika hankalaa se oli. Onneksi meillä on imuri jolla voi imuroida vettä, joten sitä kuitenkin ämpäristä uskalsi läträtä ihan reilusti. Seuraavalla kerralla ennakoin puhdistusurakkaa sen verran että ehdin vuokrata höyrypesurin. Seinällä valuvat likarannut ehkä kertovat missä kunnossa pinnat oli ennen pesua.

Kalkitseminen oli myös oma projektinsa. Siitä kirjattakoon muistiin että telalla ei kalkkivelliä voi levittää ja suojavarustus on todellakin tarpeen, puuha (etenkin kalkin levittäminen kattoon) oli varsin sotkuista. Kalkkivelli oli hyvin riittoisaa joten sitä ei tämän kokoiseen tilaan kannata tehdä kerralla 10l ämpärillistä, siitä suurin osa meni hukkaan.

Kalkki kuitenkin desinfioi joten se on erittäin hyvä aine kanalan seiniin.

Sisälle rakennettiin kanoille munintapesät vanerista. Pesien päälle sekä oveen laitettiin verkot. Talveksi pesien päällä sekä ovessa olevat aukot eristetään ja tallin puolelta siirretään säteilylämmitin kanalaan. Olemme pitäneet lämmitintä päällä myös nyt kun yöt ovat vielä olleet viileitä.

Pesien katot ovat saranoilla avattavat, joten munat saa poimittua kanalan ulkopuolelta huoltotilasta. Siellä meillä on myös kalenteri johon merkitään aina munien määrä, ja siellä säilytetään myös kanojen rehut kannellisissa muovisaaveissa.

Seinään hankittiin lämpömittari joka kiinnitettiin orsien ja pesien korkeudelle.

Orret rakenneltiin puiden oksista ja orsien alle laitettiin levy kakkoja varten. Kanat kakkaavat orrella istuessaan (toki muutenkin, mutta erityisen paljon orrelta) ja alustalta kakat on helpompi kerätä pois. 

Kanankakat käydään päivittäin noukkimassa ämpäriin ja viedään kompostoriin. Munien ohella yksi merkittävä kanalan hyöty on lanta, josta saa mahtavaa kasvuboostia kasvimaalle.

Ruoka- ja juoma-automaatit tilattiin netistä. Talliin ei tule vettä ja sen vuoksi juoma-automaatteja hankittiin kaksi, jotta toisen voi aina täyttää sisällä ja vaihtaa kanalassa. Kanat ovat kovia sotkemaan ja sen vuoksi niille kannattaa tarjoilla eväät tällaisista roikkuvista pömpeleistä.

Kuvissa näkyvä pesuvati on kanojen kylpypaikka ja täytetty hiekalla. 

Ruoka-automaatin takana näkyvästä luukusta kanoilla on käynti ulkotarhaan.

Ulkotarha tehtiin siis vanhaan lantalaan. Aiemmin tilalla on ollut hevosia ja tähän on kärrätty niiden kakat. Tilaan on tehty pellistä seinät ja katto, tässä kuvassa etuseinä on jo purettu pois ja pohjaa siistitty. Pohjalta vietiin paljon hevosenkakkaa ja muuta moskaa kompostiin, ja tilalle kärrättiin hiekkaa ja päälle olkia.

Päätyseinät purettiin ja kaikki pinnat pestiin. Päätyihin rakennettiin rimarakenne ja ne verkotettiin.

Kanoille rakennettiin luukusta silta maahan. Verkkoseinät kaivettiin maahan jottei ketut yms. saalistajat pääse kaivautumaan kanalaan, ja alaosa suojattiin vielä pellillä ja kivillä.

Kanat tulevat toivon mukaan laiduntamaan myös ihan vapaasti pihalla aina olosuhteiden salliessa, mutta kesäisin niillä tulee olemaan ihan vapaa pääsy ulkotarhaan.