Harmaa huhtikuinen päivä. Vaihdettiin autoihin kesärenkaat, roudattiin kompostia ja multaa kukkapenkkeihin ja marjapensaille, aloiteltiin haravointiprokkista ja oleiltiin muuten vaan pihalla. Tämä puutarhakauden alku on niin ihana kun odotetaan ja jännitetään mitä tuleva satokausi tuo mukanaan. Rikkaruohot eivät vielä rehota valtoimenaan, sen sijaan ensimmäiset nokkoset, vuohenputket, voikukat ja iloksemme myös raparperit pilkottavat maasta.
Siinä missä maaliskuun kuvassa vasta ensimmäinen sula läikkä pilkotti, nyt lumet on lähteneet kokonaan ja paikoin jo vähän vihertää. Vielä kuitenkin on maisema talven jäljiltä väritön.
Vihoviimeiset lomapäivät tuli vietettyä ihan vaan kotona. Maaseudun keväässä riittää ihmeteltävää ja puuhailua.
Sipulikukkien piippoja löytyy eri puolilta pihaa ja ensimmäiset krookukset kukkivat keltaisina.
Ensimmäiset lumoavat värit kaiken ruskean, harmaan, koirankakkojen ja haravoimattomien lehtien keskellä <3
Idätysikkunalla alkaa olla ahdasta. Tässä viimevuotisista siemenistä herkullista broccolinia eli varsiparsakaalta. Mielettömän satoisa ja maukas, ja itävyys edelleen 100%.
Kasvihuoneen lämmöt alkavat olla kohdillaan eikä yöpakkasia ole lähipäiviksi luvassa. Niinpä uskaltauduin kunnostamaan muutaman astian ja piilotin multiin perunaa, pinaattia, salaattia ja pillisipulia. Maltti ei ole valttini mutta kaikkea voi kokeilla ja yrittää.
Kanat aloittivat ulkoilun tarhassa ja vaikuttavat pitkän talven jälkeen oikein onnellisilta vapaudestaan. Munintakin lähti taas tauon jälkeen käyntiin. Päivänvalolla on ihmeellinen vaikutus.
Kissa ulkoilee ahkerasti yöt ja nukkuu sikeästi päivät. Missä sunny spot, siellä kissa.
Seniorikoiran nukkumapaikka on minun sängyn vieressä johon sille on oikeus annettu loppuelämäkseen. Tähän saakka se on suosinut paljasta lattiaa, mutta kirppikseltä tarttui matkaan tällaisia pikkumattoja ja saivat koiran hyväksynnän. Mikäs siinä näin ihanan kaverin vierestä herätessä joka aamu <3 <3
Pientä puuhastelua tuli suoritettua ja vessa sai seinilleen Sandberg Eva -tapetin.
Ennen-kuvaa ei nyt näemmä tullut otettua enkä löytänyt mitään vanhaakaan kuvaa, mutta vessan seinät olivat valkoiset. Ihan liian valkoiset.
Tällä kertaa pohjatöihin panostettiin niinkin paljon että tapetin saumakohdat maalattiin tummaksi. Ehdottomasti suositeltavaa jos tapetin väri poikkeaa paljon seinän alkuperäisestä väristä.
Sandberg Eva on kuitutapettia, joka on vessatilaan paperitapettia turvallisempi vaihtoehto koska kestää vesiroiskeet ja on pyyhittävä. Tapetointi pienessä vessassa oli aikamoista ähräystä mutta lopputulos onneksi palkitsee ruhtinaallisesti.
Laatat ja muuriseinä (vessa on siis kiinni talon muurissa) sekä pyyhekoukut jätettiin ennalleen. Peili vaihdettiin hieman pienempään, tämäkin peili oli talossa jo ennen meitä.
Juuret ovat ihmisille tärkeitä. Koko sukuni on samalta suunnalta Suomea, mutta kun olin pieni perheeni muutti aivan toiselle laidalle maata. Kolmen muun maakunnan jälkeen olen päätynyt ja asettunut Uudellemaalle ja viihtynyt täällä niin hyvin että ajattelen jopa asuvani täällä loppuelämäni. Täällä on töitä, palveluita, ystäviä, kaikki harrastusmahdollisuudet upeine maastoineen ja hyvät edellytykset puutarhanhoidolle. Joka kevät nautiskelen siitä että kevät tulee tänne aikaisin. Talvien kanssa on vähän niin ja näin ja talvet voisikin olla ainoa syy joka minut vielä ajaisi pohjoisempaan. Tosin tämä kulunut talvi palautti taas uskon siihen että etelässäkin voi olla hiihtokelejä.
Heh, olen vuosia harmitellut kun etelässä ei pääse hiihtämään ja uhonnut muuttavani Lappiin. Tänä talvena kun kelit ovat olleet mitä mainioimmat hiihtoa ajatellen, sain itseni ladulle _kaksi_ kertaa. Ei se sitten ollutkaan keleistä kiinni.
Tähän taloon kun muutettiin reilu 1,5 vuotta sitten, uhosin että tästä sitten muutan vasta palvelutaloon, tämä on se loppuelämän koti. Ja samalta tuntuu edelleen. Vaikka työmatkaa kertyy, se fiilis kun ajelee peltomaiseman keskelle kotiin voittaa kyllä kaiken matkoihin käytetyn vaivan ja ajan. Joskus pimeällä kodin valot näkyvät kauas ja silloin oikein läikähtää sydämessä. Oma koti.
Toki haaveita ja unelmia on ja pitää ollakin. Tähän taloon ja muihin liittyviä.
Täällä luonto ja vuodenajat ovat niin lähellä ja niitä kokee ihan toisella tapaa kuin kaupungissa.
Toin sisälle omenapuun oksia ja ne tuovat kevättä ja vihreää tupaan.
Tänään kiipesimme koirien kanssa pitkästä aikaa "meidän" mäelle. Tätä maisemaa katsoessa tulee aina mieleen Uudenmaan maakuntalaulu, tämä (ihan mieletön versio!!):
Maakuntalaulut, mikä mieletön konsepti! Ikävä kyllä minun aikana niitä ei enää opeteltu koulussa, hädin tuskin omaamme laulettiin (en muista että sitäkään). Veljen ylioppilasjuhlissa laulettiin paikallinen maakuntalaulu, eikä kukaan osannut / laulanut sitä kuin minun äiti, joka ei ole sieltä päinkään kotoisin :). Rakkaus maakuntalauluihin (ja yhteislauluun yleensä) tulee kyllä minulle verenperintönä. Aina kun sukua on tavattu, on laulettu yhdessä.
Vasta tänne taloon muutettuamme koin itseni sen verran uusmaalaiseksi että tuli kuunneltua tuo Uusmaalaisten laulukin. Ja siinä onkin mennyt tovi sitä opetellessa, on muuten vaikea.
Siirryin tässä talven mittaan vuorotöistä toimistotyöaikaan, mikä on laittanut arkea hieman uusiksi. Viikot kuluu hirmuista tahtia ja päivät täyttyvät töistä ja harrastuksista. Viikonloppuisin onkin sitten sitäkin mahtavampaa fiilistellä päivänvaloa ja nauttia kotona olosta. Tykkäsin kovasti myös vuorotöistä mutta aika aikaa kutakin.
Ulkona on niin keväistä kun aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja lumet sulavat ihan silmissä.
Pelargonit selvisivät talvesta työhuoneessa harmoonin päällä! Leikkelin talvella kasvaneet haaleat haitulat pois ja laitoin kasvit keittiön ikkunalle. Siinä pukkaavat vehreää uutta kasvua <3
Kevät lienee jo virallisestikin täällä. Tänä vuonna talvi oli niin mielettömän hieno säiden puolesta, ettei samanlaista kevään odotusta ole ollut ollenkaan kuin yleensä aiemmin, ennemminkin toivoin talven vaan jatkuvan.
Vaan nyt kun vesi tippuu räystäistä, ruohoa alkaa paljastua lumen alta, päivät ovat huikaisevan kirkkaita, koirat kantavat hiekkaa sisään ja tiet ovat joko pehmeän loskan tai pehmeän ravan peitossa, alkaa se kevätmielikin löytyä.
Huomiseksi on vielä lumimyräkkää luvassa mutta sitten alkaa kevät, näin uskon. Maalis- huhtikuussa kuuluukin olla vielä lunta ja vaihtelevat kelit joten minä en ole masentunut enkä harmistunut lumisateista.
Chilit ja tomaatit ovat hyvässä kasvussa. Meillä taimet kasvatetaan ihan perinteisin menoin ilman lisävaloja tai muita hienouksia. Tuvan ikkunalla on todella lämmin ja aurinkoinen paikka, erinomainen taimikasvatukseen. Kastella tosin saa yhtenään tällaisessa paikassa.
