Pari juttua

Vähän niitä näitä.

Alkukuusta kävimme ystävän kanssa kirppiskierroksen Tampereella. Löysin monia kivoja juttuja, ne varmaan tulevat blogissa näyttäytymään mutta valitettavasti kaikki menivät jo käyttöön eli mitään löydöt & hinnat -tyyppistä postausta en saa enää kasaan.

Joka tapauksessa, yksi kivoimmista löydöistä oli Junghansin keraaminen keittiökello. Hintaa oli 15e ja hintalapussa maininta että ei toimi. Hankimme siihen vetoavaimen ja se lähti käymään ihan lupaavasti. Kävi yhden vedon, mutta ei enää toista. Kelloliikkeen arvio koneiston huollolle oli 250e, joten kello saa jäädä meille projektikelloksi, jospa itse saisimme sille jotain tehtyä.

Loppukesän maisemat ovat niin kauniin värisiä. Krassit kukkivat ympäri pihaa.

Eräät meistä osaavat ottaa iisisti, sentään.

Sadonkorjuuta askeettisissa oloissa

Elokuu on ollut meillä varsin vauhdikas kun alkukuusta meille porattiin porakaivo ja kaikki ei sitten mennytkään ihan kuten piti. Ilman juoksevaa vettä oltiin lopulta 2,5 viikkoa ja siinä samassa on koitettu kerätä ja säilöä satoa parhaamme mukaan, kuten myös aloitella töitä loman jälkeen ja hoidella kaikki muut juoksevat asiat.

Varsinainen satopäivitys ja kasvimaan tilinpäätös täytynee koota myöhemmin mutta tässä maistiaisia satokaudelta 2017. 

Kaikenkaikkiaan olen kyllä hyvin tyytyväinen. Kaikesta ollaan saatu satoa, paljoa ei säilöttäväksi asti mutta eipä meillä siihen riitä ala tällä hetkellä. Kasviksia ei kuitenkaan ole tarvinnut kaupasta muutamaan kuukauteen juuri ostaa.

Pensaspapujen alku näytti surkealta mutta yhtäkkiä ne ovat tuottaneet ison sadon. Nämä ensimmäiset kerätyt menivät pakastimeen, ja lisää olisi valmiina kun vain joutaisi poimimaan.

Romanesco-kukkakaalia päästiin maistelemaan ja olihan se herkullista. En oikein tiedä onko kuukausien kasvatus kohtuuton hinta muutamasta kaalinpäästä... mutta nämä kyllä tulivat melkein itsekseen, vähällä vaivalla. Toinen kaalinpää vielä odottelee kerääjäänsä.

Karviaispensaat (2kpl) tekivät hienon sadon, toisesta on marjat vielä keräämättä. Viinimarjoja saatiin kohtuullisesti, tontilla olevista yhteensä 6 puskasta (1 punainen + 5 mustaa) saatiin hieman syömämarjoja ja vajaa 4l mehua. Pensaita jouduttiin nyt putkiremontin vuoksi siirtämään ja osa jäi vieläkin hankaliin paikkoihin. 

Lehtikaali kasvaa rehottaa ja sitä on syöty jo monet kerrat ja säilötty myös pakkaseen.

Koiranpentu on venähtänyt 9-kuiseksi pitkäsääreksi ja esittelee tässä kasvihuoneen ja kanalan satoa. Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen munivat kanamme menivät sulkasadolle, enkä tiedä koska seuraavan kerran saamme omia munia. Kanarouvat saavat toki meillä levätä niin kauan kuin haluavat, toivotaan että ne kevääseen mennessä taas tokenevat munimaan.

Ihana Jovelan Johanna vinkkasi yrttikimpuista, jotka kuivattuna voi törkätä sellaisenaan patoja tai keittoja maustamaan. Minäpä heti innostuin poimimaan pihamaalta hieman lipstikkaa, timjamia, basilikaa ja tilliä ja niistä sidottiin 4 kimppua talven varalle.

Lipstikkapuska on kasvanut hienosti mutta nyt loppukesästä pihalle hyökännyt etana-armeija on sitä hieman evästänyt. Lipstikan käyttö on myös meillä vielä vähän lapsen kengissä. Mausta tykkään kovasti mutta pitää etsiskellä hieman ideoita tämän hienon mausteen käyttöön.

Kurkuissa olemme pysyneet omavaraisesti heinäkuulta lähtien eikä mausteita ole tarvinnut kaupasta hakea. Tuoreet yrtit ovat yksi kivoimmista kasvatettavista, ne ovat suht helppoja ja niiden kaupasta ostaminen on niin tyhmää, ne kun maksavat hirveästi ja useimmiten suurin osa menee roskiin. Yrttejä olen kuivaamisen lisäksi hieman myös pakastanut, jospa talvella säästyttäisiin kalliiden ja epäeettisten ruukkuyrttien ostamiselta.

Tuoreilla porkkanoilla ollaan herkuteltu muutama viime viikko, ja ovatpa makoisia.

Chilit, munakoisot ja tomaatit ovat kypsyneet kasvihuoneessa oikein kelvollisesti. Viileä kesä on pitänyt öttiäiset loitolla ja kasvihuone on ollut ihan suht helppohoitoinen.

Tomaatteja kypsyi kerralla sen verran että päätin kuivata niitä uunissa. Projekti oli tapani mukaan pitkissä kantimissa, tomaatit odottelivat viikon verran uuniin pääsyä ja kun ne oli lopulta saatu uuniin en millään saanut aikaiseksi puhdistaa purkkeja mihin ne säilöisin. Niinpä tomaatit jäivät uuniin odottelemaan purkkien puhdistajaa.

Kävikin niin että mies päätti kokata, laittoi uunin päälle ja laittaessaan burritoja uuniin löysi sieltä mustat karrelle palaneet, erinomaisesti kuivuneet tomaatit. Tomaatit siis lensivät pelteineen ikkunasta ulos (pelti pelastettu sieltä myöhemmin) mutta olivathan ne kauniita vielä ennen kuin muuttuivat mustiksi. Ja saahan noita kuivattuja tomaatteja kaupastakin.

Marjoja on saatu kivasti säilöön vaikken itse ole marjassa käynytkään. Ämpärillisen mustikkaa sekä pienen määrän vadelmia ostin Rekosta ja toisen lahjoitti anoppi. 

Kaivoa tosiaan porattiin 130m, sen jälkeen painehalkaistiin ja kun pumppu laitettiin päälle, hajosi putki. Se aiheutti lumipalloefektin jonka jäljiltä piha on kaivettu auki ja muoviputkea asennettu.

Pihaa on tämän vuoksi aidattu hieman uusiksi ja keväälle on monenlaista projektia taas tiedossa.

Juoksevaa vettä ei tosiaan tullut useampaan viikkoon. Alkuun pärjättiin sadevedellä; sadevesisuihkut kuusiaidan kupeessa jäivät lähtemättömästi mieleen. Kaivovesi saatiin lopulta letkulla sisälle saakka ja mökkisuihku ajoi hyvin asiansa. Naapurista haimme juomaveden. Hyvinhän sitä kantovedelläkin pärjää mutta kyllä arjesta on aika haastavaa lohkaista aikaa käsitiskille tai pyykkien kuskaamiselle pesulaan. 

Omenasato näyttää valtavalta. Puut ovat niin suuria etteivät jaksa oikein tällaista määrää kannatella, mutta mehustamolle saamme varmasti taas kärrätä urakalla satoa.

Kissa on kasvanut ja kehittynyt, ja on aivan mahtavan rohkea ja utelias tyyppi. Työmaatakin näyttäisi olevan kun hiiriä on jo muutamia tontilta bongailtu. Yhteiselo koirien kanssa on lähtenyt erinomaisesti käyntiin.

Loppukesän tunnelmaa

Kesäloma lähenee loppuaan ja edessä on syksyn viilenevät illat, arkirutiinit, harrastukset, työmatkat, kasvimaan ja kasvihuoneen talviteloille laitto, syysistutukset ja tunnelmoinnit kynttilänvalossa.

Tässä kuitenkin vielä tunnelmia kesäisestä kodista.

Kuisti on kesällä ihana! Rottinkituoli ja -pöytä löytyivät vintiltä, tuoli tosin kaipaa pientä fiksausta ennen kuin on istumakuntoinen :)

Yleensä kuisti on täynnä kenkiä ja erinäistä lähtevää ja saapuvaa tavaraa mutta on oikein toimiva tila siinäkin tarkoituksessa.

Kunnostimme kuistille navetasta löytyneen puulaatikon polttopuiden säilytystä ajatellen. Laatikko on tosin klapeja odotellessa täyttynyt erinäisellä roinalla joten en tiedä mahtuuko sinne polttopuita ensinkään.

Laatikko on oikeasti kestopuinen puutarhavälinelaatikko. Se hiottiin ja maalattiin Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla.

Tuvan pöytää ovat koristaneet pihalta kerätyt kimput.

Finel-kokoelmaa :)

Kesävieraat ovat lähteneet tältä erää ja talon väki vetää henkeä loppukesän haasteita odotellessa.

Pari ihanuutta keittiöön

Keittiössämme syödään usein keittoruokia, ja aloin kaivata meille jotain kauniita syviä lautasia. Arkikäytössä meillä on Arabian 24h sarja, mutta olen hankkinut myös matalia ruokalautasia hieman kauniimpina versioina niitä hetkiä varten, kun haluaa vähän kattaa ja fiilistellä.

Kirppikseltä sitten nappasin mukaan kaksi tällaista kukkalautasta. Mitään nimeä tällä kuviolla ei kenties ole, mutta leima on vuosilta 1949-64. Olen viime aikoina viehättynyt näistä Arabian vanhemmista, hempeämmistä kuvioista (sen ainaisen retron ja kirkkaiden värien vastapainoksi) sekä siitä ettei kaikki asiat ole samanlaisia, vaan kauniita astioita voi hankkia vain muutaman kappaleen kattauksia ilahduttamaan.

Näiltä kauniilta kukkalautasilta nautimme jälleen kerran caldo verde -keittoa. Tämä ruoka on todellinen suosikki, suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Ohjeita on monenlaisia (myös ilman chorizoa), esim. tämä on hyvä. 

Facebookin ihanan Rättei, lumpui ja retroi -ryhmän villikseltä huutelin meille Scandia-sarjan juustohöylän. 

Suurin osa Scandioistamme on uustuotantoa, mutta jotain näitä helmiä on ollut hauska hankkia myös alkuperäisinä.

Mikä silmää ilahduttava käytännöllinen esine!

Uusi jäsen laumassa

Jo kauan ennen kuin taloa edes meillä oli, uhosin puolisolle miten aion heti ensimmäisenä hankkia taloomme kissan! Kissakuume on ollut kova mutta en halunnut ottaa kissaa pieniin asuntoihin vaan vasta kun sille olisi kunnolla tilaa ulkoilla ja hiiriä metsästettäväksi.

Kevään ja kesän aikana olen kissanpentuja aina välillä katsellut ja täytyy sanoa että kissanpentuja etsiessä törmää sanalla sanoen omituiseen porukkaan :D.

Projekti saatiin kuitenkin päätökseen kun tämä 12-viikkoinen musta ihanuus tepasteli taloon.

Mustasta, vikkelästä eläimestä on todella vaikea saada kuvia mutta tässä vähän tunnelmia kisun ekoilta päiviltä.

Heti aluksi kissa löysi kolon josta pääsee keittiön sokkelin alle, ja siellä on sen turvapaikka ja siellä se käy nukkumassa päiväuniaan. Meitä ihmisiä kohtaan kissa on oikein reipas ja rohkea, mutta koirat vielä vähän jännittää. Tunne tosin lienee molemminpuoleinen.

Koirat ovat toistaiseksi saaneet katsella uutta perheenjäsentä porttien läpi. Kiinnostus kuitenkin lisääntyy koko ajan ja eiköhän me lähipäivinä aleta antaa eläinten tutustua toisiinsa.

Eilen illalla saunoimme, ja kukas sieltä saunastakin löytyi köllöttelemästä. Kisu viihtyi saunassa pitkään.

Lammaspaimenen hommissa

Joskus sitä arpaonni potkaisee. Kuten viime talvena, kun bongasin jostain lammaspaimenviikkojen haun ja klikkailin arvat kaikkiin paikkoihin joihin saa mennä koirien kanssa, ja suunnilleen kesäloman ajalle. Kesäloman ajankohtakin ehti vaihtua, ja kun sähköpostiin kilahti tieto, että olimme voittaneet arvonnassa, ei ollut itku kaukana kun tajusin ettemme pääse sille viikolle jonka saimme. Päätin kuitenkin kokeilla onnistuisiko viikon vaihto ja onni potkaisi vielä toisenkin kerran, sillä vaihto onnistui ja niinpä suuntasimme lammaspaimeniksi Närängän erämaatilalle Kuusamoon.

Matkustimme Näränkään maanantaina iltapäivällä. Mukana meillä oli fillarit, 2 koiraa ja kalastusvälineet. Parkkipaikalta tilalle oli 1,2km polku lähes pelkkää ylämäkeä ja kamoja roudasimme kolme kuormaa. 

Vaan ylämäen kipuaminen kyllä kannatti kun vaaran päältä aukeni tällainen vaaramaisema.

Närängän tila on entinen maatila. Tilan perustajat tulivat Näränkään 1800-luvun loppupuolella ja kaskesivat metsät pelloiksi ja laidunmaiksi. Tilan rakennukset saunaa lukuunottamatta poltettiin talvisodan syttyessä, mutta asukkaat palasivat Näränkään sotien jälkeen ja nykyinen päärakennus on rakennettu 1951.

Tilalla on eletty hyvin omavaraisesti aina siihen saakka, kun viimeinen omistaja myi tilan Rauma-Repolalle 1970. Tämän jälkeen tilan omistus siirtyi valtiolle, ja Metsähallitus on entisöinyt tilan  50-luvun malliin 2000-luvun alkupuolella.

Tupa on suuri hirsitalo. Tuvassa on iso leivinuuni, keittiössä puuhella ja kamareissa uunit lämmitystä varten. Koko talossa on myös kaasuvalaistus ja keittiössä kaasuliesi.

Meille sattui kelien puolesta lämmin, kesäinen viikko joten emme lämmittäneet taloa puilla ollenkaan.

Lampaita tilalla on 10 kappaletta, ja paimenen tehtäviin kuuluu tarkkailla että kaikki ovat tallella ja terveitä, vaihtaa lampaille vedet päivittäin ja tarkkailla sähköaidan kuntoa.

Lampaat olivat varsin seurallisia ja hauskoja eläimiä. Niiden hoito oli helppoa, kaikki olivat hyväkuntoisia ja pirteitä ja tulivat mielellään rapsuteltaviksi ja herkkuja hakemaan.

Lampaat olivat myös hyvin tottuneita ihmisiin ja koiriin. Eivät juuri koiria noteeranneet, pentukoiralle jopa vähän uhittelivat kun tämä kävi liian paimenintoiseksi. Koiria ei tietenkään päästetty laitumelle vaan ne saivat katsella lampaita välimatkan päästä.

Viikko tilalla ilman sähköä ja juoksevaa vettä vierähti nopeasti. Pesuvesi sekä lampaiden juomavesi nostettiin vinttikaivosta ja juomavesi haettiin lähteestä. Tilalla on maakellari jossa ruuat säilyivät hyvin. Onnistuimme aika hyvin ennakoimaan viikon ruokamäärän, eikä meidän tarvinnut hakea täydennystä kertaakaan.

Tiskaukset ja pyykinpesut onnistuivat hyvin saunalla perinteisin keinoin.

Teimme tilalta muutaman kalastusretken läheisille järville ja joelle. 

Joka kerta tuli saalista matkaan, yleensä vain maistiaisia mutta yhtenä iltana ahti tarjoili oikein ahvenillallisen. 

Kelit olivat tosiaan lämpimät jonka vuoksi hyttysiä ja paarmoja oli aivan hirveästi, tämä vähän laski kalastusintoa ja iltaisin raavittiin nilkat verille.

Meillä oli mukana paljon ajanvietettä; lehtiä, kirjoja, neuleita... Emmekä käyttäneet niistä oikein mitään. Iltaisin lueskelimme tilalta löytyviä kirjoja ja edellisiä vieraskirjoja.

Meillä oli myös mukana alakuvan hauska veivattava radio. Radion kuuntelemisessa hämärtyvässä tuvassa kaukana kaikesta on ihan oma tunnelmansa.

Närängän tilan pihapiiri ja nuotiopaikka ovat jokamiesretkeilijöiden vapaassa käytössä, ja vierailijoita riittikin joka päivälle, osa kävi kutsuttuna ihan tilalla sisälläkin saakka.

Ihana puulämmitteinen sauna lämpesi joka ilta ja tarjoili pehmeät löylyt. 

Lämpimät suositukset lammaspaimenviikolle mikäli ikimuistoinen viikko upean luonnon keskellä historiallisessa kohteessa kiinnostaa!