Kesäkuun maisema

Kesäkuun maisema on hämärä ja sateen uhkaa täynnä. Kuva on otettu eilen juhannusaattona klo 14.00. Vihdoin saatiin sadetta, pihamaa ja luonto kiittää. 

Kasvihuoneessa

Kasvihuonekausi mukailee hyvin paljon viime vuotta. Munakoison kasvatus jätettiin väliin ja kurkkujen määrää on lisätty.

Laiskuus ja aikapula on vaivanneet ja välillä on ollut hankalaa ymmärtää miten paljon vettä kasvihuone kaipaa näin kuivilla ja lämpimillä kausilla, niinpä kastelujärjestelmää ollaan saatu viritellä uudelleen useamman kerran. Tuo Blumat-järjestelmä ei saa päästä kuivumaan.

Tomaattien esikasvatus lähti ihan lapasesta, ja niitä onkin nyt useita lajikkeita. Tänä vuonna kaikki siemenistä kasvatettuja. Tässä möllöttää 'Pink charmerin' raakileet.

Myös chilien määrä on melko yliampuva, etenkin kun viimevuotisiakin on vielä reilusti syömättä. Meillä kasvihuoneessa riittää kyllä tilaa mutta tällä hetkellä tuo kastelujärjestelmä rajoittaa taimien määrää, meillä on 2x 12 anturin järjestelmä joten maksimimäärä kasveja tällä systeemillä on 24. 

Kuvassa Aji Rojon podit. Tuo yksi taimi villiintyi ihan täysin ja on ihan täynnä noita mahtavan kokoisia hedelmiä.

Kypsiä Cayenneja päästään ihan kohta jo maistamaan. Cayenne on yksi suosikkilajikkeitani vuodesta toiseen juuri tämän aikaisuutensa vuoksi. Se on myös hyvänmakuinen tulinen peruschili, helppo kasvattaa ja erittäin satoisa.

Yrttien ja salaatin kasvatusta kasvihuoneessa haluaisin tehostaa. Basilikaa en ole saanut missään muualla kasvamaan mutta kasvihuoneesta se tykkää. Tämä kasvaa altakasteluruukussa.

Kasvihuone on myös rikkakasvien paratiisi, se kun sijaitsee tuolla pellolla. Jonakin vuonna täytynee se asia ajatella uudelleen, siihen saakka iloitsemme mm. tästä komeasta päivänkakkarapensaasta.

Toukokuun maisema

Toukokuu on ollut historiallisen helteinen, ja kesä jo pitkällä. Satanut ei ole viikkokausiin, nurmikko on kuivaa ja kukkapenkkejä ja kasvimaata kastellaan päivittäin. Onneksi meille porattiin viime syksynä porakaivo. Rengaskaivon kanssa oltaisiin varmasti oltu jo pulassa.

Maisema 3.6. klo 16.00. Pilvenhattaroita kertyy taivaalle, sää oli lämmin n. 25 astetta. Ensi viikolle on luvattu viilenevää.

Hyvää matkaa rakkain

kuva: Tiina Karvonen

Viime torstaina jouduimme aika yllättäen jättämään hyvästit vanhimmalle koiristamme. 

Humppa eli seuranani 11 vuotta ja 3 kuukautta. Se painoi ihan täysillä loppuun saakka, ja lähtö tuli nopeasti. Syöpä vei ystävän. Osana surutyötä kirjoitin Humpalle "puheen" ja halusin jättää sen tännekin muistoksi. 

Ottaessani Humpan en todellakaan osannut ajatella mihin kaikkeen se johtaa. Koiran hankkiminen on varmasti ollu laukaiseva tekijä maalle muuttoon ja luontorakkauteen. Humppa johdatti meidät moniin harrastuksiin, metsiin, poluille, tutustumaan uusiin ihmisiin, jopa ystävän lapsen kummiksi, aivan mielettömiin reissuihin ja seikkailuihin. Suosittelen koiranpentuja ihan kaikille <3

kuva: Tiina Karvonen

Humppa on poissa, rakas pallokorva ja jättitassu. Olemme saaneet somessa paljon osanottoja, olen lukenut niistä jokaisen ja tuntuu hyvältä kun ystävät muistavat Humppaa. Kiitos!

Mitä Humppa teki, se teki isolla sydämellä. Se reagoi isosti, tunsi isosti ja oli 100-prosenttisesti mukana ihan kaikissa perheen tapahtumissa. Humppa rakasti ihmisiä, tuttuja ja vieraita, ja oli aina ystävällinen kaikille. 

Yksi liikuttava juttu oli Humpan ja isäni ystävyys. Isä ei varsinaisesti ole mikään koiraihminen mutta Humppa tassutteli isoilla tassuillaan isän sydämeen ja viettikin monia hyviä hetkiä isän kanssa laavua rakentamassa, marjassa ja rapsuteltavana keinutuolin vieressä.

kuva: Tiina Karvonen

Humppa ei ollut kaikista tervein kaveri ja vuosien varrella eläinlääkärit, hierojat, osteopaatit ja fyssarit tulivat tutuiksi. Muutto maalle teki Humpalle todella hyvää ja viimeiset vuodet se vietti kivutonta elämää, kiitos säännöllisten käyntien fyssarilla sekä maalaispojan elämän.

Humppa oli kuitenkin aina omasta mielestään hyvin terve ja siksi olikin helppo viimeisenä aamuna huomata että nyt on joku pielessä ja isosti. 

Humppa rakasti tehdä asioita yhdessä. Se halusi aina mukaan ja istui joskus jo autossa valmiiksi odottamassa koska lähdetään vaikkei sitä oltaisi oltu edes mukaan ottamassa. Humpalle kelpasi aina pieni tokotreeni, temput ja vetoleikit. 

Yhdessä opeteltiin koiraharrastuksia. Kun pentua haettiin, kaikki kiinnosti mutta en uskaltanut luvata mitään. Kasvattajan ilme olikin melkoinen kun ilmoitin että Humppa lähtee pentunäyttelyyn (vaatimattomasti heti ROP-pentupysti palkintona), meidän kun ei pitänyt näyttelyihin mennä. Humpan kanssa koettiin mieleenpainuvia hetkiä harrastusrintamalla. Agilityssa Humppa oli melkoinen menijä, ja kokemattoman ohjaajansa kanssa suorastaan itselleen vaarallinen. Agility onneksi ymmärrettiin lopettaa ajoissa. Tokokoirana Humppa oli tosi huippu, ohjaaja ei niinkään ja isot koulutusvirheet katkaisivat tokouran TK2 koulariin.  Eläkelajiksi meille valikoitui rallytoko. Lajia aloittaessa jo lupasin Humpalle että tässä lajissa en ala taistella vireen kanssa vaan ainoastaan pidetään hauskaa. Se riittikin hyvin RTK3 koulariin. 

Näyttelyissä Humppa menestyi hienosti vaikken sitä osannut esittää eikä se itsekään niistä kauheasti nauttinut. Mutta minkäs komeudelleen voi, näyttelyistä kerättiin hieno tittelirivi C.I.E FI & EE & DK MVA HeVW-15 VV-15 ja kaiken kukkuraksi viime vuoden erikoisnäyttelyn ROP ja BIS-VET <3. Kiitos Humpan hienoille handlereille! Oli ihanaa nähdä Humppa teidän kanssa iloisena kehässä. 

Humppa oli sellainen äijä. Vähän jääräpää, jämpti ja suoraviivainen kaveri. Uskollinen ystävä ja lauman pomo.

Vielä sunnuntaina Humppa kävi uimassa hallissa ja oli ihan täysin oma itsensä eikä ollut mitään merkkejä että se olisi sairas. Se leikki naapurimme kanssa ja höntsäsi pihalla kuten aina. Sitten kunto huononi äkkiä ja kun antibiootti ei lähtenyt tehoamaan tiedettiin että Humpalla on syöpä. Sen keuhkoissa näkyi isoja tiivistymiä, sillä oli neurologisia oireita, hengitysvaikeuksia, lopulta torstaiaamuna se ei pystynyt syömään eikä oikein pysynyt enää pystyssä. Ainoa vaihtoehto olisi ollut sytostaatit, mutta niistäkään ei mitään varmaa apua eikä syöpähoidot ole koiran elämää. Ratkaiseva kysymys oli, onko Humpan huonolle voinnille mitään tehtävissä, ja kun vastaus oli ei, oli aika päästää ystävä matkaan.

Kiitos Humppa kaikesta mitä opetit koirista, harrastuksista, rodusta ja kaikesta mitä nämä 11 vuotta toivat mukanaan. Nähdään vielä, isotassu <3

Humppa <3 2.2.2007 - 31.5.2018

Alkukesän kukkia

Pihapiiristä löytyy taas monenlaista kukkijaa.

Viime kesänä hienosti kukkinut lumipalloheisi jouduttiin siirtämään putkiremontin vuoksi, mutta onneksi pihasta löytyi vielä toinenkin yksilö. Jotenkin nuo kukat on niin hurmaavat.

Sipulikukista vuorossa ovat laukat.

Omenapuiden kukinta oli tänä vuonna runsas mutta lämpimien ja kuivien säiden vuoksi lyhyt.