Pionien aikaan, juhannusperinteitä

Juhannusta vietettiin meidän taloudessa työn merkeissä, ties miten monetta kertaa. Juhannusaattona työpaikalla mietin, että nykyinen juhannusperinteeni on sukan kutominen töissä. Tänä vuonna sillä erotuksella, ettei sukkia tarvinnut vetäistä suoraan jalkaan toimistolta poistuessa.

Työnteko juhannuksena on ihan vallan ok, etenkin kun siitä sain tänään oikein roimat kiitokset asiakkaalta, niin tuntuihan se kivalta.

Juhannusperinteet ovat siis meillä jääneet aika vähiin. Eikä kyllä tullut huusholliakaan siivottua. Ruokaperinteet menivät kerrassaan uusiksi, kun juhannuksen alla tehtiin valtava kulhollinen varhaiskaali-nuudelisalaattia jota sitten töissä lounastunneilla pureskeltiin.

Juhannusaattoiltana etsiskelin koirille uimapaikkaa ja ajelin pitkin maaseutuja. Oli kyllä niin kauniin näköistä, liput saloissa ja pihapiirit siistejä ja kesäisiä. Kukat kukkivat mahtavassa väriloistossa. Radiossa lauloi puhelinlangat; Kesäillan valssit sun muut, sekä suomalaisten liikuttavan perinteinen jussinvietto saivat kyllä silmäkulmat kostumaan. Mikä lie keski-ikää lähestyvän isänmaallisuus siellä päätään nostaa.

Puutarha muuttaa muotoaan joka päivä. Nyt sinne aukesi kauniita oransseja liljoja sekä ne ihanat pionit. Ah mikä tuoksu, niitä voisi ihastella ja nuuskutella päivät pitkät.

Metsässä ihastelin tänään kauniita puna-apilarykelmiä sekä yhtä suosikeistani, maitohorsmaa.

Sitä aitoa, ihanaa maitohorsmaa joka on niin kovin monin paikoin saanut antaa tilaa lupiineille. 

On kesäyö

Kesäöissä on taikaa.

Viime kesänä eräänä kesäiltana olimme Helsingissä iltaa viettämässä. Päästyämme kotiin ajoimme pyörällä linja-autolta kotiin, oli ihanaa viilettää pyörällä kukkamekossa lämpimässä kesäyössä. Kotona istuimme terassilla yötä sekä Topi Sorsakosken On kesäyö -kappaletta kuunnellen. Tuo on yksi parhaita muistoja viime kesästä ja nostaa vieläkin hymyn huulille.

Viime maanantaiyönä heräsin ja oli pakko räpsäistä pari kuvaa. Miten mahtavat kesäyön värit, lämpö, vihreys ja taika.

Nämä kuvat siis otettu puolenyön aikaan maanantaina ja tiistain välisenä yönä. Sitten luinkin seuraavaa: http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/vuoden_lyhinta_yota_valaisee_tanaan_taysikuu

Ajatella, viaton, ohimenevä kesäyö ja samaa koetaan seuraavan kerran vasta 50 vuoden kuluttua.

Vessassa meillä on koettu muuten vain tunnelmallisia hetkiä, kun lamppu palaa poksahti. Ei hassumpaa kesäyötä tämäkään.

Mitäs pihalle ja kodin kaipuu

Puoleentoista vuoteen meillä ei oikeastaan ole ollut kotia eikä kotiseutua. Tuolloin päätimme alkaa etsiä maatilaa tai omakotitaloa, sitä ennen haaveilimme maalle, siis oikeasti landelle muutosta mutta se tuntui sitten kuitenkin aika kaukaiselta ajatukselta ja päätimme toteuttaa unelmamme, ainakin osittain jo hieman nopeammin. Niin että voisimme jatkaa nykyisissä työpaikoissa mutta ympärillä olisi maaseutua.

Tämän postauksen kuvat ovat vuokrakotimme pihalta. Olosuhteissamme ei ole kerrassaan mitään valittamista, meillä on upea talo, rauhallinen ja kaunis pihapiiri sekä hulppeat koiranlenkitys- ja ulkoilumetsät kävelymatkan päässä.

Keltaiset, tuoksuvat liljat ovat avautuneet

Mutta miten upeaa olisi olla oikea Koti, paikka jossa ajattelisi asuvansa loppuelämänsä, talo, jota voisi sisustaa ajatuksella ja rakkaudella, naapurit joihin oikeasti kiinnostaisi tutustua, yhteisö johon kuuluisi, kotikunta jonka asukas olisi. Voisi solmia pysyviä siteitä, suhteita, verkostoja. Rakentaa pysyvää pesää.

Perustaa kasvimaata, suunnitella pihaa, ajatella asioita vuosien päähän. Istuttaa vaikka puun. Vaikka jos jotain, sen olemme oppineet ettei elämää voi suunnitella. Innokasta suunnittelijaa kolautellaan kovalla lekalla.

Ruusupensas alkaa jo lopetella kukintoaan

Muutamat viime vuodet ovat olleet vastoinkäymisten värittämät. 

Silti meillä on toisemme, hyvät työpaikat, terveyttä, mukavat, hyvinvoivat koirat ja upeat, tärkeät perheet ja sukulaiset.

Paljon hyviä, iloisia ja onnellisia hetkiä. Itse asiassa ihan huomattavan paljon onnea kaikesta epäonnesta huolimatta.

Pionit ovat ihanilla nupuilla. Kohta nämä kaunottaret kertovat meille keskikesästä

Tänä kesänä, kuten edellisenäkin nautimme siitä mitä ympärillä on. Kukkivasta, vehreästä puutarhasta ja niistä mahtavista lenkkeilymaastoista. Eikö niin pitäisi tehdä aina, oli sitten pihapiiri tai parveke tai itse asuntokaan oma, lainattu, pitkä- tai lyhytkestoinen. 

Koti on siellä missä on rakkaat ympärillä, niinhän se yksinkertaisuudessaan on.

Herukkapuskat ovat painavat raakileista. Olemmeko tänä vuonna nopeampia kuin rastaat?

Operaatio rahapuun pelastus

Kaunis iso rahapuumme päätti ihan yhtäkkiä heittää veivinsä. Se on kestänyt monenmoisia vaiheita, mutta nyt näytti siltä että kuolema sen korjaa.

Ostin rahapuun miehelle hänen muuttaessaan palaneeseen rivariimme alkuvuodesta 2012. Itse muutin asuntoon sitten vähän myöhemmin. Rahapuu on kestänyt todella kauheaa kohtelua sekä yhden tulipalon ja pari muuttoa.

Eräänä päivänä mies sitten raportoi, että ruokailuhuoneen lattia on täynnä rahapuun lehtiä. Kotiin päästyäni totesin että se tosiaan tiputtaa lehtiä ja jopa oksia pienestäkin kosketuksesta, ensiavuksi kastelin sen ja heitin sen jälkeen pihalle. No sitten satoikin useita päiviä ja tuuli koko viikonlopun, ja tänään piti alkaa elvytystoimenpiteisiin kun kaikki lehdet ja oksat tuntuivat tippuvan jo pienestä hipaisusta. 

Tältä näytti lattialla rahapuun alla:

Ja tältä pöydällä:

Kasvi näyttää kyllä edelleen ihan hyvinvoivalta, ei ole nahistunut tai muutenkaan sairaan näköinen, mutta lehdet ja oksat vaan varisevat pois.

Tältä raukkaparka näytti, kun kaikki irtonaiset oksat oli karsittu pois

Salaojitus

Napsin siitä sitten pistokkaita sen minkä kykenin ja istuttelin juurtumaan multaan. Multaakin oli vähän hintsusti kaapissa, mutta kyllä se tähän vielä riitti. Itse emokasvissa oli lopulta jäljellä kaksi oksaa, joista vielä käsitellessä toinen katkesi. Nekin irrottelin ruukustaan ja istutin uudestaan, emokasvi sai jäädä ulos toipumaan, kun poikaset tulivat sisälle juurtumaan tyylikkäisiin kasvihuoneisiinsa.

Ruukuille tulikin heti käyttöä!

Tässä emokasvi uudelleen istutettuna, aika hauras ja hintelä mutta vielä elossa <3 Miten tärkeitä näistä tuleekaan tarinoineen kaikkineen, vähän kuin perheenjäseniä.

Helpot muovikasvihuoneet syntyivät hedelmäpusseista ja pitävät kosteusolosuhteet hieman parempina juurtumiselle.

Aiemmin keväällä jo otin kasvista pari pistokasta ja ne tuntuvat voivan erinomaisesti. Niiden tarina alkoi täällä.

Aiemmin juurrutetut pistokkaat vaikuttavat elinvoimaisilta

Netissä on muuten hirveän huonosti tarjolla viherkasvien hoito-ohjeita, ainakaan mitään spesifejä ja järkeviä kikkoja. Tässäpä idea jollekin... viherkasvifoorumi, fb-ryhmä, blogi kommentointimahdollisuudella, kokonainen viherkasvien "plantbook"??

Kesä ja kirppikset

Taisin viime kesänäkin mainita, miten kesä on kirppiskiertäjän joulu. Meinasi jo kevään mittaan tuskastuttaa kun ei oikein mitään järkevää tullut vastaan (mitä ei kyllä blogia lukiessa uskoisi...), mutta nyt kävimme ystävän kanssa muutamalla Loviisan ja Porvoon kirppiksillä ja tein tosi kivoja löytöjä.

Arabian tummansiniset kynttilänjalat 6,50e /kpl. Mitään nimeä en näille ole löytänyt, saa ehdottaa?

Aloe ruukkuineen 2e, aluslautanen 0,50e. Viherkasvien ostaminen kirppikseltä on kyllä kuin rahaa pankkiin laittaisi, niissä todella laatu ja hinta kohtaavat.

Lautanen on piippuleimainen, nappasin sen isosta kasasta tasseja, kaikki muutaman kymmenen sentin hintaisia.

Aurinkoiset aamut hellivät viherkasveja eteläikkunalla. Kaktukset muuttivat jo ulos kun yölämpötilat alkavat olla 10 asteen lämpöisemmällä puolella.

Arabian kukkaruukun ostin fb-kirppikseltä 20e hintaan kaveriksi tuolle nuhjuiselle siniselle. Tämä ruskea on ihan priimassa kunnossa.

Myös Arabia Fenno -kuppi tuli vastaan fb-kirppiksellä ja ostin sen oitis. Fennoa ei kauheasti näy liikenteessä joten ehjät kupit ostan kyllä pois.

Kupin kotiuduttua huomasinkin sen olevan vanhoja kuppejani suurempi. Hauskaa että tuohon aikaan on edes valmistettu eri kokoisia kuppeja, liekö tämä sitten teenjuojille vai kenelle tarkoitettu.

Tavallinen arkinen vapaapäivän aamukahvikin muuttuu luksukseksi näillä astioilla.

Esteri Tomulan Rosa baccara -seinälautanen löytyi 15 euron hintaan. Ostin, kun halvalla sain...

Emalinen, ruotsalaisvalmisteinen saippuakuppi maksoi 4 euroa ja oli niin kauniisti patinoitunut että nappasin sen koriini. Ei tälle kyllä vielä mitään paikkaa ole, mutta olkoon sitten talon hankinnan kriteerinä, että saippuakuppini sopii vessaan.

Riihimäeltä, päivää

Riihimäen lasi on alkukesän kunniaksi päässyt kodissamme esiin monella tapaa. 

Riihimäen lasiesineitä on kertynyt ihan kunniallinen liuta, vaikken ihan alkuun tästä värilasista oikein innostunutkaan. Kuitenkin riihimäkeläiset ovat käytössä osoittautuneet kauniiksi, käytännöllisiksi ja kestäviksi ja päätyvät usein niin arkisiin kuin juhlavampiin kattauksiin.

Keittiössä ne säilyttävät milloin mitäkin. Kaunista ja käytännöllistä.

En olisi Helena Tynellin Pala-maljakkoa 5 eurolla kotiin kuskatessani arvannut, miten näkyville se kodissamme päätyy. Se vaan sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Ja voi että näitä Lumihiutaleita. Miten en ole aiemmin tajunnut hankkia näitä! Niin kauniita, käteen sopivia ja kaikkien kanssa yhteen sopivia. Löysin fb-kirppikseltä taas muutaman lisää ja ovat olleet saapumisestaan lähtien kovassa käytössä. 

Viime aikoina on ollut ilmeisesti myös hieman liikaa aikaa (ja rahaa), kun nettikirppiksiltä on tullut hankittua yhtä sun toista. Yllä olevien Lumihiutaleiden lisäksi meille kotiutui ensimmäiset keltaiset Grapponiat. 

Nämä kyllä tulivat myöskin jäädäkseen ja ovat olleet jo monenlaisissa kattauksissa osallisina. Grapponian väreistä eniten silmiäni hivelee tämän mahtavan keltaisen lisäksi vihreä ja sininen, ja haaveilenkin sekalaisesta setistä juomalaseja ja kannusta. 

Sopuhintaisia on vähän vaikea löytää mutta eipä tässä kiirettä ole, ostetaan kun tulee intoa ja löytyy sopivan hintaisia. 

Sitten innostuin vielä shoppailemaan tällaiset vanhat verkonmerkit. Näitä olen pitkään ihaillut mutta ei ole oikein osunut sopivaa ja sopivan hintaista settiä eteen. Nämä sitten itselleni lunastin 35 euron yhteishintaan.

Kesän vihreät ja keltaiset ovat vallanneet talon.