sunnuntai 30. elokuuta 2015

Joogaa ja juoksentelua

Yoogaia-nettijoogapalvelun ilmainen kokeiluviikko on ohi ja olen aivan innoissani. Viikon aikana tuli kokeiltua vaikka miten monta erilaista tuntia, parhaimpina päivinä useampia. Alkuinnostuksestahan tässä on kyse mutta onhan tuo nyt siistiä, laadukkaita tunteja kotona oman aikataulun ja tilanteen mukaan, ja hintakin on ihan kohtuullinen. Seuraavaksi otan 3kk jakson ja katson jatkuuko into. Joogatuntien lisäksi tuli kokeiltua erilaisia rentoutus- ja venyttelytunteja. Astangaa ehdin tehdä vain kerran ja kokeilematta jäivät vielä myös joogaa juoksijoille, hyvän yön jooga sekä pilates, ne ovat listalla heti seuraavaksi. Suosittelen siis lämpimästi, enkä malta odottaa pitkiä joogasessioita syksymmällä takkatulen ääressä. 


Olen joskus nuorempana kokeillut joogaa enkä lämmennyt sille ollenkaan, sillä vain rankka hikiliikunta tuntui liikunnalta ja joogatunnin jälkeen jäi vähän laimea olo. Ilmeisesti aihe vaati n. 10 ikävuotta lisää, nyt kehon liikkuvuus tuntuu hyvältä ja joogatuntien venytykset ja staattisuus tuo kivaa vastapainoa toimistossa istumiselle ja juoksulenkeille. Ensimmäisen astanga-tunnin jälkeen oli pitkään mukavan leppoisaa elämää viettäneet vatsa- ja kylkilihakset niin niin kipeät, että eiköhän se joogakin voida urheiluksi laskea, ainakin jos vertailussa on sohvalla lojuminen ja napostelu.


Tykkäisin käydä ihan oikeilla jooga- ja muilla ryhmäliikuntatunneilla, mutta vuorotyö sekä pitkät työmatkat ja koiraharrastus tekevät mihinkään ryhmään sitoutumisesta aika hankalaa. Tähän elämäntilanteeseen tällainen paikkaan ja aikaan sitomaton liikuntamuoto sopii mahtavasti. 

Eilen oli suuri päivä urheilun saralla; kävimme työporukalla juoksemassa Midnight runissa 10km. 


Idea kimpassa juoksemisesta syntyi jo keväällä, ja työkaveri houkutteli ryhmään 5a eli juoksemaan kympin aikaan 60-64,59 min. Aika kova aika, ajattelin mutta elokuuhunhan oli vielä reilusti aikaa joten mukaan vaan. Alkukesästä kävin Jukolan viestissä ja tuli jonkun kerran lenkillä käytyä, sitten tuli kesäloma joka meni pitkälti viinilasi toisessa ja grillimakkara toisessa kädessä. Sen jälkeen tulikin sitten vähän kiire, viimeiset viikot tuli kyllä reippaasti lenkkeiltyä mutta ainoaan kympin lenkkiin meni aikaa yli 1h 15min joten vähän jännittynein fiiliksin lähdin matkaan. 
Juokseminen on tuntunut mukavalta mutta penikat ovat vaivanneet. Tällaista vaivaa ei ole ollut koskaan ennen, en tiedä onko nyt luiden päällä joku ratkaiseva kerros lisäkiloja vai onko vika kengissä, mutta välillä juoksu on kyllä ollut tosi tuskaista. 

Koirat on juosseet jonkin verran mukana, pisimmille lenkeille en ole niitä viitsinyt raahata ja kuumilla keleillä ne ovat jääneet kotiin. Ne myös antavat vetoapua sen verran että koirien kanssa juostu lenkki ei todellakaan ole vertailukelpoinen ilman koiria juostuun.


Midnight run oli vaikuttava tapahtuma, kun Senaatintorille oli kerääntynyt 12000 juoksijaa. Hukkasin työkaverit heti kättelyssä, ja omassa lähtöryhmässä lähtijät näytti kaikki ihan oikeilta urheilijoilta. Matkaan lähdettiin rakettien ja tulien välkkeessä ja fiilis oli korkealla, musiikki soi ja juoksijoilla oli hyvä meininki! Oma taktiikka oli ottaa alku rauhallisesti sinne 4-5km saakka, lenkeilläkin olen sellainen diesel että ekan 30min kun jaksaa tepsutella rauhassa, niin sen jälkeen juoksua voi jatkaa vaikka miten pitkään. 
Rata on tosi mukava, lähti Senaatintorilta kohti Kaivopuistoa, sieltä Skattalle ja Krunikan kautta takaisin Senaatintorille. Mukavan tasaista, sykemittarin mukaan nousua tuli 70m koko kympin aikana. Radan varrella oli paljon ohjelmaa; sambaryhmiä, dj:tä, kuoro... sekä kynttilöitä ja valoja kauniissa Helsingin pimeässä illassa. Matka taittui näiden sekä kirittävien kanssajuoksijoiden ansiosta lähes huomaamatta, kilometrit oli merkitty radalle ja ne taittui tosi nopeasti, jalkoihin ei koskenut ollenkaan ja vaikka sykkeet oli korkealla olo oli koko ajan erinomainen. Paljon oli myös porukkaa kannustamassa ja erityisesti ihania lapsia joiden kanssa heitellä yläfemmoja.
Taktiikka onnistui ja monet alussa kovaa ohi menneet alkoivat lopussa tulla selkä edellä vastaan. Ehkä hieman liikaakin tuli alussa himmailtua, olisin jaksanut jatkaa juoksua vielä pitkään kympin jälkeenkin eli voimia jäi. Pelkäsin että jos aloitan kirimään liian aikaisin en jaksa loppuun asti, joten uskalsin luukuttaa kunnolla vasta jostain 8km kohdalta. 
Maaliin tulin ajassa 1.07.21 joten hieman jäin lähtöryhmän tavoitteesta odotetusti, mutta omiin tavoitteisiin pääsin ihan reippaasti. 

Tässä vielä väliajat, ihan kivasti sain kirittyä vauhtia koko ajan kovemmaksi.

Juoksumotivaatio on kyllä kohdallaan eli eiköhän lenkkeily tästä eteenpäinkin jatku. Pohja-aika on nyt tehty eli tästä on suunta vain ylöspäin.

Joogan ja juoksemisen lisäksi ehdoton lempilajini on luonnonvesissä uiminen. Kesän viimeiset hellepäivät sattui sopivasti vapaapäiville, joten tuli käytyä kesän ekat ja viimeiset biitseilyt. Melko ok vapaapäivien viettoa!



lauantai 22. elokuuta 2015

Tavallista arkea ja tämän maan makuja

Syksyksi hiljalleen kääntyvä loppukesä se on ihmisen parasta aikaa. Töihin on palattu rytinällä ja samalla niihin rakkaisiin, tavallisiin arkirutiineihin ja -rytmiin. Se mikä välillä kiukuttaa, väsyttää ja masentaa on kuitenkin sitä peruselämää, juuri sellaista minkälaiseksi sen itse rakentaa.


Kesällä on ostettu (hyvästä syystä) aivan hirveät määrät tavaraa, mistä seurasi ostoähky ja nyt on kirppikset ja kaupat saaneet olla rauhassa. Sen sijaan on keskitytty omaan hyvinvointiin; syöty herkullisia marjoja ja oman maan vihanneksia, uitu järvessä ja meressä, liikuttu ja pidetty itsestä huolta ja neulottu lämmikettä lähestyvän talven varalle. Elokuu on kyllä hyvä kuu; luonto tarjoaa herkkuja lautaselle ja ulkoilu maistuu. Hankin myös ystävien kehuman Yoogaia-nettijoogapalvelun, siitä lisää raporttia kunhan olen päässyt tutustumaan.

Alkava syksy on tuonut ryhtiliikettä monella saralla; ruokavalio on saatettu oikealle raiteelle, lenkkitossut vedetty jalkaan useana päivänä viikossa, ostohanat suljettu ja rahaa laitettu säästöön, säilötty ruokaa ja rauhoituttu kesän tohinoista. Kuten ei ennenkään tämä ryhtiliike tuskin tälläkään kertaa on kovin pysyvää sorttia, mutta hyvähän se on korjata suuntaa edes joskus, onpahan sitten taas mistä repsahtaa.


Modernisti kodikas -blogin Kerttu pohti kulutustottumuksiaan ja herätti ajatuksia. Mihin kaikki raha oikein menee, mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja pärjäisikö ilmankin. 
Leijonanosa tuloistamme menee ruokaan. Olemme aikamoisia hedonisteja ja tykkäämme ruuanlaitosta sekä syömisestä. Ruokakauppaan menevää rahavirtaa on nyt pyritty hillitsemään paremmalla suunnittelulla, mietin aina pari, kolme ruokaa mitä tekisin ja ostan niihin tarvikkeet. Olen lisännyt kasvisten määrää ruokavaliossa ja asioinut paljon saksalaisessa ruokakaupassa, jossa ruokakassin hinta kyllä on kilpailijoitaan huomattavasti halvempi eikä valikoimassakaan ole moittimista. Ruokakauppaan menoa pyrin välttämään viimeiseen saakka ja keksimään käyttöä jämille. Pakastan paljon ruokaa ja otan töihin lähes aina omat eväät. Tähän mennessä meillä on pienessä taloudessa mennyt ruokaa myös roskikseen aikamoiset määrät, mutta tätä olemme hieman onnistuneet hillitsemään.


Pidän kovasti vanhoista esineistä, kauniista astioista ja huonekaluista ja tykkään notkua kirppiksillä tonkimassa vanhoja kamoja. Kaikenlainen kierrätys ja käytettyjen tavaroiden hamstraaminen on (onneksi) tosi trendikästä, mutta voiko sekin mennä överiksi? Erään tuttavani (ainokaisella) lapsella on leluja varmasti viiden lapsen tarpeiksi, ja tuttavan perustelu tavaramäärälle kuuluu aina "yhtäkään en ole ostanut uutena". Onko tavaran ostaminen käytettynä peruste sen hankkimiselle ja saako käytettyä tavaraa hankkia vaikkei tarvisi? Mielestäni ei. Käytetyn tavaran halpa hinta toki houkuttelee hamstraamaan, eikä käytetyn tavaran hankinta luonnollisestikaan rasita palloparkaa kuten uuden, mutta silti, jos pärjäisi ilmankin, miksi hankkia ollenkaan? Aihetta sivuaa ansiokkaasti Roosa Murto Hesarin kolumnissa.
Mietin paljon ruuan eettisyyttä. Viemme aikamoisen siivun tuloistamme ruokakauppaan, eikä todellakaan ole ihan sama mitä sieltä pusseissa kotiin kantaa. Alkusyksy on loistavaa aikaa lisätä kasvisten määrää ruokavaliossa kun saatavilla on mahtava valikoima puutarhan satoa lähellä tuotettuna. Itse olemme hakeneet paljon kasviksia torilta, mistä ne ehkä saa vielä hieman kauppaa vähemmillä välikäsillä. Tänään kannoin torilta kotiin pari laatikollista viinimarjoja ja kassillisen tomaattia, kurkkua, porkkanaa ja kotimaisia tuoreita papuja. Niin herkkua ja kroppakin kiittää puntarista puhumattakaan. 
Pyrin välttämään lihan ostamista kaupasta, etenkään broilerin tai possun lihan joiden tuotanto eniten raastaa omaatuntoa. Broileria on onneksi markkinoilla hieman eettisemminkin tuotettuna. Nautaa meille on tulossa Labbyn kaupasta iso satsi, ja lammasta ja poroa tilaamme myöskin suoraan tuottajilta. Haaveilemme itsekin maaseudulla asumisesta ja pienimuotoisesta viljelystä, joten vähintä mitä voimme tehdä unelmamme eteen on kannattaa kotimaista maataloutta.

Toinen mikä mietityttää on ruuan puhtaus. Tuntuu pahalta keski-ikäistyvää kroppaa kohtaan tunkea siihen lisäaineita, kovia rasvoja tai sokereita, puhumattakaan ympäristömyrkyistä ja muista ylimääräisestä ruuan joukossa.
Tähänkin vastaus on yllä olevien lisäksi kotimaisuus ja lähiruoka. Parastahan toki olisi kasvattaa ruokaa itse, jolloin tietäisi tarkasti mitä kaikkea sen mukana tulee nieltyä. Siihen meillä valitettavasti tällä hetkellä on hyvin rajalliset mahdollisuudet, joten vaihtoehdoksi jää ostaa luomua ja lähellä tuotettua. Sieniä ja marjoja poimimme itse sen minkä jaksamme ja säilömme. Lähimetsä on osoittautunut huipuksi sienimetsäksi ja kotipihalta on syöty kantarelleja mielin määrin. Kantarelli on muuten oivallinen D-vitamiinin lähde.  Eka kertaa löytyi myös mustatorvisienipaikka, niitä on etsitty monena syksynä tuloksetta. Mies kantoi viikolla kotiin kasvikuivurin, joten pakastimestakaan ei pitäisi tilan enää loppua.





Tänään lautaselle eksyi torin kalakioskista ostettua nieriää, papuja ja salaattia. Nyt liedellä porisee mehumaija (Torista 20 eurolla palaneen tilalle ostettu) ja tuottaa meille talven mehut. Halvaksi ei mehun teko itse tule kun marjat joutuu ostamaan, mutta marjojen ostaminen ei ole säästölistallani kärkipäässä. Talvella nämä kesän maut vaan maistuvan niin hyviltä eikä meidän perheessä juuri flunssistakaan kärsitä, kovasti uskon että tämän marjojensyönnin ja -juonnin ansiosta.







lauantai 8. elokuuta 2015

Arki alkaa villasukista

Aika pian Vantaalle siirtymisemme jälkeen havaitsin, että talouden villasukat olivat kokeneet ison vajauksen. Miehellä oli onneksi yhdet mukanaan ja itsekin sain ystävältä ensiavuksi yhdet, mutta lisäähän niitä oli saatava. Neulemotivaatio on ollut pitkään vähän kadoksissa, mutta näköjään oikea tarve herätti sen henkiin jälleen.


Kävin Lankamaailmasta hamsteroimassa kassillisen sukkalankaa sekä puikot, ja siitä se sitten taas lähti. 
Suosikkisukkalankojani Gjestalin Jannea ja Maijaa sekä Vikingin Villeä ja Vilmaa, ja näistä on tikuteltu sukkia meille molemmille sekä yhdet vielä merkkipäiviään viettäneelle sedälleni.





Ja hieman kaikenlaista on vielä keskenkin, ja lankaa riittää vielä useampaan projektiin. Taas askelta lähempänä talvea vanhassa puutalossa!


Tätä kaikkea varten piti tietenkin hankkia olohuoneeseen sohva. Emme tänne vuokrakotiin aio mitään suurempia huonekaluhankintoja sänkyä lukuunottamatta tehdä, mutta sohvaa oli ikävä joten metsästin meille sellaisen Torista. Halusimme saman tapaisen divaanisohvan kuin meillä aiemminkin oli, ja pienen kyttäämisen jälkeen sellainen löytyikin, oikein siistissä kunnossa ja varsin sopuisaan hintaan. Sohvia oli kyllä paljonkin myynnissä, mutta kohtuuhintaiset tuntuivat menevän kaupaksi aika vikkelästi. 

Sohvaa meillä kutsutaan toimistoksi, siinä vietetään paljon aikaa ja kuten kuvassakin, sohva ja sen ympäristö on useimmiten täynnä kaikenlaista tavaraa kuten tietokoneita, kameran piuhoja ja keskeneräisiä käsitöitä ohjeineen.


Sohva osoittautui vieläpä saman merkkiseksi kuin palotaloon jäänyt sohvamme. Hassut aivomme laittavat meitä hankkimaan kaikkea samanlaista, vaikka olisi oiva tilaisuus myös vähän päivittää tavaroita toisenlaisiin. Mieskin tilasi täsmälleen samanlaiset ja samanväriset villasukat, mitkä olin hänelle jo kerran aiemminkin neulonut.

Alennusmyynnistä tarttui pari verenpisaran tainta loppukesää ja pääsisäänkäyntiä ilahduttamaan.



Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään ja arki koittaa taas. Tuntuu ihan kivaltakin palata rutiineihin. Viimeisen loma-aamun kunniaksi kävin torilla ostoksilla ja kokkailin kasvisruokia tuoreista kauden kasviksista pakastimeen. Kasvikset ja marjat ovat ihan parhaimmillaan ja kantarelleja ja haperoita olemme poimineet paljon. Tervetuloa syksy kauniine ilmoinesi ja sienisatoinesi!


torstai 6. elokuuta 2015

Kesän parhaat pyyhkeet

Kolin reissua suunnitellessa tuli ajankohtaiseksi retkipyyhkeiden hankinta. Ilmiselvä vaihtoehto oli ihanan Kettukarkin hamam-pyyhkeet, joita on monella taholla hyviksi kehuttu. Laitoin tilausta menemään, tilasin miehelle mustan ja itselle harmaan ison pyyhkeen, muutaman keittiöpyyhkeen sekä kotimaisen Mayn hunaja-rosmariinisaippuan. Laitoin tilauksen lisätiedoiksi toiveen, että pikaista toimitusta toivotaan koska pyyhkeet pitäisi saada reissun päälle mukaan. No siitä olin turhaan huolissani, lähetys tuli muutamassa päivässä kauniisti paketoituna kivan viestin kera.





Olimme pyyhkeisiin erittäin tyytyväisiä vaelluksella. Ne ovat kevyet, hyvin kuivaavat ja nopeasti kuivuvat. Ja tosi kauniin näköiset. Tykkään paljon myös keittiöpyyhkeistä, nimenomaan tuon kuivaavuuden ja kuivuvuuden takia ja ovat myös hyvän kokoiset keittiöön.


Eihän tässä sitten todella vielä kaikki, Kolilta kun ajeltiin mökille päin oli sähköpostiin tullut viesti Vihreästä talosta, siellä oli arvottu mitäs muutakaan kuin Kettukarkin hamam-pyyhkeitä saippuan kera ja olin onnellinen voittaja! Niinpä tänään noudin postista (jossa makuutin pakettia päiväkaupalla) Kettukarkin paketin, jossa oli vielä kaksi suurta hamam-pyyhettä lisää sekä ihanaa Terrible twins laventeli-saippuaa.  Ensimmäinen blogiarvontavoitto ja heti näin mahtava!
Laventelin tuoksu on muuten huumannut pääni. Palotalossa meillä oli laventelin tuoksuinen kynttilä, käytössä aina ennen asuntoesittelyjä. Oli sitten pakko hankkia tänne uuteenkin kotiin samanlainen. Muuten en tuoksukynttilöistä välitä mutta laventelin tuoksuun olen koukussa.

Kiitokset Vihreään taloon ja Kettukarkille kesäni ilostuttamisesta!!

lauantai 1. elokuuta 2015

Kesän suuri kirppissaalis

Kesä se on kirppistelijän joulu. Reissuilla on poikettu monen monilla kirpputoreilla ja kotiutettu toinen toistaan upeampia aarteita, kotikaupungin kirppiksistä puhumattakaan.

Tässä kooste kirpputoreista joilla on tullut vierailtua ja osa ostoksista.

Ensimmäisenä käytiin taas Vantaalla Lanttilassa. Iso paikka, paljon krääsää ja osittain hyvin kallista, mutta löytöjäkin tehtiin.

Emalinen EKS-vaaka 4e.


Finelin punainen muki 3e. Aika rouheassa kunnossa ulkopinnoilta, mutta päätyy kyllä meidän keittiössä käyttöön. Supersöpö!



Kotimainen Livalin valaisin 15e. Upean värinen ja hienossa kunnossa!


Niin ihana! En tiedä onko tämä lampun lopullinen sijoituspaikka, mutta tällainen söpistyshän sopii kyllä minne vain.

Lyhty 2,50e. Ulkokäyttöön tarkoitetut lyhdyt ovat jotenkin naurettavan kalliita kaupoissa, ottaen huomioon miten halvalla niitä tehdään ja miten vähän niiden ulkonäöllä on merkitystä pimeillä keleillä, ja kun niiden käyttöikä ei mitenkään ikuinen ole, kun tehtävä on valaista tuulessa ja tuiskussa. Näitä ostan kirppiksiltä aina kun sopuhinnalla löytyy, ja tämä yksilö on aivan kauniskin.

Lomareissulle tehtiin diili, että kahdella kirppiksellä pysähdytään. 
Ensimmäiseksi valikoitui Kylähullun kirppis Kouvolassa. Valtavan kokoinen ja hintataso melko kallis (tämän nyt voi kyllä todeta suurimmasta osasta pöytäkirppiksiä). Ensin vaikutti hukkareissulta mutta päätyikin yhdeksi kesän parhaimmista.


Tamara Aladinin Carmen-kääntömaljakko 5,50e. Tämä oli pöydästä jossa oli paljon kotimaista lasia, kaikki muu ihan hinnoissaan mutta jostain syystä tämän hintalappu oli ihan kohtuullinen. Paljonhan näitä on myynnissä mutta yleensä hinnat kympin luokkaa. Kynttilänjalkoja nyt tarvii aina, erityisesti kun odotellaan syksyä ja talvea vanhassa puutalossa.


Mutta tässä sitten kesän paras löytö:

Antti Nurmesniemen Wärtsilälle suunnittelema Lentävä lautanen, valurautapata punaisella emaloinnilla. 
Upeassa kunnossa, joskin jäätävän likakerroksen peittämä, likaongelma hoidettu taikasienellä. Emalissa on pieni särö (näkyy ylemmässä kuvassa vasemmalla). Hintalappu 25e. 
Ensimmäinen ajatus: liian painava pitkin kesälomareissuja raahattavaksi. Toinen ajatus: OSTA, OSTA! Eli pata kainaloon ja menoksi.

Hyvää pataa Pehtoorin kanssa.



Padalle on tarvetta kun vanhat paistoastiat ja slow cooker jäivät palotaloon, ja uutenahan näitä nyt tuskin raaskisi ostaa eikä näin kauniita löydäkään. Sisäosaltaan pata on todella siisti ja rasvattu. Ja on hyvän kokoinen pieneen talouteen.


Toiseksi kirppispysähdykseksi valittiin Kruunukirppis Imatralla. Sieltä ei muuta tarttunut mukaan kuin Havin hauskan väriset kynttilät 3e/paketti. Kynttilöitä on tullut osteltua kirppiksiltä aika paljon, en tiedä miksi niitä myydään siellä niin halvalla. Lanttilastakin ostin Finnmarin käsinvalettuja antiikkikynttilöitä eurolla paketti, ja vielä Kokkolasta kauniita tummansinisiä kruunukynttilöitä 1,50e /3kpl. Miten kenelläkään voi olla liikaa kynttilöitä?


Kotiuduttuamme tuli ystävä käymään eikä auttanut kuin lähteä esittelemään Porvoon kirpputoreja, joita en ollut itsekään vielä ehtinyt kokonaan koluta. Kirppistarjonta on täällä kyllä aivan ensiluokkaista, suuria pöytäkirppiksiä on useita.

Sunnuntaiaukiolot hieman rajoitti valikoimaa mutta kierrokselle saatiin Kellarikirppis, Hertta jota ei enää ollut tai ei ainakaan löydetty, Löytöpiste, Tompan kirppis sekä Kevätkirppis. Sunnuntait näyttävät täällä olevan muidenkin kirppiskiertäjien suosiossa, sillä väkeä oli liikkeellä paljon. Näistä suosikiksi selviytyi Löytöpiste, ehkä isoimman kokonsa vuoksi. Hintatasokin oli ihan kohtuullinen, toki hyllyyn jäi mm. Finelin iso emalikulho, moitteettomassa kunnossa mutta 45e hintalappu ei miellyttänyt.
  
Löytöjä kuitenkin tehtiin:


Iittalan Festivo-kynttilänjalat. Niin kauniita mutta eihän tällaisia itselle tule koskaan osteltua. Näillä oli hintaa pienellä 8e ja isolla 20e. Pöytään jäi vielä viallinen 4-solmuinen sekä ehjä 6-solmuinen, joka tosin näytti olevan kassajonossa perässä tulevan korissa. Ihan kohtuuhinta suomalaisista klassikoista. Ja sopivat niin kauniisti meille, kuten varmasti niin moneen muuhunkin suomalaiseen kotiin!


Ihana korjattu ja verhoiltu vanha tuoli 25e. Tämän bongasi ystävä, mutta oli onneksi julkisilla liikkeellä joten tuoli päätyi meille.


Matot on muuten saatu anopilta, en tiedä onko ihanampaa kuin perinteiset räsymatot vanhassa puutalossa.


Tuolin alla on luonnollisesti omistajan tiedot.


Kaikki munat samassa korissa 5e. Lähinnä korin takia tämän mukaani poimin, mutta käsinmaalatut munatkin ovat aika kivoja.

Viimeinen kirppiskierros tehtiin Kokkolassa. Siellä taas taisteltiin kelloa vastaan mutta kierrettyä tuli Ykköskirppis, Kallentorin kirppis ja Agatha. Näistä suosikki oli löytöjen puolesta Agatha.


Arabian iso muki 6e. Olen etsiskellyt töihin sopivaa kahvimukia ja tässähän se on. Kaunista kotimaista designiä, hyvä koko ja sopiva hinta. Mallista ei ole tietoa, näyttää ihan Marimekolta mutta kyllä tässä Arabian leima pohjassa on.



Aikamoisia aarteita on kesän aikana löytynyt. Kotimaan reissuja on hauska suunnitella kirpputorien mukaan ja etsiä joka reissulle muutama kohde. Isona apuna on tässä ollut Vuolanteen loistava listaus Suomen kirpputoreista.
Itse harrastan pääasiassa itsepalvelu-, ns. pöytäkirppiksiä. Muunlaisissa tavarat ovat aina jonkun hieman asiaa tuntevan hinnoittelemia, eli edullisia löytöjä on hieman hankalampi tehdä.  Pöytäkirppiksillä hintataso on usein aika vaihteleva, ja tosi paljon on ihan ylihintaistakin tavaraa mutta sieltä niitä löytöjäkin sitten joukosta pääsee tekemään.
Uusi kotipaikkakunta Porvoo on kyllä todella kova kirppiskaupunki, joten kirppispostauksista ei tule puutetta olemaan jatkossakaan!