sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Alkukesän kukkaloistoa

Tässä pieni kierros pihamaan kukkaloistossa. Alkukesä on mahtavaa aikaa, kesäkukat jo täydessä loistossaan ja monet monivuotisetkin aloittelevat kukintaa.


Vaahteran alle, rottinkikeinun viereen nappasin rautakaupasta pari Markettaa ja yhden Verbenan. Olen ihan aloittelija kesäkukkien kanssa enkä yleensä osaa sommitella mitään hienoja asetelmia vaan laitan kaikkea 'more is more' -periaatteella. Tästä setistä tuli kyllä ihan onnistunut. Verbena olikin aivan uusi tuttavuus.

Kesäkukista uskalsin jälleen satsata myös hortensiaan... Aiemmat kokemukset yhteiselosta hortensian kanssa ovat vähintäänkin masentavia. Se on kuitenkin niin upea ja näyttävä kukka että päätin ottaa uusinnan ja panostaa nyt ihan oikeasti. Toistaiseksi näyttää hyvältä. Hortensia on sisäänkäynnin edessä johon paistaa iltapäivällä aurinko. Olen salaojittanut ruukun hyvin ja kastellut sitä ahkerasti ja toivon meille sopuisaa kesää. 
Kukat ovat punertavaan päin, ajattelin kokeilla antaa sille rodolannoitetta, jospa kukat lähtisivät sinertämään. Kahvinporotkin voisivat toimia mutta niitä en taida uskaltaa testata.



Terassi sai tälle vuodelle vähän uutta ilmettä. Purimme siitä (lahot) kaiteet ja öljysin lattian. Ilta-aurinkoiselle seinustalle tein penkin, johon pääsivät talvehtineet Evakko-pelargonit mummulan vanhoihin patoihin. Tässä vielä vähän nuutuneena siirrosta mutta eiköhän nuo tuosta virkisty.

Pelargonit talvehtivat meillä ihan huoneenlämmössä, muuten en ole saanut onnistumaan. Hoidan niitä talven kuin huonekasveja ja ovat valoisassa paikassa ikkunalla. Greta-pelargonit kuolivat mutta Alastaron Helenat ja Evakot sain pidettyä hengissä. Helenoista sain myös pari virkeää pistokasta. Sitten ulkoilutin Helenoita vapun aikoihin ja unohdin ne yöksi ulos.. Ja tulikin 6 astetta pakkasta :O.  Meinasi kyllä itku tulla, niin kamalilta pelargonit näyttivät pakkasyön jäljiltä. Nostin kaikki nuutuneet ja jäätyneet pelargonit sisälle, leikkasin vaurioituneet osat pois ja huolsin hellästi, ja kaikki lähtivät uudestaan kasvuun! Toki ottivat reilusti takapakkia, oikeastaan kaikki kevään uusi kasvu kuoli.
Tälle kesälle hankin myös muutaman uuden pelargonin: Calliope dark red, Sailing ja Mårbacka.


Kaksi vanhaa omenapuutamme ovat paistatelleet ihan mahdottomassa kukkaloistossa. Pölyttäjiäkin on näyttänyt riittävän, paha tietysti sanoa onko niitä riittävästi mutta nähtävästi ahkera voikukan viljely tuo tulosta ja houkuttelee pörriäisiä pihaan. Omenasatoa siis toiveissa, viime vuonna muumiotauti verotti omenoita aika lailla mutta toivotaan tälle vuodelle parempaa.



Sitten vielä perennapenkkeihin. Särkynytsydän on alkukesän ehdoton lempparini. Ihastuin siihen yhden vuokrakämpän pihassa, ja se on lähtenyt myös täällä erittäin hyvin kasvuun. Särkynytsydän kasvaa sadevesikaivon vieressä pienessä penkissä kärhön ja tulppaanien kanssa, ja tänä vuonna istutin penkkiin myös karpaattienkelloa. Kellon pienet taimet jäävät nyt särkyneensydämen varjoon mutta toivotaan että ne siellä pärjäisivät.
Särkynytsydän kukki kauniisti kun jouduimme kaksi vuotta sitten luopumaan rakkaasta vanhimmasta koirastamme, ja tuo siksi mukanaan aina hitusen ikävää, aika kauniilla tavalla kuitenkin.


Nämä japaninakileijat löytyivät etupihan perennapenkistä kun hävitimme siitä yhden ruusupuskan. Nyt kasvavat pionien reunuksilla, ja tänä kesänä olen istuttanut penkkiin myös verikurjenpolvia, kylmänkukkaa, hopeahärkkiä ja elokuunasteria. Penkissä on melkoinen rikkakasviongelma ja lisäksi se on matalamultainen ja kuiva, joten en ole oikein saanut menestymään siinä mitään. Taas on yritystä :).


Toinen hirmuisen rikkaruohoinen perennapenkki on kasvimaan vieressä alapihalla. Siellä kasvaa iso lipstikkapuska ja syysleimu sekä aika paljon sipulikukkia kuten tulppaaneja ja laukkoja. Viime syksynä istutin sinne sammalleimua ja suikeroalpia, sekä vielä tänä vuonna reunuspoimulehteä ja taakse kultanauhusta. Taktiikkani siis on istuttaa voimakaskasvuisia ja maanpeiteperennoja ja vaalia niitä, ja tadaa, lopulta vuohenputki ja juolavehnä väistävät. Tätä metodia toteutan myös muutamaan kiviaitaan, joista on vuohenputken ja nokkosen alta paljastunut vuorenkilpeä ja jotain maksaruohoa. Ymmärrän toki, että tämä metodi voi olla elämänmittainen matka, mutta uskon kestäväni sen.
Nyt näyttäisi että tässä penkissä on myös unikko siementänyt ja alla näkyy sammalleimun ujoa kukintaa, hengissä ollaan siis.


Myös niittykukat elävät elämänsä kevättä. Niin ihanaa kun saa ilmaisia kukkakimppuja pihalta!
Haluaisin oppia tuntemaan luonnonkukkia paremmin. Tälle keväälle bongattuna on jo rentukka, puna-ailakki ja kurjenpolvi, niittyleinikki, peltokanankaali ja tietty lukuisat voikukat.


torstai 4. kesäkuuta 2020

Tuvan remontti osa 2: lattia

Tuvan remontti jatkui lattioiden käsittelyllä.

Puolison isovanhemmilla on ollut punaiset lattiat, ja oikeastaan jo n. 7 vuotta sitten kun aloimme haaveilla maalle muutosta, yksi ensimmäisiä asioita mistä päätimme oli, että tuvan lattiasta tulee punainen. Vaikkei talostakaan ollut vielä mitään tietoa. Ja tuon punaisen lattian ehdoilla valittiin sitten muita asioita.


Tässä vielä lähtötilanne: lautalattia oli käsitelty kuultavan ruskeaksi. Vähän tympeän värinen mutta todella armollinen lialle ja koirankarvoille...


...toisin kun tämä maalattu lattia.    


Pitkällisen harkinnan ja netin selaamisen jälkeen maaliksi valikoitui Tikkurilan Pontti ja siitä väri M419 Cayenne. Tämä on ihan tavallisesta värikartasta, joitain perinnevärikarttojakin selailin mutta Cayenne oli sitten kuitenkin sopivin. Sävyn valinta ei ollut kyllä mikään helppo homma, tarvittiin monta käyntiä rautakaupassa tapettinäytteiden ja lopulta äidinkin kanssa!
Paljon kehutun Tikkurilan Permo-lattiamaalin valmistus on loppunut ja Pontti on uusi korvaava tuote. Meillähän lattiat ovat kovalla kulutuksella kun kolme koiraa sutii niillä, jonka takia emme halunneet satsata arvokkaisiin perinnemaaleihin, ja muutenkin yritimme selvitä rempasta kohtuullisella budjetilla. Myöskään mikään viikkojen kuivumisajan vaativa tuote ei tullut kyseeseen, kun kuitenkin asumme talossa koko ajan. Parin kilometrin päästä K-raudasta löytyvää tuotetta saa varmasti ja helposti lisää ja lattiaa voi myös paikkailla tarvittaessa helposti.

Hioimme lattiat kevyesti mutta emme paikanneet koloja tai muutenkaan tasoitelleet mitään. Halusimme että eletty elämä saa näkyä. 


Maalaus sujui suht sujuvasti niin, että toinen levitti maalia leveällä lattiapensselillä ja toinen töpsötti pikkupensselillä maalia koloihin. Ja välillä vaihdettiin vuoroja. Uusien tapettien suhteen hieman jännitti, jos maalia jotenkin roiskuisi, mutta maali oli kyllä oikein miellyttävä levittää eikä sotkenut pahasti. Maalikerroksia laitettiin kolme ja homma oli tehty parissa päivässä. Pontti kuivuu erityisen nopeasti; päällemaalattavissa 2 tunnissa, kalustekuiva n. viikossa. Ja riittoisaakin se oli, 9 litran pöntöstä jäikin vielä maalia. 

Lounaatkin saattoi nauttia maalikerrosten välissä.

 


En tiedä voiko lattiat enää ikinä olla muun väriset kuin punaiset. Väri on tosi lämmin ja kodikas. Toki aika hallitseva, mutta tykkään sen tuomasta kotoisasta ja vähän bohosta tunnelmasta. 


Lattia on kestänyt ihan hyvin nyt vuoden. Toki siinä näkyy naarmuja, näkyi jo hyvin pian maalaamisen jälkeen eli maali ei ehkä kaikkiin koloihin tarttunut ihan kunnolla. Kolme koiraa sutii lattioilla eikä meillä muutenkaan lattioita varota. Yleisilme on kuitenkin edelleen tosi siisti. Ei tulisi mieleenkään olla ilman mattoja. Onneksi maalattu lattia näyttää vähän kuluneenakin hienolta ja tosiaan paikkausmaalaus ei ole ihan hirveä projekti jos sille koetaan tarvetta. Ja räsymatot sopii punaiselle lattialle niin ihanasti <3