Telttaretki kolmen koiran kanssa

Helteisen heinäkuisen viikonlopun keksin viettää telttaretkellä. Kohteeksi valikoitui Teijon kansallispuisto, ja retkiseuraksi kolme koiraa joista yksi on yöpynyt aiemmin teltassa (kerran, eikä niin toivotuin seurauksin).

Olin muutenkin matkalla Lounais-Suomeen, joten Teijo osui sopivasti matkan varrelle. 

Olosuhteiden pakosta tosiaan kaikki koirat lähtivät mukaan ja reissu suunniteltiin sitten sen ja aikataulujen ehdoilla. En halunnut perjantaina työpäivän päälle mitään urheilusuoritusta vaan rennon lenkin ja yöpymisen luonnon helmassa. Sään ollessa helteinen, järven lähellä olo helpottaa koirien kanssa kulkemista joten valitsin reitiksi Matildajärven kierroksen.

Ajoimme Matildajärvelle Luontokeskuksen parkkipaikalle. Reitti sinne kulkee idyllisten kylien, mm. Matildedahlin (hipsterimpi kuin Kallio :) ) läpi. Parkkipaikalla oli kymmeniä autoja, joku pakkaili telttaa ja rinkkaa ja kävi selväksi että mistään erämaan rauhasta ei täällä päästä nauttimaan. Osa porukasta oli onneksi uimarannan asiakkaina.

Kävimme siis kävelemässä Matildanjärven kierroksen 5,5km. Todellisuudessa matkaa tuli aika lailla enemmän kun aluksi eksyttiin vähän reitiltä ja sitten vielä käveltiin pitkospuita edestakaisin kun reitin alku oli vähän hukassa. Reitti kiertää Matildajärven, on hyvin selkeä ja helppokulkuinen. Maasto on kaunista varsinaissuomalaista metsämaastoa kallioineen ja kuusikkoineen. Reitti on ihan hyvin merkitty, paitsi loppuosaltaan joka kulkee Matildedahlin kylänraittia ja alkuosaltaan, jolloin se on opasteissa väliin Matildanjärven kierros ja väliin Matildankierros. En rohkeuksissani ottanut edes karttaa mukaan mutta muutaman kerran jouduin kyllä puhelimen maastokarttaa katsomaan. Reitin varrella ei porukkaa ollut ruuhkaksi asti, muutamia vastaantulijoita ja järvellä kulki soutuveneitä. Laavuilla näytti olevan väkeä jokaisella.

Autolle palattuamme aloin katsella yöpymispaikkaa. Ensin Luontokeskuksen läheltä, mutta siellä oli niin kansoitettua että päätin siirtyä 800m päähän Roosinniemen laavun ympäristöön. Kävelin siis vielä pari kierrosta edestakaisin parkkipaikan ja laavun väliä vieden ensin teltan ja muut majoitustarvikkeet, ja sitten koirat ja loput kamppeet. Roosinniemessä oli paljon majoittujia ja vaikka menimme sinne vasta joskus puoli kymmenen aikaan illalla, meidän jälkeenkin tuli vielä ainakin pari seuruetta. Saimme kuitenkin kauniin telttapaikan järven rannasta ja ehdimme paikalla parahiksi auringonlaskun aikaan.

En jaksanut enää päivän päälle alkaa trangiaa viritellä ja vähän stressasi kaikenlainen meluaminen tuohon aikaan, joten söin vain nopeasti leipää ja ruokin koirat, ja sitten sullouduimme telttaan. Väsyttikin aikalailla, työpäivä kuitenkin heräämisineen oli jo takana.

Koirat rauhoittuivat yllättävän kivasti telttaan, vaikka olihan meillä aika lämmintä. Tuntui että 1-2 koiraa läähätti koko ajan, yksi nukkui ja osat vaihtelivat koirien välillä. Katkonaisesti sain kuitenkin joitakin tunteja nukuttua. Hiljaista oli, joku kävi uimassa ja vastarannalta kuului kalaan lähtijöiden ääniä mutta koirat olivat rauhassa eivätkä reagoineet ääniin.

Aamulla sitten heräiltiin hikisinä ja kämppäkaverit pyrkivät ihan iholle :)

Kolmen hengen telttaan ei kyllä yhden ihmisen ja kolmen koiran lisäksi olisi enempää väkeä mahtunutkaan. Yksi nukkui jalkopäässä makuualustalla ja kaksi vieressä. Mukaan roudattu avaruuspeite ei kelvannut kenellekään alustaksi. 

Aamulla päästin ensin koirat uimaan ja sitten kävin itse. 

Sitten koirat saivat odotella puuparkissa kun tein Trangialla aamiaista. Tällä reissulla oli tarkoitus yöpyä lähellä autoa joten en yrittänytkään pakata kevyesti. Ehkä tuota 800m matkaa taittaessa autolle ja takaisin edestakas käväisi mielessä että joku muu pakkausväline kuin kaupan kestokassit olisi voinut kuitenkin olla paikallaan :D

 Eväskassiin oli eksynyt myös vierailija.

Teijo ihastutti kyllä luonnollaan, mutta heinäkuinen viikonloppu vetää odotetusti tämänkaltaiset paikat täyteen retkeilijöitä. Mikä on tietysti ihan positiivinen asia mutta luonnon hiljaisuutta kaipaavalle ehkä ei ihan sitä mitä etsii, vaikka väenpaljoudesta huolimatta saimme kyllä olla ihan rauhakseen eikä kukaan häirinnyt tai häiriintynyt. Kyllähän suomalaiseen metsään väkeä sopii.

Teijossa riittää reittejä ja nähtävää useammankin päivän retkelle joten eiköhän sinne vielä takaisinkin päädytä. 

Heinäkuun hellemaisema

Helteisen ja kuivan heinäkuun maisema. Kasvu on kuivuuden vuoksi kituista.

Sadonkorjuun aloitus

Kasvihuone alkoi muistuttaa jälleen viidakkoa, joten otin sakset kauniiseen käteen ja karsin sitä oikein reippaasti. Jäljelle jäivät tomaateissa lähinnä oksat joissa on kukkia tai terttuja, muut karsin kaikki pois. Näin hedelmät saavat kunnolla valoa ja voimaa, eikä kasvin voima mene oksien kasvatukseen. 

Kaikissa kasveissa on varastolannoitteet (lähinnä kanankakkaraetta), mutta silti tuntuu ravinteet loppuvan, nyt ollaan lisätty Puutarhan kesää liuoksena kasteluveteen. Sitä saakin varmasti tehdä lähes joka kastelukerta. Paljon tarvitsevat tomaatit, chilit ja kurkut vettä, lannoitetta ja huolenpitoa matkallaan siemenistä hedelmiksi. 

Tomaatteja on kypsymässä ihan kohtuullisesti. On joitakin hyvin satoisia taimia ja joitakin joissa vain muutama raakile. Satokausi ei juurikaan ole edellä viime vuotta, vaikka kevät olikin lämmin.

Kasvihuoneen nurkasta löytyi yksi koirakin nukkumasta :D

Kurkkujen kylvöä yritin ajoittaa oikeaksi mutta sitten niiden kouliminen vähän viivästyi, ja tässä on vasta isoin kurkku tulossa. Kolme taimea jäi kasvarista yli ja ne laitoimme vasta tällä viikolla kasvusäkkiin ulos, saa nähdä ehtivätkö tuottaa satoa. Kurkut lähtevät kyllä kovaa vauhtia kasvuun kun pääsevät hyvään multaan ja kosteuteen.

Tomaattien jälkeen tietää käsitelleensä, siitepölyn määrä on melkoinen!

Valkosipulit ovat lavassa komeassa kasvussa ja ovat tehneet ison määrän kukkavarsia. Kukkavarret tulisi ohjeiden mukaan poistaa, jotta sipulit kasvavat suuremmiksi. Niitä ollaankin jo syöty eri ruuissa; pannussa paistaen ovat aivan erinomaisia, samoin salaatissa ja ihan leivän päällä. Nyt innostuin lopuista tekemään pestoa.

Tässä myös kasvarista satoa; muutama kypsä chili ja basilikan vedin nyt melko lyhyeksi, toivoen että se tekee vielä uuden vihreän sadon. Basilikaa en ole koskaan onnistunut kasvattamaan sisällä tai avomaalla mutta kasvihuonetta se rakastaa. Se on siellä toista kesää altakasteluruukussa ja tekee ison, vihreän sadon.

Katselin vähän netistä ohjeita, ja lopulta pestoon tuli skeippejä, basilikaa, paahdettuja cashew-pähkinöitä (tykkään näistä enemmän kuin pinjansiemenistä), oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. 

Peston pakastin pikku minigripeissä, kuten myös basilikaa ihan sellaisenaan ja chiliä.

Chili tekee jälleen isoa satoa, paljon suurempaa kuin mille meillä olisi käyttöä. Noh, sitä kuivataan ja pakastetaan jälleen ja yritetään muistaa syödä. Toiveissa olisi joku helmi chilikastikkeen ohje. Chilejä on niin mukavaa kasvatella ja tykkäämme kyllä tulisesta ruuasta, mutta sitten näiden omien käyttö on kuitenkin niin paljon vaikeampaa kuin kaupan valmiin Shirazan. 

Jotkut sanovat että Aji Cristal (alla) on parhainta näin oranssina. Tässä talvetetussa kasvissa ei ole kuin muutama hassu podi, ja yksi niistä nyt ihan täydellisen värinen.

Pelargonihullutus

Kuin ihmeen kaupalla sain viime talvena kolme pelargonia pysymään hengissä, siitä innostuneena liityin Facebookissa pelargoniryhmään ja siitäkö se hullutus lähti. Nyt on pelargoneja joka puolella. En tiedä onko toista näin helppohoitoista kasvia joka kuitenkin kukkii kiitollisesti koko kesän.

Kuistihan suorastaan huusi pelargoneja, ja kuistilla myös nuo talvetetut olivat pitkälle syksyyn ja taas keväällä. Ensimmäisenä talvena unohtui pelargonit kuistille koko talveksi ja paleltuivat sinne. Ikävä kyllä ihan kunnollista talvetuspaikkaa ei meiltä löydy, kun kaikki kylmät tilat menevät pakkaselle. Viime talven onnistuin pitämään pelargonit hengissä ihan huoneenlämmössä, melko hämärässä paikassa ja vähällä huomioinnilla. Nämä kuistin pelargonit myytiin ihan lajikenimen kanssa, mutta onnistuin sen jo unohtamaan. Ovat kuitenkin kauniin vaalean lilat, yksinkertaisin kukin.

Alekorista tarttui mukaan riippapelargoni, joka pääsi kuistille taannoin kirppikseltä hankittuun kupariamppeliin.

Terassille ulos ostin kukkivan riippapelargonin. Ooh minkä värinen ja kokoinen! Ja sopii aika kivasti talon väriin. 

Takana aidan päällä laatikossa näkyy pienenä talvettamani pelargoni. Ne vasta aloittelevat kukintaansa. Pitkä on ollut matka ulos istutuksesta kukintaan. Nuo talvetetut kyllä ovat myös aika isoja, ovat kasvattaneet hurjasti lehtiä koko alkukesän. Vasemmalla alhaalla näkyy neilikkaistutus, joka on kukkinut kiitollisesti ihan koko kesän. Neilikka taitaakin olla lempparikesäkukkani, ne ovat kukkineet ja tuoksuneet meille jo pari kuukautta.

Näiden kuvattujen pelargonien lisäksi ostin pari pientä, kukatonta kasvia alehyllystä 50cent hintaan sekä yhden "Fireworks" -nimisen. 

Pihan perennapenkistä nousee liljoja! Olin onnellisesti ehtinyt unohtaa tällaisia istuttaneeni. Piha hieman kaipaisi jotain helppoja ja varmoja loppukesän kukkijoita. Ehdin jo tänä kesänä ajatella että liljoja en halua liljakukkojen vuoksi, mutta näköjään viime kesänä tuli ajateltua toisin :D

Meidän pikkumetsässä kasvaa jo komea punikkitatti. Tämä yksilö jo etanoille menetetty, mutta jospa niitä tulisi lisää. Viime vuonna tuosta muutaman söimmekin.

Puutarha-assistentti kissa on vahtinut ahkerasti pihatöitä, ja näemmä myös nukkuu kasvilavoissa sekä kukkapenkeissä.

Kasvimaalla broccolinit ovat ihan just valmiita. Ai vitsi mitä herkkuja!

Sisälläkin alkoi uusi aikakausi, nimittäin dymokirjoittimen aikakausi. Ostin kirjoittimen joskus taannoin (muistelen että Porvoossa... eli yli 1,5 vuotta sitten) kirppikseltä 1 euron hintaan ja tähän saakka se on odotellut nauhaa. Nyt kun kellarin järkkäys olisi ajankohtainen sain aikaiseksi hommata nauhaa ja ta-daa, sehän sopi kirjoittimeen! Välilyönti on vielä hukassa ja tekniikka kaipaa pientä harjoitusta mutta tästä tulee kyllä kellarin hitti!

Diy villiyrttijauhe ja muodikkaat vihersmoothiet

Villiyrtit tarjoilevat satoa jo aikaisin keväällä, paljon ennen kuin laiskan puutarhurin kasvimaa. Niistä saa kivasti tuoretta smoothieihin, ja onhan nämä kauniin vihreät juomat myös niin muodikkaita ja instakuvista tuttuja.

Vedän itse aika hc-smoothieita ja välillä tosi outojakin makuyhdistelmiä, esim. selleri smoothiessa on yksi suosikeistani. Mutta voi vihersmoothie olla ihan hyvääkin ja villiyrtit ovat suurimmaksi osaksi melko miedon makuisia.

Suosikkiaineksia smoothieissa ovat vuohenputki, nokkonen, lipstikka, selleri, pinaatti, avokado ja nesteinä käytän pääasiassa eri kasvipohjaisia maitoja, lähinnä kaura- ja mantelimaitoa ja usein lisään lorauksen omena- tai sitruunamehua.  Ja jotain suutuntumaa pitää myös olla, sitä yleensä saa siemenistä. Auringonkukansiemenistä tulee myös hyvää makua. 

Viime kesänä kuivaamani nokkoset jäivät aika heikolle käytölle, joten päätin tänä kesänä käsitellä villiyrtit suoraan viherjauheeksi, jota voi sitten lisätä puuroihin tai smoothieihin tai oikeastaan mihin tahansa. Ämpärillisestä vuohenputkea, nokkosta, poimulehteä ja voikukkaa tuli pieni lasipurkillinen tehojauhetta talven ankeisiin arkiaamuihin.

Ämpärillinen villiyrttejä mahtui kuivuriin juuri ja juuri, ja kuivuessaan ne levittivät taloon ihanaa tuoksua. Myös valmis jauhe tuoksuu erinomaiselta. Jauhoin jauheen ihan sauvasekoittimella, ja sen olisi voinut ehkä vähän sileämmäksikin jauhaa mutta omaan käyttöön menee noinkin.

Kesän tunnelmia

Keskikesä ja kesäloma.

Ensimmäiset lomapäivät katseltiin kaunista Prahaa. 

Borta bra men hemma bäst. Kotona kauniita kattauksia, kesäkukkakimppuja ja perintöastioiden ihailua. 

Eräs yritys myy näiden meidän pelloillamme laiduntavien valkohäntäpeurojen lihaa. Liha on vähän kuten poroa, ja aivan täydellistä kokattavaa. Pehmeää, sileää ja erinomaisen makuista. 

Omassa kasvihuoneessa valmistuivat ensimmäiset tomaatit. Lajike 'Pink charmer' on satoisa, aikainen ja erittäin maukas! Ehdottomasti jatkoon.

Loma jatkuu kotosalla. Vuodenajasta, maalaismaisemista ja omasta kasvimaasta nauttien.