Satokautta syyskuussa

Meidän kolmesta omenapuusta kerättiin taas kelpo sato. Tai siis oikeastaan kahdesta, yksi tekee kuolemaa. Yhdestä puusta tulee muuten kahdenlaisia omenoita, lienee vartettu johonkin eri lajikkeeseen.

Veimme omenoita mehustamolle 3 saavillista. Pastöroitua omenamehua saatiin 36 litraa. Lisäksi yritämme taas epätoivoisesti siiderin valmistusta, joten pastöroimatonta tuli vielä 20 litraa.

Omista omenoista tehty mehu on kyllä ollut oikea piristys. Se on melko hapanta, mutta vedellä laimennettuna oikein hyvää ja raikasta. Eikä yhtään sokeria tai mitään täysmehutiivisteitä, vaan pelkkää omenaa! Hanapakkauksissa vieläpä tosi helppoa käyttää.

Omenoista tehtiin myös vähän hilloa, ja tietty pari piirakkaa. Paljon jää silti käyttämättäkin. Enempää omenapuita ei missään nimessä tarvita.

Kaalikäärylepäivä oli jälleen, oih mitä herkkua. Tällä kertaa luomukaritsan jauhelihaa ja tuoreita kantarelleja täytteenä.

Kasvihuone tuottaa edelleen hyvää satoa. Aina parin aurinkoisen päivän jälkeen sieltä voi hakea uuden satsin chilejä ja tomaatteja.

Nyt vihdoin onnistui myös tomaattien kuivatus, ainakin siihen asti että saatiin ne purkkiin. Tomaattien lisäksi purkissa on valkosipulia, timjamia, basilikaa ja oliiviöljyä.

Kanalassa ei ole mennyt oikein vahvasti, kun kaksi munivaa kanaa ja kukko aloittivat sulkasadon. Munatonta aikaa kesti muutama viikko, mutta onneksi nuorikot paikkasivat tilanteen ja aloittivat muninnan. Heillä tuppaa vielä munat pyörähtämään vähän mihin milloinkin, tai harvemmin ainakaan meidän osoittamiin pesiin, mutta reippaasti he munivat yhden pienen ruskean munan kumpainenkin joka päivä.

Alla nuori musta kana munimassa itse rakentamaansa pesään. Ne meidän ehdottamat näkyvät tuossa yläpuolella.

Sellaisia kuulumisia täältä meidän rauhasta. Syksyn pimeät illat ovat toden totta täällä. Otsalamput, heijastinliivit ja ulkovalot jo kovassa käytössä. 

Ai että tykkäänkin noista pienillä aurinkopaneeleilla toimivista hämärän ilahduttajista.

Syksyn kauneimmat päivät

Ehkä näin voisi sanoa, kun lämpöiset syyskelit yllättivät vielä syyskuun lopulla. Samaan syssyyn sattui vapaa maanantai.

Iltapäivä vietettiinkin tiiviisti pihalla. Pelargonit siirsin ruukkuihin odottamaan sisälle muuttoa, amarylliksen sipulin nostin penkistä ja vein varastoon ja kukkapenkin siivosin rikkaruohoista ja miljoonista lehtokotiloista. 

Kasvimaalla vielä pavut ja porkkanat sekä yksi kukkakaali jaksavat kasvaa.

Piha ja maisemat ovat kyllä parhaimmillaan, jos ei katsetta käännä joka puolella rehottavaan heinikkoon ja rikkaruohoihin.

Oli myös vihdoin aikaa istuskella riipputuolissa vaahteran alla. Kyllä lupaan että ensi kesänä istun siinä enemmän!

Kissa ulkoilee aina ajoittain mutta sisällä sen ajankäyttö on kyllä varsin tehokasta.

 Muikeita maisemia, ja ihan omalta pihalta <3

Syksy ja sen värit

Ote bloggaamiseen on vähän hukassa, mutta tässä läjä tunnelmia meidän syksystä. Syksy on kauneimmillaan, vielä on lämmintä mutta niin kaunista, värit vahvana vielä menneestä kesästä kertomassa. 

Jotenkin se vuodenaikojen kiertokulku väreinä on niin upea. Kalpea talvi, arasti kellanvihreästä vahvemmaksi vihertyvä kevät, kirkkaanvihreä alkukesä, okran värinen poltettu loppukesä, rohkea ja räväkkä syksy. Ja se loppusyksyn kalvakka kalseus. Huh, niitä tosiaan täällä maalla koetaan ja isosti.

Kissa on mukavuuden maksimoija. Ulkoilee (narrasi jo yhden päästäisenkin!) mutta sen jälkeen nautiskelee pitkistä raukeista päiväunista lämpimissä paikoissa.

Näkymä makkarin ikkunasta alkaa olla kohdillaan. Iso vaahtera on vaivalloinen muulloin mutta korvaa kaiken vaivan syksyisellä värityksellään.

Syksyinen sieniretki; parasta seuraa, värejä, tuoksuja, ja niitä sieniäkin <3

Pihlajat tekevät mieletöntä satoa. Pakkasten jälkeen meillä kerätään pihlajanmarjoja säilöönkin. 

Myös orapihlaja kukkii upeasti.

Syksyn varjot kuistilla ovat upeat.

Puutarhassa kukitaan edelleen, mielettömiä nämä krassit vaikka ovatkin vallanneet kaikki lavat ja laatikot.

Eläinlasten kasvua

Koiranpentu on nyt 10kk ja kissanpentu 4kk. Arki on näiden eläinlasten ja setäkoirien kanssa ollut kyllä varsinaista sirkusta, kaikkien totutellessa toisiinsa ja tapoihinsa. Portit, ovet ja tilat ovat tulleet tarpeeseen.

Nyt kissa ja kanat ovat tuoneet elämään sen realiteetin, että matkoille ei enää juuri lähdetä. Koirat voi ottaa mukaan, mutta kissat ja kanat vaativat hoitajan jo paria yötä pidempien reissujen ajaksi.

Kissanpentu on tottunut koiriin hienosti ja ulkoillut jo rohkeasti. Hän on työkissa jonka tehtävänä on pitää hiiret loitolla rakennuksista. Myös naapurit ovat hyvin tyytyväisiä kissasta. 

Kissa on aivan mahdottoman rohkea ja reipas. Aiempien kokemusten perusteella olin varautunut arkaan, huonekalujen alla lymyilevään kissanpentuun, mutta tämä on kyllä eri maata. Hän osallistuu, ei pelkää vieraita, ulkoilee rohkeasti ja on lähdössä koirien matkaan lenkille. Kissa opettelee koirien kanssa leikkimistä ja nuorimman koiran kanssa sujuu jo painileikit.

Alkuun pidimme koirat porttien takana ja kissa sai olla vapaasti. Jo muutamassa päivässä se alkoi aika reippaasti tehdä tuttavuutta koiriin. Sisällä yhteiselo lähti käyntiin tosi hienosti, ulkona alkuun koirista oli hauskaa ajaa kissaa milloin minnekin, mutta valvotusti ja ohjaamalla on myös kimppaulkoilut hyvällä mallilla. Kissa tykkää ulkoilusta ja on ollut jo työpäiviä ja öitä yksinään pihalla.

Hieman päänvaivaa on tuottanut kissan ruokinta, jonka olemme järjestäneet kellarin portaisiin, ovi suljettiin haalla raolleen. Alkuun ovi unohtui vähän väliä auki ja koirat kävivät tyhjentämässä kissan ruokalautaset. Pari kertaa myös koira on tunkenut itsensä ovesta haasta huolimatta, mutta tuotekehittely jatkuu jotta kissan ruuat ja hiekkalaatikko saisivat olla koirien neniltä rauhassa.

Myös koiranpentu on täyttänyt kaikki odotukset. Hän on harrastuksia ajatellen hyvin potentiaalinen ja kotioloissakin alkaa tavat olla hallussa.

Koirat ja kissa ovat muodostaneet lauman jossa kaikilla on hyvä olla. Meillä lemmikkien kanssa on tärkeää että arki toimii ja kaikilla on turvallinen ja kotoisa olo, ja siihen on tällä kokoonpanolla nyt päästy.  

Sisustusta syyskuussa

Viime aikoina ei ole sisustusjuttuihin juurikaan panostettu. Pintaremonttien päälinjat alkaa olla toteutusta vaille valmiit, toteutus tuskin on ihan lähiaikoina tapahtumassa mutta mitään suurempaa ei olla hankkimassa tai tekemässä ennen kuin pintoja on uusittu mieleisiksi.

Syksyllä on kuitenkin ihanaa vähän tunnelmoida. Makuuhuone on meidän eniten valmis huone, sinne on yhden seinän tapetit jopa ostettu eli jossain vaiheessa ne saattavat päätyä ihan seinällekin saakka. Hirsiseinät ja pönttöuuni tekevät tästä huoneesta niin kauniin ja rauhallisen.

Tampereelta kirppikseltä löysin Finlaysonin tuplapussilakanan joka sopii meidän makkarin syysfiilikseen aivan ihanasti. 

Makkariin ei tapettien lisäksi ole enää tulossa juuri enempää tavaraa, pelkistetty ja rauhallinen tunnelma sekä hirsiseinät ja hyvä sänky takaavat aivan mahtavat yöunet.

Saviastiat ovat myös viime aikoina löytäneet kirppiskoriin. Niitä saa kirppikseltä törkeän halvalla (olen näistä maksanut 0,50-1e) ja useimmat löytämäni ovat Kyyrölän saven valmistamia. 

Tässä taustalla on ulkomainen laakea kukkaruukku, en ole saanut vielä kuningasideaa mitä siihen istutan mutta kaunis siitä tulee, se on selvä :).

Pikkuinen Kyyrölän saven astia on todella söpö ja säilöö nyt ihania Rekosta ostettuja kotimaisia Alexandra-valkosipuleita. Ostin Alexandraa kilon, osan aion istuttaa maahan ja loput jäävät syötäväksi. Tuore kotimainen valkosipuli on toden totta kokeilemisen arvoinen herkku, aivan jotain muuta kuin kuivat kiinalaiset kaupan sipulit. 

Maisemat täällä ovat taas kauniin syksyiset. Naapuri pui viljaa, peurat ovat palanneet pelloille, vaahtera esittelee ensimmäisiä keltaisia lehtiään.

Muistot palaavat viime syksyyn, miten unohtumaton olikaan ensimmäinen kaunis syksy maalla omalla tilalla. 

Maallemuutto ei ole kaduttanut hetkeäkään. Näissä maisemissa verenpaine laskee heti työpäivän jälkeen ja kaikenlaisen stressin nollaus on todella helppoa.

Vuodenajat ovat jotenkin niin paljon lähempänä ja läsnä.