Ensimmäiseen lomapäivään (no teknisesti se on vasta maanantaina mutta kuitenkin) tiivistyi moni asia mitä lomalta toivon.
Perjantaina haimme Rekosta lastin lähiruokaa.
Lauantaiaamuna heräsi ajatus jos hiukan kävisi sieniä katselemassa. Kori matkaan ja lähimetsään, ja mitä löysimmekään: mustatorvisieniä niin että piti välillä hakea kotoa kaksi koria lisää. Oikea jackpot!
Pari vuotta näitä etsiskelin ja aloin jo epäillä koko sienen olemassaoloa, kunnes täällä Porvoossa löysin niitä lenkkipolun varresta. Ainakin täällä todella paikkauskollinen sieni, muutamassa paikassa oli kauhea ryppäät ja muualla ei mitään. Ei pitänyt säilöä, mutta tuli näitä pari kuivurillista...
Mustatorvisienien sato tuntuu olevan aikamoinen. Sienestyksessä on ehkä parasta, että koskaan ei tiedä mikä sieni tekee yllättäen mahtisadon, ja lähes joka vuosi olemme löytäneet jonkin uuden lajin poimittavaksi. Toivottavasti uusi laji ei tältä vuodelta jää jo maistamaani sappitattiin.
Puolukka punertaa jo mättäissä.
Sienireissun jälkeen kävimme uimassa, keli oli aika hyytävä kun vettä vihmoi ja tuuli kylmästi, mutta kesälomalla on uitava, minkäs teet.
Olen nyt vanhemmalla iällä innostunut luonnonvesissä uimisesta ihan uudella tavalla, nuorena jäi väliin kesiä etten käynyt kertaakaan uimassa. Erityisesti uimarannalla ilman saunaa uiminen on niin kesäistä! Rakastan järvivedessä kellumista ja kesätaivaan katselua.
Nyt viileällä säällä järveen meno ei tuntunut pahalta kun veden ja ilman lämpötila oli lähellä toisiaan. Eikä se vesikään nyt niin kamalan kylmää ollut.
Illallinen valmistui upouudella punaisella Trangialla, jonka eräjormailuissani hankin. Oikeaa slow foodia, kantarellikeitto ei ollut pikaruokaa mutta mihinkäs sitä nyt lomalla olisi kiire. Ja ruuan valmistaminen ja syöminen ulkona oli ehdottomasti yksi lomatoiveistani, olkoonkin nyt että se tapahtuu omalla terassilla. Villasukkaa ja fleeceä kiskottiin päälle ja hyvin tarettiin.
Sisällä sitten lomaviskin maistelu (perinteeni jo toista vuotta), musiikkia, pimeän ihmettelyä ja koirien rapsuttelua.
Rekosta mukaan lähti munien ja muun ruuan lisäksi auringonkukkia. Ruokapuoli on Rekoissa parhaimmillaan kun monella tuottajalla on tuoreita vihanneksia myynnissä. Eilen maistelimme uutta tuttavuutta kyssäkaalia, oli niin hyvää että taitaa päätyä omallekin kasvimaalle!
Viime viikolla kävimme vastaanottamassa palotalon avaimet. Alla pieni maistiainen sieltä, uusi keittiö. Pinnat ovat tarkoituksella tosi valkoiset, uudet omistajat saavat sitten tapetoida ja maalata oman mielensä mukaan. Kävimme melko tiukkasävyisen keskustelun keittiötarvikeliikkeessä, ja olen ylpeä kertoessani että voitin, ja nämä eleettömät ovet ja minimalistiset vetimet ovat minun valitsemani. Muutenkin mentiin ihan perusmeiningillä; tammiparketti, valkoiset seinäpinnat, harmaat laatat. Naapurit olivat siellä jo muuttopuuhissa.
Hieman jännitti iskeekö päälle jokin haikeus tai katumus kun asuntoa pääsemme vihdoin katsomaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Hyvillä mielin luovumme kauniista asunnosta, sanomme heipat mutta ei hyvästit parhaista parhaimmille naapureille ja suuntaamme kohti uutta, sitä omaa kotia.
Muuttokuume alkaa olla melko korkea enkä millään malttaisi odottaa kotiin pääsyä. Pää pursuilee sisustusideoita ja on tehty erilaisia listoja siitä mitä pitää tehdä ja mitä muuton jälkeen hankkia. Meillähän ei ole kuin muutama huonekalu, eikä esim. mitään keittiötarvikkeita.
Loma siis menee pitkälti muuttopuuhissa ja kotosalla ja hyvä niin. Ihanaa kun ei heti tarvi lähteä mihinkään, eikä ole mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia.
