Palotalossa mulla oli kaapillinen lankoja, osa vuosia vanhoja ja sellaisia etten tiedä olisiko niistä enää mitään koskaan syntynyt. Olin hieman helpottunutkin päästessäni niistä kertaheitolla eroon ja päätin vakaasti, että jatkossa ostan lankaa vain tarpeeseen ja silloin, kun olen jo päättänyt mitä langasta valmistan. No eihän se sitten mennyt ollenkaan niin.
En ole yhtään päässyt selville mikä langan ostamisessa on niin tavattoman koukuttavaa. Jotenkin sitä näkee silmissään ne kaikki kauniit käsityöt mitä langasta loihtii, ja kerät ovat niin kauniin värisiä ja pehmoisia. Usein päätän vakaasti olla hankkimatta mitään, ja seuraavassa hetkessä sekoan ja tilaan kauheat kasat lankaa.
Lankakaupoissa tulee (onneksi) käytyä aika harvoin, suurimman osan langoista tilaan nettikaupoista.
Laskin että nyt varastossa olevista langoista on tulossa 11 sukkaparia + muutama jämälankapari. Kukahan niitä sukkia edes tarvitsee? Lapasille olisi myös tarvetta joten ehkä muutama kerä menee myös niihin. Neulon muutakin, mutta sukkien kutominen on sitä kaikkein mukavinta hommaa.
Lankojen hamstraamista hullumpaa on kenties vain se, että roudaa lankansa ulos kuvattavaksi...
Kuvausten aikana havaitsin yhden Zauberball-kerän puuttuvan. Sisältä löysin sen Repe-koiran pedistä jossa sen uusi omistaja sitä hellyydellä vaali. Pienet neuvottelut jouduimme käymään jotta sain kerän takaisin muiden joukkoon, mukavan kuolaisena ja karvaisena tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti