Ihanaa kun on taas tilaa viherkasveille. Rivarissa oli vain yksi ikkuna jossa saattoi pitää viherkasveja, ja sekin tupaten täynnä joten huonekasviharrastus on käynyt hyvin heikolla viimeiset vuodet. Vaan nyt olen taas irti. Tässä muutama uusin tulokas. Joskus joutaessani voisinkin esitellä kaikki vihreät.
Reunustraakkipuu Ikeasta. Näitä olen tappanut monta ja taas mennään. Meillä on todella kestävä jukkapalmu joka on elänyt kanssani monenlaisia vaiheita ja vihertää vaan, ei kai nämä traakkipuut voi nyt niin paljon vaikeampia olla? No ainakin se on kaunis niin kauan kuin elää eikä ollut Ikeassa kallis.
Anopinhammas, kirppikseltä 0,50e. Tuntuu olevan kestävää ja kasvavaa sorttia, nyt viihtyy ruokailuhuoneessa erinomaisesti kun ilma on aika viileä ja valoa tulee monesta suunnasta. Ihanan kirjavat lehdet ja muutenkin hauska tyyppi eriparisessa, rumassa ruukussaan.
Amaryllis, joulujeni ilo. Suosikkijoulukukka, jota en ole vielä yrityksistä huolimatta saanut koskaan jatkamaan elämäänsä tuleviin jouluihin. Nyt kun katson tätä kuvaa tajuan, että amaryllis on kasvanut pituutta viikossa ehkä 15cm. Onkohan se ihan normaalia...
Kauniit ulkokasvimme Calluna ja Erika. Ihastuttavat tosi paljon ihan joka kerta sisään tullessani. Miten en ole aiemmin tajunnut näiden kanervien kauneutta.
Marraskuunkaktus. Eräässä talossa jota kävimme katsomassa, oli tällainen aivan valtava talvikaktus hienolla paikalla yläkerran aulasta, ja siitä jäi kytemään tarve omalle talvikaktukselle. Oikea joulukaktus olisi tietysti aarre mutta on tämäkin aivan ihana. Hoito kuulostaa niin monimutkaiselle etten ennusta tälle pitkää ikää mutta jospa se tämän talven meitä viihdyttäisi.
En ole mikään lahjakas viherpeukalo, mutta väitän että kasveissa vaan on eroja ja toiset kestävät, toiset sortuvat. Usein kasvi alkaa tehdä kuolemaa heti kun sen tuo kotiin eikä pelastusyrityksistä ole apua. Toisaalta meillä on pari kasvia, jotka ovat selvinneet todella pitkistä kausista vailla minkäänlaista hoitoa ja silti ne jaksavat aina vaan kasvaa ja kukoistaa. Tunnetustihan mummot ovat hakoja kasvien kanssa joten uskon että kokemus tekee mestarin tässä asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti