Joulukuista auringonpaistetta

Tämä talvi on ollut säiden puolesta aivan ihana. Jo syksy oli pitkä, kaunis ja kuiva, ja nyt pakkasten ja lumen tultua on miltei talvikeleissä pysyttykin. Meillä säitä arvioidaan pitkälti tassupyykin määrällä, ja nyt se on ollut kyllä ihan minimissä, ihan muutaman kerran on koirat joutuneet pesulle lenkin jälkeen.

Aurinkoisia talvipäiviä on nyt jo jouluun mennessä ollut useita, ja jotkut niistä vieläpä vapaita niin että auringosta on ehtinyt nauttimaankin.

Täällä peltojen keskellä on tiet olleet koko talven potkukelkkakunnossa, vaan lähes uusi potkukelkka jäi meiltä palotaloon. Uutta katselin niin uutena kuin käytettynä, paljoa näitä ei ole tarjolla vaikka varmasti monen autotallissa käyttämättömänä kelkka nököttääkin.

Lopulta löytyi kuitenkin Torin kautta hyväkuntoinen Esla T6 naapurikunnasta. 

Kelkalla on kyllä hauska potkutella koirienkin kanssa, etenkin kun tässä omalla tiellä koirat ovat usein vapaana. 

Pikkulintujen talviruokintaa olemme harrastaneet ahkerasti. Siemeniä on tarjolla kahdessa paikassa ja lisäksi talipalloja, sekä nyt jouluksi ostamani perinteinen kauralyhde. 

Laudoilla vierailee paljon talitinttejä ja punatulkkuja sekä useampi orava.

Haaveenani olisi hankkia meille hiirikissa, ja tämä talviruokinta kyllä hieman mietityttää sitten kissan kanssa, onko se vähän moraalitonta tarjoilla kissalle apajat suoraan pihamaalle...? Toisaalta naapurin kissa kyllä kulkee meidänkin pihalla, että liekö sillä sitten eroa kenen kissa niitä lintuja vaanii. Minkälaisia kokemuksia teillä on vapaasti ulkoilevasta kissasta ja lintulaudoista? Miten yhdistelmän saisi toimimaan niin että kaikki saisivat elää rauhassa?

Muutama kuva eksyi mukaan myös kuistilta. Viileälle kuistille hankimme pienen öljypatterin ettei se mene liian kylmäksi siellä talvehtiville pelakuille. 

Sisustus kuistilla on vielä hieman vaiheessa mutta toisaalta kyllä tykkään siitä näin, ettei siellä juurikaan ole tavaraa.

Kuistilta on löytänyt paikkansa myös jo rivariin ostamani peuran pää. Tämä valurautainen esine oli jotenkin niin absurdi ja hauska, että tilasin sen jostain sisustuskaupasta ja se on ollut paraatipaikalla siitä lähtien. Pelastettu myös palaneesta talosta. Ajoittain joku erehtyy käyttämään sitä naulakkona, mutta mielestäni se on kyllä kauneimmillaan ihan näin paljain sarvin. 

Peuran edessä roikkuvan lyhdyn ostin taannoin Indiskasta.

Kuistin valaistuksena on valosarja ja kaksi led-kynttilää, kaikki ajastuksilla. Niin kamalia kuin nämä led-kapistukset ovatkin, on kyllä myönnettävä niiden käytännöllisyys tiloissa missä ei uskalla oikeita kynttilöitä polttaa. Lisäksi nuo ajastukset ovat ihania, kun illalla pimeällä kotiin tullessa kuistilla on kutsuvan kaunis valaistus.