maanantai 20. helmikuuta 2017

Arkea kuvin

Fb:n arkikuvahaasteen innoittamana päädyin tallentamaan myös tänne blogiin arkiviikon tunnelmia. Tämä kuvattu viikko oli siinä mielessä erilainen että alkuviikosta mies oli useamman päivän työmatkalla ja oma arki kyllä silloin keskittyy vain töihin ja koirien viihdyttämiseen. 


Tämä kaveri saavutti alkukuusta kunnioitettavan 10 vuoden iän. Vanhuus ei paljon paina; suupielissä on pikkuisen harmaata ja silloin tällöin nukkuu niin sikeästi että missaa ulko-oven aukeamisen. Silti vielä kuulee hyvin kun nakkipaketti Dentasticks-pussi aukeaa. Tässä kuvassa oltiin aamulenkillä ja hieman vielä haukotutti.


Tein caldo verdeä ilman chorizoa ja soseutettuna. Ulkonäkö oli melko luotaantyöntävä mutta maku aivan mahtava. Tämä on kyllä yksi suosikkikeitoistani.



Sitrukset olivat tarjouksessa 1e/kg ja niitä tuli hamstrattua. Harmi vaan että arkisin niitä ei juuri tule syötyä, tykkään puristaa aamuisin sitruksista mehua ja höystää sen inkiväärillä, mutta ennen aamuvuoroa en jaksa kotona tehdä aamiaista. Nämäkin ihanat hedelmät seisoivat lähes viikon pussissa pöydällä ennen kuin sain ne edes siirretyä kulhoon.


Vaikka työmatkojen myötä työpäivät venyvät pitkiksi, nämä peltomaisemat ja vuorotyö auttavat jaksamaan. Erityisesti talvella on niin tärkeää että välillä pääsee valoisaan aikaan ulos. 


Koirien kanssa käytiin useampana päivänä hallissa treenaamassa ja touhuamassa. Viikolle sattui aika kovia pakkasia, eikä pennun kanssa oikein voi vielä pakkaskeleillä tehdä pitkiä lenkkejä joten treenihalli on aivan loistava juttu. Me ei tehdä mitään kovin vakavasti, vanhemmat koirat harrastavat rallytokoa ja agilitya ja pennun kanssa tehdään pohjia tokoon ja palveluskoiralajeihin.


Myös tämä puubisnes kuului viikon ohjelmaan. Tämä talvi ollaan pärjätty tontilta löytyneillä puilla ja kun täällä on muutama kaadettavakin puu niin puiden suhteen olemme omavaraisia ainakin muutaman vuoden. Työarkena puilla lämmittäminen on haastavaa kun ei meinaa löytyä aikaa uunien lämmittämiselle, sitä varten tosiaan tarvittaisiin joku kotolainen; vanha emäntä tai isäntä kuten aikoinaan on taloissa ollut. Välillä oli pakko herätä kukonlaulun aikaan laittamaan tulta pönttöuuniin ja mennä sitten takaisin nukkumaan, ja se oli kyllä tosi tunnelmallista. Pönttöuuni makkarissa on yksi tämän talon parhaita juttuja.

Loppuviikosta sitten käännyttiin arjesta juhlan puolelle, kun säät lauhtuivat ja aurinko paistoi ja oli välillä vapaatakin.

Käytiin jäällä termarikahveilla.


Pentu on ajankohtaisten asioiden äärellä.


Viikonlopuksi suuntasimme yhden koiran kanssa koulutukseen Tampereen lähistölle ja yövyimme Scandic Rosendahlissa. Hotelli oli tosi viihtyisä ja koira oli ihanasti huomioitu huoneessa pikku herkkujen ja ulkoilukartan muodossa.


Oli niin rentouttavaa yöpyä yksin hotellissa. Kävin illallisella ja rötväsin huoneessa.



Kotiintullessa olikin sitten pizzatilaus odottamassa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti