sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kotiutumista ja maakuntalauluja

Juuret ovat ihmisille tärkeitä. Koko sukuni on samalta suunnalta Suomea, mutta kun olin pieni perheeni muutti aivan toiselle laidalle maata. Kolmen muun maakunnan jälkeen olen päätynyt ja asettunut Uudellemaalle ja viihtynyt täällä niin hyvin että ajattelen jopa asuvani täällä loppuelämäni. Täällä on töitä, palveluita, ystäviä, kaikki harrastusmahdollisuudet upeine maastoineen ja hyvät edellytykset puutarhanhoidolle. Joka kevät nautiskelen siitä että kevät tulee tänne aikaisin. Talvien kanssa on vähän niin ja näin ja talvet voisikin olla ainoa syy joka minut vielä ajaisi pohjoisempaan. Tosin tämä kulunut talvi palautti taas uskon siihen että etelässäkin voi olla hiihtokelejä.
Heh, olen vuosia harmitellut kun etelässä ei pääse hiihtämään ja uhonnut muuttavani Lappiin. Tänä talvena kun kelit ovat olleet mitä mainioimmat hiihtoa ajatellen, sain itseni ladulle _kaksi_ kertaa. Ei se sitten ollutkaan keleistä kiinni.


Tähän taloon kun muutettiin reilu 1,5 vuotta sitten, uhosin että tästä sitten muutan vasta palvelutaloon, tämä on se loppuelämän koti. Ja samalta tuntuu edelleen. Vaikka työmatkaa kertyy, se fiilis kun ajelee peltomaiseman keskelle kotiin voittaa kyllä kaiken matkoihin käytetyn vaivan ja ajan. Joskus pimeällä kodin valot näkyvät kauas ja silloin oikein läikähtää sydämessä. Oma koti.
Toki haaveita ja unelmia on ja pitää ollakin. Tähän taloon ja muihin liittyviä.


Täällä luonto ja vuodenajat ovat niin lähellä ja niitä kokee ihan toisella tapaa kuin kaupungissa.

Toin sisälle omenapuun oksia ja ne tuovat kevättä ja vihreää tupaan.




Tänään kiipesimme koirien kanssa pitkästä aikaa "meidän" mäelle. Tätä maisemaa katsoessa tulee aina mieleen Uudenmaan maakuntalaulu, tämä (ihan mieletön versio!!):

Maakuntalaulut, mikä mieletön konsepti! Ikävä kyllä minun aikana niitä ei enää opeteltu koulussa, hädin tuskin omaamme laulettiin (en muista että sitäkään). Veljen ylioppilasjuhlissa laulettiin paikallinen maakuntalaulu, eikä kukaan osannut / laulanut sitä kuin minun äiti, joka ei ole sieltä päinkään kotoisin :). Rakkaus maakuntalauluihin (ja yhteislauluun yleensä) tulee kyllä minulle verenperintönä. Aina kun sukua on tavattu, on laulettu yhdessä.

Vasta tänne taloon muutettuamme koin itseni sen verran uusmaalaiseksi että tuli kuunneltua tuo Uusmaalaisten laulukin. Ja siinä onkin mennyt tovi sitä opetellessa, on muuten vaikea.


Siirryin tässä talven mittaan vuorotöistä toimistotyöaikaan, mikä on laittanut arkea hieman uusiksi. Viikot kuluu hirmuista tahtia ja päivät täyttyvät töistä ja harrastuksista. Viikonloppuisin onkin sitten sitäkin mahtavampaa fiilistellä päivänvaloa ja nauttia kotona olosta. Tykkäsin kovasti myös vuorotöistä mutta aika aikaa kutakin.


Ulkona on niin keväistä kun aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja lumet sulavat ihan silmissä.


Pelargonit selvisivät talvesta työhuoneessa harmoonin päällä! Leikkelin talvella kasvaneet haaleat haitulat pois ja laitoin kasvit keittiön ikkunalle. Siinä pukkaavat vehreää uutta kasvua <3

2 kommenttia:

  1. Valoisa tunnelma! Upea tuo omenapuun oksa, myös viinimarjapensaan oksa on mukava maljakossa, se kun tuoksuu ihan omaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Viinimarjapensaat odottelevatkin leikkausta :)

      Poista