keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Tapaus puutarhakeinu

Loppuvuodesta viime vuonna bongasin Facebookin purkutavarakirppiksellä ilmoituksen purkutiilistä. Koska luulin tarvitsevani niitä kukkapenkkien reunuksiin (ja ehkä vielä tarvinkin, ainahan on hyvä olla vähän tiiliä jemmassa), lahjoin puolison peräkärryn kanssa niitä hakemaan. Samalla piti "ihan vain vilkaista" puutarhakeinua joka oli myös tarjolla.

Puutarhakeinu olikin rakkautta ensi silmäyksellä. Ihanan rapistunut vihreä metallinen keinu, ihan ehjä mutta maalit hilseilivät. Siitä oikein näki miten ihania kesäpäiviä siinä on aikoinaan vietetty. Pakko saada kyytiin. Siinä ei ollutkaan sitten muuta ongelmaa kuin että se ei kokonaisena mahtunut peräkärryyn, eikä meillä ollut mitään työkaluja mukana.


Palasimme paikalle seuraavana päivänä työkalujen kanssa. Ja olihan projekti. Aika monta kertaa sain muistuttaa itseäni kauniista kesäpäivistä, kun mutaisella tontilla räntäsateessa ja pimeässä puuhattiin keinua kyytiin. 


Ja kyllä aherrus palkittiin etenkin kun alkukesän säät ovat olleet kuin luotuja puutarhakeinussa istumiseen. Pehmusteet otin Jyskin alekorista.

Keinussa on varsinainen diy-katto:



Katon kruunaa reunaan kiinnitetty puutarhaletku.


Eikä maisematkaan keinusta hullummat ole.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti