Arkea kuvin

Fb:n arkikuvahaasteen innoittamana päädyin tallentamaan myös tänne blogiin arkiviikon tunnelmia. Tämä kuvattu viikko oli siinä mielessä erilainen että alkuviikosta mies oli useamman päivän työmatkalla ja oma arki kyllä silloin keskittyy vain töihin ja koirien viihdyttämiseen. 

Tämä kaveri saavutti alkukuusta kunnioitettavan 10 vuoden iän. Vanhuus ei paljon paina; suupielissä on pikkuisen harmaata ja silloin tällöin nukkuu niin sikeästi että missaa ulko-oven aukeamisen. Silti vielä kuulee hyvin kun nakkipaketti Dentasticks-pussi aukeaa. Tässä kuvassa oltiin aamulenkillä ja hieman vielä haukotutti.

Tein caldo verdeä ilman chorizoa ja soseutettuna. Ulkonäkö oli melko luotaantyöntävä mutta maku aivan mahtava. Tämä on kyllä yksi suosikkikeitoistani.

Sitrukset olivat tarjouksessa 1e/kg ja niitä tuli hamstrattua. Harmi vaan että arkisin niitä ei juuri tule syötyä, tykkään puristaa aamuisin sitruksista mehua ja höystää sen inkiväärillä, mutta ennen aamuvuoroa en jaksa kotona tehdä aamiaista. Nämäkin ihanat hedelmät seisoivat lähes viikon pussissa pöydällä ennen kuin sain ne edes siirretyä kulhoon.

Vaikka työmatkojen myötä työpäivät venyvät pitkiksi, nämä peltomaisemat ja vuorotyö auttavat jaksamaan. Erityisesti talvella on niin tärkeää että välillä pääsee valoisaan aikaan ulos. 

Koirien kanssa käytiin useampana päivänä hallissa treenaamassa ja touhuamassa. Viikolle sattui aika kovia pakkasia, eikä pennun kanssa oikein voi vielä pakkaskeleillä tehdä pitkiä lenkkejä joten treenihalli on aivan loistava juttu. Me ei tehdä mitään kovin vakavasti, vanhemmat koirat harrastavat rallytokoa ja agilitya ja pennun kanssa tehdään pohjia tokoon ja palveluskoiralajeihin.

Myös tämä puubisnes kuului viikon ohjelmaan. Tämä talvi ollaan pärjätty tontilta löytyneillä puilla ja kun täällä on muutama kaadettavakin puu niin puiden suhteen olemme omavaraisia ainakin muutaman vuoden. Työarkena puilla lämmittäminen on haastavaa kun ei meinaa löytyä aikaa uunien lämmittämiselle, sitä varten tosiaan tarvittaisiin joku kotolainen; vanha emäntä tai isäntä kuten aikoinaan on taloissa ollut. Välillä oli pakko herätä kukonlaulun aikaan laittamaan tulta pönttöuuniin ja mennä sitten takaisin nukkumaan, ja se oli kyllä tosi tunnelmallista. Pönttöuuni makkarissa on yksi tämän talon parhaita juttuja.

Loppuviikosta sitten käännyttiin arjesta juhlan puolelle, kun säät lauhtuivat ja aurinko paistoi ja oli välillä vapaatakin.

Käytiin jäällä termarikahveilla.

Pentu on ajankohtaisten asioiden äärellä.

Viikonlopuksi suuntasimme yhden koiran kanssa koulutukseen Tampereen lähistölle ja yövyimme Scandic Rosendahlissa. Hotelli oli tosi viihtyisä ja koira oli ihanasti huomioitu huoneessa pikku herkkujen ja ulkoilukartan muodossa.

Oli niin rentouttavaa yöpyä yksin hotellissa. Kävin illallisella ja rötväsin huoneessa.

Kotiintullessa olikin sitten pizzatilaus odottamassa. 

Kylvökauden avaus

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, lumihangen alta alkaa paljastua ruohoa ja töistä kotiin tullessa on jo valoisaa. Keväthän siinä väistämättä tulee mieleen vaikka ensi viikolle luvataankin vielä pakkasia ja lisää lunta. Ja tulkoon vaan, ei sen kevään tarvitsekaan vielä helmikuussa tulla. 

Onneksi kevät on mielentila ja tänään meillä alkoi kylvökausi.

Toiveena on kasvihuone ja siellä vesiviljelmä joten tänä vuonna meillä on käytössä kivivillakuutiot idätykseen. Nämä voi sitten laittaa suoraan multaan tai veteen tai mihin nyt haluaakaan. Liotin kuutioita 1-2h vedessä ja sitten tökin siemenet kuutioihin, kaksi jokaiseen. Kuutioissa oli kätevä kolo mihin siemenet sai tikulla tökittyä. Ja koko komeus uunin päälle, kohta sieltä pukkaa vihreää.

Chiliviljelmän lajikkeiksi tänä vuonna päätyivät capsicum baccatum -sukuiset:

- Aji benito "reipas, muttei tuskallinen polte"

- Aji rojo 

- Aji cristal  "hedelmäisen makuinen ja kohtuutulinen"

- Lemon drop  suosikkini chiliharrastuksen alusta. Keltainen, sitruunainen mutta tulinen chili, aivan mahtavan makuinen.

- Bishop's hat; makea ja mieto lajike

Yövuoron jälkeen

Ja miksei toki muutenkin, sitä pitää vähän hemmotella itseään. 

Etenkin jos jaksoi päivällä tehdä koiranpennun kanssa junaretken kaupunkiin ja sillä välin isot koirat levittelivät roskapussin sisällön ympäri kotia. Koiranpentu se onneksi käyttäytyi kosmopoliitin tavoin; nuohosi lapsiperheen lattian puhtaaksi ja sen päälle otti ettonet niin ratikan kuin junan lattialla.

Kotiin tultua ja sotkujen siivoamisen jälkeen zen-henki päälle, viintä lasiin ja kohti hemmottelutoimenpiteitä. Sauna ja ruoka tulille siis.

Koettelemusten jälkeen sielu ja ruumis kaipaa tulista ruokaa, tänään helpot paputortillat ja lisäksi omatekoista guacamolea, ranskankermaa ja jalapenoja.

Kyllä se tästä taas!

Raitoja vaan

Parit raitasukat piti saada pois puikoilta seuraavien projektien tieltä. 

Taloa ostaessa myyjä totesi tämän olevan "villasukkatalo", ja sitä se kyllä kylmine lattioineen on. Raitasukille on siis tilausta.

Tammikuinen koti ja sen keittiö

Kaiken loppuvuoden punaviini- ja juustotarjoiluiden äärellä olon jäljiltä tammikuu tarjoilee keveyttä ja vihreyttä. 

Rakastan ruokakaupassa käyntiä ja sitä, kun jääkaappi on täynnä tuoretta tavaraa. Saan pohjattomasti rahaa kulumaan ruokaan sortumalla heräteostoksiin ja jättämällä tuotteiden hinnat lähes huomiotta. Ruokakulutuksessa olisi paljon opeteltavaa, etenkin kun kahden hengen taloudessa hävikin määrä kasvaa huomaamatta turhan suureksi (vieläpä kun kompostorin kansi on jäätynyt kiinni ja sinne laitetaan seuraavan kerran tavaraa kenties joskus keväämmällä :P )

Siemennäkkäriä tuli taas tekaistua tuplasatsi ja ai että se taas tauon jälkeen maistuikin.

Joulupaketista paljastunut keittiöpyyhe muistuttaa olennaisesta.

Lumen ja vapaapäivien myötä on taas valoa riittänyt sisälläkin kuvaamiseen.

Tähän makuuhuoneen harmoniaan ei vaan väsy. Pyykkikorin ostimme syksyllä kirppikseltä ja se sopii tänne niin paljon paremmin kuin muovikorit.

Jukkapalmu muutti makuuhuoneeseen koiranpennun hampailta turvaan.

Loppiaisena

Loppiaisena ulkoiltiin mahtavassa auringonpaisteessa. Pakkasta oli -20 ja risat, mutta se nyt on pukeutumiskysymys.

Koiratkin pukeutuvat näin kireillä pakkasilla, toinen tiputti juuri kaiken aluskarvan pois ja toinen on viime kesänä ajeltu kesäkarvaan, joten senkään pohjavilla on tuskin ihan täydessä paksuudessaan vielä.

Omenatarha kylpi auringonpaisteessa. Omenapuiden leikkaus olisi opiskeltavien asioiden listalla.

Kuistin ikkunaan pakkanen teki kauniit kuviot. Valitettavasti nämä pakkaset taisivat koitua pelakuiden surmaksi, kun emme saaneet kuistia pidettyä plussan puolella.

Myös sisälle tulvivat auringonsäteet ja innoittivat siivouspäivään. Vähäiset joulukoristeet pakattiin laatikkoon ja vintille.

Hanna ja Suska jo aiemmassa postauksessa jännittivät kanssamme tulevia muutoksia ja uskon kyllä että tämä on myös teille varsin mieluinen ylläri :). 

Eli se syy miksi sisustukseen on lisätty paljon, paljon kompostiverkkoja...

...on tietenkin koiranpentu. Samaa laatua kuin edelliset mutta ensimmäinen tyttökoira meidän laumassa <3

Mahdottoman söpö, mutta puree kovaa! Vajaa viikko on yhteiseloa takana, ja mielenkiinnolla odotan tulevia seikkalujamme yhdessä!

Joulunpyhien ohi uuteen vuoteen

Joulunaika oli meillä melkoisen tapahtumarikasta. 

Joulua lähdimme viettämään reissun päälle joten kotia tuli laitettua ihan ennätysvähän. Minulle joulun tuovat joulukukat, joululaulut ja kynttilät, ja niitä meillä sentään oli.

Kameraa ei ole tullut laukusta kaiveltua, joten tässä sekalaisia kuvia ja tarinoita joulunajalta kännykkäkuvien kertomana.

Amarylliksen ostin jo syksymmällä sipulina ja sen ajoitus osui mahtavasti; kukki upeasti juuri joulun alla. Nyt kun on tiloja ja intoa, niin eiköhän tästä yritetä tehdä monijouluinen kaveri.

Reissuun lähtö vastusti ihan kunnolla, kun ensin pukkasi päälle flunssa ja sen jälkeen koiramme ottivat matsia keskenään sillä seurauksella, että toinen sai silmäkulmiinsa yhteensä 5 tikkiä. 

Koiranpojat ovat 5- ja 9 -vuotiaat, ja tulevat kyllä hyvin juttuun; ovat tulleet ennen tätä episodia ja yhtä lailla sen jälkeenkin. Vanhempi on selvä pomo. Keskenään ne eivät leiki ja toki resursseista kuten ruuasta, leluista ja ihmisistä tulee joskus kähinää mutta nuorempi on tähän mennessä alistunut aina. Nyt sitten kävikin niin että nuorempi pistikin vastaan ja tämä meidän seniori kärsi tappiot. Alaluomi oli ikävästi halki ja yläluomessa vielä toinen haava. Haavat ommeltiin ja potilaalle lääkekuurit päälle, sekä valtavankokoinen kauluri päähän.

Koirahoitola oli varattu reissun ajaksi jo aikaisin syksyllä, ja siellä onneksi luvattiin potilasta hoitaa. Mukavaa se ei varmasti ole ollut sillä pöntön kanssa elämä vaikutti vähintäänkin hankalalta, mutta koiria kun haimme hoitolasta oli haavat jo paljon paremman näköiset ja huomenna mennään jo tikkien poistoon. Muutaman päivän on jo saanut olla ilman kauluria, kun ei haavoistaan pahemmin piittaa.

Välillä kävi jo mielessä päästäänkö reissuun lainkaan, mutta lähtöä edeltävänä päivän soitin vielä eläinlääkäriltä mielenrauhaa kun haavat eivät näyttäneet oikein hyviltä; puremahaavoissa se paraneminen kestää ja kaikki vaikutti normaalilta.

Siispä kentällä shampanjaa siemaillessa alkoi jo löytyä sitä joulufiilistäkin.

Peking oli paljon ennakko-odotuksia hienompi. Siellä on vielä paljolti vanhaa kiinalaista elämää ja kulttuuria esillä, kuten tässä hotellin ikkunasta näkyvä paikallisten asuinalue hutong. 

Joulu näkyi katukuvassa valoin, joulukuusin ja joulupukein, vaikka paikalliset sitä tuskin viettävät kodeissaan. 

Ruoka oli aivan erinomaista, sekä perinteinen kiinalainen että joulupäivänä nauttimamme japanilainen teppaniyaki. 

Flunssaan sain asianmukaiset lääkkeet kävelemällä apteekkiin ja sanomalla köh-köh.

Kotona vietimme sitten joulua reissun jälkeen joulusaunan, valikoitujen ruokien ja muutaman lahjapaketin kanssa.

Kastanjoista on tullut meille uusi herkku. Meillä on lapsuudenkodissa joskus näillä herkuteltu ja kerran olemme niitä aikuisenakin tehneet. Nyt ne oli Prismassa nostettu oikein sesonkituotteeksi ja ovat ne kyllä paahdettuina ja voin kanssa nautittuina melkoista herkkua. Netistä löytyi ohjeita myös mm. kastanjakeittoon, varmasti kokeilemisen arvoista, voisin kuvitella että kastanjoista syntyy mahtavan samettinen keitto!

 Itse jouluherkkujen kuningas meidän perheessä on kala. Graavi, kylmäsavu, lämminsavu, sillit, mäti. Parhaana kaikista äidin tekemä sitruunasilli, jota sain purkillisen kaappiini jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Lahjapaketeista meille paljastui paljon keittiötavaraa, niistä varmasti kuvia blogissa aikanaan. Alamme myös olla tilanteessa jossa koirat saavat lähes yhtä paljon lahjoja kuin me... ja tyytyväisiltä vaikuttavat.

Meillä eletään varsin jännittäviä aikoja, tervetuloa kanssamme jännittämään vuotta 2017 ja pidänkin teitä jännityksessä ainakin muutaman päivän vielä!

Ihanaa uutta vuotta kaikille jotka täällä käytte ja kiitos että kuljette kanssamme!