perjantai 4. marraskuuta 2016

Vintin kätköistä

Kirjaimellisesti!

Vauhdikkaampaa nettiä asennellessaan mies irrotti vintillä muutaman lattialaudan, ja alta löytyi lehtiä vuodelta 1970. Wau! Otin hieman kuvia, Kotilieden pelastin alakertaan mutta loput lehdet saivat mennä takaisin lattiankuivaajavirkaansa hoitamaan.

Tässäpä vuoden 1970 tärkeimmät:


Luontoliiton lehti oli nimeltään Molekyyli.

Rekrytointi oli aavistuksen sukupuoli- ja ikäsidonnaista:



Hyvinkäällä oli kuuma teatteriskene, Tauno Palo näyttelemässä Särkelä itte (huomaa myös ympäristöpropaganda elokuvailmoitusten keskellä):


 Mainoksissa löytyi:



Kukkasipuleita on tilattu postimyynnillä aivan kuten tänäkin päivänä.


Paikkakunnalla tapahtui:



Uskonnollinen lastenlehti Totto on ilmestynyt joskus 60-70 -luvulla:


 Antenni ilmestyi v. 1965-1973. Jotenkin absurdi ajatus, että tv- ja radio-ohjelmia varten tarvittiin lehti. Itse muistan lapsuudesta naapurissa olleen hienouden: kaukosäätimen jossa oli viivakoodinlukija, jolla voi ajastaa videot nauhoittamaan suoraan viivakoodilla! Se oli vähän uudempaa tekniikkaa kuin mitä Antenni-lehden lukijat käyttivät.


Tietokoneen valvova silmä oli jo silloin lähes kaikkialla.


Ovatko kampaamoissa tupakoivat naiset vaarassa?



tiistai 1. marraskuuta 2016

Marraskuun eka ja kierros tontilla

Vapaapäivän aamuna ikkunasta aukeni maailma, josta värit ovat kadonneet. Maassa oli valkoinen kuura. Teekuppi mukaan ja ulos kameran kanssa.


Terassilta aukeaa näkymä pelloille. Kesäkukkalaatikot ja terassikalusteet joutaisivat varmaan talvisäilöön.





Aitauksissa on ennen meitä ollut asukkaina ainakin vuohia ja hevosia. 


Toivottavasti tuleva sauna, tontille siirretty vanha hirsimökki. Siinä on aiemmin asunut kanoja.



Kukkasipuleiden ja kanervien ajoitus oli tänä vuonna täydellinen; juuri ennen sateita. 



Lintujen talviruokinta on houkutellut paikalle myös oravan, joka kuitenkin pakeni koiraa puunlatvaan. Talipallot ja myös niitä pitelevä metalliteline ovat lähteneet oravan matkaan.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Lokakuun tunnelmia


Lukuisia teekupillisia, lähileipureiden leipiä Rekosta. Rekosta haettu myös kassikaupalla vihanneksia. Tilattu puolikas poron vasa sekä karitsanlihaa ja lankaa. Kananmunia haettu luomutilalta.


Juurekset ja kaalit (sanoinko jo, että Rekosta...) ovat parhaimmillaan. Uunissa hautuu kaalilaatikko. 


Metsäretkiä, niitä ihania metsäretkiä. Onko kauniimpaa kuin sammaleinen metsä ja kuusenrangat. Polut siellä risteilemässä.


Kuistilla pelakuut vielä kukassa ja nuppuja on vaikka kuinka. Valaistuksena valosarja . En alkuun yhtään syttynyt valosarjoille sisällä, mutta ykskaks niitä on jo useampi kappale. Ehkä vieläkin mielestäni pikkuisen mauttomia mutta jotenkin tuo valo on niin pehmeää ja suloista, ja ihanaa kun se on ajastimessa kiinni ja valaisee jo aamuhämärissä ennen töihin lähtöä.


Villasukat veteraaneille -ryhmästä innostuneena sukankutimet käsissä iltaisin.



Tulet on uuneissa joka päivä. Puilla lämmittäminen on niin siistiä! Klapien pilkkomisesta ja pinoamisesta lähtien. Ja tuo lämpö on jotain niin toisenlaista kuin keskuslämmitetty patterilämpö.


Tätähän se, elämä hirsitalossa. Juuri sellaista kuin odotinkin, ja vielä pikkuisen parempaa. Joka päivä on mahtavaa tulla töistä kotiin ja katsella tätä kaunista paikkaa, kotia. 
Kylillä asioidessa (vielä useimmiten navigaattorin varassa) on ihana ajatella, että 10 vuoden päästä tunnetaan nämä nurkat. On hienoa kuulua johonkin naapurustoon, yhteisöön, kuntaan, porukkaan. Etsiä niitä suosikkipaikkoja ja alkaa vakioasiakkaaksi. Pitkästä aikaa elämässä on jotain pysyvää. Toki aina muistamme että elämää ei voi suunnitella, mutta tällä hetkellä ei ole kiire mihinkään. Emme ole lähdössä mihinkään tai kaipaa pois. On hyvä näin.

On tehty paljon pihatöitä. 
Pystytetty Jora-kompostori pihan perälle ja käynnistelty sitä kutterinpurulla, ruuantähteillä ja mädillä omenoilla.
Haravoitu pihalta säkkikaupalla vaahteranlehtiä ja viety ne metsään.
Kannettu vanhoja pöllejä pitkin pihaa lojumasta, ja perustettu polttopuupiste tallin päätyyn. Alustettu sinne klapipino ja tehty pilkkomispaikka.
Tuhottu edellisen omistajan elämäntyö kaatamalla useita ruusupuskia, ja vielä niitä jäikin. Silputtu oksasilppurilla oksat. Siinäpä meille katetta vähintään omiksi tarpeiksi, sekä kuiviketta kompostiin. 
Istutettu kukkasipulit; tulppaaneja, krookuksia, scilloja.
Kunnostettu yksi kukkapenkki ja istutettu parit perennat.
Istutettu callunat terassin kukkalaatikoihin.
Aloitettu lintujen talviruokinta ja häädetty (koirien toimesta) ensimmäiset oravat puunlatvaan.

torstai 20. lokakuuta 2016

Tuvan ensimmäinen sisustus

Tuvasta on blogissa ollut jo useita kuvia, mutta tässä vielä koottuna tuvan ensimmäistä sisustusta tarinoineen. Sisustuksen suhteen on erinäisiä ajatuksia ja suunnitelmia, mutta mitään suurempaa tuskin ollaan tekemässä ihan heti joten toistaiseksi meillä näyttää tältä:


Keittiön pöytää meillä ei tänne muuttaessa ollut. Olimme haaveilleet Artekin pöydästä mutta vähän mietitytti niiden hinnat (käytettynäkin) ja sopivuus vanhaan taloon. 
Sitten tuli hyvin paljon arvoihini sopiva ajatus; miksei, miksei. Vanha pyöreä pöytä. Sellainen kun sattui olemaan ylimääräisenä mökillä aitan ylisillä. Tämän vanhan Bonanza-ruokailuryhmän isä osti kierrätyskeskuksesta 20 markalla ensimmäiseen omaan kämppääni. Sitten tuli yksiöitä joihin pyöreä pöytä ei enää mahtunut ja se päätyi mökille. Ja sieltä takaisin meille. Se on kuin olisi tehty vanhan hirsitalon tupaan, sopii täydellisesti. Pöytä on hyvässä kunnossa, joskin yksi tuoli kaipaa korjaamista ja ehkä jossain vaiheessa koko ryhmä hieman maalia.


Pöydän päälle hankimme Innoluxin kotimaisen Lisa 450:n, suunnittelija Lisa Johansson-Pape. Taustalla Marimekon Satula-verhot.


Vapaapäivillä ehdimme koluta lähiseudun kirpputoreja. Pikkupöytä tuvan nurkkaan löytyi Hämeenlinnasta Suomen kasarmin aarteet -liikkeestä muutamalla kympillä. Liikkeelle vahva suositus; loistava valikoima, varsin kohtuulliset hinnat ja oikein ystävällinen palvelu. Ja vinkki: muista käydä automaatilla, vain käteinen käy ja löytöjä tekee varmasti.
Jalkalappu on Ikean Kulla.



Halusimme tupaan kodikkaan, värikkään mutta rauhallisen ja perinteisen tunnelman, olematta kuitenkaan ihan mummola-stailia. Kunhan saamme muita huoneita kuntoon, tavaraa tulee toivottavasti hieman tuvasta lähtemään. 
Jotenkin ihastuin Ikean Stockholm -sarjaan ja hankin keltaisen maton tupaan. 

Mattoasiat koiraperheessä eivät ole ihan yksinkertaisia, meiltäkin on useampi matto hävitetty kun ei vaan olla enää saatu puhtaaksi. Siksi isoja summia ei voi mattoihin investoida. Tämäkin keltainen Stockholm on meille hieman turhan vaalea; koirankarvat näkyvät siinä erinomaisen hyvin ja imuria tarvittaisiin päivittäin jos maton haluaisi pitää siistinä. Onneksi emme ole turhantarkkoja.


Tuvan keltaiset seinät tulevat saamaan jonain päivänä hieman hillitymmän sävyn. Toistaiseksi meillä on aika keltaista.





Leivinuunissa on polteltu tulia jo useana iltana, ja se tuo tupaan (ja koko taloon) suloista, pehmeää lämpöä.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Mysli

Luin kerran lehdestä, että mysliä aamiaiseksi syövät ihmiset ovat keskivertoa terveempiä ja uskoin.

Mysliä ei todellakaan kannata kantaa kaupasta, itse tekemällä siitä saa juuri sellaista kun haluaa. Meillä kotikotonakin tehtiin itse mysliä, siinä tosin kävi niin että pikkuhiljaa myslissä kaurahiutaleiden osuus väheni vähenemistään samalla kun kaikkien herkkujen osuus nousi.

Viime aikoina olen tehnyt myslit paahtamalla ne uunissa hunajan ja oliiviöljyn kera. Aineksia muuntelemalla variaatioita on loputtomasti. Tämänkertainen satsi sai makua kuivatuista hedelmistä. Vakioaineksia myslissäni ovat maapähkinät ja itse kuivatut omenat.