Maanantaina 25.5. kotimme tuhoutui tulipalossa.
Palo syttyi alkuillasta, me olimme molemmat töissä. Naapurit pelastivat koiramme menemällä ikkunoista palavaan taloon.
Mitään ei ollut tehtävissä, palo levisi sekunneissa koko talon katolle.
Alla olevassa kuvassa palomies truuttaa vettä suoraan kotiovestamme sisään. Kuva: Hs.
Takapihalle on nosteltu katto.
Tuli ei ollut riehunut asunnossa sisällä, mutta katto oli muutamasta kohtaa sortunut ja koko asunto oli märkä ja tuhkaliejun peitossa.
Jonkin verran saimme tavaroita ulos, astioita, kaikki tärkeät paperit, valokuvat yms. Kaikki vaatteet ja huonekalut tuhoutuivat.
Yllä oleva tyyppi taisi selvitä jo toisesta tulipalostaan. Myös isäni kotitalo on palanut 1980-luvulla.
Kotivakuutus meillä oli kunnossa, ja arkea kootaan pikkuhiljaa pienistä palasista. Saimme tilapäisasunnon ja etsimme täältä käsin uutta kotia.
Monenlaista on pyörinyt mielessä tässä lähipäivinä, päällimmäisenä tunteena kuitenkin kiitollisuus siitä, että olemme hengissä. Olemme myös saaneet aivan mielettömästi apua ja tukea tutuilta ja tuntemattomilta ihmisiltä, olen aivan sanattoman liikuttunut siitä minkälaiset aallot tällainen tapahtuma saa liikkeelle.
Blogi hiljennee ainakin siksi aikaa, kunnes keksin jotain bloggaamisen aiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti