Syksyn kohokohta

Kahden vuorotyöläisen aikatauluilla mökkireissut eivät ole ihan itsestäänselvyys, vaan ne vaativat hyvää etukäteissuunnittelua. Olemme molemmat henkeen ja vereen mökki-ihmisiä ja mökki onkin ensisijainen reissukohteemme kun vapaata saadaan järjestettyä. Meidän kummankin vanhemmilla on mökit melko lähellä toisiaan. 

Luonnon keskellä hiljaisuudessa, kauniissa maisemissa rauhassa oleminen vastaa täydellisesti kuvaamme onnistuneesta vapaa-ajan vietosta. Usein meillä on mukana lautapelejä tai muuta mukavaa tekemistä, sekä tietysti läjäpäin hyvää ruokaa ja juomaa. Mökillä on mukavaa valmistella pidempiäkin ruokalajeja kuten rosvopaistia tai leivinuunissa pitkään haudutettuja ruokia. Ja saunassa istutaan joka ilta tuntikaupalla. Alle kahden tunnin saunareissuilla ei olla taidettu koskaan selvitä.

Tällä kertaa meillä oli aika paljon ohjelmaa kun tarkoituksena oli marjastaa, sienestää ja kalastaa. Kahdesta ensimmäisestä aktiviteetista saimme hyvät kotiintuomiset, mutta kalat olivat tälläkin kertaa meitä ovelampia.

Puolukkaa poimin pienen ämpärillisen, sillä selvitään varmasti koko talvi. Sieniä löytyi hieno saalis tatteja, rouskuja ja muutama hapero ja suppiskin. Tatit olivat Keski-Suomen mäntymetsissä suuria ja puhtaita, kun kotimetsissä etanat tahtovat olla aina nopeampia. 

Osan tateista söimme jo mökillä paistamalla ne kevyesti oliiviöljyssä, etenkin voitatit olivat tuoreena ja näin käsiteltyinä erityisen hyviä. Tatteja säilöttiin myös pakkaseen ja tuotiin kotiinkin.

Alla oleva tatti jäi hieman mysteeriksi, tulkitsin lopulta herkkutatin vaaleaksi muodoksi ja söin hyvällä ruokahalulla.

Rouskuja olemme etelästä etsineet huonohkolla menestyksellä, mutta mökkimetsistä löytyi kangasrouskuja ihan kohtuullisesti ja vielä mökkitien varresta oikea jackpot karvarouskuja. Näistä riitti salaattisieniä anopinkin pakastimeen. Jouduimme varmistamaan maistamalla oliko kyse karva- vaiko leppärouskuista ja mausta ei kyllä erehdy. Karvarousku on hyvin karvas ja todella vaatii ryöppäämisen.

Mökkipihan tyrnipensaat notkuivat satoa, ja niistä poimin vähän c-vitamiinivarantoja talven varalle. Nämä pensaat ovat jalotyrniä, joka olikin huomattavasti miellyttävämpi poimia kuin aiempi tuttavuus villityrni. Marjat ovan suuria ja kasvavat todella tiiviisti, eikä pensas ollut kovinkaan piikkinen.

Kotona sitten ryhdyin oitis säilöntäpuuhiin. Puolukat soseeksi, osa pakastimeen ja osa jääkaappiin. Sienet pakastimeen.

Aiempia sienisaaliita on kuivattu, ja kuivuriin pääsi myös omenoita joita löytyi kirppikseltä eurolla iso säkki. Olen sellaisen erikoisen tilanteen edessä, että lasipurkit ovat loppu. Pakastinkin on täynnä (marjojen ja sienien lisäksi luomunautaa, jota tuli tilattua iso satsi) joten loppusyksyn suppissaaliit täytynee vielä kuivata. Olisiko tässä hyvä syy pienelle kirppiskierrokselle Riihimäen purkkien toivossa?