Kesäloma kotosalla on ollut ihana, mutta n. viikon kohdalla alkoi seinät kaatua niskaan ja oli päästävä reissuun. Suunnittelin yhdenyön reissun Evolle. Mies kieltäytyi lähtemästä, joten suunnitelma oli vain itselleni yhden koiran kanssa, suunnitelma alkoi kuitenkin olla niin houkutteleva että mieskin innostui ja niinpä suuntasimme Evon retkeilyalueelle koko porukalla.
Evolla on paljon polkuja ja laavuja, me päätimme keskittyä koillisosaan jonne lukemani mukaan Evon retkeily on enemmän siirtymässä, suosittujen länsiosan järvien sijaan.
Ennen kuin olimme edes päässeet liikkeelle parkkipaikalta, toinen koirista oli kierinyt kakassa ja toinen oksensi. Hyvillä mielin kävelemään siis :)
Tämä oli ensimmäinen telttaretkemme koirien kanssa. Vanhemman kanssa on yövytty teltassa pari kertaa Jukolan viestissä ja omalla pihalla, nuorempi ei ole teltassa ollut ikinä.
Meillä oli mukana 30-litrainen reppu ja 60-litrainen rinkka ja siellä siis kahden ihmisen + koirien varusteet. Ruuassa ei nyt säästelty vaan pakattiin mukaan mm. makkaraa ja sinappia. Juomavesi kannettiin (mukana juomapullojen lisäksi 3l vettä mikä riitti ihan hyvin vaikka keli oli lämmin), ruuanlaittovesi otettiin järvistä.
Ajoimme auton Kelkutteelle ja lähdimme talsimaan Savottapolkua pitkin, siitä kohti Hakojärveä jossa pidimme pikku tauon.
Maasto oli mukavaa suomalaista metsämaisemaa, havumetsää ja järviä. Jotenkinhan se harju järvien välissä suomalaisen sielua koskettaa ja tämä oli juuri sitä. Maastoa leimaavat myös huomattavan suuret siirtolohkareet joita oli pitkin matkaa, osassa hienoja railoja ja onkaloita.
Sieniä oli hirveästi ja hieman mieltä pahoitti jättää ne keräämättä. Tässä nyt ilmaisena sienivinkkinä, että Evon Kelkutteen parkkipaikalta lähtee polku jonka varressa on PALJON kantarelleja ja mustatorvisieniä.
Ilvesreitistö on yhteensä n. 70km mittainen Hämeenlinnan seudulle merkitty vaellusreitistö, ja meidänkin kävelemät polut oli tällä ilveksen tassulla merkitty. Alueella on laaja polkuverkosto ja paljon laavuja joten sieltä varmasti jokainen löytää tarpeensa mukaisen reitin lyhyelle tai pidemmälle vaellukselle.
Leiriytyä saa jokamiehenoikeuksin, mutta toivotaan laavujen ympäristön käyttöä sekä sitä ettei samaan paikkaan jäätäisi useammaksi yöksi.
Pidettiin pikku tauko Hakojärven rannalla jyrkänteen päällä, oli hieno paikka!
Tästä oli kuitenkin vain pikkuisen matkaa määränpäähämme Sorsakolun laavulle, joten emme jaksaneet Trangiaa kaivella vaan söimme pari näkkäriä ja joimme ja jatkoimme sitten matkaa.
Koko matkalla näimme vain yhden lenkkeilijän ja Sorsakolulle mennessä tuli joku prätkällä vastaan. Sorsakolun laavulla oli porukkaa ja tulet, kävelimme siitä vähän matkan päähän ja pystytimme teltan.
Laavuporukka olikin sitten päiväretkeläisiä, ja sieltä käytiin kohteliaasti kysymässä sammutetaanko nuotio kun olivat lähdössä.
Teltan pystytettyämme haimme vettä järvestä ja ryhdyimme ruuanlaittoon, ja mies lähti kalaan. Hiestä kosteat kamppeet ripusteltiin puiden oksiin. Ostimme ennen reissua avaruuspeitteen koirien alustaksi, ja se oli näin hyvällä säällä kiva myös istuma-alustana ja siihen oli kätevä levitellä tavarat.
Koirat kävivät heti levolle, reilu 10km kävely oli vähän enemmän mitä he odottivat lenkiltä.
Illan päälle kävimme vielä notskilla laavulla, syötiin ne päivän kannetut makkarat ja mies kalasteli vielä saaden kolme pikku haukea.
Sorsakolun laavu oli hienolla paikalla kahden pienen järven välissä. Siellä on käymälä ja komposti sekä polttopuita. Roskiksia sen sijaan ei ole vaan Evolla retkeillään roskattomasti, vieden pois kaikki mitä tuodaan.
Ilta oli kaunis, lämmin ja tyyni. Ennen laavulle lähtöä tuli muutama vesipisara mutta ei se sateeksi yltynyt. Yölläkin oli lämmintä ainakin 15 astetta joten teltassakin tarkeni.
Telttayö ei mennyt koirien kanssa ihan odotusten mukaisesti... Ensin toinen ei tyytynyt kohtaloonsa nukkua teltan eteisessä, vaan halusi sisälle ja tunki itsensä pariin otteeseen sisä- ja ulkoteltan väliin. Yö oli muutenkin levoton, koirilla kuuma ja ihmisiä ei nukuttanut. Aamulla vilkaisin eteiseen eikä siellä ollut yhtään koiraa!
Koirat onneksi olivat teltan vieressä mutta hieman treenejä tämä kaipaa... Voin vaan kuvitella elämää jossain leirintäalueella missä on muitakin, koirathan eivät tuossa eteisessä tule pysymään.
Oli kuitenkin ihanaa nousta aamulla metsässä teltasta. Keittelimme aamukahvit ja -puurot, pakkasimme kamppeet ja lähdimme kävelemään Sorsajärven eteläpuolta kohti Hakovuorta.
Reitti kulki aika pitkälti tietä pitkin, keli oli edelleen lämmin mutta vettä satoi hiljakseen. Kävimme Hakovuoren näkoalapaikalla ja siitä kävelimme Koveron laavulle, missä keitimme loput eväät. Myös tämä laavu oli tosi hienolla paikalla korkealla kallion päällä.
Koverolta oli enää muutama kilometri takaisin autolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti