On jotenkin niin paljon kaikkea, että on vaikeaa saada kokonaista blogitekstiä aikaiseksi. Omenoita, pihahommia, sisustusta, uusia juttuja, tunnelmointia, maisemia, onnea. Ja jotenkin niin isoja juttuja itselle, ettei niitä oikein saa sanoiksi. Koti, oma koti. Niinpä taas tarjolla vain pikku palasia.
Kuvat on edelleen puhelimesta, ja laatu alkaa olla kyllä aika kauheaa. Sisällä on niin hämärää iltaisin ettei täällä varmaan saisi kamerallakaan paljon parempaa aikaan. Pimeyteen on onneksi valoa luvassa, kun pari valaisinta on jo matkalla meille. Muuten sama hujanhajan-linja jatkuu, kaikki on iloisesti levällään.
"Uusi" senkki vihdoin muutamassa kuvassa. Yksinkertainen koivupuinen kaluste, joka säilöö sisäänsä mahtavan määrän tavaraa. Torista satasella. Tori on kyllä aivan mahtava juttu, siellä on kaikkea!
Alkuperäinen ajatus oli lyhentää vähän senkin jalkoja, jotta se jäisi ikkunan alareunan tasalle. Nyt se on n. 3cm liian korkea. Mutta veikkaanpa että ajatukseksi jää, ei se kauheasti silmää häiritse ja jotenkin sääli lähteä vanhaa kalustetta pätkimään. Meinasin ihan alkuun myös maalata sen mutta se vasta sääli olisikin... joten ehkä vetimet vaihtuvat jossain vaiheessa, ehkä ei.
Ihanaa yksinkertaista muotoilua ja sopii tähän taloon kuin herne nenään.
Iltapäivisin aurinko porottaa kahdesta ikkunasta sisään. Lämmittää ei ole vielä tarvinnut yhtään ja edelleen aurinkoisten päivien iltapäivinä laitamme ilmalämpöpumpusta viilennystä päälle.
Muita uusia hankintoja:
Kaj Franckin uustuotannossa olevat Scandia-aterimet.
Aterimista olisi voinut kirjoittaa kokonaisen tekstin, mutta lyhyesti vaiherikkaasta aterinhankinnastamme: Rivarissa meillä oli setti Iittalan Piano-aterimia, jotka olivat nimeään myöten suosikkejani. Ihanan jykeviä, tyylikkäitä, jopa vähän ylellisiä. Tulipalon jälkeen asunnossamme kävi varkaita (kuten kuulemma aina palopaikoilla käy) ja Piano-aterimet kelpasivat. Siis varas, joka vie haarukoita, aikamoista.
Vuokratalossa meillä oli Savonia-aterimia ja olemmekin käyneet monen monta keskustelua, mitä sarjaa sitten uuteen kotiin hankitaan. Olimme jo päätyneet Iittalan Artikiin, siksi että meillä on jo ko. sarjan salaattiottimet ja se on aika hyvä kompromissi (myös hinnaltaan) Pianon (josta mies + suurin osa ihmisistä ei tykkää koska se on raskas ja painava, häh?!) ja Savonian (suomalaisten suosikki ilmeisesti, oikeasti 100% haastatelluista äänesti sitä koska se on vaan niin perus) välillä.
Kun ostopäätöksen aika koitti, huomasin että Scandia olikin tullut uustuotantoon. Wau! Meillä oli tätä kotikotona, ja muistan miten en tykännyt lusikoista koska ne olivat niin pyöreitä ja kuppimaisia. Suosin ennemmin Savoniaa, hehheh.
No tästä muodosta nyt 2010-luvulla tykkäsinkin ja niin tykkäsi myös puoliso ja näitä meille nyt sitten tuli.
Tässä välissä käytimme pelkästään Sorsakosken vanhoja haarukoita ja veitsiä ja täytyy sanoa, että niissä muotoilu kolahtaa mutta käytettävyys on kyllä nykyihmiselle hieman heikko. Scandiaa on muuten nyt hieman muotoiltu "nykyihmiselle sopivaksi", eli ilmeisesti myös aterinten koko on kasvanut, kuten myös lautasten ja lasien.
Aterinten mukana otin muutaman Sarjaton-mukin, ihan vaan koska halusin.
Teehetket vanhassa talossa odottavat <3
Tykkään jotenkin todella paljon näiden Sarjaton-mukien koosta ja muotoilusta. Meillä kaikki ovat ihanasti vähän eri paria.
Sit näitä omenajuttuja... Mehustamolle lähti kaksi saavillista, toiveina mehu ja siideri. No saatiin vain mehua koska mehustamo vahingossa pastöroi koko satsin... Tekivät meille sitten omista omenoistaan vielä erän ilman pastörointia, mutta ei se kyllä tuplahiivasta huolimatta oikein kunnolla käy että en oikein tiedä mikä meni vikaan. Mutta eipä se meille varmasti pahaa tee valita mehu siiderin sijaan :)
Omenoita on lisäksi hillottu kyllästymiseen saakka. Vielä olisi tarkoitus kuivata kuivurillinen ja siinä taitaa sitten olla omenavuosi 2016.
Ja loppuun vaan sekalaista settiä meiltä.
Syksy se on niin ihanaa aikaa. Kaiken yllämainitun, mutta myös sukkien ja pimeiden iltojen vuoksi.
Terasille hankimme aurinkopaneelivalosarjan. Meillä oli rivarissakin yksi ja tykästyin, se syttyy ja sammuu omia aikojaan ja valo on mukavan himmeä, ei sellainen valonheitin-tyyppinen kuten sähkövaloissa. Tuo oikealla möllöttävä iso pallo on muuten kuu.
Pihalla on tullut huhkittua siimaleikkurin kanssa. Se on ihana vempele! Piha siistiytyy kovaa vauhtia ja heinikon alta kuoriutuu kaikkea vanhaa ja kaunista kuten tämä vanhan kivijalan päälle tuotu reki ja sen takana seisova pieni hirsimökki.
Kalusteprojekteja on aloiteltu Ikean jakkaran verran. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun olin ensin kieltänyt ostamasta keltaista jakkaraa ja aloin sitten maalata omaani keltaiseksi... Because I can, vai miten se meni.
Tänään olen hyvin harvinaisesti yksin kotona ilman koiria ja se on hyvin kummallista. Hiljaista ja jotenkin kuollutta. Jos on lauma tärkeä koirille, niin on se sitä näköjään emännällekin.
Tänään isoisäni täyttää 96 vuotta. Soitin hänelle ja oli aivan ihanaa kuulla tuttua ääntä ja juttua. Hän totesi, ettei tämä luku 96 nyt oikein mitään ole, että neljän vuoden päästä sitten juhlitaan. Tykkään asenteesta, superpappa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti