sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Unelmat toteutuvat ja miltä se sitten tuntuu

Vuosia olemme haaveilleet; "sitten maalla". Ja nyt me sitten oikeasti olemme maalla. Unelma on toteutunut ja miltä se tuntuu? 

Vähän sekavalta. Onnelliselta, uskomattoman onnekkaalta että asiat lopulta kääntyivät näin ja silti hieman pelokkaalta; mikä työmäärä meitä odottaakaan.  Saammeko pitää tämän onnemme? Tuleeko vielä mutkia; hometta, isoja remppoja joihin meillä ei ole varaa, tulipaloja? 
Etukäteen jännitti viihdymmekö sittenkään pitkän työmatkan päässä ja kaukana palveluista, nyt puolentoista viikon kokemuksella voin sanoa että kyllä viihdymme ja mahtavasti viihdymmekin. Kyllä tämä on niin meidän juttu!

Sotkua, keskeneräisyyttä ja pahvilaatikoita on vielä siellä ja täällä joten kuvat ovat taas random räpsyjä puhelimesta. Kamera piileskelee edelleen jossain pahvilaatikoiden syövereissä.



Uudet hoodsit. Peltoa ja peltoteitä. Aamuisin kuuden aikaan on ihan huippukaunista, kirpeää ja sumuista. Haukka ja peura bongattu aamuhämärissä.







Meillä ei ole vielä keittiössä ruokapöytää, ja onneksi säät ovat suosineet ja ruoka on valmistunut jo monena päivänä pihalla. 
Kaasugrillivuosien jälkeen meille hankittiin Weberin hiiligrilli. Ruuasta tulee kyllä ylivoimaisesti parempaa kuin kaasulla, se hiilen aromi on aivan lyömätön. Ja onhan se nyt nättikin!


Puutarhahommien makuunkin on päästy heti suorilta. Rikkaruohojen kitkemistä, sitä riittää. Etanoita on hirvittävästi kun kaikkien puskien juuret ovat heinittyneet; ensiavuksi tiukkaa kitkentää ja katsotaan mitä sitten jos se ei auta. Assarit tietty mukana joka puuhassa.




Omenasouviakin on riittänyt, on tehty hilloja ja piirakkaa ja ensi viikolla lähtee iso satsi mehustamolle. Mehun lisäksi teemme osasta siideriä. Ja kuivatakin pitäisi. Ja tehdä lisää hilloa. Kolme suurta omenapuuta antavat melkoista satoa.

Sisäkuvia ei oikein voi vielä ottaa kun kamat ovat niin hujan hajan.
Toria olen kyylännyt silmä kovana ja sen kautta olemme jo hankkineet senkin (senkki, senkin senkki!) tupaan sekä Billnäsin työpöydän. Näistä lisää myöhemmin kun ovat kuvauksellisessa kunnossa.

Makuuhuoneesta on jo muutaman tiukkaan rajatun kuvan saanut otettua.


Pinnatuoli löytyi kierrätyskeskuksesta vitosella ja toimittaa yöpöydän virkaa. Makuuhuone on kokonaan hirsipinnalla, ja saa toistaiseksi ollakin. Joku on hirret mennyt petsaamaan tai pinnoittamaan joten hieman niissä on sävyä mikä ohuesti harmittaa, onneksi nyt ei maalipurkkiin sentään sutiaan upottanut.


Pellavalakanat ja hirsiseinät, ai että. Hyvin ollaan nukuttu.
Sananen lakanoista; pellavalakanat jakavat mielipiteitä ja itse olen ehdottomasti kannattajien puolella. Rakastan pellavan viileyttä ihoa vasten ja sitä ettei se hiosta ollenkaan. Talvella se kuitenkin lämmittää. Nämä lakanat ovat H&M home mallistoa, kohtuuhintaiset ja itse olen niistä tykännyt. Jopa niin paljon että harkitsen toisenkin pussilakanan hankintaa.


Koiratkin tuntuvat viihtyvän. Niille on iso aidattu piha, treenikenttä vanhassa hevoshaassa, jälkipeltoa sekä naapurit joilla on haukkuvat mukavasti ärsytettävissä olevat koirat sekä elämää pihamaalla. Muutto meni mukavan stressittömästi (tavoista poiketen) ja pojat ovat olleet heti alusta asti kuin kotonaan.
Työkaverini arveli että ne aistivat meidän ihmisten rauhoittuneen tunnelman sekä sen että koemme olevamme kotona. Haluaisin itsekin uskoa näin <3

4 kommenttia:

  1. Oi! Näyttääpäs uudet tienoot melkoisen kauniilta. Ihan nauratti taas tätä lukiessa. Nimittäin yllättävääkö vai ei, että pellavalakanoihin painan minäkin pääni ensi yöksi. Ihania hetkiä uudessa kodissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pellavalakanat on niin ihanat! Talvella lämpimät ja kesällä viileät :). Ja kauniitkin :). Meillä on kyl niin samis-juttuja, etunimeä myöten :P

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin!!
    Kyllä noita huudeja kelpaa koirien kanssa tutkia ja kulkea!=)
    itsekin "metsässä" asuvana en voi enää toisenlaista asumista kuvitella.ja ne kuraiset&pimeät marraskuut on vaan pukeutumiskysymys.
    ja onneksi on kutimet keksitty..
    Yöt menee täälläkin pellavissa.;)
    Terkuin,Suska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suska ja kiva että löysit blogiin!! Kuulostaa just niin ihanalta, ja tosiaan kyllä se marraskuukin on kukistettavissa kynttilöin ja kutimin :). On kyllä, kuin olisi kotiin tullut <3

      Poista