Valaisinten valinta on ollut ajankohtaista ensi kertaa oikeastaan ikinä. Tähän asti valaisimet ovat vaan "tulleet", niitä on aina ollut tai jos ei, niitä on haettu halvalla Ikeasta.
Vanha talo kaipaa vanhan talon valaisimia, ja niitä on haalittu sieltä sun täältä. Kesän kääntyminen syksyksi sai vauhtia valaisinhankintoihin, alkuun talossa oli kovin pimeää kun ei ollut ainuttakaan kattovalaisinta.
Valaisimet ovat kivaa kirppisteltävää, niitä on hyvin saatavilla ja usein varsin kohtuullisin hinnoin. Lisäksi suuri osa vanhoista valaisimista on kotimaista tuotantoa. Jos sähköjä tarvitsee uusia, sekin on tähän saakka sujunut hyvin valmiilla seteillä jotka sisältävät kaiken lampunkannasta pistokkeeseen.
Pieniä pöytälamppuja olen napannut kirppikseltä monesti mukaan ihan muutenvaan, ja kaikki ovat tulleet ahkeraan käyttöön. Vieläkin talo kaipaisi lisää epäsuoraa valoa; pöydiltä, seiniltä, lattialta.
Tässäpä kooste meidän tähän asti hankituista lampuista:
Keltainen pöytälamppu kirppikseltä
Klipsilamppu on superkätevä ja käytössä milloin missäkin.
Ikea Kulla meillä oli palotalossa valkoisena. Tykkäsin kovasti sen pelkistetystä muotoilusta. Uusi löytyi mustana Torista. Kulla on varsin kaunis ja tämä musta on vielä valkoistakin hienompi, mutta sen valaistusteho ei kyllä ole kummoinen eli tunnelmanluojaksi lähinnä kelpaa.
Keltaisen työvalon otin mukaani vuokratalosta ja maksoin siitä vuokraemännälle kolme euroa. Se löysi täydellisen paikan keittiöstä keltaisen Moccamasterin vierestä.
Ruokapöydän päälle kaavailin ensin Artekin A330S valaisinta messinkisenä. Häiritsi kuitenkin aika paljon Artekin "made in Thailand" -meininki, joten lähdin kartoittamaan hieman kotimaisempaa vaihtoehtoa.
Lopputulemana pöydän päällä valaisee Lisa Johansson-Papen Lisa 450, Innoluxin Suomessa valmistama klassikkokaunotar. Artekiin nähden voi sanoa säästäneensä silkkaa rahaa ja tehneensä eettisemmän valinnan. Lisa onkin tällä hetkellä ainoa kotiimme uutena ostettu valaisin.
Tupaan halusimme perinteisen kattokruunun, mutta pelkistetyn ja yksinkertaisen. Sopiva löytyi vanhan tavaran liikkeestä Tampereelta. Ei ollut kovin edullinen valinta (tai no riippuu tietysti mihin vertaa, ei siitä nyt uuden hintaa maksettu mutta kirppikseltä olisi voinut toki saada halvemmallakin), mutta sopii kyllä paikalleen just eikä melkein.
Eteisen valo oli varsin kriittinen hankkia pikimmiten, tulot ja lähdöt kun ovat aika rasittavia pimeässä. Olimme jo tilanneet eteiseen plafondin lamppukaupasta, mutta samana päivänä kun se oli postista noudettavissa kirppiksellä odottikin tämä retrovalaisin. Hintalapussa luki Lival ja hinta oli 40e, mutta faktoista ei ole sen kummempaa tietoa.
Valaisin on kuitenkin ihana; vähän retro mutta selkeä ja tyylikäs, valaisee upeasti. Postista haettu uusi plafondi sai lähteä sinne mistä tulikin.
Työhuoneeseen sitten löytyi kirppikseltä kunnon vanhanajan hissilamppu. Muistan hyvin kun meille kotiin hankittiin hissilamppuja, ne olivat hieno 80-luvun ilmiö. Tämä kaunis punainen lamppu kustansi 18 euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti