Eilen oli suuri päivä, kun haimme vihdoin kanat kotiin. Vappuisessa räntämyräkässä ajelu kesärenkailla ja kanaparvi takakontissa oli melko ainutkertainen kokemus.
Vaan tässäpä heitä; neljä kanaa ja Mikko-kukko; maatiaisia, Hämeen kantaa. Hämäläiset ovat maatiaisiksi hyviä munijoita eikä niillä ole ihan mahdotonta hautomisviettiä. Pääosin ne ovat väriltään mustia.
Ostimme kanat säilyttäjältä (maatiaiskanan säilytysohjelmasta voi lukea tarkemmin täällä) ja ne tulivat todella hyvistä oloista ja ovat hyvin hoidettuja.
Teen vielä oman postauksen kanalasta, mutta tässä tunnelmia kanojen kotiintuloillalta. Kanoista on aika vaikea saada kuvia pölyisessä ja hämärässä sisäkanalassa.
Alkuun kanat ovat joitakin päiviä vain sisällä, jotta oppivat orsille ja pesiin ja oppivat munimaan sisälle. Niille on myös ulkotarha johon niillä jatkossa on vapaa pääsy kesäaikaan.
Kaksi kanoista on nuorikoita, kaksi munivia.
Mikko-kukko tsekkailee uutta kämppäänsä.
Automaatista juominen oli selvästi tuttua.
Kanamme syövät luomulaatuista munintarehua sekä kauraa jyvinä, ja todennäköisesti myös kaikkea sekalaista mitä keittiöstä niille liikenee. Tänään vein niille myös syreenin oksia ja silmut menivät nopeasti parempiin suihin.
Lautasilla kanoille on tarjolla kalkkia ja soraa.
Kuivikkeena niillä on nyt alkuun kutterinpuru, sitä on meillä omasta takaa. Pesissä on lisäksi olkea ja ulkotarhassa pohjana on hiekkaa ja olkea.
Ilman viileys veti myös kanalan hieman turhan kylmäksi. Illalla kävin tarkistamassa tilanteen ja kanat ja Mikko kököttivät sievästi rivissä orrella vieri vieressä.
Aamupäivällä pesästä löytyi muna <3. Pesämuna oli tehnyt tehtävänsä ja viereen oli pullautettu meidän ihka ensimmäinen oman kanan muna.
Jotta kanat tuntisivat itsensä tervetulleiksi, vein niille ekan päivän kunniaksi herkkulautaset. Ovat kyllä niin sympaattisia otuksia, kova kaakatus alkoi heti kun herkut ilmestyivät eteen ja kaikkea maisteltiin innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti