Helteisen heinäkuisen viikonlopun keksin viettää telttaretkellä. Kohteeksi valikoitui Teijon kansallispuisto, ja retkiseuraksi kolme koiraa joista yksi on yöpynyt aiemmin teltassa (kerran, eikä niin toivotuin seurauksin).
Olin muutenkin matkalla Lounais-Suomeen, joten Teijo osui sopivasti matkan varrelle.
Olosuhteiden pakosta tosiaan kaikki koirat lähtivät mukaan ja reissu suunniteltiin sitten sen ja aikataulujen ehdoilla. En halunnut perjantaina työpäivän päälle mitään urheilusuoritusta vaan rennon lenkin ja yöpymisen luonnon helmassa. Sään ollessa helteinen, järven lähellä olo helpottaa koirien kanssa kulkemista joten valitsin reitiksi Matildajärven kierroksen.
Ajoimme Matildajärvelle Luontokeskuksen parkkipaikalle. Reitti sinne kulkee idyllisten kylien, mm. Matildedahlin (hipsterimpi kuin Kallio :) ) läpi. Parkkipaikalla oli kymmeniä autoja, joku pakkaili telttaa ja rinkkaa ja kävi selväksi että mistään erämaan rauhasta ei täällä päästä nauttimaan. Osa porukasta oli onneksi uimarannan asiakkaina.
Kävimme siis kävelemässä Matildanjärven kierroksen 5,5km. Todellisuudessa matkaa tuli aika lailla enemmän kun aluksi eksyttiin vähän reitiltä ja sitten vielä käveltiin pitkospuita edestakaisin kun reitin alku oli vähän hukassa. Reitti kiertää Matildajärven, on hyvin selkeä ja helppokulkuinen. Maasto on kaunista varsinaissuomalaista metsämaastoa kallioineen ja kuusikkoineen. Reitti on ihan hyvin merkitty, paitsi loppuosaltaan joka kulkee Matildedahlin kylänraittia ja alkuosaltaan, jolloin se on opasteissa väliin Matildanjärven kierros ja väliin Matildankierros. En rohkeuksissani ottanut edes karttaa mukaan mutta muutaman kerran jouduin kyllä puhelimen maastokarttaa katsomaan. Reitin varrella ei porukkaa ollut ruuhkaksi asti, muutamia vastaantulijoita ja järvellä kulki soutuveneitä. Laavuilla näytti olevan väkeä jokaisella.
Autolle palattuamme aloin katsella yöpymispaikkaa. Ensin Luontokeskuksen läheltä, mutta siellä oli niin kansoitettua että päätin siirtyä 800m päähän Roosinniemen laavun ympäristöön. Kävelin siis vielä pari kierrosta edestakaisin parkkipaikan ja laavun väliä vieden ensin teltan ja muut majoitustarvikkeet, ja sitten koirat ja loput kamppeet. Roosinniemessä oli paljon majoittujia ja vaikka menimme sinne vasta joskus puoli kymmenen aikaan illalla, meidän jälkeenkin tuli vielä ainakin pari seuruetta. Saimme kuitenkin kauniin telttapaikan järven rannasta ja ehdimme paikalla parahiksi auringonlaskun aikaan.
En jaksanut enää päivän päälle alkaa trangiaa viritellä ja vähän stressasi kaikenlainen meluaminen tuohon aikaan, joten söin vain nopeasti leipää ja ruokin koirat, ja sitten sullouduimme telttaan. Väsyttikin aikalailla, työpäivä kuitenkin heräämisineen oli jo takana.
Koirat rauhoittuivat yllättävän kivasti telttaan, vaikka olihan meillä aika lämmintä. Tuntui että 1-2 koiraa läähätti koko ajan, yksi nukkui ja osat vaihtelivat koirien välillä. Katkonaisesti sain kuitenkin joitakin tunteja nukuttua. Hiljaista oli, joku kävi uimassa ja vastarannalta kuului kalaan lähtijöiden ääniä mutta koirat olivat rauhassa eivätkä reagoineet ääniin.
Aamulla sitten heräiltiin hikisinä ja kämppäkaverit pyrkivät ihan iholle :)
Kolmen hengen telttaan ei kyllä yhden ihmisen ja kolmen koiran lisäksi olisi enempää väkeä mahtunutkaan. Yksi nukkui jalkopäässä makuualustalla ja kaksi vieressä. Mukaan roudattu avaruuspeite ei kelvannut kenellekään alustaksi.
Aamulla päästin ensin koirat uimaan ja sitten kävin itse.
Sitten koirat saivat odotella puuparkissa kun tein Trangialla aamiaista. Tällä reissulla oli tarkoitus yöpyä lähellä autoa joten en yrittänytkään pakata kevyesti. Ehkä tuota 800m matkaa taittaessa autolle ja takaisin edestakas käväisi mielessä että joku muu pakkausväline kuin kaupan kestokassit olisi voinut kuitenkin olla paikallaan :D
Eväskassiin oli eksynyt myös vierailija.
Teijo ihastutti kyllä luonnollaan, mutta heinäkuinen viikonloppu vetää odotetusti tämänkaltaiset paikat täyteen retkeilijöitä. Mikä on tietysti ihan positiivinen asia mutta luonnon hiljaisuutta kaipaavalle ehkä ei ihan sitä mitä etsii, vaikka väenpaljoudesta huolimatta saimme kyllä olla ihan rauhakseen eikä kukaan häirinnyt tai häiriintynyt. Kyllähän suomalaiseen metsään väkeä sopii.
Teijossa riittää reittejä ja nähtävää useammankin päivän retkelle joten eiköhän sinne vielä takaisinkin päädytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti