Asiaa valaisimista

Valaisinten valinta on ollut ajankohtaista ensi kertaa oikeastaan ikinä. Tähän asti valaisimet ovat vaan "tulleet", niitä on aina ollut tai jos ei, niitä on haettu halvalla Ikeasta.

Vanha talo kaipaa vanhan talon valaisimia, ja niitä on haalittu sieltä sun täältä. Kesän kääntyminen syksyksi sai vauhtia valaisinhankintoihin, alkuun talossa oli kovin pimeää kun ei ollut ainuttakaan kattovalaisinta. 

Valaisimet ovat kivaa kirppisteltävää, niitä on hyvin saatavilla ja usein varsin kohtuullisin hinnoin. Lisäksi suuri osa vanhoista valaisimista on kotimaista tuotantoa. Jos sähköjä tarvitsee uusia, sekin on tähän saakka sujunut hyvin valmiilla seteillä jotka sisältävät kaiken lampunkannasta pistokkeeseen. 

Pieniä pöytälamppuja olen napannut kirppikseltä monesti mukaan ihan muutenvaan, ja kaikki ovat tulleet ahkeraan käyttöön. Vieläkin talo kaipaisi lisää epäsuoraa valoa; pöydiltä, seiniltä, lattialta.

Tässäpä kooste meidän tähän asti hankituista lampuista:

Keltainen pöytälamppu kirppikseltä

Klipsilamppu on superkätevä ja käytössä milloin missäkin.

Ikea Kulla meillä oli palotalossa valkoisena. Tykkäsin kovasti sen pelkistetystä muotoilusta. Uusi löytyi mustana Torista. Kulla on varsin kaunis ja tämä musta on vielä valkoistakin hienompi, mutta sen valaistusteho ei kyllä ole kummoinen eli tunnelmanluojaksi lähinnä kelpaa.

Keltaisen työvalon otin mukaani vuokratalosta ja maksoin siitä vuokraemännälle kolme euroa. Se löysi täydellisen paikan keittiöstä keltaisen Moccamasterin vierestä.

Ruokapöydän päälle kaavailin ensin Artekin A330S valaisinta messinkisenä. Häiritsi kuitenkin aika paljon Artekin "made in Thailand" -meininki, joten lähdin kartoittamaan hieman kotimaisempaa vaihtoehtoa. 

Lopputulemana pöydän päällä valaisee Lisa Johansson-Papen Lisa 450, Innoluxin Suomessa valmistama klassikkokaunotar. Artekiin nähden voi sanoa säästäneensä silkkaa rahaa ja tehneensä eettisemmän valinnan. Lisa onkin tällä hetkellä ainoa kotiimme uutena ostettu valaisin.

Tupaan halusimme perinteisen kattokruunun, mutta pelkistetyn ja yksinkertaisen. Sopiva löytyi vanhan tavaran liikkeestä Tampereelta. Ei ollut kovin edullinen valinta (tai no riippuu tietysti mihin vertaa, ei siitä nyt uuden hintaa maksettu mutta kirppikseltä olisi voinut toki saada halvemmallakin), mutta sopii kyllä paikalleen just eikä melkein. 

Eteisen valo oli varsin kriittinen hankkia pikimmiten, tulot ja lähdöt kun ovat aika rasittavia pimeässä. Olimme jo tilanneet eteiseen plafondin lamppukaupasta, mutta samana päivänä kun se oli postista noudettavissa kirppiksellä odottikin tämä retrovalaisin. Hintalapussa luki Lival ja hinta oli 40e, mutta faktoista ei ole sen kummempaa tietoa.

Valaisin on kuitenkin ihana; vähän retro mutta selkeä ja tyylikäs, valaisee upeasti. Postista haettu uusi plafondi sai lähteä sinne mistä tulikin.

Työhuoneeseen sitten löytyi kirppikseltä kunnon vanhanajan hissilamppu. Muistan hyvin kun meille kotiin hankittiin hissilamppuja, ne olivat hieno 80-luvun ilmiö. Tämä kaunis punainen lamppu kustansi 18 euroa.

Keltainen lokakuu

Mistä mahtaa nyt tuulla, mutta kyllä keltainen on tämän syksyn väri. Siinä määrin, että överit on odotettavissa.

Myös ulkona.

Päiviä joina on mukavaa olla minä

Muistoksi niitä murheellisimpia varten: tänään on ollut hyvä päivä.

Nukuin pitkään. Herättyäni imuroin ja pyyhin pölyt, ja sillä välin mies teki aamupalaa. Järkkäilimme jo eilen massiivisen määrän erinäistä tavaraa oikeille paikoillensa, joten tämän aamun pikku siivous oli helppo nakki ja sai tuvan näyttämään kodikkaalta.

Aamupalan jälkeen neuloin hiukan ja mietiskelin päivän ulkoilureittiä. Luvassa ensimmäinen kunnon lenkki lähistöllä sijaitsevalle retkeilyalueelle.

Tupa on niin kodikas ja hauskaa kun kaikki toiminnot sijoittuvat samaan tilaan. Myös siivouksen ja järjestelyn kannalta loistoratkaisu. Talossa on muuten ihanasti hyvin maltillinen "asuinkerros" ja kaikki varsinainen sotku tapahtuu kellarissa. Kulissi siististä kodista on (olisi) siis varsin helppo pitää pystyssä.

Tavarat alkavat löytää paikkaansa. Pahin puute on edelleen vaatekaapin puute, jonka vuoksi kaksi makuuhuonetta on edelleen täysin kaaoksessa.

Sitten luonnon helmaan. Uudesta maastokarttasovelluksesta huolimatta eksyin monta kertaa, mutta löysin myös kauniita maisemia. Loppusyksyn koruttomat värit puhuttelevat.

Photobomber se onnistuu aina.

Ulkoilun jälkeen oltiin vastassa nuohoojaa, joka kävi tarkistamassa tilanteen. Kaikki hyvin talven lämmitystä ajatellen. 

Tulia emme ole vielä takkoihin tehneet, mutta eiköhän sekin lähipäivinä koeta. Sormia syyhyttää erityisesti leivinuuni ja siinä valmistuvat pataruuat, leivät ja pizzat.

Kotipäivä, tämän voimalla jaksaa taas. 

Kaunis syksy, ihana koti ja oma lauma, sydän on kiitollisuutta täynnä.

Tuvan uudet verhot

Kyllä Marimekon verhot vaan kuuluu meidän kotiin.

Rivarissa ne olivat Fokukset, jotka valitettavasti olivat saaneet niin paljon kekäleitä päällensä että olivat aika reikäiset kun kämppää tyhjennettiin.

Tähän taloon kaipasin jotain vähän perinteisempää. Hillityn sävyistä mutta näyttävää. Valinta osui Marimekon Satula-kuosiin. 

En omista ompelukonetta, joten teetin verhot ompeluineen liikkeessä. Hintaahan niille tulee, mutta sijoitus on pitkäikäinen ja niin meidän näköinen.

Muutos oli kyllä mieletön verhottomaan tupaan nähden; alkuun tuntui pimeältä, mutta samalla tupa sai niin paljon kodikkaamman ilmeen.

Tuvassa on yksi suurempi ja yksi pienempi ikkuna, joten Satula-verhot menivät isoon ikkunaan. Pienempään laitoin Ikean valmispellavaverhon vain yhdelle puolelle, jotta valoa tulisi kuitenkin sisään. 

Keltaisen maton myötä tupa on kovin keltainen. Ehkä se talven jaksaa ilahduttaa, mutta tulevaisuudessa seinät ja lattia tulevat saamaan uutta väriä.

Tuvan valaisin on myöskin "uusi". Halusimme perinteisen, talon ikään sopivan mutta yksinkertaisen kattokruunun ja sopiva löytyi Wiljamista Tampereelta. Miehellä sattui olemaan juuri Tampereen ohi ajoa joten noutokin onnistui, ja valaisin sopii kyllä tupaan aivan loistavasti ja oli juuri sitä mitä etsimme.

Erään vapaan sunnuntain aamuna

Lokakuun toinen. Pitkät varjot, etelän ruska on kauneimmillaan.

On tullut tavaksi pitkinä, kiireettöminä aamuina keittää kuppi kahvia mukaan ja lähteä koirien kanssa "tarkastamaan tilukset" eli kiertämään tontti. 

Tervetuloa aamukierrokselle :)

Pelargonit ovat edelleen pihalla, koska kukkivat täysillä ja yöt ovat vielä pysyneet lämpiminä. 

Häivähdys kesästä, ruusut kukkivat vielä. Tontilla on todella paljon ruusupensaita, ovat ihania tuoksussaan ja väreissään mutta valitettavasti tuovat sen verran ampiaisia ja tukkivat kulkuteitä että tuleva kokemaan kovaa karsintaa.

Tällä penkillä haluaisin juoda aamukahvini vielä mummuna. Pientä laittoa se kaipaisi mutta kestää istumista vielä juuri ja juuri. Voisiko paljon parempaa aamukahvipaikkaa ollakaan.

Tontilla on myös valtava vaahtera ja paljon sen pieniä poikasia. Onneksi mies googletti tänään, että haravointi on täysin turhaa puuhaa. Uskoin ilomielin.

Diy amppelit ja muuta viherkasviasiaa

Viherkasviamppelit ovat näyttäviä, mutta väliaikaisten asuntojen ikkunoille en ole niitä saanut aikaiseksi laittaa. Nyt vanhojen, venytettyjen ikkunoiden eteen niitä suorastaan kaivattiin joten tuumasta toimeen.

Yllä valmis amppeli ilman asukkaita.

Taimet ostin torista, kuningaskissusta ja posliinikukkaa. Tulivat nätisti ja nopeasti postissa. Netistä vähän katselin sopivia amppeleita, mutta ei jotenkin huvittanut tilata postitse niin painavaa tavaraa ja kalliitakin olivat. Yhtä toista projektia varten tuli hankittua juuttinarua, joten päätinkin sitten kokeilla amppelin solmimista itse. Netissä on näihin paljon ohjeita, mutta päädyin lopulta mahdollisimman yksinkertaiseen ja simppeliin malliin, ohje on TÄÄLLÄ. Ohje ei ole kovin havainnollinen, ja piti vähän itsekin pähkäillä miten tuo aloitus on tarkoitettu, muutama lisäkuva ei olisi ollut pahitteeksi. Mutta ratkesi tämä pulma, ja mieskin innostui lopulta solmimaan. Tosin hieman tasaisempaa jälkeä tuli, kun vain yksi ihminen solmi, kahdestaan varmasti solmujen kireyksiin jää vähän eroja.

Sopivat ruukut löysin Prismasta punaisen lapun kera, hintaa jäi pari euroa kappaleelta. Tämä on muuten hyvä vuodenaika ostaa puutarhakamppeita, ovat monessa paikassa hyvissä tarjouksissa.

En halunnut ruukun alle tupsua, siksikin tästä mallista tykkäsin. Homma lähtee käyntiin leikkaamalla 4 pätkää narua (omat olivat n. 3,5-metrisiä) ja yhdistämällä ne josefiinansolmulla pareittain niin, että valmiista solmusta lähtee yhteensä 8 narua. Tämän jälkeen verkkoa solmitaan niin että otetaan aina kaksi vierekkäistä narua solmintaan.

Hommaa helpotti huomattavasti amppelin asettaminen isolle pöytäpinnalle ja alkusolmun teippaaminen kiinni pöytään.

Josefiinansolmun jälkeen tehtiin merimiessolmut, jotka on tarkoitus saada n. ruukun puoliväliin. Ruukkua kannattaa sovitella amppeliin solminnan aikana.

Merimiessolmujen jälkeen tehtiin ruukun yläreunan kohdille hevosenhäntäsolmut. Sitten vielä pari solmua haluttuihin kohtiin koko narunipulla ja volaa, valmista tuli.

Kuningaskissus pääsi keittiön pohjoisikkunalle. Koukku on hieman hankalassa paikassa jonka vuoksi amppeli piti jättää melko korkealle, toivotaan että se kuitenkin tarvittavan valon onnistuu onkimaan.

Tuvan länsi-ikkunalle laitettu posliinikukka on melko heiveröinen eikä siinä ole vielä montaakaan lehteä. Hieman epäilyttää noinkohan se tuosta lähtee. Tämänkin paikkaa pitää vielä hieman säätää kun saamme verhot asennettua paikoilleen.

Terassilla oli entisen asukkaan jäljiltä muutama pelargoni, jotka myös pääsivät ruukkuihin. Ne jätin kuitenkin vielä ulos kun yöt ovat edelleen lämpimiä. Terassilta valmiiksi ruukutettuina ne on helppo sitten hallaöiden koittaessa nostaa kuistille talvehtimaan.

Niitä ja näitä, kun on vähän vaikea kirjoittaa

On jotenkin niin paljon kaikkea, että on vaikeaa saada kokonaista blogitekstiä aikaiseksi. Omenoita, pihahommia, sisustusta, uusia juttuja, tunnelmointia, maisemia, onnea. Ja jotenkin niin isoja juttuja itselle, ettei niitä oikein saa sanoiksi. Koti, oma koti. Niinpä taas tarjolla vain pikku palasia.

Kuvat on edelleen puhelimesta, ja laatu alkaa olla kyllä aika kauheaa. Sisällä on niin hämärää iltaisin ettei täällä varmaan saisi kamerallakaan paljon parempaa aikaan. Pimeyteen on onneksi valoa luvassa, kun pari valaisinta on jo matkalla meille. Muuten sama hujanhajan-linja jatkuu, kaikki on iloisesti levällään.

"Uusi" senkki vihdoin muutamassa kuvassa. Yksinkertainen koivupuinen kaluste, joka säilöö sisäänsä mahtavan määrän tavaraa. Torista satasella. Tori on kyllä aivan mahtava juttu, siellä on kaikkea! 

Alkuperäinen ajatus oli lyhentää vähän senkin jalkoja, jotta se jäisi ikkunan alareunan tasalle. Nyt se on n. 3cm liian korkea. Mutta veikkaanpa että ajatukseksi jää, ei se kauheasti silmää häiritse ja jotenkin sääli lähteä vanhaa kalustetta pätkimään. Meinasin ihan alkuun myös maalata sen mutta se vasta sääli olisikin... joten ehkä vetimet vaihtuvat jossain vaiheessa, ehkä ei. 

Ihanaa yksinkertaista muotoilua ja sopii tähän taloon kuin herne nenään.

Iltapäivisin aurinko porottaa kahdesta ikkunasta sisään. Lämmittää ei ole vielä tarvinnut yhtään ja edelleen aurinkoisten päivien iltapäivinä laitamme ilmalämpöpumpusta viilennystä päälle.

Muita uusia hankintoja:

Kaj Franckin uustuotannossa olevat Scandia-aterimet.

Aterimista olisi voinut kirjoittaa kokonaisen tekstin, mutta lyhyesti vaiherikkaasta aterinhankinnastamme: Rivarissa meillä oli setti Iittalan Piano-aterimia, jotka olivat nimeään myöten suosikkejani. Ihanan jykeviä, tyylikkäitä, jopa vähän ylellisiä. Tulipalon jälkeen asunnossamme kävi varkaita (kuten kuulemma aina palopaikoilla käy) ja Piano-aterimet kelpasivat. Siis varas, joka vie haarukoita, aikamoista.

Vuokratalossa meillä oli Savonia-aterimia ja olemmekin käyneet monen monta keskustelua, mitä sarjaa sitten uuteen kotiin hankitaan. Olimme jo päätyneet Iittalan Artikiin, siksi että meillä on jo ko. sarjan salaattiottimet ja se on aika hyvä kompromissi (myös hinnaltaan) Pianon (josta mies + suurin osa ihmisistä ei tykkää koska se on raskas ja painava, häh?!) ja Savonian (suomalaisten suosikki ilmeisesti, oikeasti 100% haastatelluista äänesti sitä koska se on vaan niin perus) välillä. 

Kun ostopäätöksen aika koitti, huomasin että Scandia olikin tullut uustuotantoon. Wau! Meillä oli tätä kotikotona, ja muistan miten en tykännyt lusikoista koska ne olivat niin pyöreitä ja kuppimaisia. Suosin ennemmin Savoniaa, hehheh. 

No tästä muodosta nyt 2010-luvulla tykkäsinkin ja niin tykkäsi myös puoliso ja näitä meille nyt sitten tuli. 

Tässä välissä käytimme pelkästään Sorsakosken vanhoja haarukoita ja veitsiä ja täytyy sanoa, että niissä muotoilu kolahtaa mutta käytettävyys on kyllä nykyihmiselle hieman heikko. Scandiaa on muuten nyt hieman muotoiltu "nykyihmiselle sopivaksi", eli ilmeisesti myös aterinten koko on kasvanut, kuten myös lautasten ja lasien.

Aterinten mukana otin muutaman Sarjaton-mukin, ihan vaan koska halusin. 

Teehetket vanhassa talossa odottavat <3

Tykkään jotenkin todella paljon näiden Sarjaton-mukien koosta ja muotoilusta. Meillä kaikki ovat ihanasti vähän eri paria.

Sit näitä omenajuttuja... Mehustamolle lähti kaksi saavillista, toiveina mehu ja siideri. No saatiin vain mehua koska mehustamo vahingossa pastöroi koko satsin... Tekivät meille sitten omista omenoistaan vielä erän ilman pastörointia, mutta ei se kyllä tuplahiivasta huolimatta oikein kunnolla käy että en oikein tiedä mikä meni vikaan. Mutta eipä se meille varmasti pahaa tee valita mehu siiderin sijaan :)

Omenoita on lisäksi hillottu kyllästymiseen saakka. Vielä olisi tarkoitus kuivata kuivurillinen ja siinä taitaa sitten olla omenavuosi 2016. 

Ja loppuun vaan sekalaista settiä meiltä. 

Syksy se on niin ihanaa aikaa. Kaiken yllämainitun, mutta myös sukkien ja pimeiden iltojen vuoksi.

Terasille hankimme aurinkopaneelivalosarjan. Meillä oli rivarissakin yksi ja tykästyin, se syttyy ja sammuu omia aikojaan ja valo on mukavan himmeä, ei sellainen valonheitin-tyyppinen kuten sähkövaloissa. Tuo oikealla möllöttävä iso pallo on muuten kuu.

Pihalla on tullut huhkittua siimaleikkurin kanssa. Se on ihana vempele! Piha siistiytyy kovaa vauhtia ja heinikon alta kuoriutuu kaikkea vanhaa ja kaunista kuten tämä vanhan kivijalan päälle tuotu reki ja sen takana seisova pieni hirsimökki.

Kalusteprojekteja on aloiteltu Ikean jakkaran verran. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun olin ensin kieltänyt ostamasta keltaista jakkaraa ja aloin sitten maalata omaani keltaiseksi... Because I can, vai miten se meni.

Tänään olen hyvin harvinaisesti yksin kotona ilman koiria ja se on hyvin kummallista. Hiljaista ja jotenkin kuollutta. Jos on lauma tärkeä koirille, niin on se sitä näköjään emännällekin.

Tänään isoisäni täyttää 96 vuotta. Soitin hänelle ja oli aivan ihanaa kuulla tuttua ääntä ja juttua. Hän totesi, ettei tämä luku 96 nyt oikein mitään ole, että neljän vuoden päästä sitten juhlitaan. Tykkään asenteesta, superpappa <3