Unelmat toteutuvat ja miltä se sitten tuntuu

Vuosia olemme haaveilleet; "sitten maalla". Ja nyt me sitten oikeasti olemme maalla. Unelma on toteutunut ja miltä se tuntuu? 

Vähän sekavalta. Onnelliselta, uskomattoman onnekkaalta että asiat lopulta kääntyivät näin ja silti hieman pelokkaalta; mikä työmäärä meitä odottaakaan.  Saammeko pitää tämän onnemme? Tuleeko vielä mutkia; hometta, isoja remppoja joihin meillä ei ole varaa, tulipaloja? 

Etukäteen jännitti viihdymmekö sittenkään pitkän työmatkan päässä ja kaukana palveluista, nyt puolentoista viikon kokemuksella voin sanoa että kyllä viihdymme ja mahtavasti viihdymmekin. Kyllä tämä on niin meidän juttu!

Sotkua, keskeneräisyyttä ja pahvilaatikoita on vielä siellä ja täällä joten kuvat ovat taas random räpsyjä puhelimesta. Kamera piileskelee edelleen jossain pahvilaatikoiden syövereissä.

Uudet hoodsit. Peltoa ja peltoteitä. Aamuisin kuuden aikaan on ihan huippukaunista, kirpeää ja sumuista. Haukka ja peura bongattu aamuhämärissä.

Meillä ei ole vielä keittiössä ruokapöytää, ja onneksi säät ovat suosineet ja ruoka on valmistunut jo monena päivänä pihalla. 

Kaasugrillivuosien jälkeen meille hankittiin Weberin hiiligrilli. Ruuasta tulee kyllä ylivoimaisesti parempaa kuin kaasulla, se hiilen aromi on aivan lyömätön. Ja onhan se nyt nättikin!

Puutarhahommien makuunkin on päästy heti suorilta. Rikkaruohojen kitkemistä, sitä riittää. Etanoita on hirvittävästi kun kaikkien puskien juuret ovat heinittyneet; ensiavuksi tiukkaa kitkentää ja katsotaan mitä sitten jos se ei auta. Assarit tietty mukana joka puuhassa.

Omenasouviakin on riittänyt, on tehty hilloja ja piirakkaa ja ensi viikolla lähtee iso satsi mehustamolle. Mehun lisäksi teemme osasta siideriä. Ja kuivatakin pitäisi. Ja tehdä lisää hilloa. Kolme suurta omenapuuta antavat melkoista satoa.

Sisäkuvia ei oikein voi vielä ottaa kun kamat ovat niin hujan hajan.

Toria olen kyylännyt silmä kovana ja sen kautta olemme jo hankkineet senkin (senkki, senkin senkki!) tupaan sekä Billnäsin työpöydän. Näistä lisää myöhemmin kun ovat kuvauksellisessa kunnossa.

Makuuhuoneesta on jo muutaman tiukkaan rajatun kuvan saanut otettua.

Pinnatuoli löytyi kierrätyskeskuksesta vitosella ja toimittaa yöpöydän virkaa. Makuuhuone on kokonaan hirsipinnalla, ja saa toistaiseksi ollakin. Joku on hirret mennyt petsaamaan tai pinnoittamaan joten hieman niissä on sävyä mikä ohuesti harmittaa, onneksi nyt ei maalipurkkiin sentään sutiaan upottanut.

Pellavalakanat ja hirsiseinät, ai että. Hyvin ollaan nukuttu.

Sananen lakanoista; pellavalakanat jakavat mielipiteitä ja itse olen ehdottomasti kannattajien puolella. Rakastan pellavan viileyttä ihoa vasten ja sitä ettei se hiosta ollenkaan. Talvella se kuitenkin lämmittää. Nämä lakanat ovat H&M home mallistoa, kohtuuhintaiset ja itse olen niistä tykännyt. Jopa niin paljon että harkitsen toisenkin pussilakanan hankintaa.

Koiratkin tuntuvat viihtyvän. Niille on iso aidattu piha, treenikenttä vanhassa hevoshaassa, jälkipeltoa sekä naapurit joilla on haukkuvat mukavasti ärsytettävissä olevat koirat sekä elämää pihamaalla. Muutto meni mukavan stressittömästi (tavoista poiketen) ja pojat ovat olleet heti alusta asti kuin kotonaan.

Työkaverini arveli että ne aistivat meidän ihmisten rauhoittuneen tunnelman sekä sen että koemme olevamme kotona. Haluaisin itsekin uskoa näin <3

Ensitunnelmia omasta kodista

Huh, täällä sitä ollaan, kotona <3

Kamppeet on vielä hujan hajan mutta tässä pieniä maistiaisia ensimmäisistä tunnelmista.

Enimmäkseen olo on jotenkin hämmästyneen pöyristynyt, unelma hirsitalosta maalla on oikeasti toteutunut. Haaveena on täällä vanheta yhdessä ja hoidella tiluksia. Pyrkiä omavaraisempaan, yksinkertaisempaan ja luonnon vaihteluita seuraavaan elämään.

Talo on vuodelta 1949. Sitä on aikojen saatossa remontoitu mutta ilahduttavan niukasti ja vanhoja yksityiskohtia säästäen. Samaa remontointipolitiikkaa aiomme toteuttaa itsekin. 

Talo on pohjaltaan rintamamiestalon tapainen; keskellä on hormi ja huoneet sen ympärillä. Keskikerroksessa on tupakeittiö ja kaksi huonetta, kellarissa pesutilat, sauna, varasto ja hillokellari. Talon vintti on rakentamatonta kylmää tilaa. 

Tavaraa olimme vuodessa saaneet hamstrattua pakettiauton ja kahden peräkärryllisen verran, eikä sitä kyllä kauheasti ole tarvetta haalia enää lisää. Astiakaapit pursuilevat (johan niitä kuppeja tuli talvi kirppiksiltä kannettua...) ja tavaraa on pakattu vintillekin säilöön. Kalusteitakaan ei juuri tarvita, talo on tarjonnut vinttinsä kätköistä monta tarpeellista. Joitakin säilytyskalusteita ja työpöytä on vielä etsinnässä mutta ne eivät ole kiireellisiä, hankitaan sitten kun jossakin tulee edullista vastaan.

Näkymä keittiön ikkunasta

Makuuhuoneen pönttöuunin karhuluukku

Keittiön maisemia

Aurinkoa aamuhetkiin; keltainen Moccamaster

Vintiltä ja tallista löytyi liuta kalusteita jotka pääsivät pesun kautta takaisin käyttöön. Maalia kaipaa muutama kaveri kylkeensä.

Porvoolaisesta vanhantavaran liikkeestä ostin läksiäislahjakseni mainion värisen Feuerhandin

Omenoita ehditty jo poimia ensimmäinen Ikeakassillinen

Keli on vielä hellinyt kesälomalaista; kuisti kylpee auringossa.

Tervetuloa syksy

Ennen muuttohässäkkää kävimme lataamassa akkuja ja juhlimassa pyöreitä vuosia täyttänyttä veljeäni mökillä.

Taivas antoi aurinkoa, sadetta ja myrskyä, ihan kuin oltaisiin siirrytty kesästä syksyyn yhden viikonlopun aikana.

Perjantaiaamu oli aurinkoinen ja lämmin, ja vietimme aikaa laiturilla. 

Kävin joka aamu aamu-uinnilla vilpoisessa mutta niin virkistävässä järvivedessä. Laiturin päässä vedessä yritän aina painaa kesää ja maisemaa verkkokalvoilleni talven varalle.

Synttäripäivänä meillä oli alkuruuaksi rapuja ja pääruuaksi rosvopaistia. Rosvopaisti on oivallista mökkiruokaa isolle porukalle, sen valmistaminen on hauskaa ohjelmaa ja syötävää tulee kerralla paljon. Lisukkeiksi teimme uunijuureksia, sienisalaattia oman pihan rouskuista (karvarouskuja on paljon!), coleslawta, melonisalaattia, perunasalaattia sekä leipää ja lohilevitettä.

Kaivoimme isäni kanssa rantaan kuopan ja vuorasimme sen kivillä edellisenä iltana. Aamulla virkuimmat tekivät kuoppaan tulet ja kuoppaa lämmitettiin 4-5h. Sitten sinne haudattiin foliolla ja märällä sanomalehdellä käärityt lihat (possua, lammasta ja poroa) ja ne kypsyivät kuopassa n. 7-8 tuntia.

Olemme kerran aiemminkin tehneet rosvopaistia ja teimme nyt saman havainnon, että parasta tulee rasvaisesta possun lihasta. Aiemmalla kerralla meillä oli kuopassa hirvipaisti, joka jäi todella kuivaksi. Nyt poroon laitoimme pekonia ympärille, mutta siitä huolimatta paistin sisimmät osat olivat hiukan kuivia. Lampaat olivat nyt paloina ja niistä tuli myös erinomaisia.

Päivällä kävimme paikallisella venelaiturilla kodassa makkaranpaistossa ja seurasimme kun tuuli yltyi ja nosti järven vaahtopäille.

Illalla keli oli vilpoinen mutta urheasti katoimme illallisen ulos. Tunnelma olikin aika mieleenpainuva kun 8 aikuista ja 5 lasta söimme pitkän pöydän ääressä pipot, villapaidat ja käsineet yllämme.

Ravut ostimme valmiiksi keitettynä paikallisen K-kaupan tiskistä. Rapujen syönti oli suurimmalle osalle ensimmäinen kerta (meille toinen), joten ohjeita katsottiin netistä. 

Sadonkorjuuaika olisi parhaimmillaan. Mättäissä on puolukkaa, sieniä on valtavasti ja puskat notkuvat tyrniä. Vaan tänä syksynä emme taida sadonkorjuuseen ehtiä.

Perheen kanssa vietetty aika on todellista laatuaikaa, vaikka meteli on melkoinen äänekkäässä suvussamme, koiria ja lapsia saa jatkuvasti tarkkailla ja mökki on tupaten täynnä tavaraa, vaatetta ja kenkää. Vaikka mukavaa on myös aina palata omaan rauhaan. Arjen ja juhlan onnistunut combo, siitä se onnellinen elämä taitaa koostua.

Last moments

Tämä koti oli meille täydellinen tähän tilanteeseen. Porvoo ja porvoolaiset kohtelivat meitä hyvin.

Vaan on aika jatkaa matkaa. Laskimme että tuleva koti on mieheni 22. ja minun 15., että onhan tässä tullut muutettua. Kovasti olen uhonnut muuttavani nyt viimeistä kertaa, että seuraavan kerran sitten palvelutaloon. Vaan saapa nähdä... mikään kun ei tunnu olevan niin varmaa kuin yllätykset ja muutos.

Telttaretki koirien kanssa

Kesäloma kotosalla on ollut ihana, mutta n. viikon kohdalla alkoi seinät kaatua niskaan ja oli päästävä reissuun. Suunnittelin yhdenyön reissun Evolle. Mies kieltäytyi lähtemästä, joten suunnitelma oli vain itselleni yhden koiran kanssa, suunnitelma alkoi kuitenkin olla niin houkutteleva että mieskin innostui ja niinpä suuntasimme Evon retkeilyalueelle koko porukalla.

Evolla on paljon polkuja ja laavuja, me päätimme keskittyä koillisosaan jonne lukemani mukaan Evon retkeily on enemmän siirtymässä, suosittujen länsiosan järvien sijaan.

Ennen kuin olimme edes päässeet liikkeelle parkkipaikalta, toinen koirista oli kierinyt kakassa ja toinen oksensi. Hyvillä mielin kävelemään siis :)

Tämä oli ensimmäinen telttaretkemme koirien kanssa. Vanhemman kanssa on yövytty teltassa pari kertaa Jukolan viestissä ja omalla pihalla, nuorempi ei ole teltassa ollut ikinä.

Meillä oli mukana 30-litrainen reppu ja 60-litrainen rinkka ja siellä siis kahden ihmisen + koirien varusteet. Ruuassa ei nyt säästelty vaan pakattiin mukaan mm. makkaraa ja sinappia. Juomavesi kannettiin (mukana juomapullojen lisäksi 3l vettä mikä riitti ihan hyvin vaikka keli oli lämmin), ruuanlaittovesi otettiin järvistä.

Ajoimme auton Kelkutteelle ja lähdimme talsimaan Savottapolkua pitkin, siitä kohti Hakojärveä jossa pidimme pikku tauon.

Maasto oli mukavaa suomalaista metsämaisemaa, havumetsää ja järviä. Jotenkinhan se harju järvien välissä suomalaisen sielua koskettaa ja tämä oli juuri sitä. Maastoa leimaavat myös huomattavan suuret siirtolohkareet joita oli pitkin matkaa, osassa hienoja railoja ja onkaloita.

Sieniä oli hirveästi ja hieman mieltä pahoitti jättää ne keräämättä. Tässä nyt ilmaisena sienivinkkinä, että Evon Kelkutteen parkkipaikalta lähtee polku jonka varressa on PALJON kantarelleja ja mustatorvisieniä.

Ilvesreitistö on yhteensä n. 70km mittainen Hämeenlinnan seudulle merkitty vaellusreitistö, ja meidänkin kävelemät polut oli tällä ilveksen tassulla merkitty. Alueella on laaja polkuverkosto ja paljon laavuja joten sieltä varmasti jokainen löytää tarpeensa mukaisen reitin lyhyelle tai pidemmälle vaellukselle.

Leiriytyä saa jokamiehenoikeuksin, mutta toivotaan laavujen ympäristön käyttöä sekä sitä ettei samaan paikkaan jäätäisi useammaksi yöksi.

Pidettiin pikku tauko Hakojärven rannalla jyrkänteen päällä, oli hieno paikka! 

Tästä oli kuitenkin vain pikkuisen matkaa määränpäähämme Sorsakolun laavulle, joten emme jaksaneet Trangiaa kaivella vaan söimme pari näkkäriä ja joimme ja jatkoimme sitten matkaa.

Koko matkalla näimme vain yhden lenkkeilijän ja Sorsakolulle mennessä tuli joku prätkällä vastaan. Sorsakolun laavulla oli porukkaa ja tulet, kävelimme siitä vähän matkan päähän ja pystytimme teltan. 

Laavuporukka olikin sitten päiväretkeläisiä, ja sieltä käytiin kohteliaasti kysymässä sammutetaanko nuotio kun olivat lähdössä. 

Teltan pystytettyämme haimme vettä järvestä ja ryhdyimme ruuanlaittoon, ja mies lähti kalaan. Hiestä kosteat kamppeet ripusteltiin puiden oksiin. Ostimme ennen reissua avaruuspeitteen koirien alustaksi, ja se oli näin hyvällä säällä kiva myös istuma-alustana ja siihen oli kätevä levitellä tavarat.

Koirat kävivät heti levolle, reilu 10km kävely oli vähän enemmän mitä he odottivat lenkiltä.

Illan päälle kävimme vielä notskilla laavulla, syötiin ne päivän kannetut makkarat ja mies kalasteli vielä saaden kolme pikku haukea.

Sorsakolun laavu oli hienolla paikalla kahden pienen järven välissä. Siellä on käymälä ja komposti sekä polttopuita. Roskiksia sen sijaan ei ole vaan Evolla retkeillään roskattomasti, vieden pois kaikki mitä tuodaan.

Ilta oli kaunis, lämmin ja tyyni. Ennen laavulle lähtöä tuli muutama vesipisara mutta ei se sateeksi yltynyt. Yölläkin oli lämmintä ainakin 15 astetta joten teltassakin tarkeni.

Telttayö ei mennyt koirien kanssa ihan odotusten mukaisesti... Ensin toinen ei tyytynyt kohtaloonsa nukkua teltan eteisessä, vaan halusi sisälle ja tunki itsensä pariin otteeseen sisä- ja ulkoteltan väliin. Yö oli muutenkin levoton, koirilla kuuma ja ihmisiä ei nukuttanut. Aamulla vilkaisin eteiseen eikä siellä ollut yhtään koiraa!

Koirat onneksi olivat teltan vieressä mutta hieman treenejä tämä kaipaa... Voin vaan kuvitella elämää jossain leirintäalueella missä on muitakin, koirathan eivät tuossa eteisessä tule pysymään.

Oli kuitenkin ihanaa nousta aamulla metsässä teltasta. Keittelimme aamukahvit ja -puurot, pakkasimme kamppeet ja lähdimme kävelemään Sorsajärven eteläpuolta kohti Hakovuorta.

Reitti kulki aika pitkälti tietä pitkin, keli oli edelleen lämmin mutta vettä satoi hiljakseen. Kävimme Hakovuoren näkoalapaikalla ja siitä kävelimme Koveron laavulle, missä keitimme loput eväät. Myös tämä laavu oli tosi hienolla paikalla korkealla kallion päällä. 

Koverolta oli enää muutama kilometri takaisin autolle.

Sukkia muuton alta

Keskeneräisiä neuletöitä on niin hankalaa pakata järkevästi että oli pakko tehdä vähän valmiiksi näitä ikuisuusprojekteja. Muuten on neuletehtaalla ollut hiljaista.

Broken Seed Stitch -sukat ovat Ravelryn mukaan valmistuneet 16. tammikuuta, nyt sain ne vihdoin prässiin (=kasteltu froteepyyhe saunan lauteilla) ja kuvattua. Malli on tosi kiva ja tuo nätisti esille moniväriset langat, mutta jotenkin neulominen tökki ja valmistuttuaan en tykännytkään näistä, niinpä hylkäsin ne kaapin perälle. Nyt näyttävätkin taas ihan kivoille, eihän sitä tiedä vaikka pääsisivät käyttöön. Lankana näissä valkoinen Novita Nalle ja maailman ihanimman värinen Nalle Taika monivärinen.

Muita ihania -talvisukat ne vasta tökkikin. Aloitettu 20.3. ja nyt saatettu valmiiksi. Malli on ihan jees mutta ei mun taidoille, kirjoneuleesta tuli aika epätasaista ja osin kiristävän puristavaa ja osittain liian löysää. Etenkin nuo kolmella värillä toteutettavat osuudet olivat liikaa, lisäksi värimaailmakin alkoi kyllästyttää, olinhan jo tehnyt lähes samoista väreistä Anelmaiset. No lopputulos kyllä palkitsi sitten kuitenkin.

Vielä keskeneräisiksi jäivät yksi neuletakki joka tuskin ennen muuttoa valmistuu, sekä kadoksissa olevat vihreät villasukat, mahdollisesti jo muuttolaatikkoon pakatut.