Kesämuistoja ja kukka- ja satokausikatsaus

Ei oikein tunnu syntyvän järkeviä juttuja tekstien muodossa, mutta tässä hieman kuvatunnelmia menneeltä kesältä.

Korona ja etätyöt aiheuttivat kesällä intoa laittaa kesäkukkia, ja talon edustalla olikin koko kesän kukintaa. Tässä kuvassa pionit ovat parhaimmillaan. Takana näkyvän hortensian ajattelin yrittää talvettaa kasvilavassa. 

Pelargonit kokosin tänä vuonna terassin nurkkaan. Uutena tällä kaudella hankin lajikkeet "Dark red cassiopeia", "Sailing" ja "Mårbacka". Alla kuvassa kukkiaan kuitenkin esittelee "Evakko". 

Pelargonien talvetus käy pian ajankohtaiseksi enkä tiedä missä nämä mahtuisi talvehtimaan. Tähän saakka parhaiten olen onnistunut ihan huoneenlämmössä mutta en haluaisi leikata isoja kasveja kauheasti, joten olen pohtinut jos veisin ne ensin kanalaan ja vasta lähempänä pakkasia sisälle. Pistokkaitakin kannattaisi kohta ottaa, mutta se on hankalaa kun kasvit ovat edelleen ihan täynnä kukkia.

Kärhö Ville de Lyon lähti hyvin kasvuun mutta kukinta oli myöhäinen, se kukkii edelleen. Istutin myös pari uutta kärhöä kuolleiden tilalle. 

Kasvihuone on antanut satoa. Ei mitään megamäärää mutta kurkuissa ja tomaateissa ollaan kuitenkin pysytty. Vielä nyt syyskuussakin tomaatteja ja chilejä kypsyy aina lämpiminä päivinä.

Avomaankurkuissa ei onnistuttu tänäkään vuonna, mutta kasvihuonekurkut Louisa ja Delistar antoivat hyvän sadon ja molemmat olivat hyviä lajikkeita. Tomaateista suosikkini on edelleen Sunchocola F1, pieni ja satoisa. Myös Pedrosta saimme tänä vuonna ison sadon. 

Yksi uusista tomaattilajikkeista oli Cuor di Bue. Hyvän makuinen ja hauskan näköinen, mutta kovin montaa tomaattia ei tästä saatu maistaa. Raakileita tuli hyvin mutta eivät ehtineet kypsäksi asti kun putoilivat pois.

Myös kasvimaalta on saatu satoa. Parhaiten onnistuivat lehtikaali, broccolini, Annabelle-peruna sekä villinä rehottavat salvia ja minttu. Kesäkurpitsoja on syöty useampia ja porkkanat ja punajuuret ovat vielä maassa. Hankimme alkukesästä lavoille sadettajan ja se olikin hyvä hankinta.

Pihan marjasato jäi laihaksi. Vadelmia tuli ihan yksittäisiä ja mustaviinimarjaa muutama desi. Punaista viinimarjaa tuli reilusti. Tontin takana onneksi kasvoi mieletön määrä villivadelmia, joista on riittänyt syötäväksi ja pakkaseen.

Kesälampaat

Viime kesänä keksimme etsiä pihallemme kesälampaita laiduntamaan. Meillä on hehtaarin verran peltoa jota emme viljele ja lisäksi vielä erinäistä pusikkoa tontin takaosassa. Löysin Laidunpankista paikallisen lampurin joka etsi lampailleen kesälaidunta ja niin unelma lampaista omalla pihalla muuttui viime kesänä todeksi ja peltoa laidunsi uuhilauma suomenlampaita, joilla oli alkukesästä pässikin mukanaan. 

Tänä kesänä oli tarkoitus reissata joten ajattelimme jättää kesälampaat väliin. Sitten korona sotki reissusuunnitelmat ja keväällä alkoi tuntua ettei kesää tule ilman kesälampaita. Otin yhteyttä samaan lampuriin, suurimmalle osalle lampaista oli jo laitumet sovittuna mutta tarjolla oli pässiporukka, kevään karitsoita. 

Lampurin kanssa yhteistyö sujuu erinomaisesti. Lampuri vastaa laitumen aitaamisesta (lähinnä tarvikkeista, tänä kesännä aitasimme laitumen itse mutta apuakin olisi ollut tarjolla) eikä raha vaihda omistajaa missään vaiheessa. Kaikki voittavat kun me saamme lampaita pihaan ja pellon pidettyä siistinä ja lampaat saavat aterioida koko kesän. No totta puhuen lampaat eivät laidunta kovin siistin näköiseksi jätä, vaan olemme pyytäneet naapurin niittämään pellon vielä lampaiden jäljiltä. Olen myös ollut havaitsevinani punkkikannan hienoista laskemista kun lampaat pitävät heinikon kurissa.

Niin meille saapui alkukesästä yhdeksän hurmaavaa pässikaritsaa. Näistä poikasista huomasi että ne olivat ensi kertaa laitumella ja alkuun oli hieman haasteita saada ne ymmärtämään porteista kulkemisen päälle, mutta kesän myötä pojat ovat oppineet tavoille ja kasvaneet myös aivan valtavasti.

Heti kesän alussa yksi pässeistä loukkasi jalkansa, eikä sitä saatu lääkitsemällä kuntoon joten lampuri haki jalkavaivaisen ja sille yhden kaverin pois, kesän lopullinen pääluku siis seitsemän pässiä.

Pässit ovat valtavan kesyjä ja hellyydenkipeitä, eivät pelkää ollenkaan vieraita ihmisiä ja kaikki vierailijat, erityisesti lapset ovat olleet näihin halilampaisiin aivan ihastuneita <3.

Näitä lampaita ei ole lainkaan koirattu, joten ne eivät ymmärrä mitään meidän Bali-paimenkoiran omatoimipaimennuksen päälle. Bali saa harjoittaa taitojaan vain turvallisesti aidan takaa. 

Näinpä eräänä aamuna naapurin kissankin juoksevan hädissään pitkin lammasaitausta, joukko uteliaita pässipoikia perässään.

Syksyn tullen on taas aika luopua kesäduunareista. Kolme pässiä lähti jo viikko sitten ja loputkin tässä elokuun aikana. Onneksi suurin osa ihan elävänä uusiin koteihin. 
Omia lampaitakin tekisi kovasti mieli, mutta rehupellon ja riittävän vapaa-ajan puuttuessa kesälampaat ovat meille aivan loistava vaihtoehto. Toki ne vaativat hieman silmällä pitämistä ja sitä, että joku on reissujenkin ajan kotona. Varsinaisesti niitä ei tarvitse mitenkään hoitaa, ne pärjäävät, kunhan aita on kunnossa ja juomavettä riittää.

Lampaat ovat kaikessa hölmöydessään jotenkin niin viehättäviä, ja ne tuovat ihanaa maalaistunnelmaa pihapiiriin.

 

Kesän karavaanireissu

 Muistoja heinäkuiselta kesälomareissulta, joka tehtiin kuinkas muuten kuin asuntoautolla. 

Meillä oli aikaa vajaa viikko, ja löysät raamit missä kaikkialla haluttaisiin käydä. Karavaanauksessa kaikkein parasta on, ettei elämää tarvitse suunnitella kovin pitkälle, päätetään vain suunta ja annetaan fiiliksen viedä.

Kesäloman aloitus koronakevään jälkeen tuntui erikoiselta. Yleensä loman alkaessa haluan olla vain kotona, mutta nyt oli kotinurkkia katseltu koko kevät ja kesä ja tuntui kivalta lähteä reissuun heti loman alussa.

Otimme suunnan kohti itää. Porvoossa pidettiin kauppatauko ja siitä ajoimme Valkmusan kansallispuistoon.  Oli jo aika myöhä kun pääsimme sinne, joten kävelimme parin kilsan läntisen keitaan lenkin. Valkmusan kansallispuisto on aika tuntematon puisto Pyhtäällä, mutta suomaisemiensa vuoksi ihan ainutkertainen kokemus. Heinäkuu ja hellekeli oli tuonut puistoon muitakin mutta ei nyt mitenkään ruuhkaksi asti.

Matkalla ajellessa luimme lehtijuttua, jonka mukaan Turun saariston losseille oli 4 tunnin jonot. Me vältyimme kyllä ruuhkilta lähes koko reissun. Mahtava juttu että suomalaiset lomailivat tänä kesänä Suomessa, sekä ympäristön että suomalaisten yrittäjien kannalta!

Valkmusasta ajelimme puskaparkkiin metsätien varteen. Tämä jäikin reissun ainoaksi puskaparkiksi, koska aina reissupäivien päätteeksi teki mieli vesien äärelle yöpymään.

Tämä oli ihan hyvä paikka; rauhallinen, kauniissa metsämaisemassa ja auton takaa aukesi hyvät metsämaastot koirille. Metsässä yöpymisessä on sitä jotain <3

Aamulla nautittiin aamiainen metsän siimeksessä ja otettiin suunta kohti Kotkaa. Matkalla pysähdyttiin uimaan, kuten kaikkina muinakin reissupäivinä. 

Kotkassa menimme Santalahteen, jota tuttavamme oli suositellut. Eikä suositellut turhaan! Odotukset leirintäalueita kohtaan ylitettiin moninkertaisesti. Oltiin paikalla joskus klo 13 maissa ja tilaa oli vielä hyvin. Kuulemma heinäkuussa Santalahti täyttyy joka päivä mutta vaikka se oli täynnä, siellä oli todella väljää ja rauhallista. Ihan meidän autopaikan vieressä oli metsikkö jossa sai käytettyä koirat.

Toiveena oli päästä kesälomalla meren rantaan ja Santalahti on mainio paikka siihen. Siellä on upeita lenkkimaastoja ja hyvä uimaranta, rauhallinen ja väljä sekin. Onpa siellä jopa koirille korvamerkitty oma uimaranta, se oli tosin aikamoisen pusikon päässä ja vettä kyllä riittää ympärillä muutenkin. 

 Palvelut ja huoltorakennukset olivat ihan uusia ja vimpan päälle siistejä. 

Illalla grillailimme ja chillailimme autolla. Koirat opettelivat leirikoirien elämää olemalla remmeissä auton ulkopuolella kiinni, hyvin sujui.

Santalahdessa olimme yhden yön. Aamulla kävin vielä koirien kanssa kiertämässä parin kilsan "merireitin", joka oli kyllä nimensä veroinen, täynnä upeita kalliorantoja.

Ajelimme sitten Kotkan satamaan jossa olikin väkeä. Nautimme hyvät lohikeitot lounaaksi Kuusisen kalamajalla.

Sitten ajoimme Haminaan katsomaan jättiläislipputankoa ja siitä suuntasimme Lemille Säräpirtille. Täällä on ollut tarkoitus käydä aiemminkin mutta aina on mennyt aikataulut tai muut suunnitelmat mönkään. Täytyy kyllä sanoa että olisi kannattanut pysähtyä jo aiemmin. Palvelu, ympäristö ja erityisesti särä olivat ihan 10+. Emme osallistuneet kattaukseen vaan söimme pienet välipalat ja kahvit, ja ostimme särää mukaan.

Matka jatkui kohti Mikkeliä ja yöksi jäimme Löydön kartanon camping-alueelle. Mikä symppis paikka! Mennessämme naisten saunavuoro oli juuri meneillään ja pääsin suoraan rantasaunaan ja uimaan. Illalla grillailtiin grillikatoksella ja tämä kaikki kuului tietysti autopaikan hintaan. Alueella oli muutamia muitakin yöpyjiä muuta jälleen todella väljää ja hiljaista. 

Siitä suuntasimme aamulla Mikkeliin, jossa olikin sitten väkeä niin että lähdettiin äkkiä pois :). Nopea piipahdus Kenkäverossa ja kauppahallissa riitti.

Ajelimme läpi Savon, pysähdyttiin Pieksämäellä uimaan ja kauppaan ja siitä ajoimme Konnevedelle. Kävimme katsomassa Häyrylänrannan, leirintäalue ei oikein miellyttänyt joten lähdimme etsimään puskaparkkia, mutta sitä löytämättä palasimme takaisin Häyrylänrantaan. Alue oli aika ankea mutta ihan hyvin siellä nukuttiin. Uimaranta siellä oli tosi ihana upeine laitureineen ja hyppytelineineen. 

Tästä jatkettiinkin sitten sukulaisten mökille Rautalammin puolelle. Matkaa taitettiin savolaiseen tyyliin mäkisillä ja mutkaisilla sorateillä kymmeniä kilometrejä mikä ei asuntoautolla ole kauhean kivaa... Määränpää toki palkitsi niin maisemien kuin seuran puolesta <3

Kaikenkaikkiaan ihana matka läpi kesäisen Suomen! Alkuperäinen suunnitelma oli suunnata Lappiin mutta korona sotki sen suunnitelman, ei tämä sitten paljoa alkuperäiselle hävinnyt. Kauniita maisemia, virkistäviä järviä, upeat kelit ja paras matkaseura; mikäs siinä reissatessa. Toistaiseksi kotona oleva eläinmäärä hieman hankaloittaa pidempien reissujen tekemistä, ja kyllä autossa asuminen kolmen koiran kanssa olisikin ehkä tukalaa useamman viikon ajan. Vaikka kyllä se Lapin reissu vielä häämöttää haaveissa...

Tuvan remontti osa 3: Keittiö

Viimeisenä viime kesän remontista esittelen teille keittiön. Aiemmat remppapostaukset voi lukea TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. 

Haaveilimme ensin keittiöön täyskorkeista apteekkarin kaapeista ja pyysimme niistä jo tarjouksenkin, mutta lopulta asiaa harkittuamme päädyimme vain uusimaan keittiön pintoja emmekä juuri muuttaneet keittiön toiminnallisuuksia, kun ei niihin neljässä vuodessa ole suurempaa kehitettävää keksitty. 

Keittiön, kuten muunkin rempan ideana oli säästää vanhaa ja pitää budjetti kohtuudessa. Tulen hieman surulliseksi nähdessäni miten hyväkuntoisia ja uusia keittiöitä kaupataan purkutavarakirppiksillä, vaikka kukin tietysti tyylillään.

Yllä olevassa kuvassa näkyy lähtötilannetta. Keittiö oli ihan ok kunnossa mutta värimaailmaltaan vähän tunkkainen, ja näitä keltaisen ja ruskean sävyjä halusimme raikastaa tuvassa muutenkin. Kaapistot ja rungot olivat ehjät (paikalliselta Puustellilta löytyi tieto, että ovat n. 20 vuotta vanhat) ja päädyimme vain maalaamaan ne. 

Jos joku oli keittiörempassa selvää niin se, että halusin laminaattitasojen tilalle puutasot. Saimme myös tasoista tarjouksen keittiöliikkeeltä ja sen nähtyämme päädyimme ostamaan Byggmaxista tammitasoa ja leikkaamaan tasot itse. Tasojen puu oli todella kuivaa ja on vaatinut monta öljykäsittelyä, ja silti ne ovat jo vuoden käytön jälkeen aika elämää nähneen näköisiä. Vaan se on toki puutasoissa tarkoituskin että elämä näkyy, ja hiomallahan niitä sitten voi halutessaan uudistaa.

Kaapit ja rungot purettiin ja roudattiin vintille, jossa mies ruiskumaalasi ne. Rungot ovat samaa sävyä seinän kanssa (Tikkurila G487) ja ovet sävyä L487, kontiainen. Tuo kontiainen on muuten aivan ihana lämmin harmaan sävy joka tulee varmasti näkymään talossa vielä muuallakin. Vetimien vaihtoa harkitsin mutta päädyimme kuitenkin pitämään ne ennallaan.

Maalin pysymisestä kaappien pinnoissa ei ollut mitään takeita, mutta nyt vuoden jälkeen kaapit ovat edelleen siistit joten kannatti kokeilla.

Kulunut posliininen tiskiallas vaihdettiin Stalan terästasoon, joka mittojen mukaan tilattuna taisikin olla koko remontin kallein yksittäinen hankinta. Terästaso on käytössä huoleton ja ihana ja isot altaat oikein käytännölliset. 

Lavuaarin ja lieden yllä olevat laatoitetut välitilat jätettiin ennalleen. 

Keittiössa oli muutama itse nikkaroitu osa, kuten yllä näkyvä runkokaapistojen väliin jäävä taso. Ikkunan takia sen täytyy olla juuri tietyn korkuinen. Tuo avohylly oli hieman vaivannut alusta saakka, toisaalta se oli käytännöllinen ja kotoisa, mutta näytti aina jotenkin sotkuiselta ja keräsi ihan hirveästi pölyä. 

Sain idean korvata tuo osa senkillä tai lipastolla, ja kuin ihmeen kaupalla Torista löytyikin juuri sopivan levyinen senkki eikä hakumatkaakaan ollut kuin parikymmentä kilsaa. Hieman jalkoja lyhentämällä se sopi juuri tuohon väliin. Ensin oli tarkoitus maalata senkki keittiön väreihin, mutta tuo turkoosi jaksaa jotenkin ihastuttaa joten ainakin toistaiseksi se on saanut pysyä keittiön väripilkkuna. Toinen lipasto-onnenkantamoinen löytyi tätä kohtaa vastapäätä, jossa oli myös itse rakennettu osa, näkyy postauksen ylimmässä kuvassa. Siinä meillä on päällä kahvikone ja se on suoraan leivinuunia vasten. Siihen löysin fb-kirppikseltä myös juuri sopivan lipaston (edukkaaseen 25e hintaan) ja saimme siihen kätevää säilytystilaakin. Lipasto on maalattu ruskeaksi ja on myös saanut pitää värinsä. Jotenkin ihastuttaa vanhojen maalattujen kalusteiden patinoituneet pinnat, eikä niitä tarvitse itsekään käytössä varoa.

Yksi kierrätyskaluste löytyi vielä ylimmässä kuvassa hämärästi näkyvään, keittiön runkojen ja jääkaapin väliseen tilaan. Siihen halusimme kalusteen jossa säilyttää kierrätystavaroita, ja ostin siihen Torista Ikea Stenstorp -tarjoiluvaunun. Kierrätyskamat tosin ovat edelleen pahvilaatikoissa mutta jospa siihen jotain kauniita koreja tai muita säilyttimiä joskus tulisi vastaan. Tarjoiluvaunu toimii hyvänä aputasona kokkaillessa, se sijaitsee liettä vastapäätä. Viime viikonloppuna meillä oli ystäviä kylässä ja keittiössä hääräsi monta kokkia, ja tasot riittivät kivasti isommallekin porukalle.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat keittiöstä. Värimaailma raikastui ja ilme siistiytyi, mutta keittiössä säilyi huvikumpumainen värikkyys. 

Pihasaunaksi

Jo maalle muuttaessamme yksi keskeisistä haaveista oli pihasauna. Tällä tilalla sellaista ei valmiina ollut, mutta pihassa seisoi vanha hirsimökki ja viime joulun alla siitä valmistui meille tunnelmallinen pihasauna.

Saunasta ei juuri ennen-kuvia ole, mutta alla oleva kuva on vuodelta 2016 kun muutimme tänne. Mökki on toiminut eläinsuojana ja siellä on asunut ainakin kalkkunoita. Se oli maapohjainen ja siinä oli heinää kasvava katto. Mökki on siirretty jostain tälle tontille ja sen hirteen on kaiverrettu luku 1762, tuskin vuosiluku nyt kuitenkaan :). Hirret olivat hyväkuntoisia.

Mökkiä nostettiin ja alle lisättiin pari kerrosta harkkoja. Heinää kasvava katto oli kaunis, mutta se piti vaihtaa turvallisuussyistä huopakattoon. Lattiaan valettiin betoni. Hirsien välejä tiivistettiin pellavariveellä.

Saunaan tehtiin väliseinä, jotta siihen saatiin myös pieni pukutila. 

Kiuas rakentui pitkällisen pohdinnan jälkeen omin käsin. Siihen hyödynnettiin appivanhempien vanhaa kiukaanluukkua, romukaupan valikoimaa ja siinä lämpiää 350kg kivimassa. On kuulkaa lempeät löylyt!

Ollaankin naurettu, että jos joskus tästä muutetaan pois, tätä perintökiuasta ei voi kyllä tänne jättää vaan kiuas lähtee sitten mukana.

Lauteet nikkaroitiin kuusesta ja käsiteltiin parafiiniöljyllä. Löysin kirppikseltä huokeasti kotimaisia retrovateja ja -ämpäreitä, nuo värit sopii hauskasti ulkosaunaan.

Saunomaan päästiin ensimmäisen kerran viime joulun alla, ja kyllä löylyt omassa ulkosaunassa palkitsivat kovan työn ja odotuksen. Sauna on lämmennyt ahkeraan, siellä on saunotettu myös perhettä ja ystäviä ja lauteilla höpötelty vaikka mitä tärkeää.

Nyt juhannukseksi saunaan valmistui myös terassi lehtikuusesta. Paljukin tilattiin, mutta sattumalta tänä kesänä monet muutkin suomalaiset halusivat paljun ja toimitusajat ovat niin pitkiä ettei se ihan juhannukseksi ehtinyt. Paljun puutteessa ollaan naapureiden iloksi kylvetty lastenaltaassa toisella puolella pihaa.

Juhannuksen alla käsittelimme myös saunan otelaudat Virtasen maalitehtaan tervapetsillä. Terva paitsi suojaa puuta säiltä tuo myös mahtavan tuoksun saunan ympäristöön.

Saunassa on pieni puku- ja vilvoittelutila joka sisustettiin lähinnä talosta löytyneillä tavaroilla. Pieni renginkaappi oli valmiina tässä hirsimökissä, se vain pestiin ja tuuletettiin. Seinähylly tehtiin jämälaudan pätkästä ja hyllytuet löytyi varastosta. Keltaisen Finnmirrorin peilin olen ostanut useampi vuosi sitten varta vasten ulkosaunaa varten, saunaa josta silloin ei ollut olemassa kuin unelma. Peili on juuri sopivan hämyinen, eipä saunassa sen tarkempaa peilikuvaa ole tarvetta nähdä. Penkki on miehen itse tekemä ja tarkoitus on vielä vahata se lattiaritilöiden tapaan Supi-saunavahalla tummaksi.