Kesämuistoja ja kukka- ja satokausikatsaus

Ei oikein tunnu syntyvän järkeviä juttuja tekstien muodossa, mutta tässä hieman kuvatunnelmia menneeltä kesältä.

Korona ja etätyöt aiheuttivat kesällä intoa laittaa kesäkukkia, ja talon edustalla olikin koko kesän kukintaa. Tässä kuvassa pionit ovat parhaimmillaan. Takana näkyvän hortensian ajattelin yrittää talvettaa kasvilavassa. 

Pelargonit kokosin tänä vuonna terassin nurkkaan. Uutena tällä kaudella hankin lajikkeet "Dark red cassiopeia", "Sailing" ja "Mårbacka". Alla kuvassa kukkiaan kuitenkin esittelee "Evakko". 

Pelargonien talvetus käy pian ajankohtaiseksi enkä tiedä missä nämä mahtuisi talvehtimaan. Tähän saakka parhaiten olen onnistunut ihan huoneenlämmössä mutta en haluaisi leikata isoja kasveja kauheasti, joten olen pohtinut jos veisin ne ensin kanalaan ja vasta lähempänä pakkasia sisälle. Pistokkaitakin kannattaisi kohta ottaa, mutta se on hankalaa kun kasvit ovat edelleen ihan täynnä kukkia.

Kärhö Ville de Lyon lähti hyvin kasvuun mutta kukinta oli myöhäinen, se kukkii edelleen. Istutin myös pari uutta kärhöä kuolleiden tilalle. 

Kasvihuone on antanut satoa. Ei mitään megamäärää mutta kurkuissa ja tomaateissa ollaan kuitenkin pysytty. Vielä nyt syyskuussakin tomaatteja ja chilejä kypsyy aina lämpiminä päivinä.

Avomaankurkuissa ei onnistuttu tänäkään vuonna, mutta kasvihuonekurkut Louisa ja Delistar antoivat hyvän sadon ja molemmat olivat hyviä lajikkeita. Tomaateista suosikkini on edelleen Sunchocola F1, pieni ja satoisa. Myös Pedrosta saimme tänä vuonna ison sadon. 

Yksi uusista tomaattilajikkeista oli Cuor di Bue. Hyvän makuinen ja hauskan näköinen, mutta kovin montaa tomaattia ei tästä saatu maistaa. Raakileita tuli hyvin mutta eivät ehtineet kypsäksi asti kun putoilivat pois.

Myös kasvimaalta on saatu satoa. Parhaiten onnistuivat lehtikaali, broccolini, Annabelle-peruna sekä villinä rehottavat salvia ja minttu. Kesäkurpitsoja on syöty useampia ja porkkanat ja punajuuret ovat vielä maassa. Hankimme alkukesästä lavoille sadettajan ja se olikin hyvä hankinta.

Pihan marjasato jäi laihaksi. Vadelmia tuli ihan yksittäisiä ja mustaviinimarjaa muutama desi. Punaista viinimarjaa tuli reilusti. Tontin takana onneksi kasvoi mieletön määrä villivadelmia, joista on riittänyt syötäväksi ja pakkaseen.

Katsaus satokauteen

Tämä kesä jää mieleen ennätyshelteisenä ja kuivana. Kasvimaita ja marjapensaita emme ole jaksaneet kastella yhtään niin paljoa kuin olisi ollut tarvetta, mutta siitä huolimatta olemme saaneet ihan kivasti satoa.

Kasvihuone on tarjoillut tomaatteja, chilejä ja kurkkuja. Näistä on jo keitelty chilikastiketta (Jamie Oliverin ohjetta mukaillen) ja tomaattikastiketta. Mikä ilo kaivaa kastikkeita omista varastoista talvella, teollisten valmisteiden sijaan.

Kurkkuja on kasvihuoneessa kaksi taimea ja avomaalla yksi, ja tämä määrä pitää kaksi ihmistä mainiosti kurkuissa. Avomaankurkkujen taimien kanssa mokailin niin että niitä emme nyt tänä vuonna saaneet.

Tomaatteja kypsyy tasaista tahtia, ja ovat kyllä parhaimmillaan suoraan pensaista napsittuna. Kaikki lajikkeet ovat tänä vuonna hyviä, ehkä suosikkeina kuitenkin taas Sunchocola F1 ja Pink charmer. Ensi vuodeksi voisi pari jotain pihvitomaattilajiketta katsella, nyt meillä valtaosa on näitä pieniä. Myös jonkun supermakean keltaisen kirsikkatomaatin haluaisin, tähän mennessä eivät ole olleet ihan täydellisen makeita.

Valkosipulit alkoivat olla sen näköisiä että uskaltauduin nostamaan muutaman, sieltä nousikin niin hyvän kokoisia sipuleita että nostin loputkin ja vein vintille kuivumaan. Tämä on kyllä sellaista viljelyä joka oikeasti kannattaa, tuoretta valkosipulia ei kauheasti kaupassa edes myydä. 

Syksyllä maahan menee kynsiä sekä myöskin siemeniä. 

Tällainenkin kedon kukka löytyi kasvimaan kupeesta päiväunilta <3

Myös kanervaa innostuin keräämään, kun satuin hyville apajille. Kanerva rauhoittaa ja auttaa nukahtamisvaikeuksissa ja monenlaisissa vatsavaivoissa sekä mm. virtsatulehduksissa. Kanerva myös tuoksuu ihanan metsäiselle.

 Marjastus ei niin ole mun juttu, mutta sain sentään herukoita poimittua sen verran että mehut keitettiin. Mustikat ostin suosiolla Rekosta.

Omavaraisia ollaan ensi talvena myös kanojen heinien suhteen. Naapuri kävi niittämässä meidän pellot ja sieltä käsipelillä haravoin ja kärräsin kanalaan heinää. Hidasta ja hikistä hommaa, mutta jotenkin niin kesäistä!

Syksy ja sen värit

Ote bloggaamiseen on vähän hukassa, mutta tässä läjä tunnelmia meidän syksystä. Syksy on kauneimmillaan, vielä on lämmintä mutta niin kaunista, värit vahvana vielä menneestä kesästä kertomassa. 

Jotenkin se vuodenaikojen kiertokulku väreinä on niin upea. Kalpea talvi, arasti kellanvihreästä vahvemmaksi vihertyvä kevät, kirkkaanvihreä alkukesä, okran värinen poltettu loppukesä, rohkea ja räväkkä syksy. Ja se loppusyksyn kalvakka kalseus. Huh, niitä tosiaan täällä maalla koetaan ja isosti.

Kissa on mukavuuden maksimoija. Ulkoilee (narrasi jo yhden päästäisenkin!) mutta sen jälkeen nautiskelee pitkistä raukeista päiväunista lämpimissä paikoissa.

Näkymä makkarin ikkunasta alkaa olla kohdillaan. Iso vaahtera on vaivalloinen muulloin mutta korvaa kaiken vaivan syksyisellä värityksellään.

Syksyinen sieniretki; parasta seuraa, värejä, tuoksuja, ja niitä sieniäkin <3

Pihlajat tekevät mieletöntä satoa. Pakkasten jälkeen meillä kerätään pihlajanmarjoja säilöönkin. 

Myös orapihlaja kukkii upeasti.

Syksyn varjot kuistilla ovat upeat.

Puutarhassa kukitaan edelleen, mielettömiä nämä krassit vaikka ovatkin vallanneet kaikki lavat ja laatikot.

Sadonkorjuuta askeettisissa oloissa

Elokuu on ollut meillä varsin vauhdikas kun alkukuusta meille porattiin porakaivo ja kaikki ei sitten mennytkään ihan kuten piti. Ilman juoksevaa vettä oltiin lopulta 2,5 viikkoa ja siinä samassa on koitettu kerätä ja säilöä satoa parhaamme mukaan, kuten myös aloitella töitä loman jälkeen ja hoidella kaikki muut juoksevat asiat.

Varsinainen satopäivitys ja kasvimaan tilinpäätös täytynee koota myöhemmin mutta tässä maistiaisia satokaudelta 2017. 

Kaikenkaikkiaan olen kyllä hyvin tyytyväinen. Kaikesta ollaan saatu satoa, paljoa ei säilöttäväksi asti mutta eipä meillä siihen riitä ala tällä hetkellä. Kasviksia ei kuitenkaan ole tarvinnut kaupasta muutamaan kuukauteen juuri ostaa.

Pensaspapujen alku näytti surkealta mutta yhtäkkiä ne ovat tuottaneet ison sadon. Nämä ensimmäiset kerätyt menivät pakastimeen, ja lisää olisi valmiina kun vain joutaisi poimimaan.

Romanesco-kukkakaalia päästiin maistelemaan ja olihan se herkullista. En oikein tiedä onko kuukausien kasvatus kohtuuton hinta muutamasta kaalinpäästä... mutta nämä kyllä tulivat melkein itsekseen, vähällä vaivalla. Toinen kaalinpää vielä odottelee kerääjäänsä.

Karviaispensaat (2kpl) tekivät hienon sadon, toisesta on marjat vielä keräämättä. Viinimarjoja saatiin kohtuullisesti, tontilla olevista yhteensä 6 puskasta (1 punainen + 5 mustaa) saatiin hieman syömämarjoja ja vajaa 4l mehua. Pensaita jouduttiin nyt putkiremontin vuoksi siirtämään ja osa jäi vieläkin hankaliin paikkoihin. 

Lehtikaali kasvaa rehottaa ja sitä on syöty jo monet kerrat ja säilötty myös pakkaseen.

Koiranpentu on venähtänyt 9-kuiseksi pitkäsääreksi ja esittelee tässä kasvihuoneen ja kanalan satoa. Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen munivat kanamme menivät sulkasadolle, enkä tiedä koska seuraavan kerran saamme omia munia. Kanarouvat saavat toki meillä levätä niin kauan kuin haluavat, toivotaan että ne kevääseen mennessä taas tokenevat munimaan.

Ihana Jovelan Johanna vinkkasi yrttikimpuista, jotka kuivattuna voi törkätä sellaisenaan patoja tai keittoja maustamaan. Minäpä heti innostuin poimimaan pihamaalta hieman lipstikkaa, timjamia, basilikaa ja tilliä ja niistä sidottiin 4 kimppua talven varalle.

Lipstikkapuska on kasvanut hienosti mutta nyt loppukesästä pihalle hyökännyt etana-armeija on sitä hieman evästänyt. Lipstikan käyttö on myös meillä vielä vähän lapsen kengissä. Mausta tykkään kovasti mutta pitää etsiskellä hieman ideoita tämän hienon mausteen käyttöön.

Kurkuissa olemme pysyneet omavaraisesti heinäkuulta lähtien eikä mausteita ole tarvinnut kaupasta hakea. Tuoreet yrtit ovat yksi kivoimmista kasvatettavista, ne ovat suht helppoja ja niiden kaupasta ostaminen on niin tyhmää, ne kun maksavat hirveästi ja useimmiten suurin osa menee roskiin. Yrttejä olen kuivaamisen lisäksi hieman myös pakastanut, jospa talvella säästyttäisiin kalliiden ja epäeettisten ruukkuyrttien ostamiselta.

Tuoreilla porkkanoilla ollaan herkuteltu muutama viime viikko, ja ovatpa makoisia.

Chilit, munakoisot ja tomaatit ovat kypsyneet kasvihuoneessa oikein kelvollisesti. Viileä kesä on pitänyt öttiäiset loitolla ja kasvihuone on ollut ihan suht helppohoitoinen.

Tomaatteja kypsyi kerralla sen verran että päätin kuivata niitä uunissa. Projekti oli tapani mukaan pitkissä kantimissa, tomaatit odottelivat viikon verran uuniin pääsyä ja kun ne oli lopulta saatu uuniin en millään saanut aikaiseksi puhdistaa purkkeja mihin ne säilöisin. Niinpä tomaatit jäivät uuniin odottelemaan purkkien puhdistajaa.

Kävikin niin että mies päätti kokata, laittoi uunin päälle ja laittaessaan burritoja uuniin löysi sieltä mustat karrelle palaneet, erinomaisesti kuivuneet tomaatit. Tomaatit siis lensivät pelteineen ikkunasta ulos (pelti pelastettu sieltä myöhemmin) mutta olivathan ne kauniita vielä ennen kuin muuttuivat mustiksi. Ja saahan noita kuivattuja tomaatteja kaupastakin.

Marjoja on saatu kivasti säilöön vaikken itse ole marjassa käynytkään. Ämpärillisen mustikkaa sekä pienen määrän vadelmia ostin Rekosta ja toisen lahjoitti anoppi. 

Kaivoa tosiaan porattiin 130m, sen jälkeen painehalkaistiin ja kun pumppu laitettiin päälle, hajosi putki. Se aiheutti lumipalloefektin jonka jäljiltä piha on kaivettu auki ja muoviputkea asennettu.

Pihaa on tämän vuoksi aidattu hieman uusiksi ja keväälle on monenlaista projektia taas tiedossa.

Juoksevaa vettä ei tosiaan tullut useampaan viikkoon. Alkuun pärjättiin sadevedellä; sadevesisuihkut kuusiaidan kupeessa jäivät lähtemättömästi mieleen. Kaivovesi saatiin lopulta letkulla sisälle saakka ja mökkisuihku ajoi hyvin asiansa. Naapurista haimme juomaveden. Hyvinhän sitä kantovedelläkin pärjää mutta kyllä arjesta on aika haastavaa lohkaista aikaa käsitiskille tai pyykkien kuskaamiselle pesulaan. 

Omenasato näyttää valtavalta. Puut ovat niin suuria etteivät jaksa oikein tällaista määrää kannatella, mutta mehustamolle saamme varmasti taas kärrätä urakalla satoa.

Kissa on kasvanut ja kehittynyt, ja on aivan mahtavan rohkea ja utelias tyyppi. Työmaatakin näyttäisi olevan kun hiiriä on jo muutamia tontilta bongailtu. Yhteiselo koirien kanssa on lähtenyt erinomaisesti käyntiin.