Matot lattialle ja kuinka sitten kävi

Koiranpentu kun saapui taloon viime tammikuussa, se tuhosi muutamat matot lattioilta ja sen myötä talo on ollut matotta.

Viime syksynä keltaisuuspäissäni ostamani Ikean Stockholm -matto oli sellainen karvankerääjä että päätyi vintille odottamaan pesua ja myyntiä.

Mutta taas syksyisten kelien koittaessa alkoi tulla jaloille vilu ja toive lämpöisistä matoista heräsi. Heräsipä halu käsinsolmitusta villamatosta halvalla ja läheltä. Ei helppo yhtälö mutta torin ahkeralla seuraamisella löytyi ratkaisu, mahtavan värinen villaplyysimatto läheltä ja edullisesti.

Koirataloudessa ei voi mitään arvomattoja lattioille laittaa, niistä oksennusten ja ripulikakkojen peseminen kun on hieman liian kallista.

Kylläpä tuli kodikas tunnelma kun perjantaina siivouksen jälkeen laitettiin "uusi" matto lattialle, samalla hain kellarista pari puhdasta räsymattoa keittiöön.

Kissa valtaa pedit ja paikat, ja koirat saa tyytyä lattiamajoitukseen.

Mukavaa sitten puhtaille matoille ottaa tämän näköisiä koiria :D

Viime aikojen vesisateet ovat tosiaan olleet nannaa koiranomistajille. 

No mutta syksyfiilistelyjä sitten muuten. Sadetta on piisannut mutta jokainen sateeton päivä on hyödynnetty pihalla ja lenkkipoluilla.

Satokautta syyskuussa

Meidän kolmesta omenapuusta kerättiin taas kelpo sato. Tai siis oikeastaan kahdesta, yksi tekee kuolemaa. Yhdestä puusta tulee muuten kahdenlaisia omenoita, lienee vartettu johonkin eri lajikkeeseen.

Veimme omenoita mehustamolle 3 saavillista. Pastöroitua omenamehua saatiin 36 litraa. Lisäksi yritämme taas epätoivoisesti siiderin valmistusta, joten pastöroimatonta tuli vielä 20 litraa.

Omista omenoista tehty mehu on kyllä ollut oikea piristys. Se on melko hapanta, mutta vedellä laimennettuna oikein hyvää ja raikasta. Eikä yhtään sokeria tai mitään täysmehutiivisteitä, vaan pelkkää omenaa! Hanapakkauksissa vieläpä tosi helppoa käyttää.

Omenoista tehtiin myös vähän hilloa, ja tietty pari piirakkaa. Paljon jää silti käyttämättäkin. Enempää omenapuita ei missään nimessä tarvita.

Kaalikäärylepäivä oli jälleen, oih mitä herkkua. Tällä kertaa luomukaritsan jauhelihaa ja tuoreita kantarelleja täytteenä.

Kasvihuone tuottaa edelleen hyvää satoa. Aina parin aurinkoisen päivän jälkeen sieltä voi hakea uuden satsin chilejä ja tomaatteja.

Nyt vihdoin onnistui myös tomaattien kuivatus, ainakin siihen asti että saatiin ne purkkiin. Tomaattien lisäksi purkissa on valkosipulia, timjamia, basilikaa ja oliiviöljyä.

Kanalassa ei ole mennyt oikein vahvasti, kun kaksi munivaa kanaa ja kukko aloittivat sulkasadon. Munatonta aikaa kesti muutama viikko, mutta onneksi nuorikot paikkasivat tilanteen ja aloittivat muninnan. Heillä tuppaa vielä munat pyörähtämään vähän mihin milloinkin, tai harvemmin ainakaan meidän osoittamiin pesiin, mutta reippaasti he munivat yhden pienen ruskean munan kumpainenkin joka päivä.

Alla nuori musta kana munimassa itse rakentamaansa pesään. Ne meidän ehdottamat näkyvät tuossa yläpuolella.

Sellaisia kuulumisia täältä meidän rauhasta. Syksyn pimeät illat ovat toden totta täällä. Otsalamput, heijastinliivit ja ulkovalot jo kovassa käytössä. 

Ai että tykkäänkin noista pienillä aurinkopaneeleilla toimivista hämärän ilahduttajista.

Sadonkorjuuta askeettisissa oloissa

Elokuu on ollut meillä varsin vauhdikas kun alkukuusta meille porattiin porakaivo ja kaikki ei sitten mennytkään ihan kuten piti. Ilman juoksevaa vettä oltiin lopulta 2,5 viikkoa ja siinä samassa on koitettu kerätä ja säilöä satoa parhaamme mukaan, kuten myös aloitella töitä loman jälkeen ja hoidella kaikki muut juoksevat asiat.

Varsinainen satopäivitys ja kasvimaan tilinpäätös täytynee koota myöhemmin mutta tässä maistiaisia satokaudelta 2017. 

Kaikenkaikkiaan olen kyllä hyvin tyytyväinen. Kaikesta ollaan saatu satoa, paljoa ei säilöttäväksi asti mutta eipä meillä siihen riitä ala tällä hetkellä. Kasviksia ei kuitenkaan ole tarvinnut kaupasta muutamaan kuukauteen juuri ostaa.

Pensaspapujen alku näytti surkealta mutta yhtäkkiä ne ovat tuottaneet ison sadon. Nämä ensimmäiset kerätyt menivät pakastimeen, ja lisää olisi valmiina kun vain joutaisi poimimaan.

Romanesco-kukkakaalia päästiin maistelemaan ja olihan se herkullista. En oikein tiedä onko kuukausien kasvatus kohtuuton hinta muutamasta kaalinpäästä... mutta nämä kyllä tulivat melkein itsekseen, vähällä vaivalla. Toinen kaalinpää vielä odottelee kerääjäänsä.

Karviaispensaat (2kpl) tekivät hienon sadon, toisesta on marjat vielä keräämättä. Viinimarjoja saatiin kohtuullisesti, tontilla olevista yhteensä 6 puskasta (1 punainen + 5 mustaa) saatiin hieman syömämarjoja ja vajaa 4l mehua. Pensaita jouduttiin nyt putkiremontin vuoksi siirtämään ja osa jäi vieläkin hankaliin paikkoihin. 

Lehtikaali kasvaa rehottaa ja sitä on syöty jo monet kerrat ja säilötty myös pakkaseen.

Koiranpentu on venähtänyt 9-kuiseksi pitkäsääreksi ja esittelee tässä kasvihuoneen ja kanalan satoa. Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen munivat kanamme menivät sulkasadolle, enkä tiedä koska seuraavan kerran saamme omia munia. Kanarouvat saavat toki meillä levätä niin kauan kuin haluavat, toivotaan että ne kevääseen mennessä taas tokenevat munimaan.

Ihana Jovelan Johanna vinkkasi yrttikimpuista, jotka kuivattuna voi törkätä sellaisenaan patoja tai keittoja maustamaan. Minäpä heti innostuin poimimaan pihamaalta hieman lipstikkaa, timjamia, basilikaa ja tilliä ja niistä sidottiin 4 kimppua talven varalle.

Lipstikkapuska on kasvanut hienosti mutta nyt loppukesästä pihalle hyökännyt etana-armeija on sitä hieman evästänyt. Lipstikan käyttö on myös meillä vielä vähän lapsen kengissä. Mausta tykkään kovasti mutta pitää etsiskellä hieman ideoita tämän hienon mausteen käyttöön.

Kurkuissa olemme pysyneet omavaraisesti heinäkuulta lähtien eikä mausteita ole tarvinnut kaupasta hakea. Tuoreet yrtit ovat yksi kivoimmista kasvatettavista, ne ovat suht helppoja ja niiden kaupasta ostaminen on niin tyhmää, ne kun maksavat hirveästi ja useimmiten suurin osa menee roskiin. Yrttejä olen kuivaamisen lisäksi hieman myös pakastanut, jospa talvella säästyttäisiin kalliiden ja epäeettisten ruukkuyrttien ostamiselta.

Tuoreilla porkkanoilla ollaan herkuteltu muutama viime viikko, ja ovatpa makoisia.

Chilit, munakoisot ja tomaatit ovat kypsyneet kasvihuoneessa oikein kelvollisesti. Viileä kesä on pitänyt öttiäiset loitolla ja kasvihuone on ollut ihan suht helppohoitoinen.

Tomaatteja kypsyi kerralla sen verran että päätin kuivata niitä uunissa. Projekti oli tapani mukaan pitkissä kantimissa, tomaatit odottelivat viikon verran uuniin pääsyä ja kun ne oli lopulta saatu uuniin en millään saanut aikaiseksi puhdistaa purkkeja mihin ne säilöisin. Niinpä tomaatit jäivät uuniin odottelemaan purkkien puhdistajaa.

Kävikin niin että mies päätti kokata, laittoi uunin päälle ja laittaessaan burritoja uuniin löysi sieltä mustat karrelle palaneet, erinomaisesti kuivuneet tomaatit. Tomaatit siis lensivät pelteineen ikkunasta ulos (pelti pelastettu sieltä myöhemmin) mutta olivathan ne kauniita vielä ennen kuin muuttuivat mustiksi. Ja saahan noita kuivattuja tomaatteja kaupastakin.

Marjoja on saatu kivasti säilöön vaikken itse ole marjassa käynytkään. Ämpärillisen mustikkaa sekä pienen määrän vadelmia ostin Rekosta ja toisen lahjoitti anoppi. 

Kaivoa tosiaan porattiin 130m, sen jälkeen painehalkaistiin ja kun pumppu laitettiin päälle, hajosi putki. Se aiheutti lumipalloefektin jonka jäljiltä piha on kaivettu auki ja muoviputkea asennettu.

Pihaa on tämän vuoksi aidattu hieman uusiksi ja keväälle on monenlaista projektia taas tiedossa.

Juoksevaa vettä ei tosiaan tullut useampaan viikkoon. Alkuun pärjättiin sadevedellä; sadevesisuihkut kuusiaidan kupeessa jäivät lähtemättömästi mieleen. Kaivovesi saatiin lopulta letkulla sisälle saakka ja mökkisuihku ajoi hyvin asiansa. Naapurista haimme juomaveden. Hyvinhän sitä kantovedelläkin pärjää mutta kyllä arjesta on aika haastavaa lohkaista aikaa käsitiskille tai pyykkien kuskaamiselle pesulaan. 

Omenasato näyttää valtavalta. Puut ovat niin suuria etteivät jaksa oikein tällaista määrää kannatella, mutta mehustamolle saamme varmasti taas kärrätä urakalla satoa.

Kissa on kasvanut ja kehittynyt, ja on aivan mahtavan rohkea ja utelias tyyppi. Työmaatakin näyttäisi olevan kun hiiriä on jo muutamia tontilta bongailtu. Yhteiselo koirien kanssa on lähtenyt erinomaisesti käyntiin.

Hullaantunut

Tästä se lähtee.

Ensimmäinen sinivuokko, pikku tuikut tulppaanipenkissä, omenapuut leikattu, tomaatit kylvetty, ämpäriperunat hankittu, taimikasvatukset suunniteltu isolleen (apua...), kasvihuoneelle lupa haettu, siemeniä tarttuu kyytiin joka kauppareissulta.

Kirkas päivä metsässä; sammal hehkuu vihreänä ja aurinko puiden välissä.

Ensimmäinen sinivuokko kurkkasi maailmaan, joko se on kevät? On se :)

Sen kunniaksi lautaselle myös kevättä; ahvenfileitä, sitruunavoikastiketta, broccolinia, peruna-kukkakaalimuusia.

Ensimmäinen kevät omalla tilalla, voikohan olla mitään jännittävämpää!

Niitä ja näitä, kun on vähän vaikea kirjoittaa

On jotenkin niin paljon kaikkea, että on vaikeaa saada kokonaista blogitekstiä aikaiseksi. Omenoita, pihahommia, sisustusta, uusia juttuja, tunnelmointia, maisemia, onnea. Ja jotenkin niin isoja juttuja itselle, ettei niitä oikein saa sanoiksi. Koti, oma koti. Niinpä taas tarjolla vain pikku palasia.

Kuvat on edelleen puhelimesta, ja laatu alkaa olla kyllä aika kauheaa. Sisällä on niin hämärää iltaisin ettei täällä varmaan saisi kamerallakaan paljon parempaa aikaan. Pimeyteen on onneksi valoa luvassa, kun pari valaisinta on jo matkalla meille. Muuten sama hujanhajan-linja jatkuu, kaikki on iloisesti levällään.

"Uusi" senkki vihdoin muutamassa kuvassa. Yksinkertainen koivupuinen kaluste, joka säilöö sisäänsä mahtavan määrän tavaraa. Torista satasella. Tori on kyllä aivan mahtava juttu, siellä on kaikkea! 

Alkuperäinen ajatus oli lyhentää vähän senkin jalkoja, jotta se jäisi ikkunan alareunan tasalle. Nyt se on n. 3cm liian korkea. Mutta veikkaanpa että ajatukseksi jää, ei se kauheasti silmää häiritse ja jotenkin sääli lähteä vanhaa kalustetta pätkimään. Meinasin ihan alkuun myös maalata sen mutta se vasta sääli olisikin... joten ehkä vetimet vaihtuvat jossain vaiheessa, ehkä ei. 

Ihanaa yksinkertaista muotoilua ja sopii tähän taloon kuin herne nenään.

Iltapäivisin aurinko porottaa kahdesta ikkunasta sisään. Lämmittää ei ole vielä tarvinnut yhtään ja edelleen aurinkoisten päivien iltapäivinä laitamme ilmalämpöpumpusta viilennystä päälle.

Muita uusia hankintoja:

Kaj Franckin uustuotannossa olevat Scandia-aterimet.

Aterimista olisi voinut kirjoittaa kokonaisen tekstin, mutta lyhyesti vaiherikkaasta aterinhankinnastamme: Rivarissa meillä oli setti Iittalan Piano-aterimia, jotka olivat nimeään myöten suosikkejani. Ihanan jykeviä, tyylikkäitä, jopa vähän ylellisiä. Tulipalon jälkeen asunnossamme kävi varkaita (kuten kuulemma aina palopaikoilla käy) ja Piano-aterimet kelpasivat. Siis varas, joka vie haarukoita, aikamoista.

Vuokratalossa meillä oli Savonia-aterimia ja olemmekin käyneet monen monta keskustelua, mitä sarjaa sitten uuteen kotiin hankitaan. Olimme jo päätyneet Iittalan Artikiin, siksi että meillä on jo ko. sarjan salaattiottimet ja se on aika hyvä kompromissi (myös hinnaltaan) Pianon (josta mies + suurin osa ihmisistä ei tykkää koska se on raskas ja painava, häh?!) ja Savonian (suomalaisten suosikki ilmeisesti, oikeasti 100% haastatelluista äänesti sitä koska se on vaan niin perus) välillä. 

Kun ostopäätöksen aika koitti, huomasin että Scandia olikin tullut uustuotantoon. Wau! Meillä oli tätä kotikotona, ja muistan miten en tykännyt lusikoista koska ne olivat niin pyöreitä ja kuppimaisia. Suosin ennemmin Savoniaa, hehheh. 

No tästä muodosta nyt 2010-luvulla tykkäsinkin ja niin tykkäsi myös puoliso ja näitä meille nyt sitten tuli. 

Tässä välissä käytimme pelkästään Sorsakosken vanhoja haarukoita ja veitsiä ja täytyy sanoa, että niissä muotoilu kolahtaa mutta käytettävyys on kyllä nykyihmiselle hieman heikko. Scandiaa on muuten nyt hieman muotoiltu "nykyihmiselle sopivaksi", eli ilmeisesti myös aterinten koko on kasvanut, kuten myös lautasten ja lasien.

Aterinten mukana otin muutaman Sarjaton-mukin, ihan vaan koska halusin. 

Teehetket vanhassa talossa odottavat <3

Tykkään jotenkin todella paljon näiden Sarjaton-mukien koosta ja muotoilusta. Meillä kaikki ovat ihanasti vähän eri paria.

Sit näitä omenajuttuja... Mehustamolle lähti kaksi saavillista, toiveina mehu ja siideri. No saatiin vain mehua koska mehustamo vahingossa pastöroi koko satsin... Tekivät meille sitten omista omenoistaan vielä erän ilman pastörointia, mutta ei se kyllä tuplahiivasta huolimatta oikein kunnolla käy että en oikein tiedä mikä meni vikaan. Mutta eipä se meille varmasti pahaa tee valita mehu siiderin sijaan :)

Omenoita on lisäksi hillottu kyllästymiseen saakka. Vielä olisi tarkoitus kuivata kuivurillinen ja siinä taitaa sitten olla omenavuosi 2016. 

Ja loppuun vaan sekalaista settiä meiltä. 

Syksy se on niin ihanaa aikaa. Kaiken yllämainitun, mutta myös sukkien ja pimeiden iltojen vuoksi.

Terasille hankimme aurinkopaneelivalosarjan. Meillä oli rivarissakin yksi ja tykästyin, se syttyy ja sammuu omia aikojaan ja valo on mukavan himmeä, ei sellainen valonheitin-tyyppinen kuten sähkövaloissa. Tuo oikealla möllöttävä iso pallo on muuten kuu.

Pihalla on tullut huhkittua siimaleikkurin kanssa. Se on ihana vempele! Piha siistiytyy kovaa vauhtia ja heinikon alta kuoriutuu kaikkea vanhaa ja kaunista kuten tämä vanhan kivijalan päälle tuotu reki ja sen takana seisova pieni hirsimökki.

Kalusteprojekteja on aloiteltu Ikean jakkaran verran. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun olin ensin kieltänyt ostamasta keltaista jakkaraa ja aloin sitten maalata omaani keltaiseksi... Because I can, vai miten se meni.

Tänään olen hyvin harvinaisesti yksin kotona ilman koiria ja se on hyvin kummallista. Hiljaista ja jotenkin kuollutta. Jos on lauma tärkeä koirille, niin on se sitä näköjään emännällekin.

Tänään isoisäni täyttää 96 vuotta. Soitin hänelle ja oli aivan ihanaa kuulla tuttua ääntä ja juttua. Hän totesi, ettei tämä luku 96 nyt oikein mitään ole, että neljän vuoden päästä sitten juhlitaan. Tykkään asenteesta, superpappa <3