Tuvan remontti osa 3: Keittiö

Viimeisenä viime kesän remontista esittelen teille keittiön. Aiemmat remppapostaukset voi lukea TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. 

Haaveilimme ensin keittiöön täyskorkeista apteekkarin kaapeista ja pyysimme niistä jo tarjouksenkin, mutta lopulta asiaa harkittuamme päädyimme vain uusimaan keittiön pintoja emmekä juuri muuttaneet keittiön toiminnallisuuksia, kun ei niihin neljässä vuodessa ole suurempaa kehitettävää keksitty. 

Keittiön, kuten muunkin rempan ideana oli säästää vanhaa ja pitää budjetti kohtuudessa. Tulen hieman surulliseksi nähdessäni miten hyväkuntoisia ja uusia keittiöitä kaupataan purkutavarakirppiksillä, vaikka kukin tietysti tyylillään.

Yllä olevassa kuvassa näkyy lähtötilannetta. Keittiö oli ihan ok kunnossa mutta värimaailmaltaan vähän tunkkainen, ja näitä keltaisen ja ruskean sävyjä halusimme raikastaa tuvassa muutenkin. Kaapistot ja rungot olivat ehjät (paikalliselta Puustellilta löytyi tieto, että ovat n. 20 vuotta vanhat) ja päädyimme vain maalaamaan ne. 

Jos joku oli keittiörempassa selvää niin se, että halusin laminaattitasojen tilalle puutasot. Saimme myös tasoista tarjouksen keittiöliikkeeltä ja sen nähtyämme päädyimme ostamaan Byggmaxista tammitasoa ja leikkaamaan tasot itse. Tasojen puu oli todella kuivaa ja on vaatinut monta öljykäsittelyä, ja silti ne ovat jo vuoden käytön jälkeen aika elämää nähneen näköisiä. Vaan se on toki puutasoissa tarkoituskin että elämä näkyy, ja hiomallahan niitä sitten voi halutessaan uudistaa.

Kaapit ja rungot purettiin ja roudattiin vintille, jossa mies ruiskumaalasi ne. Rungot ovat samaa sävyä seinän kanssa (Tikkurila G487) ja ovet sävyä L487, kontiainen. Tuo kontiainen on muuten aivan ihana lämmin harmaan sävy joka tulee varmasti näkymään talossa vielä muuallakin. Vetimien vaihtoa harkitsin mutta päädyimme kuitenkin pitämään ne ennallaan.

Maalin pysymisestä kaappien pinnoissa ei ollut mitään takeita, mutta nyt vuoden jälkeen kaapit ovat edelleen siistit joten kannatti kokeilla.

Kulunut posliininen tiskiallas vaihdettiin Stalan terästasoon, joka mittojen mukaan tilattuna taisikin olla koko remontin kallein yksittäinen hankinta. Terästaso on käytössä huoleton ja ihana ja isot altaat oikein käytännölliset. 

Lavuaarin ja lieden yllä olevat laatoitetut välitilat jätettiin ennalleen. 

Keittiössa oli muutama itse nikkaroitu osa, kuten yllä näkyvä runkokaapistojen väliin jäävä taso. Ikkunan takia sen täytyy olla juuri tietyn korkuinen. Tuo avohylly oli hieman vaivannut alusta saakka, toisaalta se oli käytännöllinen ja kotoisa, mutta näytti aina jotenkin sotkuiselta ja keräsi ihan hirveästi pölyä. 

Sain idean korvata tuo osa senkillä tai lipastolla, ja kuin ihmeen kaupalla Torista löytyikin juuri sopivan levyinen senkki eikä hakumatkaakaan ollut kuin parikymmentä kilsaa. Hieman jalkoja lyhentämällä se sopi juuri tuohon väliin. Ensin oli tarkoitus maalata senkki keittiön väreihin, mutta tuo turkoosi jaksaa jotenkin ihastuttaa joten ainakin toistaiseksi se on saanut pysyä keittiön väripilkkuna. Toinen lipasto-onnenkantamoinen löytyi tätä kohtaa vastapäätä, jossa oli myös itse rakennettu osa, näkyy postauksen ylimmässä kuvassa. Siinä meillä on päällä kahvikone ja se on suoraan leivinuunia vasten. Siihen löysin fb-kirppikseltä myös juuri sopivan lipaston (edukkaaseen 25e hintaan) ja saimme siihen kätevää säilytystilaakin. Lipasto on maalattu ruskeaksi ja on myös saanut pitää värinsä. Jotenkin ihastuttaa vanhojen maalattujen kalusteiden patinoituneet pinnat, eikä niitä tarvitse itsekään käytössä varoa.

Yksi kierrätyskaluste löytyi vielä ylimmässä kuvassa hämärästi näkyvään, keittiön runkojen ja jääkaapin väliseen tilaan. Siihen halusimme kalusteen jossa säilyttää kierrätystavaroita, ja ostin siihen Torista Ikea Stenstorp -tarjoiluvaunun. Kierrätyskamat tosin ovat edelleen pahvilaatikoissa mutta jospa siihen jotain kauniita koreja tai muita säilyttimiä joskus tulisi vastaan. Tarjoiluvaunu toimii hyvänä aputasona kokkaillessa, se sijaitsee liettä vastapäätä. Viime viikonloppuna meillä oli ystäviä kylässä ja keittiössä hääräsi monta kokkia, ja tasot riittivät kivasti isommallekin porukalle.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat keittiöstä. Värimaailma raikastui ja ilme siistiytyi, mutta keittiössä säilyi huvikumpumainen värikkyys. 

Pihasaunaksi

Jo maalle muuttaessamme yksi keskeisistä haaveista oli pihasauna. Tällä tilalla sellaista ei valmiina ollut, mutta pihassa seisoi vanha hirsimökki ja viime joulun alla siitä valmistui meille tunnelmallinen pihasauna.

Saunasta ei juuri ennen-kuvia ole, mutta alla oleva kuva on vuodelta 2016 kun muutimme tänne. Mökki on toiminut eläinsuojana ja siellä on asunut ainakin kalkkunoita. Se oli maapohjainen ja siinä oli heinää kasvava katto. Mökki on siirretty jostain tälle tontille ja sen hirteen on kaiverrettu luku 1762, tuskin vuosiluku nyt kuitenkaan :). Hirret olivat hyväkuntoisia.

Mökkiä nostettiin ja alle lisättiin pari kerrosta harkkoja. Heinää kasvava katto oli kaunis, mutta se piti vaihtaa turvallisuussyistä huopakattoon. Lattiaan valettiin betoni. Hirsien välejä tiivistettiin pellavariveellä.

Saunaan tehtiin väliseinä, jotta siihen saatiin myös pieni pukutila. 

Kiuas rakentui pitkällisen pohdinnan jälkeen omin käsin. Siihen hyödynnettiin appivanhempien vanhaa kiukaanluukkua, romukaupan valikoimaa ja siinä lämpiää 350kg kivimassa. On kuulkaa lempeät löylyt!

Ollaankin naurettu, että jos joskus tästä muutetaan pois, tätä perintökiuasta ei voi kyllä tänne jättää vaan kiuas lähtee sitten mukana.

Lauteet nikkaroitiin kuusesta ja käsiteltiin parafiiniöljyllä. Löysin kirppikseltä huokeasti kotimaisia retrovateja ja -ämpäreitä, nuo värit sopii hauskasti ulkosaunaan.

Saunomaan päästiin ensimmäisen kerran viime joulun alla, ja kyllä löylyt omassa ulkosaunassa palkitsivat kovan työn ja odotuksen. Sauna on lämmennyt ahkeraan, siellä on saunotettu myös perhettä ja ystäviä ja lauteilla höpötelty vaikka mitä tärkeää.

Nyt juhannukseksi saunaan valmistui myös terassi lehtikuusesta. Paljukin tilattiin, mutta sattumalta tänä kesänä monet muutkin suomalaiset halusivat paljun ja toimitusajat ovat niin pitkiä ettei se ihan juhannukseksi ehtinyt. Paljun puutteessa ollaan naapureiden iloksi kylvetty lastenaltaassa toisella puolella pihaa.

Juhannuksen alla käsittelimme myös saunan otelaudat Virtasen maalitehtaan tervapetsillä. Terva paitsi suojaa puuta säiltä tuo myös mahtavan tuoksun saunan ympäristöön.

Saunassa on pieni puku- ja vilvoittelutila joka sisustettiin lähinnä talosta löytyneillä tavaroilla. Pieni renginkaappi oli valmiina tässä hirsimökissä, se vain pestiin ja tuuletettiin. Seinähylly tehtiin jämälaudan pätkästä ja hyllytuet löytyi varastosta. Keltaisen Finnmirrorin peilin olen ostanut useampi vuosi sitten varta vasten ulkosaunaa varten, saunaa josta silloin ei ollut olemassa kuin unelma. Peili on juuri sopivan hämyinen, eipä saunassa sen tarkempaa peilikuvaa ole tarvetta nähdä. Penkki on miehen itse tekemä ja tarkoitus on vielä vahata se lattiaritilöiden tapaan Supi-saunavahalla tummaksi. 

Tuvan remontti osa 2: lattia

Tuvan remontti jatkui lattioiden käsittelyllä.

Puolison isovanhemmilla on ollut punaiset lattiat, ja oikeastaan jo n. 7 vuotta sitten kun aloimme haaveilla maalle muutosta, yksi ensimmäisiä asioita mistä päätimme oli, että tuvan lattiasta tulee punainen. Vaikkei talostakaan ollut vielä mitään tietoa. Ja tuon punaisen lattian ehdoilla valittiin sitten muita asioita.

Tässä vielä lähtötilanne: lautalattia oli käsitelty kuultavan ruskeaksi. Vähän tympeän värinen mutta todella armollinen lialle ja koirankarvoille...

...toisin kun tämä maalattu lattia.    

Pitkällisen harkinnan ja netin selaamisen jälkeen maaliksi valikoitui Tikkurilan Pontti ja siitä väri M419 Cayenne. Tämä on ihan tavallisesta värikartasta, joitain perinnevärikarttojakin selailin mutta Cayenne oli sitten kuitenkin sopivin. Sävyn valinta ei ollut kyllä mikään helppo homma, tarvittiin monta käyntiä rautakaupassa tapettinäytteiden ja lopulta äidinkin kanssa!

Paljon kehutun Tikkurilan Permo-lattiamaalin valmistus on loppunut ja Pontti on uusi korvaava tuote. Meillähän lattiat ovat kovalla kulutuksella kun kolme koiraa sutii niillä, jonka takia emme halunneet satsata arvokkaisiin perinnemaaleihin, ja muutenkin yritimme selvitä rempasta kohtuullisella budjetilla. Myöskään mikään viikkojen kuivumisajan vaativa tuote ei tullut kyseeseen, kun kuitenkin asumme talossa koko ajan. Parin kilometrin päästä K-raudasta löytyvää tuotetta saa varmasti ja helposti lisää ja lattiaa voi myös paikkailla tarvittaessa helposti.

Hioimme lattiat kevyesti mutta emme paikanneet koloja tai muutenkaan tasoitelleet mitään. Halusimme että eletty elämä saa näkyä. 

Maalaus sujui suht sujuvasti niin, että toinen levitti maalia leveällä lattiapensselillä ja toinen töpsötti pikkupensselillä maalia koloihin. Ja välillä vaihdettiin vuoroja. Uusien tapettien suhteen hieman jännitti, jos maalia jotenkin roiskuisi, mutta maali oli kyllä oikein miellyttävä levittää eikä sotkenut pahasti. Maalikerroksia laitettiin kolme ja homma oli tehty parissa päivässä. Pontti kuivuu erityisen nopeasti; päällemaalattavissa 2 tunnissa, kalustekuiva n. viikossa. Ja riittoisaakin se oli, 9 litran pöntöstä jäikin vielä maalia. 

Lounaatkin saattoi nauttia maalikerrosten välissä.

 

En tiedä voiko lattiat enää ikinä olla muun väriset kuin punaiset. Väri on tosi lämmin ja kodikas. Toki aika hallitseva, mutta tykkään sen tuomasta kotoisasta ja vähän bohosta tunnelmasta. 

Lattia on kestänyt ihan hyvin nyt vuoden. Toki siinä näkyy naarmuja, näkyi jo hyvin pian maalaamisen jälkeen eli maali ei ehkä kaikkiin koloihin tarttunut ihan kunnolla. Kolme koiraa sutii lattioilla eikä meillä muutenkaan lattioita varota. Yleisilme on kuitenkin edelleen tosi siisti. Ei tulisi mieleenkään olla ilman mattoja. Onneksi maalattu lattia näyttää vähän kuluneenakin hienolta ja tosiaan paikkausmaalaus ei ole ihan hirveä projekti jos sille koetaan tarvetta. Ja räsymatot sopii punaiselle lattialle niin ihanasti <3

Tuvan ja keittiön remontti osa 1

Viime kesänä pintaremontoimme tuvan. 

Lähtökohtana remontille oli, että pyrimme säästämään mahdollisimman paljon vanhaa ja minimoimaan budjetin. No onneksi mitään kokonaisbudjettia ei tullut edes laskettua. Vanhan säästämisessä kuitenkin onnistuimme.

Tässä ekassa remppapostauksessa kerron seinien muutoksesta.

Ja tästä siis lähdettiin. Ehdimme harkita remppaa kolme vuotta, ja mielikin ehti muuttua moneen kertaan. Jälkikäteen ajateltuna hyvä niin, vaikka kyllähän nuo vuodet väliin vähän pitkiltä tuntui :). Keltaiset seinät tuntuivat alkuun kivoilta mutta kaipasimme sitten kuitenkin jotain vähän hillitympää, etenkin kun olimme päättäneet että lattiasta tulee perinteisen punainen. Puolison mummolassa on ollut punainen lattia ja siitä olemme haaveilleet varmaan siitä asti kun aloimme suunnitella vanhan talon ostamista.

Purku- ja remppahommia piti tehdä vähän osissa, sillä reissasimme välillä kesälomalle ja eläintenhoitajalle haluttiin kuitenkin jättää esim. keittiö käyttöön.

Ennen reissua ehdimme tapetoida seinät. Tai no, mies tapetoi ja minä toimin työnjohdossa :). Tapetin valinta oli pitkä ja tuskainen operaatio, tapettinäytteet roikkuivat seinällä varmaan pari vuotta eikä oikeaa vain meinannut löytyä. Halusimme harmaansävyisen, kuvioiltaan hillityn ja aikakauteen sopivan tapetin, vaihtoehtoina mm. Tapettitalon Pro Finlandia, Herraskartano ja Lukko, K-raudan Vanaja-sarjan tapetit ja Laura Ashleyn valikoima. Lopulta valitsimme Tapettitalon Brita-tapetin harmaana. 

Tapetti tuli kahdelle seinälle ja loput maalattiin Tikkurilan sävyllä G487. Maalien valinta oli myös melkoinen urakka, mutta nyt vuoden seiniä katseltuani en voisi olla tyytyväisempi. G487 on todella kaunis vaalean harmaa ja passaa tapettiinkin täydellisesti.

Pikkuvessan facelift

Pientä puuhastelua tuli suoritettua ja vessa sai seinilleen Sandberg Eva -tapetin.

Ennen-kuvaa ei nyt näemmä tullut otettua enkä löytänyt mitään vanhaakaan kuvaa, mutta vessan seinät olivat valkoiset. Ihan liian valkoiset.

Tällä kertaa pohjatöihin panostettiin niinkin paljon että tapetin saumakohdat maalattiin tummaksi. Ehdottomasti suositeltavaa jos tapetin väri poikkeaa paljon seinän alkuperäisestä väristä.

Sandberg Eva on kuitutapettia, joka on vessatilaan paperitapettia turvallisempi vaihtoehto koska kestää vesiroiskeet ja on pyyhittävä. Tapetointi pienessä vessassa oli aikamoista ähräystä mutta lopputulos onneksi palkitsee ruhtinaallisesti.

Laatat ja muuriseinä (vessa on siis kiinni talon muurissa) sekä pyyhekoukut jätettiin ennalleen. Peili vaihdettiin hieman pienempään, tämäkin peili oli talossa jo ennen meitä.

Makuuhuoneen i:n piste

Makuuhuone oli varsin miellyttävä ja harmoninen hirsiseinineen ja pelkistettyine sisustuksineen, mutta heti kun näin Pihlgren & Ritolan mustaa Apollo -tapettia, tiesin että haluan sitä kotiini. Ja niin se saapui peittämään makuuhuoneen ennen valkoista seinää.

Ostin tapetin Finnish design shopin alesta jo kesällä, mutta vasta marraskuussa saimme aikaiseksi värkätä tapetin seinälle asti.

Yllä makuuhuone ennen, olihan tuo valkoinen seinä melko pliisu.

Molemmat kuvissa näkyvät peilit ovat talon entisten omistajien perintöä. Onpa onni ettei kukaan ole niitä keksinyt ottaa mukaansa, peilit kun ovat aika kalliita ostaa.

Tapetoimme molemmat eka kertaa. Googlailun jälkeen päädyimme keittelemään liisterin itse vehnäjauhoista, ohje löytyy esim. täältä.

Liisterin keittäminen oli helppoa ja halpaa, ja liisteri oli hyvin riittoisaa. Ja mikä parasta, tapetit ovat pysyneet seinällä eikä seinässä ole yhtään muovia tai mitään muutakaan hengittämätöntä. Tosin paperitapettien päälle vedetään nykyisin ohuen ohut kerros muovia jotta tapetti kestäisi kevyttä pyyhkimistä. 

Aiempi tapetti lähti nätisti irti ja jätti jälkeensä ohuen paperikerroksen. Muutamat ruuvinreiät paklattiin mutta seinä oli kohtuu tasainen joten tässä päästiin vähällä.

Tapetointi sujui vailla suurempia vastoinkäymisiä. Mies vakaine käsineen leikkasi ja mallaili vuodat ja minä toimin työnjohdossa. Kohdistus oli helppoa vaikka sitä vähän etukäteen pelättiin.

Tapettia meni tähän yhteen seinään ihan himpan yli rulla. Sain vajaan toisen rullan onneksi myytyä halvalla eteenpäin.

Enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! Jonkinlaiset listat mahdollisesti hankimme epäsiisteihin nurkkiin ja tapettivuotien välisiä rajoja voisi vähän kynällä sutata mustemmaksi.

Tumma tapetti oli viimeinen silaus makuuhuoneeseen. Tässä huoneessa nukutaan antaumuksella ja hyvin.

Näin on pienimuotoinen pintaremontti saatettu alkuun ja suuria suunnitelmia laadittu muihin huoneisiin!

Marraskuulla on puolensa

Heti kesäloman päätyttyä päätin että syksylle tarvitaan löhöloma. Sellainen, mihin ei suunnitella mitään vaan varataan aikaa kotona hengailulle, sohvalla makoilulle ja nukkumiselle. Yksinkertaisesti levolle, sitähän ihminen tarvitsee. Sitten jos jotain jaksaa tehdä niin kaikki on ihan boonusta.

Ja mitä kaikkea voi tapahtua kun on aikaa pysähtyä. Voi vaikka löytää marraskuusta ihan uusia puolia. Sellaisia aurinkoisempia.

Meillä on muuten ihan järjettömän likaiset ikkunat. Mutta ei kai niitä ennen kevättä kannata pestä. Jos silloinkaan.

On aikaa valmistella kunnon aamiaisia. Muna oli ihan samana aamuna munittu.

Ehtii myös jäädä ihastelemaan miten kauniisti höyry nousee kahvikupista ja miten hienot ovat marraskuiset pitkät varjot.

Kissakin on niin lomalla.

Makkarissa kuuluu kummia.