Telttaretki kolmen koiran kanssa

Helteisen heinäkuisen viikonlopun keksin viettää telttaretkellä. Kohteeksi valikoitui Teijon kansallispuisto, ja retkiseuraksi kolme koiraa joista yksi on yöpynyt aiemmin teltassa (kerran, eikä niin toivotuin seurauksin).

Olin muutenkin matkalla Lounais-Suomeen, joten Teijo osui sopivasti matkan varrelle. 

Olosuhteiden pakosta tosiaan kaikki koirat lähtivät mukaan ja reissu suunniteltiin sitten sen ja aikataulujen ehdoilla. En halunnut perjantaina työpäivän päälle mitään urheilusuoritusta vaan rennon lenkin ja yöpymisen luonnon helmassa. Sään ollessa helteinen, järven lähellä olo helpottaa koirien kanssa kulkemista joten valitsin reitiksi Matildajärven kierroksen.

Ajoimme Matildajärvelle Luontokeskuksen parkkipaikalle. Reitti sinne kulkee idyllisten kylien, mm. Matildedahlin (hipsterimpi kuin Kallio :) ) läpi. Parkkipaikalla oli kymmeniä autoja, joku pakkaili telttaa ja rinkkaa ja kävi selväksi että mistään erämaan rauhasta ei täällä päästä nauttimaan. Osa porukasta oli onneksi uimarannan asiakkaina.

Kävimme siis kävelemässä Matildanjärven kierroksen 5,5km. Todellisuudessa matkaa tuli aika lailla enemmän kun aluksi eksyttiin vähän reitiltä ja sitten vielä käveltiin pitkospuita edestakaisin kun reitin alku oli vähän hukassa. Reitti kiertää Matildajärven, on hyvin selkeä ja helppokulkuinen. Maasto on kaunista varsinaissuomalaista metsämaastoa kallioineen ja kuusikkoineen. Reitti on ihan hyvin merkitty, paitsi loppuosaltaan joka kulkee Matildedahlin kylänraittia ja alkuosaltaan, jolloin se on opasteissa väliin Matildanjärven kierros ja väliin Matildankierros. En rohkeuksissani ottanut edes karttaa mukaan mutta muutaman kerran jouduin kyllä puhelimen maastokarttaa katsomaan. Reitin varrella ei porukkaa ollut ruuhkaksi asti, muutamia vastaantulijoita ja järvellä kulki soutuveneitä. Laavuilla näytti olevan väkeä jokaisella.

Autolle palattuamme aloin katsella yöpymispaikkaa. Ensin Luontokeskuksen läheltä, mutta siellä oli niin kansoitettua että päätin siirtyä 800m päähän Roosinniemen laavun ympäristöön. Kävelin siis vielä pari kierrosta edestakaisin parkkipaikan ja laavun väliä vieden ensin teltan ja muut majoitustarvikkeet, ja sitten koirat ja loput kamppeet. Roosinniemessä oli paljon majoittujia ja vaikka menimme sinne vasta joskus puoli kymmenen aikaan illalla, meidän jälkeenkin tuli vielä ainakin pari seuruetta. Saimme kuitenkin kauniin telttapaikan järven rannasta ja ehdimme paikalla parahiksi auringonlaskun aikaan.

En jaksanut enää päivän päälle alkaa trangiaa viritellä ja vähän stressasi kaikenlainen meluaminen tuohon aikaan, joten söin vain nopeasti leipää ja ruokin koirat, ja sitten sullouduimme telttaan. Väsyttikin aikalailla, työpäivä kuitenkin heräämisineen oli jo takana.

Koirat rauhoittuivat yllättävän kivasti telttaan, vaikka olihan meillä aika lämmintä. Tuntui että 1-2 koiraa läähätti koko ajan, yksi nukkui ja osat vaihtelivat koirien välillä. Katkonaisesti sain kuitenkin joitakin tunteja nukuttua. Hiljaista oli, joku kävi uimassa ja vastarannalta kuului kalaan lähtijöiden ääniä mutta koirat olivat rauhassa eivätkä reagoineet ääniin.

Aamulla sitten heräiltiin hikisinä ja kämppäkaverit pyrkivät ihan iholle :)

Kolmen hengen telttaan ei kyllä yhden ihmisen ja kolmen koiran lisäksi olisi enempää väkeä mahtunutkaan. Yksi nukkui jalkopäässä makuualustalla ja kaksi vieressä. Mukaan roudattu avaruuspeite ei kelvannut kenellekään alustaksi. 

Aamulla päästin ensin koirat uimaan ja sitten kävin itse. 

Sitten koirat saivat odotella puuparkissa kun tein Trangialla aamiaista. Tällä reissulla oli tarkoitus yöpyä lähellä autoa joten en yrittänytkään pakata kevyesti. Ehkä tuota 800m matkaa taittaessa autolle ja takaisin edestakas käväisi mielessä että joku muu pakkausväline kuin kaupan kestokassit olisi voinut kuitenkin olla paikallaan :D

 Eväskassiin oli eksynyt myös vierailija.

Teijo ihastutti kyllä luonnollaan, mutta heinäkuinen viikonloppu vetää odotetusti tämänkaltaiset paikat täyteen retkeilijöitä. Mikä on tietysti ihan positiivinen asia mutta luonnon hiljaisuutta kaipaavalle ehkä ei ihan sitä mitä etsii, vaikka väenpaljoudesta huolimatta saimme kyllä olla ihan rauhakseen eikä kukaan häirinnyt tai häiriintynyt. Kyllähän suomalaiseen metsään väkeä sopii.

Teijossa riittää reittejä ja nähtävää useammankin päivän retkelle joten eiköhän sinne vielä takaisinkin päädytä. 

Syksy ja sen värit

Ote bloggaamiseen on vähän hukassa, mutta tässä läjä tunnelmia meidän syksystä. Syksy on kauneimmillaan, vielä on lämmintä mutta niin kaunista, värit vahvana vielä menneestä kesästä kertomassa. 

Jotenkin se vuodenaikojen kiertokulku väreinä on niin upea. Kalpea talvi, arasti kellanvihreästä vahvemmaksi vihertyvä kevät, kirkkaanvihreä alkukesä, okran värinen poltettu loppukesä, rohkea ja räväkkä syksy. Ja se loppusyksyn kalvakka kalseus. Huh, niitä tosiaan täällä maalla koetaan ja isosti.

Kissa on mukavuuden maksimoija. Ulkoilee (narrasi jo yhden päästäisenkin!) mutta sen jälkeen nautiskelee pitkistä raukeista päiväunista lämpimissä paikoissa.

Näkymä makkarin ikkunasta alkaa olla kohdillaan. Iso vaahtera on vaivalloinen muulloin mutta korvaa kaiken vaivan syksyisellä värityksellään.

Syksyinen sieniretki; parasta seuraa, värejä, tuoksuja, ja niitä sieniäkin <3

Pihlajat tekevät mieletöntä satoa. Pakkasten jälkeen meillä kerätään pihlajanmarjoja säilöönkin. 

Myös orapihlaja kukkii upeasti.

Syksyn varjot kuistilla ovat upeat.

Puutarhassa kukitaan edelleen, mielettömiä nämä krassit vaikka ovatkin vallanneet kaikki lavat ja laatikot.

Lammaspaimenen hommissa

Joskus sitä arpaonni potkaisee. Kuten viime talvena, kun bongasin jostain lammaspaimenviikkojen haun ja klikkailin arvat kaikkiin paikkoihin joihin saa mennä koirien kanssa, ja suunnilleen kesäloman ajalle. Kesäloman ajankohtakin ehti vaihtua, ja kun sähköpostiin kilahti tieto, että olimme voittaneet arvonnassa, ei ollut itku kaukana kun tajusin ettemme pääse sille viikolle jonka saimme. Päätin kuitenkin kokeilla onnistuisiko viikon vaihto ja onni potkaisi vielä toisenkin kerran, sillä vaihto onnistui ja niinpä suuntasimme lammaspaimeniksi Närängän erämaatilalle Kuusamoon.

Matkustimme Näränkään maanantaina iltapäivällä. Mukana meillä oli fillarit, 2 koiraa ja kalastusvälineet. Parkkipaikalta tilalle oli 1,2km polku lähes pelkkää ylämäkeä ja kamoja roudasimme kolme kuormaa. 

Vaan ylämäen kipuaminen kyllä kannatti kun vaaran päältä aukeni tällainen vaaramaisema.

Närängän tila on entinen maatila. Tilan perustajat tulivat Näränkään 1800-luvun loppupuolella ja kaskesivat metsät pelloiksi ja laidunmaiksi. Tilan rakennukset saunaa lukuunottamatta poltettiin talvisodan syttyessä, mutta asukkaat palasivat Näränkään sotien jälkeen ja nykyinen päärakennus on rakennettu 1951.

Tilalla on eletty hyvin omavaraisesti aina siihen saakka, kun viimeinen omistaja myi tilan Rauma-Repolalle 1970. Tämän jälkeen tilan omistus siirtyi valtiolle, ja Metsähallitus on entisöinyt tilan  50-luvun malliin 2000-luvun alkupuolella.

Tupa on suuri hirsitalo. Tuvassa on iso leivinuuni, keittiössä puuhella ja kamareissa uunit lämmitystä varten. Koko talossa on myös kaasuvalaistus ja keittiössä kaasuliesi.

Meille sattui kelien puolesta lämmin, kesäinen viikko joten emme lämmittäneet taloa puilla ollenkaan.

Lampaita tilalla on 10 kappaletta, ja paimenen tehtäviin kuuluu tarkkailla että kaikki ovat tallella ja terveitä, vaihtaa lampaille vedet päivittäin ja tarkkailla sähköaidan kuntoa.

Lampaat olivat varsin seurallisia ja hauskoja eläimiä. Niiden hoito oli helppoa, kaikki olivat hyväkuntoisia ja pirteitä ja tulivat mielellään rapsuteltaviksi ja herkkuja hakemaan.

Lampaat olivat myös hyvin tottuneita ihmisiin ja koiriin. Eivät juuri koiria noteeranneet, pentukoiralle jopa vähän uhittelivat kun tämä kävi liian paimenintoiseksi. Koiria ei tietenkään päästetty laitumelle vaan ne saivat katsella lampaita välimatkan päästä.

Viikko tilalla ilman sähköä ja juoksevaa vettä vierähti nopeasti. Pesuvesi sekä lampaiden juomavesi nostettiin vinttikaivosta ja juomavesi haettiin lähteestä. Tilalla on maakellari jossa ruuat säilyivät hyvin. Onnistuimme aika hyvin ennakoimaan viikon ruokamäärän, eikä meidän tarvinnut hakea täydennystä kertaakaan.

Tiskaukset ja pyykinpesut onnistuivat hyvin saunalla perinteisin keinoin.

Teimme tilalta muutaman kalastusretken läheisille järville ja joelle. 

Joka kerta tuli saalista matkaan, yleensä vain maistiaisia mutta yhtenä iltana ahti tarjoili oikein ahvenillallisen. 

Kelit olivat tosiaan lämpimät jonka vuoksi hyttysiä ja paarmoja oli aivan hirveästi, tämä vähän laski kalastusintoa ja iltaisin raavittiin nilkat verille.

Meillä oli mukana paljon ajanvietettä; lehtiä, kirjoja, neuleita... Emmekä käyttäneet niistä oikein mitään. Iltaisin lueskelimme tilalta löytyviä kirjoja ja edellisiä vieraskirjoja.

Meillä oli myös mukana alakuvan hauska veivattava radio. Radion kuuntelemisessa hämärtyvässä tuvassa kaukana kaikesta on ihan oma tunnelmansa.

Närängän tilan pihapiiri ja nuotiopaikka ovat jokamiesretkeilijöiden vapaassa käytössä, ja vierailijoita riittikin joka päivälle, osa kävi kutsuttuna ihan tilalla sisälläkin saakka.

Ihana puulämmitteinen sauna lämpesi joka ilta ja tarjoili pehmeät löylyt. 

Lämpimät suositukset lammaspaimenviikolle mikäli ikimuistoinen viikko upean luonnon keskellä historiallisessa kohteessa kiinnostaa!

Lähiretkeilyä

Yö luonnossa on ollut to do -listalla jo pitkään ja vihdoin se toteutui, kun pakkasin yhden koiran ja kimpsut mukaan ja suuntasimme lähimaastoon retkelle. Tällä reissulla ei tarvittu autoa, vaan matka taittui jalkapatikalla kotiovelta lähtien.

Otimme suunnaksi Kytäjä-Usmin Iso-kypärän rannalla olevan laavun. Lähdimme matkaan puoli seitsemän aikaan illalla, teimme pikku pysähdyksen Kaksoislammilla ja Iso-kypärälle ehdimme parahiksi auringonlaskua ihailemaan.

Sää oli lämmin ja iltapala valmistui näissä maisemissa. 

Illaksi lammelle laskeutui iso määrä vesilintuja, kiikarit ja lintukirja olivat kotona mutta oli hauska katsella sukeltajien touhuja.

Yöksi majoitumme laavuun. Yöllä lämpötila kävi alimmillaan 7 asteessa. Makuupussini comfort-lämpötila on 3 astetta, mutta melko vilpoista kyllä oli eikä yhtään vähempää olisi voinut olla päällä. Nyt riitti pitkä kerrasto, villasukat ja tuubihuivi. Koirallakin oli selkeästi vähän vilu, sille ei tullut mitään alustaa mukaan (ensi kerralle muistutuksena) joten se kernaasti otti siivun makuualustastani ja nukkui ihan kyljessä kiinni.

Yö meni kääntyillessä laavun kovalla lattialla. Hieman oli ikävä telttaa, sillä laavun viereen oli joku kerännyt pehmoisen kasan havuja telttapaikalle. Käki kukkui läpi yön.

Vaan oli meillä silti tunnelmaa, tämä oli ensimmäinen yöni yksin metsässä.

Neljän aikoihin heräsin katsomaan lämpömittaria ja maisema oli upea.

Aamulla keitin puurot ja kahvit, pakkasin kamat ja käppäilimme Piilolammin kautta kotiin.

Ihana irtiotto arjesta, stressinhallintaa parhaimmillaan.