Sadonkorjuun aloitus

Kasvihuone alkoi muistuttaa jälleen viidakkoa, joten otin sakset kauniiseen käteen ja karsin sitä oikein reippaasti. Jäljelle jäivät tomaateissa lähinnä oksat joissa on kukkia tai terttuja, muut karsin kaikki pois. Näin hedelmät saavat kunnolla valoa ja voimaa, eikä kasvin voima mene oksien kasvatukseen. 

Kaikissa kasveissa on varastolannoitteet (lähinnä kanankakkaraetta), mutta silti tuntuu ravinteet loppuvan, nyt ollaan lisätty Puutarhan kesää liuoksena kasteluveteen. Sitä saakin varmasti tehdä lähes joka kastelukerta. Paljon tarvitsevat tomaatit, chilit ja kurkut vettä, lannoitetta ja huolenpitoa matkallaan siemenistä hedelmiksi. 

Tomaatteja on kypsymässä ihan kohtuullisesti. On joitakin hyvin satoisia taimia ja joitakin joissa vain muutama raakile. Satokausi ei juurikaan ole edellä viime vuotta, vaikka kevät olikin lämmin.

Kasvihuoneen nurkasta löytyi yksi koirakin nukkumasta :D

Kurkkujen kylvöä yritin ajoittaa oikeaksi mutta sitten niiden kouliminen vähän viivästyi, ja tässä on vasta isoin kurkku tulossa. Kolme taimea jäi kasvarista yli ja ne laitoimme vasta tällä viikolla kasvusäkkiin ulos, saa nähdä ehtivätkö tuottaa satoa. Kurkut lähtevät kyllä kovaa vauhtia kasvuun kun pääsevät hyvään multaan ja kosteuteen.

Tomaattien jälkeen tietää käsitelleensä, siitepölyn määrä on melkoinen!

Valkosipulit ovat lavassa komeassa kasvussa ja ovat tehneet ison määrän kukkavarsia. Kukkavarret tulisi ohjeiden mukaan poistaa, jotta sipulit kasvavat suuremmiksi. Niitä ollaankin jo syöty eri ruuissa; pannussa paistaen ovat aivan erinomaisia, samoin salaatissa ja ihan leivän päällä. Nyt innostuin lopuista tekemään pestoa.

Tässä myös kasvarista satoa; muutama kypsä chili ja basilikan vedin nyt melko lyhyeksi, toivoen että se tekee vielä uuden vihreän sadon. Basilikaa en ole koskaan onnistunut kasvattamaan sisällä tai avomaalla mutta kasvihuonetta se rakastaa. Se on siellä toista kesää altakasteluruukussa ja tekee ison, vihreän sadon.

Katselin vähän netistä ohjeita, ja lopulta pestoon tuli skeippejä, basilikaa, paahdettuja cashew-pähkinöitä (tykkään näistä enemmän kuin pinjansiemenistä), oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. 

Peston pakastin pikku minigripeissä, kuten myös basilikaa ihan sellaisenaan ja chiliä.

Chili tekee jälleen isoa satoa, paljon suurempaa kuin mille meillä olisi käyttöä. Noh, sitä kuivataan ja pakastetaan jälleen ja yritetään muistaa syödä. Toiveissa olisi joku helmi chilikastikkeen ohje. Chilejä on niin mukavaa kasvatella ja tykkäämme kyllä tulisesta ruuasta, mutta sitten näiden omien käyttö on kuitenkin niin paljon vaikeampaa kuin kaupan valmiin Shirazan. 

Jotkut sanovat että Aji Cristal (alla) on parhainta näin oranssina. Tässä talvetetussa kasvissa ei ole kuin muutama hassu podi, ja yksi niistä nyt ihan täydellisen värinen.

Mysli

Luin kerran lehdestä, että mysliä aamiaiseksi syövät ihmiset ovat keskivertoa terveempiä ja uskoin.

Mysliä ei todellakaan kannata kantaa kaupasta, itse tekemällä siitä saa juuri sellaista kun haluaa. Meillä kotikotonakin tehtiin itse mysliä, siinä tosin kävi niin että pikkuhiljaa myslissä kaurahiutaleiden osuus väheni vähenemistään samalla kun kaikkien herkkujen osuus nousi.

Viime aikoina olen tehnyt myslit paahtamalla ne uunissa hunajan ja oliiviöljyn kera. Aineksia muuntelemalla variaatioita on loputtomasti. Tämänkertainen satsi sai makua kuivatuista hedelmistä. Vakioaineksia myslissäni ovat maapähkinät ja itse kuivatut omenat.

Papparuokaa

Juttuhan alkoi siitä, kun miehen lähtiessä työmatkalle hain paketin possun kastikelihaa, paistoin ja söin sellaisenaan suolan ja pippurin kera. Herkkua. Herkkua, jota näkyy ruokakaupassa minun ostoskorini lisäksi vanhempien mieshenkilöiden koreissa. Käsitteeksi muodostui papparuoka, eli ruokalajit joita vanhat miehet (ja minä) syövät. Suolaisia, rasvaisia, mutta myös edullisia, kotimaisia ja hyviä! Possu on jäänyt vähemmälle mutta muita papparuokia menee edelleen.

Tässä pari suosikkiani:

Silakkapihvit. Silakka on syksyllä parhammillaan, vaikkakin herkullista koko vuoden. Välillä silakkaa on ollut heikosti saatavilla korkeiden myrkkypitoisuuksien vuoksi, Itämeri-parkamme kun on varsin huonossa jamassa. Kalan syömättä jättäminen on kuitenkin jopa suurempi terveysriski kuin sen syöminen (lähde).

Silakka on muuten kalaksi mainion hintaista, nämä fileet ostin hintaan 8,90e/kg. Verratkaapa vaikka siian tai kuhan hintaan.

Silakkapihveihin ideoin täytteen ihan itse. Ranskankermaa, piparjuurta raastettuna, sitruunaa, tilliä. Oli muuten hyvää, seuraksi perunamuusia tillillä ryyditettynä. 

Seuraava papparuokasuosikki: kaalit. Syksy on kaalien luvattua aikaa. Kukkaro ja kroppa kiittää ja kaaliruuat ovat niin hyviä!

Ruusukaaleja ostin eka kerran vain ulkonäön takia, mikään noin söpö ei voi maistua pahalle! Ja yllätyin, ruusukaali on tosi aromikas ja voimakas kaali. Ajatelkaapa että Suomessa käytetään n. yksi ruusukaali henkeä kohti vuodessa. Olen jo tänä syksynä ahminut monen suomalaisen annoksen.

Ruusukaalini nautin useimmiten Hellapoliisin ohjeella (ilman mitään broilereita). Toki myös ihan keitettynä suolan (ja voin) kanssa ovat hyvin maistuvia. 

Kaaleihin päästyäni en voi ohittaa kaalikääryleitä. Suosikkiruokani, mutta valitettavasti sen verran työläs että tulee tehtyä lähinnä kerran vuodessa uuden sadon kaalista ja nautittua uuden sadon puolukkasoseen kera. Ai että!

En tiedä äijäilystä mutta tähän vuodenaikaan meillä kuuluu myös sienet. Ja uuden kasvikuivurin myötä myös omenat. 

Papat ne vaan tietää; kotimainen, puhdas ja sesongin mukainen ruoka on sekä terveellistä että edullista. Kyllä kelpaa ottaa töihinkin mukaan itse tehtyä pienen hiilijalanjäljen jättävää ruokaa pakkasesta, verrattuna vaikkapa eineksiin. 

Kesälomalla

Kaivattu ja odotettu kesäloma alkoi, ja ensimmäinen reissu suuntautui meille hieman vieraaseen Itä-Suomeen. 

Parin kirppispysähdyksen kautta ensimmäisenä etappina oli Iloisen pässin maalaispuoti Parikkalassa, jossa söimme maittavat burgerit ja suoritin pienet shoppailut. Mikäli kutostiellä ajelee niin pysähtymisen arvoinen paikka, ja päihittää kyllä abc:t ynnä muut liukuhihnapaikat mennen tullen.

Yöksi majoitumme Rääkkylään Koivuniemeen.  Hauskan rento paikka, majoitus oli leirintäaluetyyppistä ja erikseen sai vielä maittavan aamiaisen. Iltauinti Saimaassa oli melko viileä kokemus.

Seuraavaksi suuntasimme Kolille, jossa heitimme rinkat selkään ja lähdimme patikoimaan kolmeksi päiväksi. Olimme varanneet kaksi yötä Metsäpirtistä, jonne kävelimme eka päivänä 25km matkan. Oli ehkä vähän turhan pitkä etappi ihan kylmiltään käveltäväksi, mutta pääsimme lopulta perille vaikka raskasta oli ja kerran eksyttiinkin.

Seuraavana päivänä teimme päiväretken Rykiniemen uimarannalle, n. 12km. Vesivaaralta aukesi todella hienot näkymät ja määränpäässä pulahdin Pieliseen. Kolmantena päivänä kävelimme Metsäpirtiltä takaisin Kolille, n. 13km. Viimeisen päivän maisemat olivat ne kaikista upeimmat Mäkrä-vaaran päältä.

Näin Lappi-fanina nämä etelän maisemat toki jättävät vähän kylmäksi, mutta ihan näkemisen arvoinen paikka tuo Koli on. Polut olivat paikoin vähän huonokulkuisia ja kuluneita, ja metsäpolkujen tarpomista riitti, mutta vaarojen päältä näkymät ovat kyllä upeat ja Pielinen oli hieno, kirkasvetinen ja kaunis järvi.

Koirat olivat toki mukana ja jaksoivat hienosti (hienommin kuin pari muuta seurueessa...) kävellä. Nuorempi tosin alkoi ottaa lepiä joka pysähdyksellä.

Ennen Kolin reissua ehdimme myös heittää pyöräretken uusiin kotimaisemiin. Kaupunki on kyllä varsin upea, täynnä toinen toistaan kauniimpia vanhoja rakennuksia ja katuja. Ravintolat ovat vielä tyystin testaamatta mutta eiköhän niitäkin ehditä loman aikana aloittaa.

Loman alkuun herkuttelimme myös kakuilla. Ehdotin miehelle voileipäkakkua, ja hänellähän olikin jo makea kakku mielessä ja niin meille syntyi salami-tsatsiki -voileipäkakku sekä mansikka-brita. Brita meni parempiin suihin ennen kuvan ottoa, mutta voileipäkakkua ehdin vähän filmata. 

Meillähän on tapana tehdä molempien syntymäpäiväksi aina toiveiden mukainen kakku, ja toistaiseksi olen kyllä todella häviöllä kakkuineni. Milloin on suklaakakkua syöty suoraan vuuasta ja voileipäkakut ovat olleet järjestäen liian kuivia. Nyt kuitenkin onnisti, kakku oli oikein hyvän makuinen (huolimatta siitä että ystävän 4-vuotias totesi kakkupöydässä hienovaraisesti, että "äiti tää kakku on kyllä aika pahaa") ja mehukas. Ja vieläpä ihan kauniskin.

Kolilta sitten suuntasimme vielä mökille lepuuttamaan kävelystä uupuneita jalkojamme. Ja eihän näihin järvimaisemiin ja auringonlaskuihin kyllästy. Lempihommaani mökillä on lillua järvessä laiturin päässä ja tallentaa maisemaa verkkokalvoilleni. Aina siinä laiturin päässä auringonlaskua hengittäessäni päätän säästää maiseman voimakuvaksi tulevalle talvelle. Tässä sitä voimaa teillekin:

Kevään makuja

Mitä kevääseen kuuluu: jääkiekon mm-kisat. Mitä taas niiden aikana tehdään: käydään korvasienillä! Hyvä muistisääntö täällä meidän leveyksillä. Muutama vuosi sitten innostuin sienestämisestä ja sattui olemaan korvasieniaika. Suunnistuskartasta bongasin jonkun hakkuun ja lähdin toiveikkaana etsimään - ja löysin. Mieletön sienituuri, usein kun sienet löytää lähinnä vahingossa eikä ainakaan etsimällä. Tätä samaa korvasienipaikkaa hyödynnettiin nyt neljättä vuotta, ja edelleen saatiin erinomainen saalis. Sienien paikka hieman vaihtelee alueella maaperän kosteuden mukaan, tänä vuonna parhaat apajat oli ylös nostettujen kantojen juurilla.

Tänään valmistettiin mieletön illallinen; siikafileitä, kukkakaalipyrettä, korvasienimuhennosta ja parsaa. 

Oma suosikkikorvasienireseptini löytyy täältä; valkoviinillä ja ranskankermalla ryyditettynä korvasienet ovat todellista keväistä herkkua.

Meillä on kotona lapsena jo syöty korvasieniä aina kun niitä löytyi, ja nyt aikuisena tosiaan kolmas vuosi menossa. Huolellinen keittäminen väljässä vedessä 2x vähintään 5min vedet välillä vaihtaen ja sienet ja astiat huuhdellen sekä tuuletuksesta huolehtien, eikä kukaan ole kuollut. En tiedä onko korvasieni tosiaan niin poikkeuksellisen hyvän makuinen vai johtuuko sen ihana maku keväästä, mutta kyllä se vaan ehdottomasti on suosikkisieneni. 

Chilien, kuten muidenkin taimien esikasvatus meni tänä vuonna meillä aikalailla ns. käteen. Taimet olivat jo jonkinlaisilla aluilla mutta asuntonäyttöjen vuoksi en viitsinyt viritellä niille lamppuja, ja pimeyteen ja kuivuuteenhan ne kuolivat. 

Chilifoorumilla sitten huvikseni kysäisin, josko jollakin sattuisi ylimääräisiä taimia löytymään ja kyllä chilikansa vaan on huikeaa porukkaa. Sen lisäksi että kerran sain myös rocoton siemeniä ihan ilmaiseksi kotiin postitettuna, nyt ilmoittautui yksi kaveri kohtuullisen ajomatkan päästä ylimäärätaimien haltijaksi. Taimien hintaa kysyessä tuumasi, että eipä ole yhdestäkään taimesta tullut vielä mitään pyydettyä, eikä taida aloittaa nytkään. Niinpä meillä on kasvamassa: 

Aji Fantasy

sekä:

Caramel bhut jolokia

Fidalgo roxa 

Jigsaw (se maailman tulisin, huh)

Grao de Bode

Piquillo pepper

Werner

Näistä osa on pistokkaista istutettuja, joten jää arvoitukseksi kuinka käy. Taimet ovat kuitenkin huippuluokkaa; tanakoita, tummanvihreitä ja tuuheita, olen kyllä tosi kiitollinen näistä, että siis joku oikeasti luopuu tällaisista ilmaiseksi. 

Chilien kasvatus on melko koukuttavaa puuhaa etenkin tulisen ruuan ystävälle. Niitä kun on kaupoissa varsin huono valikoima, mutta kasvattajalle valinnanvaraa taas riittää. Katsokaa nyt vaikka Fataliin huikeaa valikoimaa. Oman kokemuksen mukaan eivät ole ihan helpoimpia kasvatettavia mutta ei nyt mahdottomiakaan. Avoterassilla, siis ilman minkäänlaista kasvihuonetta tai muuta suojaa olemme saaneet ihan kelpo satoja. Minulla on käytössä chileille turvepitoinen multa, mielellään altakasteluruukut, Puutarhan kesä -lannoite ja mullan sekaan laitan lecasoraa sekä vermakuliittia. Vettä ja ravinteita ne kaipaavat paljon. Ostin muutama vuosi sitten ihan tähän tarkoitukseen Orthexin altakasteluruukkuja 1,4 litran säiliöllä, ne täytettynä kestävät hyvin hellekeleilläkin lähes 2 viikkoa. 

Vielä on olohuoneen ikkunalla pienimuotoinen ruuhka, mutta kesällä chilit ovat kokonaan ulkona terassilla.

Jo aiemmin kuvaamani luumupuu on loistossaan, aivan täynnä ihania valkoisia kukkia. 

Myös viinimarjoissa on reilusti kukkia, valkosipulit kasvavat lavassa ja viiniköynnös valmistelee silmujaan. Kevättä jatketaan samalla ja vanhalla, mutta tutulla ja rakkaalla pihalla.

Vielä illat kuitenkin pimenevät. Kynttilät ovat minulla kuuluneet aina lähinnä syksyyn ja talveen, mutta ovathan ne näinkin kauniita.