sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Hiljaa hyvä tulee

Voisi päteä moniinkin meidän projekteihin, mutta tällä kertaa on kuvissa hiljaa valmisteltu villapaita talven tuiskuihin.
Ravelrysta tarkistin, tämä on aloitettu 2.4.2017. Että eihän siihen mennyt kuin puolitoista vuotta. Vappuna bloggailin sen valmistumisesta ja siitä lähtien se on odotellut kainaloiden viimeistelyä ja lankojen päättelyä.


Vaalea lanka on Airikkalan tilalta, josta haemme vuosittain myös karitsan lihaa. Harmaa on Rintalan tilan Iivaria, samaa josta tein aiemman villapaidan. Ruskea lanka on niinikään Rintalan tilalta, mutta sukkalankaa. Kaikki aivan ihania värjäämättömiä lampaan villalankoja. Sukkalanka oli hieman muita paksumpaa, mikä tekee kuvioista hieman epätasaisia. Mutta jospa nuo käytössä tuosta tasaantuisivat.
Malli on Dropsin September sweaterista omaan tarpeeseen muokattu.


Enpä olisi uskonut että paita vielä jonain päivänä valmistuu. Neulominen on ihanaa, mutta innostus tulee ja menee. Ja saa ollakin niin, hyvä on ihmisellä olla asioita missä ei tarvitse suorittaa.


tiistai 23. lokakuuta 2018

Lokakuussa

Lokakuussa alkavat värit hävitä luonnosta. Aurinkoisena päivänä niitä on kuitenkin vielä pihamaalla.


Öljylamput ovat meillä vain koristeena. Tuo ruosteinen on niin romuromanttinen <3

Orvokit ovat niin uskollisia kukkijoita. Ne on levinneet pitkin etupihaa ja kukkivat edelleen lakastuneessa kukkapenkissä.



Laventeli näyttää vielä vehreältä, talvehtimista jännitetään.



Kotieläimet voivat paksusti.
Kissa on mukana kaikissa touhuissa.



Kanoja on tällä hetkellä 6 + kukko. Muninta on virkistynyt sitten kesän helteiden, nyt munia tulee n. 3-5/ päivä. Kanat ulkoilevat vielä edelleen päivisin ulkotarhassa. Vapaana meillä kanat eivät ole ollenkaan, koirien ja ympäristössä liikkuvien petojen vuoksi.



Tämä loppusyksy on niin kaunista väreiltään ja tunnelmaltaan. Aamut ovat usvaisia ja kirkkaita, illat hämäriä. Lehdet ovat yhtäkkiä kaikki pudonneet. 
Jotenkin tämä karu kauneus koskettaa. Luonto vaipuu talviteloilleen.

Hanhet kerääntyivät suuriksi parviksi poistuakseen lämpimämmille maille.




lauantai 20. lokakuuta 2018

Kokeileva kasvimaa

Puutarhuroinnissa on kivaa kokeilla aina jotain uutta. Viime vuonna kasvatin varsiparsakaalia mahtavalla menestyksellä. Tänä vuonna kasvimaakokeilussa olivat mustajuuri ja ruusukaali.


Mustajuuren kylvin jo syksyllä. Ikävä kyllä se iti vähän huonosti, vain 4-5 taimea nousi mullasta. Aloin tässä syksyllä googlettaa milloin se pitäisi nostaa, ja opin että sitä olisi pitänyt lannoittaa pitkin kesää... joten odotukset eivät olleet korkealla. Yllätys olikin iloinen kun maasta nousi ihan kiva määrä juuria. 
Mustajuuri on hienostuneen mieto ja pehmeä juures, jota olen käyttänyt lähinnä keitoissa. Siitä tulee todella pehmeä ja hyvänmakuinen keitto.
Mustajuuren kasvuaika on pitkä ja se kannattaa kylvää jo syksyllä muiden juuresten tapaan. Se kaipaisi kovasti lannoitusta kasvaakseen isoksi. Mustajuuri kasvaa syvälle maahan ja sen nostaminen olikin melkoisen vaivalloista, pitkät juuret menevät syvälle ja ovat tiukassa. 

Sato oli itämiseen nähden ihan kohtalainen, kyllä näistä yksi keitto keitetään.

Mustajuuri, ehdottomasti jatkoon. Huomisissa syyskylvöissä laitetaan taas siementä maahan, toivotaan parempaa itävyyttä ensi kesälle.



Ruusukaali on suurta herkkuani. Ensimmäistä kertaa maistoin niitä n. kymmenen vuotta sitten, ja ostin ne puhtaasti ulkonäön vuoksi, mikään noin söpö ei voi olla pahaa. Ja mitä herkkua ne ovatkaan! Ruusukaali on voimakkaan makuinen kaali kaalien ystäville. Parhaimmillaan se on muiden kaalien tapaan höyrytettynä tai kermassa haudutettuna. Tätä herkullista kaalia suomalaiset syövät vain keskimäärin yhden per henkilö vuodessa! Siis yhden pienen ruusukaalin. Minä vastaan monen suomalaisen osuudesta :D.
Ruusukaali kasvaa hitaasti. Se vaatii pitkän esikasvatusajan (kylvin omani kai joskus helmi- maaliskuussa) ja satoa saatiin vasta nyt ihan loppusyksystä, kiitos pitkän, lämpimän syksyn. Taimet kasvoivat valtavan kokoisiksi ja ehkä olisi ollut paikallaan jossain vaiheessa vähän harventaa lehdistöä, jotta kaalit olisivat saaneet valoa. 


Kaaleja saatiin pari, kolme litraa. Kerran jo söin aiemmin niitä ja nyt keräsin lopun sadon. 

Ajattelin ryöpätä kaalit kevyesti ja pakastaa.

Kaalien kasvatus lavoissa on ehkä vähän turhauttavaa. Niitä kasvatellaan pitkin kevättalvea ja sato on vaivaan nähden melko vaatimaton. Kaalit vaativat tilaa ja olisivat varmaan vähän tuottoisampia avomaalla isommalla viljelyalalla. 
Parsakaalin kanssa varmaan jatketaan mutta ruusukaalikokeilu taitaa jäädä muutamaan vuoteen, siemenpussissa kun on vielä siemeniä jäljellä. 


Kasvimaa sai tänään syyssiivouksen. Huomenna yritän istuttaa valkosipulit ja kylvää porkkanaa, palsternakkaa, mustajuurta ja persiljaa.

Vielä nautimme lehtikaalin, persiljan ja ruohosipulin sadosta. Lehtikaali on maistunut hyvin myös etanoille.


Maa-artisokka saa vielä jäädä kasvamaan, syödään sitä sitten keväällä.


Valkosipulit ovat kuivuneet vintillä nostamisesta lähtien. Vintillä on ollut kai vähän kosteaa, osa oli mädäntynyt. Huomenna maahan menee näistä kynsiä sekä tämän kesän sipuleiden siemeniä.


Kanat saivat päivän puutarhapuuhasteluista pienen työmaan. Kaalien varret ja muut roskat ja rikkaruohot juurineen menivät kanalaan, jossa niistä tehdään selvää.


sunnuntai 5. elokuuta 2018

Katsaus satokauteen

Tämä kesä jää mieleen ennätyshelteisenä ja kuivana. Kasvimaita ja marjapensaita emme ole jaksaneet kastella yhtään niin paljoa kuin olisi ollut tarvetta, mutta siitä huolimatta olemme saaneet ihan kivasti satoa.


Kasvihuone on tarjoillut tomaatteja, chilejä ja kurkkuja. Näistä on jo keitelty chilikastiketta (Jamie Oliverin ohjetta mukaillen) ja tomaattikastiketta. Mikä ilo kaivaa kastikkeita omista varastoista talvella, teollisten valmisteiden sijaan.


Kurkkuja on kasvihuoneessa kaksi taimea ja avomaalla yksi, ja tämä määrä pitää kaksi ihmistä mainiosti kurkuissa. Avomaankurkkujen taimien kanssa mokailin niin että niitä emme nyt tänä vuonna saaneet.


Tomaatteja kypsyy tasaista tahtia, ja ovat kyllä parhaimmillaan suoraan pensaista napsittuna. Kaikki lajikkeet ovat tänä vuonna hyviä, ehkä suosikkeina kuitenkin taas Sunchocola F1 ja Pink charmer. Ensi vuodeksi voisi pari jotain pihvitomaattilajiketta katsella, nyt meillä valtaosa on näitä pieniä. Myös jonkun supermakean keltaisen kirsikkatomaatin haluaisin, tähän mennessä eivät ole olleet ihan täydellisen makeita.



Valkosipulit alkoivat olla sen näköisiä että uskaltauduin nostamaan muutaman, sieltä nousikin niin hyvän kokoisia sipuleita että nostin loputkin ja vein vintille kuivumaan. Tämä on kyllä sellaista viljelyä joka oikeasti kannattaa, tuoretta valkosipulia ei kauheasti kaupassa edes myydä. 
Syksyllä maahan menee kynsiä sekä myöskin siemeniä. 



Tällainenkin kedon kukka löytyi kasvimaan kupeesta päiväunilta <3


Myös kanervaa innostuin keräämään, kun satuin hyville apajille. Kanerva rauhoittaa ja auttaa nukahtamisvaikeuksissa ja monenlaisissa vatsavaivoissa sekä mm. virtsatulehduksissa. Kanerva myös tuoksuu ihanan metsäiselle.


 Marjastus ei niin ole mun juttu, mutta sain sentään herukoita poimittua sen verran että mehut keitettiin. Mustikat ostin suosiolla Rekosta.


Omavaraisia ollaan ensi talvena myös kanojen heinien suhteen. Naapuri kävi niittämässä meidän pellot ja sieltä käsipelillä haravoin ja kärräsin kanalaan heinää. Hidasta ja hikistä hommaa, mutta jotenkin niin kesäistä!

lauantai 4. elokuuta 2018

Kesäisiä kirppislöytöjä

Kesällä ei ole paljoa tullut kirppiksillä kierrettyä, mutta muutaman kerran sentään ja fb-kirppikseltä (ihanan Rättei, retroi ja lumpui -ryhmän hautajaisista) tein muutaman emalihankinnan.


Finelin sydän-kulho on ollut haaveissa. Tämä on ihana pienempi koko, tosi näppärä! Niin ja kaunis. Näille kulhoille on tähän vuodenaikaan käyttöä, kun puutarhasta haetaan milloin mitäkin.


Matkalla Lounais-Suomeen tein pienen pit stopin Salossa, ja kävin Aarresaari-kirppiksellä. Salo on kyllä kirppistelijöiden taivas. Siellä on useampi iso, hyvä pöytäkirppis, paljon hienoa tavaraa ja hintataso oikein kohdallaan. Itsellä oli koirat autossa ulkona ja vähän pissahätä jonka takia kiersin kirppiksen varsin ripeästi. Pari kivaa juttua kuitenkin löysin.

Finelin ihanan väriset kulhot, kuva ei tee värille oikeutta mutta nämä on sellaiset hienot sammalenvihreät. Ja ihan eri kokoiset kuin mun aiemmat kulhot, näitä on kyllä valmistettu ihan miljoonassa eri koossa.


Grapponiaa on tullut viime aikoina mukavasti kirppiksillä vastaan. Haaveilen mehusetistä eri väreissä, ja se on tässä jo ihan kivalla alulla :). Aarresaaresta löytyi kokoelmaan kannu. Ah tuota sinistä väriä, ihana!




tiistai 31. heinäkuuta 2018

Telttaretki kolmen koiran kanssa

Helteisen heinäkuisen viikonlopun keksin viettää telttaretkellä. Kohteeksi valikoitui Teijon kansallispuisto, ja retkiseuraksi kolme koiraa joista yksi on yöpynyt aiemmin teltassa (kerran, eikä niin toivotuin seurauksin).

Olin muutenkin matkalla Lounais-Suomeen, joten Teijo osui sopivasti matkan varrelle. 


Olosuhteiden pakosta tosiaan kaikki koirat lähtivät mukaan ja reissu suunniteltiin sitten sen ja aikataulujen ehdoilla. En halunnut perjantaina työpäivän päälle mitään urheilusuoritusta vaan rennon lenkin ja yöpymisen luonnon helmassa. Sään ollessa helteinen, järven lähellä olo helpottaa koirien kanssa kulkemista joten valitsin reitiksi Matildajärven kierroksen.
Ajoimme Matildajärvelle Luontokeskuksen parkkipaikalle. Reitti sinne kulkee idyllisten kylien, mm. Matildedahlin (hipsterimpi kuin Kallio :) ) läpi. Parkkipaikalla oli kymmeniä autoja, joku pakkaili telttaa ja rinkkaa ja kävi selväksi että mistään erämaan rauhasta ei täällä päästä nauttimaan. Osa porukasta oli onneksi uimarannan asiakkaina.

Kävimme siis kävelemässä Matildanjärven kierroksen 5,5km. Todellisuudessa matkaa tuli aika lailla enemmän kun aluksi eksyttiin vähän reitiltä ja sitten vielä käveltiin pitkospuita edestakaisin kun reitin alku oli vähän hukassa. Reitti kiertää Matildajärven, on hyvin selkeä ja helppokulkuinen. Maasto on kaunista varsinaissuomalaista metsämaastoa kallioineen ja kuusikkoineen. Reitti on ihan hyvin merkitty, paitsi loppuosaltaan joka kulkee Matildedahlin kylänraittia ja alkuosaltaan, jolloin se on opasteissa väliin Matildanjärven kierros ja väliin Matildankierros. En rohkeuksissani ottanut edes karttaa mukaan mutta muutaman kerran jouduin kyllä puhelimen maastokarttaa katsomaan. Reitin varrella ei porukkaa ollut ruuhkaksi asti, muutamia vastaantulijoita ja järvellä kulki soutuveneitä. Laavuilla näytti olevan väkeä jokaisella.



Autolle palattuamme aloin katsella yöpymispaikkaa. Ensin Luontokeskuksen läheltä, mutta siellä oli niin kansoitettua että päätin siirtyä 800m päähän Roosinniemen laavun ympäristöön. Kävelin siis vielä pari kierrosta edestakaisin parkkipaikan ja laavun väliä vieden ensin teltan ja muut majoitustarvikkeet, ja sitten koirat ja loput kamppeet. Roosinniemessä oli paljon majoittujia ja vaikka menimme sinne vasta joskus puoli kymmenen aikaan illalla, meidän jälkeenkin tuli vielä ainakin pari seuruetta. Saimme kuitenkin kauniin telttapaikan järven rannasta ja ehdimme paikalla parahiksi auringonlaskun aikaan.


En jaksanut enää päivän päälle alkaa trangiaa viritellä ja vähän stressasi kaikenlainen meluaminen tuohon aikaan, joten söin vain nopeasti leipää ja ruokin koirat, ja sitten sullouduimme telttaan. Väsyttikin aikalailla, työpäivä kuitenkin heräämisineen oli jo takana.
Koirat rauhoittuivat yllättävän kivasti telttaan, vaikka olihan meillä aika lämmintä. Tuntui että 1-2 koiraa läähätti koko ajan, yksi nukkui ja osat vaihtelivat koirien välillä. Katkonaisesti sain kuitenkin joitakin tunteja nukuttua. Hiljaista oli, joku kävi uimassa ja vastarannalta kuului kalaan lähtijöiden ääniä mutta koirat olivat rauhassa eivätkä reagoineet ääniin.


Aamulla sitten heräiltiin hikisinä ja kämppäkaverit pyrkivät ihan iholle :)



Kolmen hengen telttaan ei kyllä yhden ihmisen ja kolmen koiran lisäksi olisi enempää väkeä mahtunutkaan. Yksi nukkui jalkopäässä makuualustalla ja kaksi vieressä. Mukaan roudattu avaruuspeite ei kelvannut kenellekään alustaksi. 

Aamulla päästin ensin koirat uimaan ja sitten kävin itse. 




Sitten koirat saivat odotella puuparkissa kun tein Trangialla aamiaista. Tällä reissulla oli tarkoitus yöpyä lähellä autoa joten en yrittänytkään pakata kevyesti. Ehkä tuota 800m matkaa taittaessa autolle ja takaisin edestakas käväisi mielessä että joku muu pakkausväline kuin kaupan kestokassit olisi voinut kuitenkin olla paikallaan :D


 Eväskassiin oli eksynyt myös vierailija.


Teijo ihastutti kyllä luonnollaan, mutta heinäkuinen viikonloppu vetää odotetusti tämänkaltaiset paikat täyteen retkeilijöitä. Mikä on tietysti ihan positiivinen asia mutta luonnon hiljaisuutta kaipaavalle ehkä ei ihan sitä mitä etsii, vaikka väenpaljoudesta huolimatta saimme kyllä olla ihan rauhakseen eikä kukaan häirinnyt tai häiriintynyt. Kyllähän suomalaiseen metsään väkeä sopii.

Teijossa riittää reittejä ja nähtävää useammankin päivän retkelle joten eiköhän sinne vielä takaisinkin päädytä.