maanantai 4. kesäkuuta 2018

Toukokuun maisema

Toukokuu on ollut historiallisen helteinen, ja kesä jo pitkällä. Satanut ei ole viikkokausiin, nurmikko on kuivaa ja kukkapenkkejä ja kasvimaata kastellaan päivittäin. Onneksi meille porattiin viime syksynä porakaivo. Rengaskaivon kanssa oltaisiin varmasti oltu jo pulassa.

Maisema 3.6. klo 16.00. Pilvenhattaroita kertyy taivaalle, sää oli lämmin n. 25 astetta. Ensi viikolle on luvattu viilenevää.


lauantai 2. kesäkuuta 2018

Hyvää matkaa rakkain

kuva: Tiina Karvonen

Viime torstaina jouduimme aika yllättäen jättämään hyvästit vanhimmalle koiristamme. 
Humppa eli seuranani 11 vuotta ja 3 kuukautta. Se painoi ihan täysillä loppuun saakka, ja lähtö tuli nopeasti. Syöpä vei ystävän. Osana surutyötä kirjoitin Humpalle "puheen" ja halusin jättää sen tännekin muistoksi. 

Ottaessani Humpan en todellakaan osannut ajatella mihin kaikkeen se johtaa. Koiran hankkiminen on varmasti ollu laukaiseva tekijä maalle muuttoon ja luontorakkauteen. Humppa johdatti meidät moniin harrastuksiin, metsiin, poluille, tutustumaan uusiin ihmisiin, jopa ystävän lapsen kummiksi, aivan mielettömiin reissuihin ja seikkailuihin. Suosittelen koiranpentuja ihan kaikille <3

kuva: Tiina Karvonen

Humppa on poissa, rakas pallokorva ja jättitassu. Olemme saaneet somessa paljon osanottoja, olen lukenut niistä jokaisen ja tuntuu hyvältä kun ystävät muistavat Humppaa. Kiitos!

Mitä Humppa teki, se teki isolla sydämellä. Se reagoi isosti, tunsi isosti ja oli 100-prosenttisesti mukana ihan kaikissa perheen tapahtumissa. Humppa rakasti ihmisiä, tuttuja ja vieraita, ja oli aina ystävällinen kaikille. 

Yksi liikuttava juttu oli Humpan ja isäni ystävyys. Isä ei varsinaisesti ole mikään koiraihminen mutta Humppa tassutteli isoilla tassuillaan isän sydämeen ja viettikin monia hyviä hetkiä isän kanssa laavua rakentamassa, marjassa ja rapsuteltavana keinutuolin vieressä.

kuva: Tiina Karvonen

Humppa ei ollut kaikista tervein kaveri ja vuosien varrella eläinlääkärit, hierojat, osteopaatit ja fyssarit tulivat tutuiksi. Muutto maalle teki Humpalle todella hyvää ja viimeiset vuodet se vietti kivutonta elämää, kiitos säännöllisten käyntien fyssarilla sekä maalaispojan elämän.

Humppa oli kuitenkin aina omasta mielestään hyvin terve ja siksi olikin helppo viimeisenä aamuna huomata että nyt on joku pielessä ja isosti. 


Humppa rakasti tehdä asioita yhdessä. Se halusi aina mukaan ja istui joskus jo autossa valmiiksi odottamassa koska lähdetään vaikkei sitä oltaisi oltu edes mukaan ottamassa. Humpalle kelpasi aina pieni tokotreeni, temput ja vetoleikit. 

Yhdessä opeteltiin koiraharrastuksia. Kun pentua haettiin, kaikki kiinnosti mutta en uskaltanut luvata mitään. Kasvattajan ilme olikin melkoinen kun ilmoitin että Humppa lähtee pentunäyttelyyn (vaatimattomasti heti ROP-pentupysti palkintona), meidän kun ei pitänyt näyttelyihin mennä. Humpan kanssa koettiin mieleenpainuvia hetkiä harrastusrintamalla. Agilityssa Humppa oli melkoinen menijä, ja kokemattoman ohjaajansa kanssa suorastaan itselleen vaarallinen. Agility onneksi ymmärrettiin lopettaa ajoissa. Tokokoirana Humppa oli tosi huippu, ohjaaja ei niinkään ja isot koulutusvirheet katkaisivat tokouran TK2 koulariin.  Eläkelajiksi meille valikoitui rallytoko. Lajia aloittaessa jo lupasin Humpalle että tässä lajissa en ala taistella vireen kanssa vaan ainoastaan pidetään hauskaa. Se riittikin hyvin RTK3 koulariin. 

Näyttelyissä Humppa menestyi hienosti vaikken sitä osannut esittää eikä se itsekään niistä kauheasti nauttinut. Mutta minkäs komeudelleen voi, näyttelyistä kerättiin hieno tittelirivi C.I.E FI & EE & DK MVA HeVW-15 VV-15 ja kaiken kukkuraksi viime vuoden erikoisnäyttelyn ROP ja BIS-VET <3. Kiitos Humpan hienoille handlereille! Oli ihanaa nähdä Humppa teidän kanssa iloisena kehässä. 


Humppa oli sellainen äijä. Vähän jääräpää, jämpti ja suoraviivainen kaveri. Uskollinen ystävä ja lauman pomo.

Vielä sunnuntaina Humppa kävi uimassa hallissa ja oli ihan täysin oma itsensä eikä ollut mitään merkkejä että se olisi sairas. Se leikki naapurimme kanssa ja höntsäsi pihalla kuten aina. Sitten kunto huononi äkkiä ja kun antibiootti ei lähtenyt tehoamaan tiedettiin että Humpalla on syöpä. Sen keuhkoissa näkyi isoja tiivistymiä, sillä oli neurologisia oireita, hengitysvaikeuksia, lopulta torstaiaamuna se ei pystynyt syömään eikä oikein pysynyt enää pystyssä. Ainoa vaihtoehto olisi ollut sytostaatit, mutta niistäkään ei mitään varmaa apua eikä syöpähoidot ole koiran elämää. Ratkaiseva kysymys oli, onko Humpan huonolle voinnille mitään tehtävissä, ja kun vastaus oli ei, oli aika päästää ystävä matkaan.

Kiitos Humppa kaikesta mitä opetit koirista, harrastuksista, rodusta ja kaikesta mitä nämä 11 vuotta toivat mukanaan. Nähdään vielä, isotassu <3

Humppa <3 2.2.2007 - 31.5.2018



perjantai 1. kesäkuuta 2018

Alkukesän kukkia

Pihapiiristä löytyy taas monenlaista kukkijaa.


Viime kesänä hienosti kukkinut lumipalloheisi jouduttiin siirtämään putkiremontin vuoksi, mutta onneksi pihasta löytyi vielä toinenkin yksilö. Jotenkin nuo kukat on niin hurmaavat.


Sipulikukista vuorossa ovat laukat.



Omenapuiden kukinta oli tänä vuonna runsas mutta lämpimien ja kuivien säiden vuoksi lyhyt.



keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Tapaus puutarhakeinu

Loppuvuodesta viime vuonna bongasin Facebookin purkutavarakirppiksellä ilmoituksen purkutiilistä. Koska luulin tarvitsevani niitä kukkapenkkien reunuksiin (ja ehkä vielä tarvinkin, ainahan on hyvä olla vähän tiiliä jemmassa), lahjoin puolison peräkärryn kanssa niitä hakemaan. Samalla piti "ihan vain vilkaista" puutarhakeinua joka oli myös tarjolla.

Puutarhakeinu olikin rakkautta ensi silmäyksellä. Ihanan rapistunut vihreä metallinen keinu, ihan ehjä mutta maalit hilseilivät. Siitä oikein näki miten ihania kesäpäiviä siinä on aikoinaan vietetty. Pakko saada kyytiin. Siinä ei ollutkaan sitten muuta ongelmaa kuin että se ei kokonaisena mahtunut peräkärryyn, eikä meillä ollut mitään työkaluja mukana.


Palasimme paikalle seuraavana päivänä työkalujen kanssa. Ja olihan projekti. Aika monta kertaa sain muistuttaa itseäni kauniista kesäpäivistä, kun mutaisella tontilla räntäsateessa ja pimeässä puuhattiin keinua kyytiin. 


Ja kyllä aherrus palkittiin etenkin kun alkukesän säät ovat olleet kuin luotuja puutarhakeinussa istumiseen. Pehmusteet otin Jyskin alekorista.

Keinussa on varsinainen diy-katto:



Katon kruunaa reunaan kiinnitetty puutarhaletku.


Eikä maisematkaan keinusta hullummat ole.




sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kasvimaa 2018

Lämpöisen alkukesän ansiosta kaikki kasvatettavat on saatu kasvamaan. Tälle kesälle laitoimme kaksi lavakaulusta lisää.

Tänä kesänä meillä odotetaan seuraavanlaista:

Lava 1: Parsakaali broccolini. Viime kesän suosikki, oli satoisa ja maukas. Viime kesä oli viileä ja kaalit välttyivät tuholaisilta, nyt kaalit majailevat harson alla. Parsakaalten seurana on tässä lavassa myös tilli.

Lava 2: Porkkana. Syksyllä kylvetty porkkana iti hyvin mutta kasvaa ihan järkyttävästi rikkaruohoja. Siinä riittää kitkemishommaa koko kesäksi.


Lava 3: Palsternakka ja mustajuuri. Nämäkin syksyllä kylvettyjä. Palsternakka iti hyvin mutta mustajuuresta ei ole noussut kuin n. 5kpl. Niinpä näiden väliin aion vielä laittaa hieman sipulia. 


Lava 4: Peruna ja maa-artisokka. Perunaa meillä kasvaa lavan lisäksi muutamissa astioissa, omia kesäperunoita on niin kiva syödä. Maa-artisokka on ollut maassa viime kesästä saakka eikä siitä ole vielä saatu satoa. Nyt alkukesästä kurkkasin mukuloita ja ne olivat ihan laihoja ja pieniä, joten laitoin ne takaisin maahan. Alkoivatkin sitten pukata vartta oikein tosissaan. Lisäksi tästä lavasta nousi jotain tuntemattomia sipuleita, en keksinyt muuta kuin että ovat viime kesänä maahan jääneitä sipuleita.


Lava 5: Valkosipuli


Lava 6: Sipuli. Istukassipulit olivat tosi onnettoman näköisiä mutta ihan kivasti ne on lähteneet kasvuun. Parasta sipulin kasvatuksessa on suoraan maasta nostettavat kesäsipulit, sipuliniput ovat aika kalliita ostaa ja niistä menee aina osa pilalle.

Lava 7: Ruusukaali. Broccolinista innostuneena halusin kokeilla toista kaalisuosikeistani.

Pikkulavat: salaattia, persiljaa, retiisiä, lehtikaalta, pillisipulia, herneitä, papuja ja ruohosipulia.

Siellä ne meidän tulevat herkut kasvaa! Toivotaan leppeitä kesäsäitä, lämpimiä sateita ja suotuisia tuulia.





tiistai 15. toukokuuta 2018

Kevättä kasvimaalla ja kanalassa

Kanalassa voidaan mukavasti. Isot kanat tykkäävät ulkoilusta ja viettävätkin ulkotarhassa suurimman osan päivästä. Meillä nämä isot kanat Mikko-kukko, Utu, Nipa ja Ruskeekana ovat aika tiukkoja ja määrätietoisia. Rohkeita ja ahneita. Heillä on aika tiivis porukka johon eivät helpolla ota uusia jäseniä. 


Pienet tiput ovat tähän saakka olleet erillään mutta nyt on häkin luukut avattu ja pienet päästetty muiden sekaan. Heille on järjestetty paljon piilopaikkoja kanalassa. Onneksi hengailevat paljon yhdessä ja ovat hirmu virkeitä ja pirteitä pieniä kanoja (kukkoja?). Nyt vaan toivotaan että pikkuiset selviävät ja pääsevät parveen mukaan. Toistaiseksi näyttä lupaavalta.
Pikku kanat ovat tosi innokkaita lentäjiä ja alkoivat heti vapaaksi päästyään lentämään ympäri kanalaa. 


Sitten kasvimaalle ja talvehtijoiden kuulumisiin.

Lipstikka nousi ja kasvaa hienosti, ekat lehdet jo maisteltu.


Raparperiä kasvaa kahdessa kohtaa, tässä isoimmat versot.


Valkosipulien suhteen jo pelotti mutta niin vaan kaikki nousivat ja ovat komeassa kasvussa. Myös syksyllä kylvetyt porkkanat, palsternakat ja mustajuuret ovat ainakin osittain itäneet. Syyskylvöt tulee kyllä niin olemaan mun juttu! Tykkään kovasti sipulien ja juuresten kasvatuksesta ja mikäs sen helpompaa kuin kylvää syksyllä, siemenet sitten itse tietävät mikä on paras hetki keväällä nousta.

Tänään muokkasin uuden 2-kerroksisen lavan kylvökuntoon ja sinne istutin sipulit. Vielä toiseen lavaan on kaulukset valmiina, mutta niiden lisäksi tälle kesälle täytyy kyllä hankkia ainakin 2-3 lavaa. Puutarhahommat kun lähtivät lapasesta jo aikoja sitten.



perjantai 11. toukokuuta 2018

Kesän eka piknik ja kesäkukkakauden aloitus


Kevään ensimmäinen piknik omalla pihalla. Perinteisesti voileipäkakkua sekä vartaita. 


Kutsuvieraatkin viihtyivät.


Lämpöisät kevätkelit houkuttelevat pihahommiin, mutta vielä pitää vähän malttaa hallojen pelossa. Kesäkukkia uskalsin jo istuttaa, tarhaneilikat ja muurikello päätyivät ruukkuun. Niiden seuraksi kylvin kesäkukkia mutta niiden onnistuminen on kyllä aina niin epävarmaa.


Sipulikukkapenkissä voidaan hyvin. Tulppaanit ovat nupulla ja laukat hienossa kasvussa.