keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Elämää sukkakorissa

Keskeneräisten sukkien korissa on taas hyvin pitkästä aikaa ollut liikettä, kun keskeneräiset ovat vaihtuneet uusiin keskeneräisiin. 

Kesällä päätin osallistua ensimmäistä kertaa Knit along -tapahtumaan. Piti ihan Fb:stä tarkistaa että nämä Mia Sumellin ideoimat SullaVikat aloitettiin 29.6. En sitten ihan pysynyt muun porukan perässä kun sain nämä valmiiksi tuossa marraskuulla :D.


Kirjoneulesukkiahan on aina hirveän hauskaa aloittaa mutta toisen sukan kohdalla motivaatio kyllä tökki ja pahasti ja jotenkin tuo värimaailmakin alkoi alun innon jälkeen kyllästyttää. Hammasta purren kuitenkin valmista tuli ja langanpäätkin sain pääteltyä. Sydämet on aika kauhean näköisiä mutta jospa ne käytössä tasottuisi.


Sitten käväisin junamatkalla, ja tarvitsin jotakin tekemistä reissuun. 7 veljestä Maamme raita -langasta tuli miehelle tällaiset isänmaallisuutta henkivät perussukat.


lauantai 2. joulukuuta 2017

Makuuhuoneen i:n piste

Makuuhuone oli varsin miellyttävä ja harmoninen hirsiseinineen ja pelkistettyine sisustuksineen, mutta heti kun näin Pihlgren & Ritolan mustaa Apollo -tapettia, tiesin että haluan sitä kotiini. Ja niin se saapui peittämään makuuhuoneen ennen valkoista seinää.
Ostin tapetin Finnish design shopin alesta jo kesällä, mutta vasta marraskuussa saimme aikaiseksi värkätä tapetin seinälle asti.



Yllä makuuhuone ennen, olihan tuo valkoinen seinä melko pliisu.

Molemmat kuvissa näkyvät peilit ovat talon entisten omistajien perintöä. Onpa onni ettei kukaan ole niitä keksinyt ottaa mukaansa, peilit kun ovat aika kalliita ostaa.

Tapetoimme molemmat eka kertaa. Googlailun jälkeen päädyimme keittelemään liisterin itse vehnäjauhoista, ohje löytyy esim. täältä.


Liisterin keittäminen oli helppoa ja halpaa, ja liisteri oli hyvin riittoisaa. Ja mikä parasta, tapetit ovat pysyneet seinällä eikä seinässä ole yhtään muovia tai mitään muutakaan hengittämätöntä. Tosin paperitapettien päälle vedetään nykyisin ohuen ohut kerros muovia jotta tapetti kestäisi kevyttä pyyhkimistä. 
Aiempi tapetti lähti nätisti irti ja jätti jälkeensä ohuen paperikerroksen. Muutamat ruuvinreiät paklattiin mutta seinä oli kohtuu tasainen joten tässä päästiin vähällä.


Tapetointi sujui vailla suurempia vastoinkäymisiä. Mies vakaine käsineen leikkasi ja mallaili vuodat ja minä toimin työnjohdossa. Kohdistus oli helppoa vaikka sitä vähän etukäteen pelättiin.

Tapettia meni tähän yhteen seinään ihan himpan yli rulla. Sain vajaan toisen rullan onneksi myytyä halvalla eteenpäin.



Enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! Jonkinlaiset listat mahdollisesti hankimme epäsiisteihin nurkkiin ja tapettivuotien välisiä rajoja voisi vähän kynällä sutata mustemmaksi.

Tumma tapetti oli viimeinen silaus makuuhuoneeseen. Tässä huoneessa nukutaan antaumuksella ja hyvin.

Näin on pienimuotoinen pintaremontti saatettu alkuun ja suuria suunnitelmia laadittu muihin huoneisiin!


perjantai 17. marraskuuta 2017

Marraskuulla on puolensa

Heti kesäloman päätyttyä päätin että syksylle tarvitaan löhöloma. Sellainen, mihin ei suunnitella mitään vaan varataan aikaa kotona hengailulle, sohvalla makoilulle ja nukkumiselle. Yksinkertaisesti levolle, sitähän ihminen tarvitsee. Sitten jos jotain jaksaa tehdä niin kaikki on ihan boonusta.

Ja mitä kaikkea voi tapahtua kun on aikaa pysähtyä. Voi vaikka löytää marraskuusta ihan uusia puolia. Sellaisia aurinkoisempia.




Meillä on muuten ihan järjettömän likaiset ikkunat. Mutta ei kai niitä ennen kevättä kannata pestä. Jos silloinkaan.

On aikaa valmistella kunnon aamiaisia. Muna oli ihan samana aamuna munittu.


Ehtii myös jäädä ihastelemaan miten kauniisti höyry nousee kahvikupista ja miten hienot ovat marraskuiset pitkät varjot.




Kissakin on niin lomalla.





Makkarissa kuuluu kummia.



torstai 9. marraskuuta 2017

Kanalan uudet asukkaat

Toinen kananuorikoistamme alkoi hautoa lähes heti munimaan alettuaan. Sen läsähdettyä pesään tarkistimme, että sillä oli vain yksi muna haudottavanaan. Tutkimme hieman aihetta ja päädyimme laittamaan sille vähän lisää munia, kaiken kaikkiaan 5 munaa hän sai haudottavakseen.

Sitkeästi pikku teiniäiti jaksoi muniaan hautoa ja lopulta 21 päivän hautomisen jälkeen 3 munista kuoriutui. Ensin kuului pesästä kovaa sirkutusta ja sitten tällainen joukko tuli esiin <3

Monenlaista ajatustyötä on tämän hautomisen kanssa käyty läpi ja selailtu nettiä kyllästymiseen asti. Kuitenkin, meidän kanalassa saa lisääntyä jos siltä tuntuu eikä ketään estetä vaistojaan toteuttamasta. 


Tipujen kuoriuduttua aloimme ruokkia emoa ja poikasia pesään. Ensimmäisinä päivinä veimme niille keitettyä kananmunaa ja vettä, sen jälkeen pikku hiljaa siirryimme tipurehuun.

Kanaemo päätti perustaa perheensä munintapesään, joka meillä on melko korkealla. Teimme pesään "parvekkeen" jotta poikaset eivät putoaisi maahan. 
Ensimmäiset ajat kananpoikaset ovat hyvin herkkiä kylmälle ja elämänlanka on muutenkin heikko, ne kuolevat helposti jos joutuvat kauas emon lämmöstä.

Jotain kuitenkin tapahtui ja yksi poikasista löytyi kuolleena muutaman päivän iässä. Se löytyi lattialta, joten jotenkin se oli parvekkeesta huolimatta päätynyt pesän ulkopuolelle ja kuollut sinne. Mitään ulkoisia väkivallan merkkejä ei poikasessa onneksi ollut ja muutenkin muut kanat ovat ottaneet poikaset vastaan melko välinpitämättömästi.

Tämän jälkeen kuitenkin siirsimme emon poikasineen lattiatasoon pieneen koirien metallihäkkiin. Hiukan piti säätää etteivät poikaset pääse häkistä pois kun mahtuvat kaltereitten välistä. Pahvilaatikko laidoiksi ja nyt on poikaset pysyneet hyvin turvassa. Samalla ovat siinä koko parven nähtävillä mikä toivottavasti helpottaa elämää siinä vaiheessa kun poikaset liittyvät osaksi parvea. Tätä häkkiä kuitenkin nyt pidetään jotta emo saa olla poikasineen rauhassa ja muut kanat eivät söisi kaikkea tipurehua.

Nyt siis jäljellä on yksi tipunkeltainen ja yksi ruskea tipu, ja tältä elämä näyttää emokanan kanssa <3




Odotamme innolla minkälaisia kanoja näistä kasvaa ja erityisesti niiden sukupuoli kiinnostaa. Tuleeko niistä sitten munintakanoja joukon jatkoksi vaiko kukkoa viinissä :)

perjantai 3. marraskuuta 2017

Koti ja kodin kissa

Alkavan marraskuun kunniaksi kaivoin pöydälle messinkiset kynttilänjalat ja Marimekon Ananas-pöytäliinan. Saimme tuon pöytäliinan tulipalon jälkeen ilmaiseksi, kyllä ilahdutti!

Kuvissa näkyvä kodinonni sai roskistuomion, en tiedä missä oli vika mutta se vaan "lässähti" ja alkoi näyttää surkealta.


Messinkikynttilänjalkoja löytyy kirppiksiltä tosi edullisesti, näistä olen maksanut jotain 1-3e/kpl. Näyttävät minusta kivoilta erityisesti näin ryhmänä.


Pelakuut ovat pakkasia paossa työhuoneessa. Kuistia yritän vielä hieman tiivistää ja ostin sinne pakkasvahdin, jospa näiden talvisäilytys kuistilla kuitenkin onnistuisi.

Marimekon oranssivalkoisen lokki-kankaan ostin nettikirppikseltä, tarkoitus on laittaa se työhuoneeseen verhoksi.


Kissa osaa nautiskella koleista syystalven päivistä. Lempipaikka on lampaantaljalla keinutuolissa.




tiistai 31. lokakuuta 2017

Emalisekoaminen

Jonkinlainen sekoaminen tapahtui nettikirppistä selatessa ja pari Finelin ihanuutta muutti meille. 

Finelin astiat ja erityisesti nämä kuviolliset ovat hinnoissaan, mutta kyllä ne vaan niin ihanasti meille sopivat arkea piristämään. Nämä ostokset olivat kuntoonsa nähden ihan siedettävän hintaisia. Minulle esineiden käyttöarvo on tärkeä ja kaikki kirppisostoksemme ovat meille ihan normikäytössä. Emaliastioita en toki pese astianpesukoneessa, ja koitan varjella raapimasta niitä millään metallisilla keittiövälineillä.

Kirsikka on Esteri Tomulan suunnittelema kuosi vuodelta 1969.



Toinen löytö oli jääkaappirasia myöskin Tomulan suunnittelemalla Vegeta-kuosilla. Vegeta-rasiat ovat olleet tuotannossa v. 1965-1970. 



Jääkaappirasiat ovat melkoisissa hinnoissa mutta tämän hinta nyt oli kuntoon nähden ihan siedettävä. Ja on se kyllä ihan mahdottoman kaunis, ja säilytän näissä siemenpusseja puutarhaa varten. Jääkaappirasioita täytyy kyllä tilaisuuden tullen hankkia vielä lisää. 

perjantai 27. lokakuuta 2017

Talvi yllätti fiilistelijän

Ajatella, että lähes joka vuosi se talvi tulee mutta aina vaan suomalainen innostuu ja ilahtuu ensilumesta. 

Nyt meidät yllätti lokakuinen lumisade ja niin lumoavan kauniit talvimaisemat pitkän pimeyden jälkeen. Vaikka jääneekin hetkelliseksi iloksi, niin kylläpä se taas mieltä ilahdutti.

Eilinen meni vielä kesärenkailla liukastellessa mutta tänään iltapäivällä kauppaan lähtiessä maisema oli niin upea että rengashuolet jäivät (on toki kumit jo vaihdettu), työviikon kiire karisi harteilta ja olin taas onnellinen pieni maajussi peltomaisemieni keskellä. 
Ja kohta tämän pumpulinpehmeän valon jälkeen tulikin ihana sininen hämärä.



Sisälläkin on kumman valoisaa. 
Ihana tällainen joka suuntaan katseleva talo ja avara tontti, kun vuodenaikojen erilaiset sävy voi aistia sisällä asti.

Olen halunnut kaataa työhuonetta varjostavat ikävät puut mutta en tiedä tulinko nyt toisiin ajatuksiin. Ainakin yhtenä päivänä vuodessa ne luovat hienoa taidetta työhuoneen seinälle.


Mukavaa, rauhallista viikonvaihdetta!