Satokautta syyskuussa

Meidän kolmesta omenapuusta kerättiin taas kelpo sato. Tai siis oikeastaan kahdesta, yksi tekee kuolemaa. Yhdestä puusta tulee muuten kahdenlaisia omenoita, lienee vartettu johonkin eri lajikkeeseen.

Veimme omenoita mehustamolle 3 saavillista. Pastöroitua omenamehua saatiin 36 litraa. Lisäksi yritämme taas epätoivoisesti siiderin valmistusta, joten pastöroimatonta tuli vielä 20 litraa.

Omista omenoista tehty mehu on kyllä ollut oikea piristys. Se on melko hapanta, mutta vedellä laimennettuna oikein hyvää ja raikasta. Eikä yhtään sokeria tai mitään täysmehutiivisteitä, vaan pelkkää omenaa! Hanapakkauksissa vieläpä tosi helppoa käyttää.

Omenoista tehtiin myös vähän hilloa, ja tietty pari piirakkaa. Paljon jää silti käyttämättäkin. Enempää omenapuita ei missään nimessä tarvita.

Kaalikäärylepäivä oli jälleen, oih mitä herkkua. Tällä kertaa luomukaritsan jauhelihaa ja tuoreita kantarelleja täytteenä.

Kasvihuone tuottaa edelleen hyvää satoa. Aina parin aurinkoisen päivän jälkeen sieltä voi hakea uuden satsin chilejä ja tomaatteja.

Nyt vihdoin onnistui myös tomaattien kuivatus, ainakin siihen asti että saatiin ne purkkiin. Tomaattien lisäksi purkissa on valkosipulia, timjamia, basilikaa ja oliiviöljyä.

Kanalassa ei ole mennyt oikein vahvasti, kun kaksi munivaa kanaa ja kukko aloittivat sulkasadon. Munatonta aikaa kesti muutama viikko, mutta onneksi nuorikot paikkasivat tilanteen ja aloittivat muninnan. Heillä tuppaa vielä munat pyörähtämään vähän mihin milloinkin, tai harvemmin ainakaan meidän osoittamiin pesiin, mutta reippaasti he munivat yhden pienen ruskean munan kumpainenkin joka päivä.

Alla nuori musta kana munimassa itse rakentamaansa pesään. Ne meidän ehdottamat näkyvät tuossa yläpuolella.

Sellaisia kuulumisia täältä meidän rauhasta. Syksyn pimeät illat ovat toden totta täällä. Otsalamput, heijastinliivit ja ulkovalot jo kovassa käytössä. 

Ai että tykkäänkin noista pienillä aurinkopaneeleilla toimivista hämärän ilahduttajista.

Word! Palasaippuat!

Tällä peltojen ympäröimällä tilalla ei ole kunnallistekniikkaa, vaan meillä on oma lokakaivo. Kun on tarkoitus myös kasvattaa ruokaa omalla pihalla, on käynyt entistä kiusallisemmaksi valuttaa viemäriin mitään kemikaalimoskaa.

Viime vuoden loppupuolella siirryin käyttämään palasaippuoita ja olenkin nyt niiden vannoutunut puolestapuhuja. 

Veden kuljettaminen ympäri maapalloa nestemäisten pesuaineiden muodossa aiheuttaa järjettömät hiilidioksidipäästöt. Ensin vettä kuljetetaan parhaassa tapauksessa toiselta puolelta maailmaa kauppaan, josta kuljetamme sen kotiin. Sitten matkalle lähtiessä kuljetamme taas samaa vettä ympäriinsä omassa matkalaukussamme. Pullon tyhjennettyä heitämme sen roskiin ja aiheutamme lisää vahinkoa muovijätteellämme.

Palasaippua on ekologinen ja tilaa säästävä vaihtoehto. 

Aluksi vaihdoin käsisaippuan palasaippuaan ja aloin pestä hiuksia oliiviöljysaippualla. Olin lukenut että palasaippuaan vaihto voi aiheuttaa hiuksissa aluksi pientä tahmaisuutta joten ajoitin vaihdon lomalle. Tosin omissa hiuksissani en ole huomannut minkäänlaista muutosta tahmaisuuden tai minkään muunkaan asian suhteen.

Olin melko epäilevällä kannalla mitä tulee hiusten pesuun palasaippualla. Oletin sen levittämisen olevan hankalaa ja pesutuloksen heikko. Väärässäpä olin. Oliiviöljysaippua ei paljoa vaahtoa, mutta sen sai silti levitettyä hiuksiin helposti ja puhdasta tuli. Samaa saippuaa käytin myös vartalon pesuun. Oliiviöljysaippuan jälkeen otin kokeiluun Flow kosmetiikan shampoopalat. Lähellä tuotettua luonnonmukaista kosmetiikkaa, täydellistä. Flow'n saippuat ovat luomulaatuisia, ekologisia, myrkyttömiä eivätkä ne sisällä säilöntäaineita, keinotekoisia hajusteita tai väriaineita eivätkä mineraaliöljyjä. 

Ero oliiviöljysaippuaan olikin suuri erityisesti vaahtoutuvuudessa, nämä shampoopalat vaahtoavat ihan normaalin nestemäisen shampoon tapaan. Kokeiltu on kehäkukka- ja olut&muna -saippuat. En ole juurikaan huomannut eroa niiden välillä.

Käytössäni pitkien hiusten pesussa saippuapala kestää n. 3kk. Silloin tällöin olen edelleen käyttänyt shampoopullojen jämiä ja pesen hiukset joka toinen päivä. Hoitoainetta käytän edelleen nestemäisenä. Minulla on pehmeä ja melko pörröinen hiuslaatu joka kyllä tarvitsee hoitoaineen. Kokeilin Flow'n kanerva-hiushuuhdetta mutta sen käyttö oli hieman hankalaa eikä se tehnyt hiuksia helpommin kammattaviksi.

Käsisaippua ja kasvosaippua ovat aivan älyttömän riittoisia. Sama käsisaippua on ollut käytössä ainakin joulukuusta lähtien ja sitä on edelleen iso pala jäljellä. Kasvosaippuaa olen käyttänyt jostain alkuvuodesta, ja se näyttää lähes käyttämättömältä.

Näillä Flow'n saippuoilla en voi pestä herkkää ihoani, vaan sitä varten hankin ph-neutraalia, hajutonta ja allergisoimatonta suihkugeeliä. Kuitenkin, palasaippuoiden riittoisuuteen tottuneena vaihdoin sen pian palasaippuaan; LV:n hajuttomaan ja herkälle iholle tarkoitettuun saippuaan.

Palasaippuat ovat kauniita ja niiden säilyttämisessä kannattaa panostaa siihen että saippua pääsee kuivumaan joka käyttökerran välillä.

Vaihdoin myös kasvonpuhdistusaineen palamuotoon, ja tämä on yksi parhaista käyttämistäni tuotteista; Madaran kasvosaippua. Aivan loistava tuote! Todella riittoisa, puhdistaa hyvin meikit mutta ei kuivata ihoa. Aivan luottokamaa.

Sen alla on Pinterestista pöllimäni idea; emalinen kirppikseltä ostettu saippuateline ja pohjalla kiviä, jotta saippua pääsee kuivumaan myös alapuolelta.

Ehdottomasti paras säilytysratkaisu palasaippualle on magneettinen saippuateline. Niitä vain oli hieman hankalaa löytää. Omani (2kpl, toinen vessassa käsisaippualle, toinen suihkussa palashampoolle) tilasin Ebaystä. Tässä saippua pääsee kuivumaan joka puolelta, ja pysyy erittäin hyvänä loppuun asti. Telineissä on imukuppikiinnitys seinään.

Lokakuun tunnelmia

Lukuisia teekupillisia, lähileipureiden leipiä Rekosta. Rekosta haettu myös kassikaupalla vihanneksia. Tilattu puolikas poron vasa sekä karitsanlihaa ja lankaa. Kananmunia haettu luomutilalta.

Juurekset ja kaalit (sanoinko jo, että Rekosta...) ovat parhaimmillaan. Uunissa hautuu kaalilaatikko. 

Metsäretkiä, niitä ihania metsäretkiä. Onko kauniimpaa kuin sammaleinen metsä ja kuusenrangat. Polut siellä risteilemässä.

Kuistilla pelakuut vielä kukassa ja nuppuja on vaikka kuinka. Valaistuksena valosarja . En alkuun yhtään syttynyt valosarjoille sisällä, mutta ykskaks niitä on jo useampi kappale. Ehkä vieläkin mielestäni pikkuisen mauttomia mutta jotenkin tuo valo on niin pehmeää ja suloista, ja ihanaa kun se on ajastimessa kiinni ja valaisee jo aamuhämärissä ennen töihin lähtöä.

Villasukat veteraaneille -ryhmästä innostuneena sukankutimet käsissä iltaisin.

Tulet on uuneissa joka päivä. Puilla lämmittäminen on niin siistiä! Klapien pilkkomisesta ja pinoamisesta lähtien. Ja tuo lämpö on jotain niin toisenlaista kuin keskuslämmitetty patterilämpö.

Tätähän se, elämä hirsitalossa. Juuri sellaista kuin odotinkin, ja vielä pikkuisen parempaa. Joka päivä on mahtavaa tulla töistä kotiin ja katsella tätä kaunista paikkaa, kotia. 

Kylillä asioidessa (vielä useimmiten navigaattorin varassa) on ihana ajatella, että 10 vuoden päästä tunnetaan nämä nurkat. On hienoa kuulua johonkin naapurustoon, yhteisöön, kuntaan, porukkaan. Etsiä niitä suosikkipaikkoja ja alkaa vakioasiakkaaksi. Pitkästä aikaa elämässä on jotain pysyvää. Toki aina muistamme että elämää ei voi suunnitella, mutta tällä hetkellä ei ole kiire mihinkään. Emme ole lähdössä mihinkään tai kaipaa pois. On hyvä näin.

On tehty paljon pihatöitä. 

Pystytetty Jora-kompostori pihan perälle ja käynnistelty sitä kutterinpurulla, ruuantähteillä ja mädillä omenoilla.

Haravoitu pihalta säkkikaupalla vaahteranlehtiä ja viety ne metsään.

Kannettu vanhoja pöllejä pitkin pihaa lojumasta, ja perustettu polttopuupiste tallin päätyyn. Alustettu sinne klapipino ja tehty pilkkomispaikka.

Tuhottu edellisen omistajan elämäntyö kaatamalla useita ruusupuskia, ja vielä niitä jäikin. Silputtu oksasilppurilla oksat. Siinäpä meille katetta vähintään omiksi tarpeiksi, sekä kuiviketta kompostiin. 

Istutettu kukkasipulit; tulppaaneja, krookuksia, scilloja.

Kunnostettu yksi kukkapenkki ja istutettu parit perennat.

Istutettu callunat terassin kukkalaatikoihin.

Aloitettu lintujen talviruokinta ja häädetty (koirien toimesta) ensimmäiset oravat puunlatvaan.

Ensimmäinen lomapäivä

Ensimmäiseen lomapäivään (no teknisesti se on vasta maanantaina mutta kuitenkin) tiivistyi moni asia mitä lomalta toivon.

Perjantaina haimme Rekosta lastin lähiruokaa.

Lauantaiaamuna heräsi ajatus jos hiukan kävisi sieniä katselemassa. Kori matkaan ja lähimetsään, ja mitä löysimmekään: mustatorvisieniä niin että piti välillä hakea kotoa kaksi koria lisää. Oikea jackpot! 

Pari vuotta näitä etsiskelin ja aloin jo epäillä koko sienen olemassaoloa, kunnes täällä Porvoossa löysin niitä lenkkipolun varresta. Ainakin täällä todella paikkauskollinen sieni, muutamassa paikassa oli kauhea ryppäät ja muualla ei mitään. Ei pitänyt säilöä, mutta tuli näitä pari kuivurillista...

Mustatorvisienien sato tuntuu olevan aikamoinen. Sienestyksessä on ehkä parasta, että koskaan ei tiedä mikä sieni tekee yllättäen mahtisadon, ja lähes joka vuosi olemme löytäneet jonkin uuden lajin poimittavaksi. Toivottavasti uusi laji ei tältä vuodelta jää jo maistamaani sappitattiin.

Puolukka punertaa jo mättäissä.

Sienireissun jälkeen kävimme uimassa, keli oli aika hyytävä kun vettä vihmoi ja tuuli kylmästi, mutta kesälomalla on uitava, minkäs teet.

Olen nyt vanhemmalla iällä innostunut luonnonvesissä uimisesta ihan uudella tavalla, nuorena jäi väliin kesiä etten käynyt kertaakaan uimassa. Erityisesti uimarannalla ilman saunaa uiminen on niin kesäistä! Rakastan järvivedessä kellumista ja kesätaivaan katselua.

Nyt viileällä säällä järveen meno ei tuntunut pahalta kun veden ja ilman lämpötila oli lähellä toisiaan. Eikä se vesikään nyt niin kamalan kylmää ollut.

Illallinen valmistui upouudella punaisella Trangialla, jonka eräjormailuissani hankin. Oikeaa slow foodia, kantarellikeitto ei ollut pikaruokaa mutta mihinkäs sitä nyt lomalla olisi kiire. Ja ruuan valmistaminen ja syöminen ulkona oli ehdottomasti yksi lomatoiveistani, olkoonkin nyt että se tapahtuu omalla terassilla. Villasukkaa ja fleeceä kiskottiin päälle ja hyvin tarettiin.

Sisällä sitten lomaviskin maistelu (perinteeni jo toista vuotta), musiikkia, pimeän ihmettelyä ja koirien rapsuttelua. 

Rekosta mukaan lähti munien ja muun ruuan lisäksi auringonkukkia. Ruokapuoli on Rekoissa parhaimmillaan kun monella tuottajalla on tuoreita vihanneksia myynnissä. Eilen maistelimme uutta tuttavuutta kyssäkaalia, oli niin hyvää että taitaa päätyä omallekin kasvimaalle!

Viime viikolla kävimme vastaanottamassa palotalon avaimet. Alla pieni maistiainen sieltä, uusi keittiö. Pinnat ovat tarkoituksella tosi valkoiset, uudet omistajat saavat sitten tapetoida ja maalata oman mielensä mukaan. Kävimme melko tiukkasävyisen keskustelun keittiötarvikeliikkeessä, ja olen ylpeä kertoessani että voitin, ja nämä eleettömät ovet ja minimalistiset vetimet ovat minun valitsemani. Muutenkin mentiin ihan perusmeiningillä; tammiparketti, valkoiset seinäpinnat, harmaat laatat. Naapurit olivat siellä jo muuttopuuhissa.

Hieman jännitti iskeekö päälle jokin haikeus tai katumus kun asuntoa pääsemme vihdoin katsomaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Hyvillä mielin luovumme kauniista asunnosta, sanomme heipat mutta ei hyvästit parhaista parhaimmille naapureille ja suuntaamme kohti uutta, sitä omaa kotia.

Muuttokuume alkaa olla melko korkea enkä millään malttaisi odottaa kotiin pääsyä. Pää pursuilee sisustusideoita ja on tehty erilaisia listoja siitä mitä pitää tehdä ja mitä muuton jälkeen hankkia. Meillähän ei ole kuin muutama huonekalu, eikä esim. mitään keittiötarvikkeita.

Loma siis menee pitkälti muuttopuuhissa ja kotosalla ja hyvä niin. Ihanaa kun ei heti tarvi lähteä mihinkään, eikä ole mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia.

Luonnonkosmetiikka

Kuin varkain luonnonkosmetiikka on alkanut vallata alaa kylppärin kaapeista. En ole mikään kosmetiikan suurkuluttaja enkä ollenkaan kokeilunhaluinen. Mieluiten käyttäisin vain varmoja, hyväksihavaittuja tuotteita vuodesta toiseen ja harmittaa suuresti, etten ole esim. luottoripsiväriä vielä löytänyt.

Jopa itsekin yllätyin siitä että olin melko skeptinen näiden luomutuotteiden suhteen. Aiemmin kerroinkin että olin nuorena suuri The Body Shop -fani, mutta sielläkin luonnollisimmat tuotteet olivat jotenkin vaikeita, hyvänä esimerkkinä ihokarvojen poistosetti jossa levitettiin sulaa sokeria jaloille ja leviteltiin lastalla... melko sotkuista etten sanoisi :). 

Ihoni on kuivuuteen taipuvainen ja herkkä, ja sekin vähän epäilytti miten nämä kasvimössöt herkälle iholle sopivat. Mutta hyviä tuotteita olen suositusten perusteella löytänyt, niin hyviä että ajattelin ne täälläkin jakaa suositusten kera. 

Kemikaalirasituksen vähentäminen on paljon ollut mielessä, ja onhan se jotenkin tosi hullua mitä myrkkyjä päivittäin käsittelemme, etenkin kun samalla tarkkailee tiettyjen sairauksien ja ongelmien lisääntymissä niin meissä ihmisissä, eläimissä kuin luonnossa. Kovia aikoja tässä eletään, mutta onneksi jonkinlainen paluu luontoon on jo ainakin osalla ihmiskunnasta käynnissä.

Plante systemin aurinkovoiteen ostin viime kesänä Amsterdamista.

 

Ensimmäisten joukossa hyllylle tiensä löysivät latvialaisen Madaran tuotteet. Shampoo ja suihkusaippua eivät varsinaisesti ole luonnonkosmetiikkaa mutta jotain sinne päin kuitenkin.

Mutta näille kasvotuotteille annan kyllä lämpimät suositukset, ovat parhaita mitä olen pitkään aikaan käyttänyt. Nokkosvoide oli talvi-iholle aivan ässä, ja tätä syväkosteuttavaa on jo toinen purkki menossa. Todella sopivia herkälle iholle ja imeytyvät nopeasti, inhoan sellaisia rasvaisen tuntuisia limaisia voiteita. Näitä muuten käyttää meillä myös mies. Jostain syystä miesten ihonhoitotuotteet ja erityisesti voiteet ovat koostumukseltaan usein paljon parempia kuin naisille suunnatut vastaavat.

Näiden lisäksi on käytössä myöskin kasvovesi joka näköjään jäi kuvasta.

 

 Toinen ihastukseni oli kotimainen Flow-kosmetiikka. Ajatelkaa, lähellä (Hyvinkäällä) tuotettua kosmetiikkaa täysin luonnollisista raaka-aineista. Aika siistiä!

Myös Flow'n tuotteet ovat yllättäneet positiivisesti. Käytössä on toistaiseksi mustikka puhdistusvoide sekä ruusukasvovesi, molemmat aivan ihania.

 

Kylppärin hyllyltä löytyy Santen hoitoaine. Ja arvatkaas mitä.  Tämä marketin hyllyiltä varsin kohtuulliseen hintaan löytyvät Santen Family -hoitoaine on koostumukseltaan täsmälleen samaa kamaa kuin lähes kulttimaineeseen noussut Santen Brilliant Care. Siis juuri samaa ainetta eri tuubissa ja eri hinnalla. Täällä lisää asiasta. Santen Family-hoitoainetta myyvät ainakin S-ryhmän kaupat. Ja itse ainakin tykkään! Sekä hinnasta että itse tuotteesta.

 

Pikkuhiljaa olen yrittänyt vaihtaa myös hammastahnat fluorittomiin ja luonnonmukaisempiin. Frantsilan yrtinraikas oli ainakin ihan kelpo tavaraa ja jätti hengityksen raikkaaksi, mikä tahtoo usein olla näissä hippituotteissa se miinuspuoli.

Joko teillä käytetään luonnonkosmetiikkaa? Omaan kosmetiikkavalikoimaan ainakin nämä tuotteet ovat kyllä tulleet jäädäkseen.

REKO Porvoo

Porvoossa käynnistyi vihdoin Reko-lähiruokapiiri. Kaksi jakoa on jo järjestetty ja me olemme osallistuneet molempiin.

Miten hyvältä maistuvatkaan paikalliset herkut; leipä, liha, makkara, munat, hunaja, hiutaleet, vihannekset... Kesää kohti valikoimaan odotellaan vielä lisää paikallisia vihanneksia ja kasviksia.

Keittiö, vatsa ja kukkaro kiittävät :)

Maijal oli karitsa

Ja niin on myös minulla, yksi pakastimessa ja toinen puikoilla.

Viime viikon lopulla vastaanotin kaksi mieluisaa lähetystä. Puolikkaan karitsan lihat Närin lammastilalta sekä pehmoisen lankapaketin Rintalan tilalta Yläneltä.

Lapsena meillä oli tyynyliina Marimekon Musta lammas -kankaasta. Aika ihana 50-luvun oranssivalkoinen kuosi. Uustuotantoon, Marimekko hoi?

Lampaat, nuo sympaattiset eläimet. Unelma elää, että niitä joskus kulkisi omassakin pihassa, paimenkoirathan meillä jo onkin. Laitumella kuljeskelua varten puikoille hyppäsi lammaslaidunpaita, harmaa ja lämmin villapaita karkeasta, rasvaisesta ja lämpimästä kainuunharmaksen villasta. Kyllä tällä sitten kelpaa laitumiaan ihailla.

Lampaista ja muista maatiaisista kirjoittaa myös Maatiaismuori, suosittelen lämpimästi upeita kuvia joita saa myös kirjan muodossa.