Olemme siitä vähän toisenlainen pariskunta, että olemme molemmat vuorotöissä ja viikonloput ovat välillä arkea ja arki-illat pyhiä, tällä viikolla söimme keskiviikkoiltana siikafileitä voikastikkeessa valkoviinin kera (suositukseni ahven- tai siika-aterialle: Petit Bourgeois Sauvignon Blanc ), viikonlopuksi taas on luvassa helppoa arkiruokaa ja työvuoroja.
Luomuruoka ja pyrkimys puhtaisiin raaka-aineisiin sekä ruuan tekeminen alusta asti itse on etenkin minulle keittiössä tärkeää ja siihen tähtään myös arkiruuassa. Pyrin välttämään valmisruokia ja pitkälle tuotettua ruokaa, vaikkakin yritän välttää äärilaitoja kaikessa tekemisessäni, jos aikataulut niin vaativat ja mieli tekee, niin eineksetkin pomppaavat ostoskoriin. Pääasiassa syömme kasvisruokaa, kalaa ja lähellä tuotettua luomulihaa. Kuljetan myös töihin omat eväät aamupaloja myöten, joten mieluusti valmistan ruokaa jota voi myös lämmittää eväänä muutaman seuraavan päivän.
Broilerin syönti on vaivannut mieltä pitkään. Sehän olisi niin helppoa ja terveellistä arkiruokaa, mutta tuotannon eettisyys tai lähinnä etiikan puute arveluttaa. Joskus kesällä tuli markkinoille L'uomunokka, vaan eipä tullut oman ruokakauppani lihahyllyille.
Pajuniemen luomukanaa olemme syöneet muutaman kerran, toki silloin tällöin ihan tavallista pakattua broileriakin, vaan huonolla omallatunnolla ja makuun pettyneinä. Pajuniemen kana on kaupan normibroileriin verrattuna varsin maukasta (koska se on kanaa, ei kananpoikaa), mutta vaatii huomattavasti pidemmän kypsennysajan ja lisäksi se myydään vain pakastettuna kokonaisena kanana, joten sen sulatus ja käsittely on huomattavasti broilerinfilettä työläämpää. Ongelma on siis pesinyt lintutiskillä!
Puolisen vuotta odoteltuani tartuin tuumasta toimeen. Laitoin nettilomakkeella ruokakauppaani viestiä, ja toivoin luomubroileria hyllyyn. No eipä aikaakaan kun lihaosaston päällikkö soitti (oikeasti, pikkukaupungin palvelut pääkaupunkiseudulla!!) ja kysyi mitä hyllyyn haluaisin. Kertoi että oli L'uomunokan tuotteita katsonut aiemminkin mutta korkean hinnan vuoksi jättänyt tilaamatta. Lupasi kuitenkin pyynnöstäni ottaa kokeeksi hyllyyn koipia ja kokonaisia broilereita. Ja näinhän se toimi, että tänään ne löytyivät hyllystä. Minähän sitten hamstraamaan.
Tämän tekstin opetus; oikeasti ihmiset, toivokaa! Kauppiaat myyvät juuri sitä mitä te haluatte ostaa.
Hinta on kyllä koipireidelle varsin muhkea, meidän kaupassa 13,49e/kg. Kolme noin puolen kilon pakettia raaskin ostaa, yksi meni pakkaseen. Hinnoittelusta lisää
täällä. Linkin tekstin luettuani olen entistä vakuuttuneempi siitä ettei epäluomubroileria meidän taloudessa enää syödä, ja tämä luomukin saa jäädä harvinaiseksi herkuksi. Pajuniemen laihoja kanasiskoja voidaan vielä ostaa mikäli niitä jostain löytyy (linkistä ymmärsin että poistuvat tuotannosta). Jospa meillä jonain päivänä olisi omia kanoja, niitä onnellisena eläneitä jyvänpopsijoita voin syödä tai sitten elän elämääni onnellisena hyvin vähällä linturuualla.
Aamukaurapuuro on kuulunut arkeeni työaamuina jo pitkään. Olen tavannut jättää aamupalan syömättä kotona ja valmistaa ensimmäisellä kahvitauolla töissä mikrossa kaurapuuron, johon olen lisännyt kotoa tuotuja marjoja. Nyt sitten kotipaikkakuntani mainiosta Maalaispuodista ostin lähellä tuotetut kaurahiutaleet, jotka ovat höyryttämättömiä eli vaativat hieman pidemmän keittoajan, eikä niistä taida oikein mikropuuroa tulla ainakaan kahvitauon määrittelemässä ajassa.
(siellä taustalla "vahingossa" lymyää Pehtoori, josta ehkä lisää myöhemmin...)
No mitäpä näistä työaamuihin taikomaan, muuta kuin tuorepuuroa. Oi miten helppoa! Kerran tuli aiemminkin kokeiltua ja tänään sitten taas. Illalla soseutin 1dl kaurahiutaleita ja 1dl mustaherukoita, yöksi jääkaappiin rasiaan turpoamaan. Aamulla laitoin sekaan maustamatonta jugurttia, mustikoita, auringonkukansiemeniä ja leseitä, purkki kiinni ja työmatkalle. Töissä tauolla kaikki sekaisin ja ääntä kohti suoraan purkista, maukasta oli! Tutut sitten suosittelivat, että tuorepuuroharrastuksessa kannattaa kokeilla Bonnen soseita. Ja niitähän löytyi.
Ajatella. Meillä on onni saada vanhemmiltamme syksyisin marjoja ja itsekin niitä poimin, joten pakastimesta löytyy mansikat, mustikat, herukat, puolukat sun muut. Jos ei näin hyvin ole käynyt niin lohjalainen (lähiruokaa!) Bonne valmistaa soseita persikasta, mangosta, mustikasta, vadelmasta ja banaanista ainakin. Ja tämä on 100% tavaraa eli ei mitään lisättyä. Great! Siis huomattavasti aidompaa kuin vaikkapa vauvojen soseruuat.
Tässä Bonnet poseeraavat Ikean jakkaralla, josta siitäkin lisää myöhemmin. Tulee saamaan maalia niskaansa, vaan milloin ja minkälaista, sepä nähdään!
Ihanaa talvista viikonloppua!! Tänä viikonloppuna lähtee pränikät luistelusukset koekäyttöön, siitä tarinaa tulossa :)
