Vuoden 2016 ensimmäinen ilta kului keittiössä

Ilman sen kummempia suunnitelmia tuli kokkailuinnostus, jääkaapin sisältö määritteli ruokalajit. Juli's blogin innoittamana listalle tuli sienipiirakka kuivatuista suppiksista, ja samaan syssyyn valmistuivat pinaattilätyt. Pinaattilätyt on muuten yksi suosikkiarkiruuistani, helppo ja nopea valmistaa ja ainekset löytyvät lähes aina kotoa. 

Tänään annoin nenän määrittää ruoka-aineiden käyttökuntoa enemmän kuin parasta ennen -päiväys, lähes kaikki olivat joulua edeltävältä kauppareissulta ja parhaat päivänsä nähneet. Mutta hyvin kermakin toimi kun vaan ravisteli suurimmat paakut pois.

Kiireettömän kokkailun ainekset. Ostamme munat nykyään isoissa 30 kappaleen kennoissa suoraan tilalta. Keskellä oleva iso Peugeotin pippurimylly löytyi kirppikseltä 3 eurolla.

Piirakkapohja ja sen vieressä sulatettu pakastepinaatti näyttävät ihan avaruusruuilta.

Sienipiirakka sai täytteeksen kuivattuja suppilovahveroita, keltaista paprikaa, punasipulia sekä kerma-kermaviili-munamössön ja juustoa.

Lätynpaisto ei meinannut lähteä ei sitten ollenkaan, ja 90% lätyistä meni ihan muusiksi.

Kunnes sain heittotekniikan kuntoon, kuten lätynpaistossa kai aina käy, vasta viimeiset pari lättyä olivat muotovalioita. Mutta maku ratkaisee.

Narulla kuivuvat tällä välin hairahdukseni Marimekon alennusmyynnistä. Tämän kuvan myötä onkin hyvä lähteä haasteeseen Vuosi ilman uusia vaatteita. Palon jäljiltä meillä on vielä jonkin verran tarpeellisiakin ostoksia tekemättä, mutta tänä vuonna pyrin panostamaan vain pakollisten hankintaan, niidenkin hankkimiseen käytettynä ja jos jotain on pakko hankkia uutena, hankitaan laadukasta ja kestävää.

Joulua kohti

Jouluvalmistelut ovat sujuneet tässä huushollissa hyvin perinteiseen malliin. Loput päivät ennen joulua ja joulukin osittain menee töiden merkeissä, joten ollaan hyvissä ajoin leivottu, puunattu ja suunniteltu joulupöydän valikoimaa. 

Omaan jouluni tärkeimmät elementit ovat kynttilät ja joululaulut. Oikeastaan kaikesta muusta jouluun liittyvästä voisin luopua, vaikka toki erityisesti tänä vuonna tässä ihastuttavassa talossa on ollut kiva laitella joulukoristeita ja valmistella jouluruokia.

Kauneimmissa joululauluissa kävin jo reilu viikko sitten ja myös Bachin Jouluoratorio käytiin kuuntelemassa.

Monet joulut olen ollut töissä, eikä työntekokaan jouluna hassumpaa ole. Ja ainakin työjoulujen jälkeen osaa taas nauttia niistä vapaista. Viime joulun vietimme mökillä ja se oli kyllä yksi parhaista, erityisesti kun säätkin suosivat ja oli lunta ja pakkasta riittämiin.

Joulukoristeiden kanssa on lähdetty ihan nollista. Paljoa meillä ei niitä ole koskaan ollutkaan ja ne vähätkin jäivät palotaloon. Onneksi kirppiksilläkin ollaan sesonkitietoisia, ja sieltä olen haalinut mm. kuusenkoristeita.

Olohuoneeseen löytyi joulupoppana myöskin kirppikseltä ja hyasintit asuvat Kastehelmi-kipoissa.

Perheemme ja sukulaisemme asuvat kaikki kaukana, joten lähestulkoon kaikki ostamamme joululahjat lähtevät postipojan matkaan. Tämä tarkoittaa, että lahjabusinekset on hoidettava hyvissä ajoin ja olemmekin viime vuosina tehokkaasti välttyneet viime hetken lahjapaniikilta. Hyvä suunnittelut on myös lahjahommissa tärkeää, vailla minkäänlaista ideaa täpötäysissä kaupoissa pyöriminen ei niin nappaa.

Piparihommissa oli hyvä työnjako; minä leivoin ja mies koristeli. Valmista taikinaa en onnistunut löytämään joten oli tehtävä alusta saakka itse. Ja sen on näköistäkin.

Onneksi maku ratkaisee. 

Piparien lisäksi on joulupöytään itse tehty saaristolaisleipää ja karjalanpiirakoita. Luomukinkun tilasin Raakatorilta ja se toimitetaan meille aatonaattona.

Joululta odotan rauhoittumista, lepoa, hyvää ruokaa, yhdessäoloa, rentoja leffahetkiä, neulomista sohvan nurkassa, hiljentymisen hetkiä joulukirkossa. Siinäpä ne tärkeimmät.

Kakku-challenge

Meillä on tapana juhlia synttäreitä kakuin, niin että päivänsankari saa valita suolainen/makea vaihtoehdoista ja hänelle valmistetaan sitten synttäriksi toiveiden mukainen kakku (kakkujuttuja myös täällä). Minulla ei ole ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta kakuista, joten vuosien varrella kakkuja on nähty aika monen laatuisia, kertaalleen on suklaakakkua syöty suoraan vuuasta, ja satuin myös lukemaan liivatteen käyttöohjeita vasta, kun liivatteet olivat jo kakun päällä. Kakkujen ulkonäkö on ollut sanalla sanoen vaihteleva. Mutta näköjään tässäkin asiassa voi kehittyä, ja tämän vuoden synttäreillä on nähty jo ihan kakuksi niin maultaan kuin ulkonäöltään tunnistettavia kakkuja.

Miehen loppusyksyisille syntymäpäiville valmistui toiveiden mukainen suolainen kakku, täytteenä lohta ja rapuja. Koristelussa enemmän on aina enemmän.

Koska synttäreitä juhlittiin lomalla mökillä, oli aikaa myös makeaan kakkuun. Tämä suklaaunelma on Sikke Sumarin ohjeella tehty.

Kakkuja lukuunottamatta syystalvi mökillä ennen lumen tuloa on karun kaunis. Pimeää tuli neljältä ja pitkiä iltoja vietettiin sisällä kutimen kanssa sekä rantasaunassa useita tunteja illassa.

Kesälomalla

Kaivattu ja odotettu kesäloma alkoi, ja ensimmäinen reissu suuntautui meille hieman vieraaseen Itä-Suomeen. 

Parin kirppispysähdyksen kautta ensimmäisenä etappina oli Iloisen pässin maalaispuoti Parikkalassa, jossa söimme maittavat burgerit ja suoritin pienet shoppailut. Mikäli kutostiellä ajelee niin pysähtymisen arvoinen paikka, ja päihittää kyllä abc:t ynnä muut liukuhihnapaikat mennen tullen.

Yöksi majoitumme Rääkkylään Koivuniemeen.  Hauskan rento paikka, majoitus oli leirintäaluetyyppistä ja erikseen sai vielä maittavan aamiaisen. Iltauinti Saimaassa oli melko viileä kokemus.

Seuraavaksi suuntasimme Kolille, jossa heitimme rinkat selkään ja lähdimme patikoimaan kolmeksi päiväksi. Olimme varanneet kaksi yötä Metsäpirtistä, jonne kävelimme eka päivänä 25km matkan. Oli ehkä vähän turhan pitkä etappi ihan kylmiltään käveltäväksi, mutta pääsimme lopulta perille vaikka raskasta oli ja kerran eksyttiinkin.

Seuraavana päivänä teimme päiväretken Rykiniemen uimarannalle, n. 12km. Vesivaaralta aukesi todella hienot näkymät ja määränpäässä pulahdin Pieliseen. Kolmantena päivänä kävelimme Metsäpirtiltä takaisin Kolille, n. 13km. Viimeisen päivän maisemat olivat ne kaikista upeimmat Mäkrä-vaaran päältä.

Näin Lappi-fanina nämä etelän maisemat toki jättävät vähän kylmäksi, mutta ihan näkemisen arvoinen paikka tuo Koli on. Polut olivat paikoin vähän huonokulkuisia ja kuluneita, ja metsäpolkujen tarpomista riitti, mutta vaarojen päältä näkymät ovat kyllä upeat ja Pielinen oli hieno, kirkasvetinen ja kaunis järvi.

Koirat olivat toki mukana ja jaksoivat hienosti (hienommin kuin pari muuta seurueessa...) kävellä. Nuorempi tosin alkoi ottaa lepiä joka pysähdyksellä.

Ennen Kolin reissua ehdimme myös heittää pyöräretken uusiin kotimaisemiin. Kaupunki on kyllä varsin upea, täynnä toinen toistaan kauniimpia vanhoja rakennuksia ja katuja. Ravintolat ovat vielä tyystin testaamatta mutta eiköhän niitäkin ehditä loman aikana aloittaa.

Loman alkuun herkuttelimme myös kakuilla. Ehdotin miehelle voileipäkakkua, ja hänellähän olikin jo makea kakku mielessä ja niin meille syntyi salami-tsatsiki -voileipäkakku sekä mansikka-brita. Brita meni parempiin suihin ennen kuvan ottoa, mutta voileipäkakkua ehdin vähän filmata. 

Meillähän on tapana tehdä molempien syntymäpäiväksi aina toiveiden mukainen kakku, ja toistaiseksi olen kyllä todella häviöllä kakkuineni. Milloin on suklaakakkua syöty suoraan vuuasta ja voileipäkakut ovat olleet järjestäen liian kuivia. Nyt kuitenkin onnisti, kakku oli oikein hyvän makuinen (huolimatta siitä että ystävän 4-vuotias totesi kakkupöydässä hienovaraisesti, että "äiti tää kakku on kyllä aika pahaa") ja mehukas. Ja vieläpä ihan kauniskin.

Kolilta sitten suuntasimme vielä mökille lepuuttamaan kävelystä uupuneita jalkojamme. Ja eihän näihin järvimaisemiin ja auringonlaskuihin kyllästy. Lempihommaani mökillä on lillua järvessä laiturin päässä ja tallentaa maisemaa verkkokalvoilleni. Aina siinä laiturin päässä auringonlaskua hengittäessäni päätän säästää maiseman voimakuvaksi tulevalle talvelle. Tässä sitä voimaa teillekin:

Kun on viisi päivää vapaata

Ehtii vaikka ja mitä!

Surautella smoothieita

Nautiskella pitkiä aamiaisia

Tehdä iso purkillinen kaalisalaattia

Leipoa aamiaiselle tuoreita sämpylöitä (Siken ohjeella, suosittelen!)

Kartuttaa näkkärivarantoja

Valmistaa poronkäristystä

...no okei, viidentenä päivänä luovutin ja lähdin käymään töissä. 

Kunpa oppisi olemaan ohjelmoimatta jokaista vapaata päivää niin tarkasti. Kotona oleskelu, keittiössä puuhailu, metsässä kuljeskelu ja sohvalla hieman tylsänäkin makoilu saa ihmisen aivan uudeksi!

Leipuri hiiva

Viime aikoina on taas tullut innostuttua leivän leipomisesta, tuore leipä on sellaista helppoa arjen luksusta ja useimmiten kyllä palkitsee vaivannäön. 

Elämän mittainen projekti ja haave itseleivotuista ruisleivistä herää aina aika ajoin. Kunnollista juurta en ole saanut aikaan vielä ikinä eikä se onnistunut tälläkään kertaa. Tuloksena littana vuokaleipä jota mies kuvaili "aika tehokasta".

Sitten kokeilin pitkästä aikaa kattilaleipää, ohjeen olen saanut äidiltä joskus vuosia sitten ja sitä on tullut useampi kerta tehtyäkin. Nyt meni kuitenkin joku vikaan, sekään ei noussut! 

Tässä kuitenkin muutama onnistunut leipä:

Itsetehty näkkileipä on tullut jäädäkseen.

Aineksina maissijauhoja ja siemeniä, tosi hyvää ja terveellistä! Ohjeita löytyy netistä pilvin pimein, yksi käyttökelpoinen on esimerkiksi Kettukarkilla. Viimeksi laitoin sekaan fenkolia, sitä en ehkä tee toista kertaa sillä maku on hieman liian läpitunkeva. Näkkäriin saa kivasti vaihtelua sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään.

Näkkäri maistuu ihan silläänkin, mutta juustosiivu toki vielä kruunaa näkkärinpalan.

Tänään sitten kattilaleivälle uusi mahdollisuus, ja tadaa nyt onnistui yli odotusten. Tiedä sitten miksi se yhdellä kertaa ei kohonnut, hiivakin oli samasta paketista molemmilla kerroilla.

 Valurautapadassa kuoresta tulee aivan ihanan rapea ja siihen tarttuu hyvää makua padan pinnasta. 

Tällä kertaa laitoin mukaan hieman auringonkukansiemeniä ja kauraleseitä (jotka tosin unohdin taikinasta eikä niitä ollut kovin helppo saada mukaan enää kohoamisen jälkeen :D ).

Tähänkin leipään saa helposti vaihtelua vaihtamalla jauhoja tummempiin (grahamjauhot, hiivaleipäjauhot...) tai sekoittamalla taikinaan pähkinöitä, siemeniä tai rusinoita tai mausteita. Itse en kovin paljon pidä mausteisista leivistä (paitsi jouluna) joten meillä mennään ihan perustaikinalla. Vehnäleivässä on kiva olla vähän rouheisuutta, ja sitä saa mukavasti leseillä ja siemenillä.

Itse tehtyjen lisäksi meillä on herkuteltu Aidoilla ja Alkuperäisillä sacher-tortuilla.

Ihania, vaikkei näin makeat jutut niitä omia lemppareita olekaan. Ja niin kauniita ja kauniisti pakattuja. 

Olin hamsterina ajatellut säilyttää laatikon myöhempää käyttöä varten vaan toisin kävi...