Talven riemut ja kevään ensi säteet

Talvi on jatkunut työntäyteisenä. Kotona on käyty kääntymässä, joten oikein mitään kerrottavaa ei blogiinkaan ole ollut, eikä pimeät päivät ole houkutelleet kuvaamaan.

Tässä kuitenkin meidän kuulumisia kuvin, ihan omaksikin muistoksi.

Taas on saatu niin kaunis ja hieno talvi <3. Paljon, paljon lunta, sellaisia sopivia pakkassäitä. Olen usein ennenkin todennut, että täällä maalla vuodenajat kokee ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Täällä on luonnon valoa ja aina vuodenajan mukaan muuttuvat maisemat ja värit. Ja tilaa olla, ulkoilla ja hengittää.

Kotona polttelee remppakuume, toivon mukaan ensi kesänä päästään uusimaan pintoja silleen maltillisesti. Periaatteella, mikä ei ole rikki, sitä ei tarvitse korjata. Jotenkin surettaa katsella nettikirppiksiä jossa laitetaan täysin valideja, kalliita keittiöitä ja muita pintoja kiertoon. Toki jokainen tekee makunsa mukaan mutta meille tärkeää on vanhan ja ehjän säilyttäminen. Mutta pientä päivitystä ehkä pintoihin saadaan.

Eräänä viikonloppuna tuli kokeiltua uunifetapastaa, tuota someherkkua. Oli hyvää!

Navetan vintiltä kaivelimme talon perintönä tulleita suksia, haaveina metsähiihtoretki. No lumet ehtivät sulaa ja vesikelit saapua ennen kuin pääsimme tuumasta toimeen, mutta nyt on taas pakkasia luvassa joten ehkä jopa tänä talvena suunnitelma toteutuu. Sukset vielä vaativat vähän pölyjen pyyhintää ja sopivien siteiden asennusta tai monojen hankintaa. Nyt on hankikannot olleet upeat, ja meidän pelloillakin nähty paljon ulkoilijoita. Läheinen peltolatu on ensimmäistä kertaa meidän täällä asuessa kunnostettu.

Eläinlauma voi hyvin ja paksusti. Koirakolmikko on löytänyt yhteisen sävelen kevään muutosten jälkeen. Ne nautiskelevat meidän lailla maalaiselosta. Eräänä viikonloppuna unohdin koirien remmit kaverin autoon, ja hyvin pärjättiin viikko ilman pantoja ja hihnoja.

Kanat pitivät muninnasta 1,5kk tauon ja tuli jo pariin otteeseen mietittyä mitä järkeä on ylläpitää lemmikkikanoja navetassa, lämmittää niitä talvella ja siivota ja ruokkia. Onneksi tauko lopulta päättyi ja nyt taas tulee munia yllin kyllin. Kyllähän se munien osto Rekosta hieman nololta tuntui :)

Kanat ovat olleet sisällä koko talven. Ulkoilusäitäkin olisi jo välillä ollut, mutta emme oikein ole keksineet järkevää systeemiä siihen, miten pitää ulkoiluluukkua auki kun kanalassa pitää kuitenkin pitää lämpöjä päällä. Mutta tuskin tässä kauaa enää menee kun päästämme kanat ulkoaitaukseen kevätsäistä nauttimaan.

Puutarhakausikin kolkuttelee jo ovella. Niin onnellisena kuin kauden loppusyksystä lopettaa, ei mene montaa kuukautta kun multasormea alkaa taas syyhyttää. 

Chilien viljely alkoi tammikuussa. Vanhat siemenet ovat itäneet yllättävän huonosti, mutta taimia on kuitenkin jo mullassa kymmenkunta ja lisääkin jo tulossa. Seuraavana ovat vuorossa tomaatit.

Pelargoneista talvetuksesta selvisivät valossa olleet, hämärässä työhuoneessa talvehtineet kuolivat yhtä lukuunottamatta. Matin päivänä leikkelin hieman kasveja ja otin pistokkaita. Samalla myös viherkasvit saivat uusia multia ja lannoitetta. Tuo kevään vihreä inspiroi kyllä niin paljon! Tähän vuodenaikaan ei ole parempaa kuin seurata kasvien uutta nousua.

Kokeileva kasvimaa

Puutarhuroinnissa on kivaa kokeilla aina jotain uutta. Viime vuonna kasvatin varsiparsakaalia mahtavalla menestyksellä. Tänä vuonna kasvimaakokeilussa olivat mustajuuri ja ruusukaali.

Mustajuuren kylvin jo syksyllä. Ikävä kyllä se iti vähän huonosti, vain 4-5 taimea nousi mullasta. Aloin tässä syksyllä googlettaa milloin se pitäisi nostaa, ja opin että sitä olisi pitänyt lannoittaa pitkin kesää... joten odotukset eivät olleet korkealla. Yllätys olikin iloinen kun maasta nousi ihan kiva määrä juuria. 

Mustajuuri on hienostuneen mieto ja pehmeä juures, jota olen käyttänyt lähinnä keitoissa. Siitä tulee todella pehmeä ja hyvänmakuinen keitto.

Mustajuuren kasvuaika on pitkä ja se kannattaa kylvää jo syksyllä muiden juuresten tapaan. Se kaipaisi kovasti lannoitusta kasvaakseen isoksi. Mustajuuri kasvaa syvälle maahan ja sen nostaminen olikin melkoisen vaivalloista, pitkät juuret menevät syvälle ja ovat tiukassa. 

Sato oli itämiseen nähden ihan kohtalainen, kyllä näistä yksi keitto keitetään.

Mustajuuri, ehdottomasti jatkoon. Huomisissa syyskylvöissä laitetaan taas siementä maahan, toivotaan parempaa itävyyttä ensi kesälle.

Ruusukaali on suurta herkkuani. Ensimmäistä kertaa maistoin niitä n. kymmenen vuotta sitten, ja ostin ne puhtaasti ulkonäön vuoksi, mikään noin söpö ei voi olla pahaa. Ja mitä herkkua ne ovatkaan! Ruusukaali on voimakkaan makuinen kaali kaalien ystäville. Parhaimmillaan se on muiden kaalien tapaan höyrytettynä tai kermassa haudutettuna. Tätä herkullista kaalia suomalaiset syövät vain keskimäärin yhden per henkilö vuodessa! Siis yhden pienen ruusukaalin. Minä vastaan monen suomalaisen osuudesta :D.

Ruusukaali kasvaa hitaasti. Se vaatii pitkän esikasvatusajan (kylvin omani kai joskus helmi- maaliskuussa) ja satoa saatiin vasta nyt ihan loppusyksystä, kiitos pitkän, lämpimän syksyn. Taimet kasvoivat valtavan kokoisiksi ja ehkä olisi ollut paikallaan jossain vaiheessa vähän harventaa lehdistöä, jotta kaalit olisivat saaneet valoa. 

Kaaleja saatiin pari, kolme litraa. Kerran jo söin aiemmin niitä ja nyt keräsin lopun sadon. 

Ajattelin ryöpätä kaalit kevyesti ja pakastaa.

Kaalien kasvatus lavoissa on ehkä vähän turhauttavaa. Niitä kasvatellaan pitkin kevättalvea ja sato on vaivaan nähden melko vaatimaton. Kaalit vaativat tilaa ja olisivat varmaan vähän tuottoisampia avomaalla isommalla viljelyalalla. 

Parsakaalin kanssa varmaan jatketaan mutta ruusukaalikokeilu taitaa jäädä muutamaan vuoteen, siemenpussissa kun on vielä siemeniä jäljellä. 

Kasvimaa sai tänään syyssiivouksen. Huomenna yritän istuttaa valkosipulit ja kylvää porkkanaa, palsternakkaa, mustajuurta ja persiljaa.

Vielä nautimme lehtikaalin, persiljan ja ruohosipulin sadosta. Lehtikaali on maistunut hyvin myös etanoille.

Maa-artisokka saa vielä jäädä kasvamaan, syödään sitä sitten keväällä.

Valkosipulit ovat kuivuneet vintillä nostamisesta lähtien. Vintillä on ollut kai vähän kosteaa, osa oli mädäntynyt. Huomenna maahan menee näistä kynsiä sekä tämän kesän sipuleiden siemeniä.

Kanat saivat päivän puutarhapuuhasteluista pienen työmaan. Kaalien varret ja muut roskat ja rikkaruohot juurineen menivät kanalaan, jossa niistä tehdään selvää.

Sadonkorjuun aloitus

Kasvihuone alkoi muistuttaa jälleen viidakkoa, joten otin sakset kauniiseen käteen ja karsin sitä oikein reippaasti. Jäljelle jäivät tomaateissa lähinnä oksat joissa on kukkia tai terttuja, muut karsin kaikki pois. Näin hedelmät saavat kunnolla valoa ja voimaa, eikä kasvin voima mene oksien kasvatukseen. 

Kaikissa kasveissa on varastolannoitteet (lähinnä kanankakkaraetta), mutta silti tuntuu ravinteet loppuvan, nyt ollaan lisätty Puutarhan kesää liuoksena kasteluveteen. Sitä saakin varmasti tehdä lähes joka kastelukerta. Paljon tarvitsevat tomaatit, chilit ja kurkut vettä, lannoitetta ja huolenpitoa matkallaan siemenistä hedelmiksi. 

Tomaatteja on kypsymässä ihan kohtuullisesti. On joitakin hyvin satoisia taimia ja joitakin joissa vain muutama raakile. Satokausi ei juurikaan ole edellä viime vuotta, vaikka kevät olikin lämmin.

Kasvihuoneen nurkasta löytyi yksi koirakin nukkumasta :D

Kurkkujen kylvöä yritin ajoittaa oikeaksi mutta sitten niiden kouliminen vähän viivästyi, ja tässä on vasta isoin kurkku tulossa. Kolme taimea jäi kasvarista yli ja ne laitoimme vasta tällä viikolla kasvusäkkiin ulos, saa nähdä ehtivätkö tuottaa satoa. Kurkut lähtevät kyllä kovaa vauhtia kasvuun kun pääsevät hyvään multaan ja kosteuteen.

Tomaattien jälkeen tietää käsitelleensä, siitepölyn määrä on melkoinen!

Valkosipulit ovat lavassa komeassa kasvussa ja ovat tehneet ison määrän kukkavarsia. Kukkavarret tulisi ohjeiden mukaan poistaa, jotta sipulit kasvavat suuremmiksi. Niitä ollaankin jo syöty eri ruuissa; pannussa paistaen ovat aivan erinomaisia, samoin salaatissa ja ihan leivän päällä. Nyt innostuin lopuista tekemään pestoa.

Tässä myös kasvarista satoa; muutama kypsä chili ja basilikan vedin nyt melko lyhyeksi, toivoen että se tekee vielä uuden vihreän sadon. Basilikaa en ole koskaan onnistunut kasvattamaan sisällä tai avomaalla mutta kasvihuonetta se rakastaa. Se on siellä toista kesää altakasteluruukussa ja tekee ison, vihreän sadon.

Katselin vähän netistä ohjeita, ja lopulta pestoon tuli skeippejä, basilikaa, paahdettuja cashew-pähkinöitä (tykkään näistä enemmän kuin pinjansiemenistä), oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. 

Peston pakastin pikku minigripeissä, kuten myös basilikaa ihan sellaisenaan ja chiliä.

Chili tekee jälleen isoa satoa, paljon suurempaa kuin mille meillä olisi käyttöä. Noh, sitä kuivataan ja pakastetaan jälleen ja yritetään muistaa syödä. Toiveissa olisi joku helmi chilikastikkeen ohje. Chilejä on niin mukavaa kasvatella ja tykkäämme kyllä tulisesta ruuasta, mutta sitten näiden omien käyttö on kuitenkin niin paljon vaikeampaa kuin kaupan valmiin Shirazan. 

Jotkut sanovat että Aji Cristal (alla) on parhainta näin oranssina. Tässä talvetetussa kasvissa ei ole kuin muutama hassu podi, ja yksi niistä nyt ihan täydellisen värinen.

Kesän eka piknik ja kesäkukkakauden aloitus

Kevään ensimmäinen piknik omalla pihalla. Perinteisesti voileipäkakkua sekä vartaita. 

Kutsuvieraatkin viihtyivät.

Lämpöisät kevätkelit houkuttelevat pihahommiin, mutta vielä pitää vähän malttaa hallojen pelossa. Kesäkukkia uskalsin jo istuttaa, tarhaneilikat ja muurikello päätyivät ruukkuun. Niiden seuraksi kylvin kesäkukkia mutta niiden onnistuminen on kyllä aina niin epävarmaa.

Sipulikukkapenkissä voidaan hyvin. Tulppaanit ovat nupulla ja laukat hienossa kasvussa.