Näytetään tekstit, joissa on tunniste olohuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olohuone. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. kesäkuuta 2020

Tuvan remontti osa 2: lattia

Tuvan remontti jatkui lattioiden käsittelyllä.

Puolison isovanhemmilla on ollut punaiset lattiat, ja oikeastaan jo n. 7 vuotta sitten kun aloimme haaveilla maalle muutosta, yksi ensimmäisiä asioita mistä päätimme oli, että tuvan lattiasta tulee punainen. Vaikkei talostakaan ollut vielä mitään tietoa. Ja tuon punaisen lattian ehdoilla valittiin sitten muita asioita.


Tässä vielä lähtötilanne: lautalattia oli käsitelty kuultavan ruskeaksi. Vähän tympeän värinen mutta todella armollinen lialle ja koirankarvoille...


...toisin kun tämä maalattu lattia.    


Pitkällisen harkinnan ja netin selaamisen jälkeen maaliksi valikoitui Tikkurilan Pontti ja siitä väri M419 Cayenne. Tämä on ihan tavallisesta värikartasta, joitain perinnevärikarttojakin selailin mutta Cayenne oli sitten kuitenkin sopivin. Sävyn valinta ei ollut kyllä mikään helppo homma, tarvittiin monta käyntiä rautakaupassa tapettinäytteiden ja lopulta äidinkin kanssa!
Paljon kehutun Tikkurilan Permo-lattiamaalin valmistus on loppunut ja Pontti on uusi korvaava tuote. Meillähän lattiat ovat kovalla kulutuksella kun kolme koiraa sutii niillä, jonka takia emme halunneet satsata arvokkaisiin perinnemaaleihin, ja muutenkin yritimme selvitä rempasta kohtuullisella budjetilla. Myöskään mikään viikkojen kuivumisajan vaativa tuote ei tullut kyseeseen, kun kuitenkin asumme talossa koko ajan. Parin kilometrin päästä K-raudasta löytyvää tuotetta saa varmasti ja helposti lisää ja lattiaa voi myös paikkailla tarvittaessa helposti.

Hioimme lattiat kevyesti mutta emme paikanneet koloja tai muutenkaan tasoitelleet mitään. Halusimme että eletty elämä saa näkyä. 


Maalaus sujui suht sujuvasti niin, että toinen levitti maalia leveällä lattiapensselillä ja toinen töpsötti pikkupensselillä maalia koloihin. Ja välillä vaihdettiin vuoroja. Uusien tapettien suhteen hieman jännitti, jos maalia jotenkin roiskuisi, mutta maali oli kyllä oikein miellyttävä levittää eikä sotkenut pahasti. Maalikerroksia laitettiin kolme ja homma oli tehty parissa päivässä. Pontti kuivuu erityisen nopeasti; päällemaalattavissa 2 tunnissa, kalustekuiva n. viikossa. Ja riittoisaakin se oli, 9 litran pöntöstä jäikin vielä maalia. 

Lounaatkin saattoi nauttia maalikerrosten välissä.

 


En tiedä voiko lattiat enää ikinä olla muun väriset kuin punaiset. Väri on tosi lämmin ja kodikas. Toki aika hallitseva, mutta tykkään sen tuomasta kotoisasta ja vähän bohosta tunnelmasta. 


Lattia on kestänyt ihan hyvin nyt vuoden. Toki siinä näkyy naarmuja, näkyi jo hyvin pian maalaamisen jälkeen eli maali ei ehkä kaikkiin koloihin tarttunut ihan kunnolla. Kolme koiraa sutii lattioilla eikä meillä muutenkaan lattioita varota. Yleisilme on kuitenkin edelleen tosi siisti. Ei tulisi mieleenkään olla ilman mattoja. Onneksi maalattu lattia näyttää vähän kuluneenakin hienolta ja tosiaan paikkausmaalaus ei ole ihan hirveä projekti jos sille koetaan tarvetta. Ja räsymatot sopii punaiselle lattialle niin ihanasti <3

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kodin kevättä

Ihana keväinen valo tulvii ikkunoista sisään. Mieli kaipaa kirkkaita värejä ja vihreyttä. 


Pääsiäiseksi toin kotiin paljon kukkia, ja sen hetken kun meitä ilahduttivat olivatkin kauniita. 





Marraskuunkaktus onkin ehkä pääsiäiskaktus... Sai lannoitepuikot multaansa ja intoutui nupuille. Kohta kukitaan!



Lumi alkaa olla poissa. Kevättakit kaivettu päälle ja metsässäkin pärjää jo lenkkareilla. Tästä se lähtee!


lauantai 6. helmikuuta 2016

Kotilauantai

Lauantai kotosalla, ihan kuin normaaleilla ihmisillä. Ei mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia. 

Aurinkoinen, valoisa aamupäivä. Pitkä, hidas aamu, lohi-avokadoruisleipää aamiaiseksi, siivoilua, järkkäilyä, metsälenkki, lihapata uuniin. Matot pesukoneeseen. Villasukkakuvaukset. Neulomista keinutuolissa, yhdistyshommia, saunanlämmitystä, ruokaa.

Paljon ehtii vaikkei yhtään kiirehdi ja silti ehtii vielä relata ja laiskotella!

Miranda-kuppi herkkuja täysi

Jaksan aina uudelleen ihastua vedenvihreään Kivi-lyhtyyn. Ajatella, että se meinasi värinsä vuoksi jäädä ostamatta.

Koirien herkkunurkka


Pieni Ilves-purkki on käytännöllinen keittiössä, näitä voisin etsiskellä muutaman lisää.

Aamiaisleipien päällä avokadoa ja graavilohta, lisukkeena veriappelsiinia.

Hurahdin.


Päiväkahvit ja päiväunet.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Viikonlopunviettoa

Huhhei, vapaa viikonloppu, paljon koiraohjelmaa mutta myös pitkiä aamuja ja kotona hiippailua. Ensilumi ei ihan pysyvästi etelään tainnut vielä ehtiä mutta valkoiseksi värjäytyneitä puita on ihailtu ja talven tuntua on. Sisällä on lämmitelty lämpimien juomien, kynttilöiden, takkatulen ja saunan voimin.


Tänään poikkesin ohimennessä Havin tehtaanmyymälässä täyttämässä kynttilä- ja servettivarastoja. Jospa näillä joulun yli pärjäisi.


Kulutus on kyllä kovaa tähän vuodenaikaan. Kotona ollessa kynttilät palavat aamusta iltaan ja monessa huoneessa.


Olohuoneen punainen seinä tekee siitä tunnelmallisen. Sohvannurkassa kelpaa istua koneen, kutimen ja/tai kirjan kanssa lämmintä juomaa mukissa ja pimeys ulkona.


Tarpeellinen ja lohdullinen tämäkin vuodenaika, kun voi hyvällä omallatunnolla levätä, käpertyä kotiin ja nautiskella vain. Joulumielikin alkaa herätä pikkuhiljaa. Luomukinkku ja joulupöydän pöytäliina on jo tilattu, ja tänään hankin joulukynttilät sekä servetit. Ja stereoissa soi jouluoratorio.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Aurinkoisia aamuja ja hämäriä iltoja

Säät ovat hellineet vapaapäivien viettäjää. Lähimetsä tarjoilee taas suppiksia kun sää hieman lauhtui, aamut ovat olleet pirtsakan kirkkaita ja illat pehmeän hämäriä.


Aamuisin valo tulvii eteläikkunoista sisään. 


Aamukävelyt "omassa" metsässä kuuluvat niin hitaisiin kuin nopeampiin aamuihin. Aamulenkillä voi myös napsia suppikset aamiaismunakkaaseen.


Aamukävelijöitä on hieman eri vauhtisia, toiset laukkovat pitkin pusikoita kun toiset kykkivät sienimättäissä.


Metsäkin on niin kaunis kun valo siivilöityy puiden välisä ja mättäät näyttävät niin pehmeiltä että niille tekisi mieli jäädä kellimään.



Tänään aamiaista valmistettiin ensimmäistä kertaa puuliedellä. Tosin, kuten kuvistakin näkyy savua pukkasi sisään siihen malliin että lopullinen valmistus tehtiin kuitenkin sähköllä. Puuliesikin tosin alkoi vetää heti kun tekniikka saatiin kuntoon.



Illan hämärään löysin autokatoksesta paljon öljylamppuja. Ihania, varsinkin tuo portailla oleva suurempi lamppu. Kuvat otin aivan maagisena hetkenä ihan pientä hetkeä ennen kun tuli pimeää. Valo oli jännän punainen.


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hyvän vapaa-aamun ainekset

Lokakuinen vapaa sunnuntai. Nukutaan pitkään, mutta onneksi kelloja on siirretty ja saamme aamuun yhden tunnin lisää.
Hyvää musiikkia kuten Astor Piazzollaa tai Juha Vainiota. Vuokrakämpässämme on aivan todella hyvät kaiuttimet, mikä on tuonut paljon lisää iloa musiikin kuunteluun. 


Kuppi tai kaksi hyvää teetä uudesta muumimukista; PG tipsiä hunajalla. Mukissa muumi on talviunilla niin että peiton alta pilkistää vain muumin korvat. Sopii tunnelmaan.



Kynttilöitä palamaan. Kynttilät hitaissa aamuissa on yksi parhaita juttuja syksyssä ja talvessa. Marraskuunkaktus virittelee kukintaansa. Erikoinen vastarannan kiiski.



Rauhallista aamiaisen laittoa; paistettuja munia ja smoothieen puolukkaa, mustikkaa, tyrniä ja pinaattia. Nautiskellaan smoothieta viinilasista.


Ikkunoista näkyy harmaa syksy. Lehdet on pudonneet ja luonto on riisuutunut odottamaan talvea. Jotenkin tykkään tästä loppusyksystä kun kaikkialla on odotusta. Vähän samantapaista kuin keväällä mutta hitaampaa, synkempää, harmaampaa. Kauniin harmaata.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Syksyn tunnelmia

Kesä on kääntynyt syksyyn. Sen myötä on nautittu kiireisestä arjesta, viileistä ja kasteisista syysaamuista, sateen ryminästä peltikattoon, viileäksi muuttuvasta vanhasta talosta ja sen myötä takkatulesta ja kynttilänvalosta sekä lukuisista teekupposista ja punaviinilasillisista.
Syksy on sellaista kotiin käpertymisen aikaa. Tosin meille sitä ovat oikeastaan kaikki vuodenajat, mutta jotenkin nämä pimenevät illat, kynttilät ja maistuvat kasvisruuat sekä telkkarista alkvata sarjat houkuttelevat pysyttelemään kotosalla ihan erityisesti. Sienimetsät meiltä löytyy ihan vierestä (ekat suppikset löydetty!) joten senkään puolesta ei kauas tarvitse kotoa lähteä.


Ulkona valo on muuttunut syksyisen vaaleaksi. Aamut alkavat olla jo hämäriä, kohta saa kaivella koirille valoja pantoihin.


Meillä kävi odotettuja ja tärkeitä vieraita, jotka toivat mukanaa kauniita syyskukkia. (Purkkeihinsa kuolleet chilit ehdinkin juuri raahata sivuun ennen vieraiden kaartamista pihaan.)



Talon sisäilma alkoi käydä niin kalseaksi että takassa on polteltu tulta joka päivä.



Tämä takka se ei kauheasti lämpöä varaa mutta lämmittää kyllä olohuonetta mukavasti ja sitä kautta koko talon huoneilmaa.


 Saimme olohuoneen nurkkaan tällaisen perintötuolin, joka on kotoisin miehen mummulasta. Tuolia ei ole mitenkään käsitelty vaan siinä näkyy mieletön ajan patina, sukupolvien käsien ja jalkojen lepo käsinojilla ja jalaksilla. 



Olohuoneesta on sohvan ja takkatulen ansiosta tullut nimensä veroinen. Mikäs tässä iltoja vietellessä sohvan nurkassa tällaisia maisemia katsellen.